Heissan taasen ja hyvää työpäivää kaikille (Saavuin vasta työpaikalle: lorvikatarri)! Netin avattuani kasailin tuossa taasen materiaaleja mitä moninaisimpia kummallisuuksia varten ja löysin mukavan tekstinpätkän, jonka ajattelin jakaa kanssanne.
Aika useinhan vastustus ja vasta-argumentit näillä sivuilla kohdistuvat toisen erilaisuuteen. Pieni ymmärtämys useimmiten voisi auttaa keskusteluissa.
Kysymykseni onkin herättävätkö seuraavat teesit tai ajatelmat teissä, rakkaat kanssavaeltajat, ajatuksia.
Excerpted from Please Understand Me II
Copyright © 1998 by David Keirsey
If I do not want what you want, please try not to tell me that my want is wrong.
Or if I believe other than you, at least pause before you correct my view.
Or if my emotion is less than yours, or more, given the same circumstances, try not to ask me to feel more strongly or weakly.
Or yet if I act, or fail to act, in the manner of your design for action, let me be.
I do not, for the moment at least, ask you to understand me. That will come only when you are willing to give up changing me into a copy of you.
I may be your spouse, your parent, your offsping, your friend, or your colleague. If you will allow me any of my own wants, or emotions, or beliefs, or actions, then you open yourself, so that some day these ways of mine might not seem so wrong, and might finally appear to you as right -- for me. To put up with me is the first step to understanding me. Not that you embrace my ways as right for you, but that you are no longer irritated or disappointed with me for my seeming waywardness. And in understanding me you might come to prize my differences from you, and, far from seeking to change me, preserve and even nurture those differences.
http://keirsey.com/Drummers.html
Aika useinhan vastustus ja vasta-argumentit näillä sivuilla kohdistuvat toisen erilaisuuteen. Pieni ymmärtämys useimmiten voisi auttaa keskusteluissa.
Kysymykseni onkin herättävätkö seuraavat teesit tai ajatelmat teissä, rakkaat kanssavaeltajat, ajatuksia.
Excerpted from Please Understand Me II
Copyright © 1998 by David Keirsey
If I do not want what you want, please try not to tell me that my want is wrong.
Or if I believe other than you, at least pause before you correct my view.
Or if my emotion is less than yours, or more, given the same circumstances, try not to ask me to feel more strongly or weakly.
Or yet if I act, or fail to act, in the manner of your design for action, let me be.
I do not, for the moment at least, ask you to understand me. That will come only when you are willing to give up changing me into a copy of you.
I may be your spouse, your parent, your offsping, your friend, or your colleague. If you will allow me any of my own wants, or emotions, or beliefs, or actions, then you open yourself, so that some day these ways of mine might not seem so wrong, and might finally appear to you as right -- for me. To put up with me is the first step to understanding me. Not that you embrace my ways as right for you, but that you are no longer irritated or disappointed with me for my seeming waywardness. And in understanding me you might come to prize my differences from you, and, far from seeking to change me, preserve and even nurture those differences.
http://keirsey.com/Drummers.html
Vastaukset 17
Vanhimmat
Saattaisipa herättääkin jos osaisi lukea.
Olemme nyt suomessa ja tärkeät asiat, kuten esimerkiksi Jumalan sana, pitäisi saada käännetyksi kansankielelle. Miten olis'?
Onko kirjoituksessa mielestäsi tärkeätä asiaa?
Ohessa pikainen käännös lainatusta tekstistä. Suokaa anteeksi puutteet.
Excerpted from Please Understand Me II
Copyright © 1998 by David Keirsey
Jos en halua, mitä sinä haluat, yritä silti olla kertomatta minulle, että haluni on väärä.
Tai jos uskon toisin kuin sinä, pysähdy ainakin hetkeksi ennen kuin korjaat näkemystäni.
Tai jos tunnen vähemmän tai enemmän kuin sinä samassa tilanteessa, koeta olla kehottamatta minua tuntemaan enemmän tai vähemmän.
Tai kun toimin tai en onnistu toimimaan siten kuin mielestäsi pitäisi, anna minun olla.
En pyydä sinua ymmärtämään minua, ainakaan juuri nyt. Se tulee vasta kun olet halukas luopumaan minun muuttamisestani sinun kopioksesi.
Voin olla puolisosi, vanhempasi, jälkeläisesi, ystäväsi tai työtoverisi. Jos sallit minulle haluni, tunteeni, vakaumukseni tai tekoni, joudut avaamaan itsesi, jolloin jonain päivänä minuntapani eivät ehkä näytäkään niin vääriltä, ja lopulta ne voivatkin mielestäsi olla oikeita -- minulle. Se että suvaitset minua on ensimmäinen askel siihen, että ymmärrät minua. Ei niin että omaksuisit minin tapani sinulle oikeina, vaan ettet ole enää ärtynyt tai pettynyt minuun näennäisen arvaamattomuuteni (tai kurittomuuteni) tähden. Ja ymmärtäessäsi minua saatat kiittää erilaisuuttani, ja pyrkimättä muuttamaan minua saatat jopa suojata ja hoivata niitä erojamme.
http://keirsey.com/Drummers.html
Ongelmia ei tule vielä siinä vaiheessa kun edellytä näitä muilta itseäni kohtaan. Vasta sitten ne tulevat kun minun pitäisi muuttua.
Kirjoitus on jollakin tavalla simplex, eli odotusten virta kulkee ikään kuin muista itseen päin. Eli kun vain toiset huomaisivat hyväksyä minut sellaisena kun olen. Sinänsä oikea asia.
Toimiakseen se edellyttää virrankääntymistä niin että ensiksi minä itse luovun toisten muuttamisyrityksistä. Tämä edellyttää siis sitä että ensiksi hyväksyn toisen sellaisena kun hän on. Mehän emme ole kuitenkaan muuttumattomia patsaita, vaan lihaa, muutumme itsekin, muun muassa ikääntymisen seurauksena. Ja joskus voi olla hyvä että muutumme sinne suuntaan, joka ei aluksi tunnu ollenkaan hyvältä. Olemuksemme on langennut syntiin se on fakta. Joskus vänkäämällä vänkäämme itsellemme sellaisia oikeuksia, ehkä velvollisuuksiakin, jotka toteutuessaan toisivat paljon vahinkoa.
Aivan. Kyseinen teksti oli tosiaankin kirjoitettu simplex muotoon, mutta itse käsittäisin sen samalla tavoin duplexina kuten ymmärsin sinunkin ymmärtäneen. (Kiva lause, kait siitä saa selvää :-).
Usein on niin helppoa nähdä virheitä ja ongelmia toisen ajattelussa ja toiminnassa, mutta ehkä pieni pysähtyminen toisen katsantokannassa osoittaa omat näkemykset yhtälailla toisen kannalta puutteellisiksi. Jos tämän pystyisi oikein sisäistämään, voisimme päästä paljon rikkaampaan vuorovaikutukseen sen sijaan, että hakisimme aina toistemme puheenvuoroista virheitä.
Itselleni käy usein niin, että jos en heti suurimmassa tunnekuohussani vastaa johonkin mielestäni aivan idioottiin avaukseen tai kommenttiin, niin jääpi vastaamatta. Seuraavalla lukukerralla totean:"Voihan asian noinkin ajatella". Tai mikä pahempaa asetan kommentoijan johonkin monista valmiista lokeroista ja stereotypioista: "Tuo mielipide johtuu varmaan siitä, että se on VL, EL, konservatiivi, liberaali, ateisti, hellari... tai sillä on ollut kireä kotikasvatus." Ja elämä on taas pykälän verran helpompaa...
Henkilön kristillinen perusta voidaan kuitenkin arvioida Raamatun tekstien avulla. Ei mitenkään muutoin.
Siinä muodostuvat ongelmaksi miljoonat erilaiset tulkinnat.
Ihminen ei helposti usko että Raamattu on tarkoitettu luettavaksi ja nimenomaan uskottavaksi kirjaimellisesti.
Vasta silloin kun Raamattu on tehnyt ihmisen tyhjäksi kokonaan omasta luullusta hyvyydestä, niin sen katastrofin seurauksena syntyy,
USKON KAUTTA Kristukseen, Hengellinen elämä joka on puolestaan toiminnallisesti hyvin monomuotoinen ja joustava, kuten elävän ihmisen kudoksetkin joustavat, aina tilanteen mukaan.
Mutta itse Raamatusta ei saa tehdä sanamuunnelmia ja tulkintoja vaan se pitää uskoa ja säilyttää sanatarkasti. On eri asia mitä siitä sitten ymmärrämme järjellisesti.
Useimmiten emme juuri mitään, sillä Jumala on nähnyt hyväksi julistaa hullutusta pelastukseksi.
Ihminen haluaisi ymmärtää, ennen kun hän voisi uskoa, mutta Raamattu ei toimi niinpäin. Ensin on uskottava ja sitten Jumala voi jotakin kirkastaa myöskin ymmärrykselle.
Mutta siihen ihminen loukkaantuu että hänen hengellinen käsityskykynsä luonnon tilassa arvioidaan Raamatussa puhtaaksi nollaksi.
Tätä taustaa vastaan esimerkiksi syntiin langenneen ihmisen kyky valita iankaikkinen elämä, joutuu totuuden eteen. Jos Jumala ei sitä, se jää minulta tekemättä.
Kun Sanasta kirkastuu jolle kulle jotain, on se Pyhän Hengen kirkastamaa. Ovatko omat hyvyyden tai pahuuden tuntemiseni sitten kuinka paljon itsestäni kiinni - hmmm. Mitkä kenellekin ovat sananmuunnoksia ja tulkintoja, siitäkin tunnutaan olevan montaa mieltä. Mikä olikaan se alkuperäinen Jumalan ilmoitus? Itse arvelen, että Pyhä Henki avaa meille Raamattua omaan kulloiseenkin hengelliseen tarpeeseemme, kun sitä rukouksella luemme.
Tuohon avaukseen viittaisin vielä, että olisi hyvä jos olisimme arkoja arvioimaan toistemme uskoa, ajatuksia, kokemuksia ja toimia. Vaikka kuinka ajattelisin olevani oikeassa, muutos toisessa ei synny sillä, että osoittelen toiselle hänen virheitään. Se aiheuttaa useimmissa ihmisissä vain vastustusta.
Kuten tekstisi lopussa sanot "Tätä taustaa vastaan esimerkiksi syntiin langenneen ihmisen kyky valita iankaikkinen elämä, joutuu totuuden eteen. Jos Jumala ei sitä [tee], se jää minulta tekemättä." Voimme rukoilla Jumalalta, että Hän ottaisi meidät käyttöönsä, mutta Jumalan työksi se jää kaikkinensa. Niin meissä itsessämme kuin lähimmäisissämme. Rakkaus rulaa.
Keskinäinen kommunikaatio ei ole ihan yksinkertainen asia, me nimittäin tulkitsemme toisen puhetta ja kirjoitusta - oman elämämme omien kokemustemme ja omien haavojemme lävitse. Heijastamme toiseen hyvin paljon omaa itseämme. Se on ongelma koska se on useimmiten tiedostamatonta, eikä ole hallittavissa tuosta vain.
Otetaan pelkistetty esimerkki: Jos n:llä on ollut ankara vaativa ja laillinen isä, niin hän tulkitsee esimerkiksi minun kuvaukseni omasta uskostani vaatimuksiksi itseään kohtaan. Esimerkiksi sanallisessa Ilmaisutaidossa on tietenkin suuria yksilöllisiä eroja.
Siksi ymmärtämispalaute on kovin tärkeätä, koska todellakin tulkitsemme niin monin eri tavoin toista.
Ja jos kenellä niin naisella tämä on (vaisto) ongelma, se johtuu naiseudesta. Luoja on antanut naiselle lahjan tulkita pientä lastaan, jotta tämän kaikki tarpeet täyttyisivät.
Huomaamattaan hän tulkitsee esimerkiksi miestään, aikuisia lapsiaan, sekä yleensäkin ihmisiä. Turvaton ja pelokas nainen joka on monin tavoin haavoitettu, on aina "varpaillaan", mitä minusta puhutaan ja ajatellaan. Ja tämän tästä mies kuulee vaimoltaan kuinka - hän - ajattelee niin ja niin, joka ei kuitenkaan pidä ollenkaan paikkaansa. (Tiedän että tämä tulkitaan sovinismiksi, vaikka minulla on erittäin kunnioittava suhde naisiin).
Ihmisten yhteys ei ole ollenkaan niin yksipiippuinen asia, ja juuri sen vuoksi se onkin niin vaikeata. Jotakin on jo silloin voitettu, kun tämä tiedostetaan. Ja lähdetään kouluttautumaan kommunikaatiotaidoissa, joko ammattiauttajan tai esim. vertaisryhmien tuella. Näitä ongelmia voidaan lievittää, mutta ei poistaa. Me olemme ihmisiä ja alati muuttuvia, mm. ikääntymisen myötä.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä kommunikaation vaikeudesta ja tulkintojen aiheuttamista ristiriidoista. Lisäisin vain tuohon vielä, että ei tulkinnat ole vain naisten yksinoikeus. Miehet tulkitsevat aivan samoin käytyä kommunikointia omien kokemustensa ja haavojensa kautta. Usein esiintyy varsin stereotyyppinen näkemys naiseudesta ja mieheydestä. Ja miehen tapaa kommunikoida pidetään jotenkin subjektiivisempana ja asiakeskeisempänä kuin naisten. Tässä on yksilöiden välillä suuria eroja.
Pidän itseeni kohdistuvia lokerointeja ikävinä. Jos kerron olevani lestadiolainen nainen, asettaa se minut tiettyyn lokeroon, johon en monessakaan mielessä sovi. Koulutukseni tai kouluttamattomiiteni asettaa yhteen lokeroon: sitä kautta saa tietyn näkökulman, jolla seuraa ympärillään olevaa maailmaa ja se aiheuttaa omat tulkintansa kuulijalle. Ikä, aviosääty, työkokemus, tyttavapiiri, lasten iät, lasten lukumäärä, harrastukset... Luetteloa voi jatkaa loputtomiin.
Toisaalta kait harva ihminen kokee itse olevansa tyypillinen lokeronsa edustaja.
Eikä aina niin vähänkään. Oikeassa olet, olemme perisynnin vahingoittamia geeniperimältämme ihan jokainen.
Jos jotakin haluamme voittaa itsessämme taikka toisessa, niin se tapahtuu ainoastaan rakkauden kautta.
Tuo on totta mitä sanoit ihmisten lokeroimisesta.
Ja totta on sekin että olemme jokainen aivan uniikkeja yksilöitä. Harvemmin on kahta samalaista ihmistä. Ihmisiä ei voi ainakaan "hoitaa" lokeroituina, vaan uniikkeina yksilöinä.
Mitä taas tulee näihin stereotypioihin jotka syntyvät (pakostakin) puhuttaessa esimerkiksi miehen ja naisen eroista, niin kysessä on mielestäni ikään kuin ohjelmarunko joka auttaa hahmottamaan yleisellä tasolla YHTEISTÄ ongelmaa. Sitä että eroja on. Ja että nämä erot on syytä myös ottaa vakavasti huomioon.
Varsinaiset parin väliset - todelliset erot löytyvät vasta ehkäpä vuosien "työn"
tuloksena.
Tämä tarkempi "työ", joksi sitä tässä nimitän, tulee mahdolliseksi näiden, hyvinkin stereotyyppisten yleisten esimerkkien valossa.
Mielenkiintoisia tuloksia oman ajattelun vinoutumista saa sivustolla https://implicit.harvard.edu/implicit/ olevista testeistä. Liittyy siinä mielessä tämän sivuston aihepiiriin, että usein kuvitellaan oman ajattelutavan olevan varsin objektiivista, mutta niin tämä suomalainen kuin lestadiolainen kultturipiirimme aiheuttaa siihen monenlaisia vinoumia.
Tein noista testeistä muutamia ja tuloksiksi tuli, että suhtaudun juutalaisuuteen myönteisemmin kuin muihin uskontoihin ja valkoisiin amerikkalaisiin lievästi myönteisemmin kuin aasialais- tai afrikkalaisamerikkalaisiin. Mitä! Minähän suhtaudun kaikkeen varsin neutraalisti ja objektiivisesti.
Ja entäs sitten kun joudumme pakostakin sukeltamaan näihin läheisiin suhteisiin liittyviin tunne- ja tarveristiriitoihin?
Yhtään en ihmettele että Luoja asetti ihmiselle elämänikäisen parisuhteen. Jos se suhde venyy muutamiksi vuosikymmeniksi, niin ehkä siinä jotakin oppii - jos haluaa... jos! No nehän kuuluvat hämäläisten lauluun, nämä ".. jos toimeen tartutaan".
Olen ollut aviossa vasta 33 ja 1/2 vuotta, ja nyt jo vaimoni hätälee sitä, että miksi en ole vielä mitään oppinut. Revi siitä sitten riemua.
Parisuhde antaa meille mahdollisuuden kasvaa oikeaksi itseksemme, jos meillä on puoliso, joka uskaltaa katsoa meitä itsenämme, eikä oman itsensä etäpäätteinä. Ja sama toisinpäin, jos itse uskallamme säilyttää erillisyytemme ja nähdä puolisossamme sen ainutlaatuisen ihmisen, joksi Jumala hänet tarkoitti.
Vierastan suorastaan näppylöihin asti noita mies- ja naisjuttuja. Esimerkki: Naiset elävät keskimäärin pidempään kuin miehet. Joo-o, mutta juuri minä en välttämättä elä pidempään kuin mieheni. Miehet ovat keskimäärin pidempiä kuin naiset. Minä olen pidempi kuin moni mies. Pojat pitävät sinisestä ja tytöt punaisesta. Poikani pitää punaisesta ja tyttäreni sinisestä, tytär ei suostu laittamaan päälleen mitään punaista. Nämä olivat esimerkkejä päälle näkyvistä asioista. Se mitä on ihmisten pään sisällä on huomattavasti monimutkaisempaa. Monista asioista voidaan sanoa, että "tutkimusten mukaan keskimäärin näin miehillä ja keskimäärin näin naisilla". Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että minä naisena kokisin juuri noin tai sinä miehenä ajattelisit niin.
Edellisen kappaleen vuodatuksesta pääsenkin siis palaamaan tämän keskustelun aloitusviestiin. Sen periaatteet soveltuvat mainiosti myös parisuhteeseen. Voimme keskittyä omaan kasvuumme ja antaa tilaa puolisomme kasvulle ja hyväksyä itsemme ja puolisomme sellaisena kuin olemme. Hänessä on oma potentiaalinsa ja Jumala siunatkoon sen kasvun siten, etten siihen väliin menisi estelemään.
Sen mikä on meidän tehtävämme, on opetella ilmaisemaan itseämme siten, että meidän tarpeemme, toiveemme, halumme, pelkomme, ihailumme, ym on puolisomme ymmärrettävissä.
Sama pätee muihinkin suhteisiin siinä määrin kuin haluamme itseämme ilmaista. Koskee myös tätä keskustelupalstaa.
Ihminen noin yleensä elää hyvin alitajuisessa avioliitossa, ja alitajuisissa ihmissuhteissa, mallit ovat paljolti kodin ilmapiirin perintöä ja tiedostamattomia.
Tämän vuoksi on jostakin päin lähdettävä liikkeelle, purkamaan sumun keskellä olevaa pakettia, että joskus päästäisiin ainakin osittaiseen tietoiseen avioliittoon ja tultaisiin sitä kautta myös enemmän tietoisiksi muillekin ihmisille tyypillisestä käyttäytymisestä. Siksi on olemassa oppikirjoja myöskin avioliitto opiskelua varten. Niissä on tilannetta kuvaavia esimerkkejä, ja se on hyvä asia.
Vaikka olemmekin yksilöitä, niin meissä on myöskin hyvin paljon samaa koska olemme samaa populaatiota.
Oppilaitoksissakin käyttää koko luokka, tai peruskoulussa jopa koko vuosiluokka, samanlaisia oppikirjoja. Olisihan se vallan hullua tehdä jokaiselle yksilölle hänen näköisensä oppikirja, eikö totta.
Tällä ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä kuka elää kuinkakin pitkään, onko joku pitkä taikka pätkä, ja minkä värisistä väreistä kukin pitää. Mielestäni tämä vertailu ei oikein tähän puheena olevaan asiaan sovi vertailupohjaksi.
Taidamme kaiken kaikkiaan puhua varsin eri asioista. Helpottaakseni samasta asiasta puhumista laitoin aloitukseen muutaman pointin. Mutta osoittaapa tämäkin keskustelu sen, minkä molemmat totesimme, että puhumme ja ymmärrämme lähinnä sen miten itse koemme asiat. Objektiivinen keskustelu on äärimmäisen vaikeaa. Parhaimmillaan keskustelu auttaa muuttamaan näkökulmaa ja avartamaan omaa näkemystä.
Valtava muutos ontapahtunut minunkin näkökulmissani viimeisen 10 vuoden aikana.
Ikinä en olisi uskonut mitään tällaista tapahtuvaksi. Olen siitä hyvin onnellinen.
Minua ei lainkaan haittaa se että sinulla on erilaisia näkemyksiä asioista kun minulla.
Kirjoittaessani minulla on edelleen vaikeuksia ilmaista itseäni sillä tavoin kun toivoisin.
Puuttuuhan tästä suurin osa informaatiostakin. Kehon kieli ei näy, ja ääni ei kuulu.
Pelkästään kehon kieli välittää abaut 70% viestistä. Eipä se ihme ole, että tarkemmin voi tutustua vain kohtaamalla henkilön silmästä silmään.