¤KYSELY¤ kaikille kiinnostuneille!

Elikkäs:

1.Olin 16 vuotias.
2.Ihmiset "kypsyy" nopeammin?:p
3.alle 20-vuotiaat
4.Koen,väheksyvänä.Teini mielletään usein vastuuttomaksi ja kapinalliseksi.
5.Vanhemmat tukeneet,nla tuki odotusaikana(ei enää) ja esim.isovanhemmat eivät uskoneet että pärjäisin.
6.Eipä ne kauheasti taida erota,jokaisella omat kasvatusperiaatteet,ei se ikää välttämättä katso.
7.En usko että sen enempää.
8.Oppii vastuuta,sekä ajattelemaan kaiken lapsen kannalta.
9.Elämässä on jotain muutakin sisältöä kuin koulu ja kaverit,en vaihtaisi mistään hinnasta pois.Olen onnellisempi kuin ikinä!:)

Toivottavasti auttoi vastaukseni esitelmän tekoasi:)
Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi!:)

1. olin 17 vuotta kun juuri pari kk sitten synnytin tytön. nyt 18
2.nykynuoret joko kypsyvät aikaisemmin tai sitten ovat tulleet entistä vastuutttomimmaksi.
3.alle 18vuotiaat
4.hieman kyllä. nuori äiti tai -isä kuulostaa paremmalta
5.omat vanhemmat ja muu suku ottaa asian hyvi. myös neuvola. kaupungilla saan halveksivia ja jopa sääliviä ilmeitä
6.riippuu... en kyllä osaa vastata.
7.nuoret jaksavat ehkä valvomisen ainakin paremmin.
8.uskoisin että mitä vähemmän ikäeroa lapsen kanssa on, sitä paremmin ymmärtää myös lasta.
9.miinuksia on kun koulu jäi kesken ja että oman mielen mukaan meneminen ja miehen kanssa yhteinen aika on vähentynyt tai sitä ei ole lähes ollenkaan. plussaa on kaikki muu!!!

1. Minkä ikäinen olit/olet kun sait/saat ensimmäisen lapsesi?
-- 18-vuotias

2. Alle 20-vuotiaiden vanhempien määrä Suomessa on kasvanut viime vuosina. Mistä luulet tämän ilmiön johtuvan?
-- Jaa. Mediaa on hyvä syyttää kaikesta =) En tiedä.

3. Minkä ikäisiä ovat mielestäsi "teinivanhemmat"?
-- En pidä koko sanasta, koska se sisältää mielikuvia paljon muustakin kuin iästä, vaikka sillä ikään viitataankin. Joissain asianyhteyksissä käsittelisin sanaa pikemminkin asenteena kuin ikänä, mutta jos nyt joku pitää määritellä niin 13-18, 13-19, jotain sellaista.

4. Koetko "teinivanhempi"- nimityksen väheksyvänä tai loukkaavana?
-- Hmm. En ole erityisemmin loukkaantuvaa tyyppiä, mutta kuten jo sanoin, käsitteen määrittely on hämärää. Jos joku puhuu teinivanhemmasta viitaten ikään, niin mikäs siinä, mutta jos käsite sisältää suoraa kritiikkiä minun "äitikelpoisuuttani" kohtaan, niin väheksyvähän se silloin on. Eikö ole ihanaa kun vastailen näin selvästi? Virallinen vastaus: En.

5. Minkälaista kohtelua/suhtautumista olet saanut lähiympäristöltäsi (esim. omat vanhemmat, neuvola, kaupankassa jne.)?
-- En erityisen omituista. Vanhempani ovat asian kanssa sujut, enkä ole muuallakaan huomannut mitään tietynlaista suhtautumista. Joku on joskus ihmetellyt että "näin nuorena", mutta en ole havainnut negatiivista sävyä.

6. Eroavatko alle 20-vuotiaiden vanhempien kasvatusperiaatteet paljon yli 30-vuotiaiden vanhempien kasvatuksesta? Miten?
-- Eroavat, joskaan eivät suurissa määrin. Kasvatusmetodit on aina osa kulttuurin kehitystä, ja kymmenenkin vuotta tekee jo eron. En ole 30-vuotias enkä tunne henkilökohtaisesti sen ikäisiä "kasvattajia" joten en osaa nimetä mitään tiettyä eroa, mutta keskiarvona ajateltuna kehitystä tapahtuu aina, suuntaan tai toiseen.

7. Miten nuoret vanhemmat jaksavat noin yleisesti? Esiintyykö heillä normaalia enemmän masennusta ym. kuin yli 30-vuotiailla vanhemmilla?
-- En tiedä.

8. Mitä on aikuistuminen yhdessä lapsen kanssa?
-- Nopeaa ja erikoista =) Aikuistuessa suhde omiin vanhempiin muuttuu, ja omalla kohdallani suhde äitiin muuttui hyvin nopeasti oman äitiyden myötä. Myös arvojärjestys koki pientä ravistelua. Uskoisin kuitenkin, että minulle muutos aikuisemmaksi oli hyvin paljon sitä muutosta äidiksi, tuskin erosi valtavasti siitä kuin jos olisin saanut esikoiseni 28-vuotiaana.

9. Miten sinun elämäsi on muuttunut lapsen saannin myötä? /-?
-- Eihän /- asteikolla sellaista voi määritellä. Ei elämä ole hyvää tai huonoa eikä plussaa tai miinusta. Vaikeita päiviä on siinä missä ennenkin, onnenkutkutusta mahan pohjassa yhtä paljon kuin aiemmin. Totta kai lapsi rikastuttaa elämää aivan uskomattoman paljon, joten jos jompi kumpi pitää valita niin plussaa!

Mutta mutta. Opiskelusuunnitelmani pysyivät samana, kaksoistutkinnon kautta (lyhyen äitiysloman jälkeen) yliopistoon. Asunto pysyi samana, mies pysyi samana ja minäkin olen edelleen minä. Mutta kypsymistä tapahtui ja totta kai arki on järjestetty uudestaan. Myös parisuhteemme on saanut uuden, syvemmän ulottuvuuden. Ja se napero joka saa minut hymyilemään joka päivä, antaa sellaista voimaa että uskon pääseväni vaikka läpi harmaan kiven jos siitä on perheellemme hyötyä!

1. Olin 19 saadessani lapseni.
2. Lienee "muoti-ilmiö"
3. Alle 18 vuotiaat. Mutta alle 25 vuotiaat ovat mielestäni nuoria vanhempia.
4. en
5. Ihan hyvää joka paikassa, paitsi netin keskustelupalstoilla:)
6. Ehkä nuorten vanhempien on vaikeaa olla kasvatuksessa johdonmukaisia. Ja uskoisin, että "vanhemmat" vanhemmat pitävät erilaisia traditioita enemmän arvossa. Eivätkä omat menemiset ole heille niin tärkeitä, kuin nuoremmille vanhemmille.
7. Aika useasti teinivanhempien liitot päättyvät eroon. Ikävää, mutta ainakin lähipiirissäni todistettua.
8. Jokaisen vanhemman tulisi kasvaa lapsen myötä, ei lapsen kustannuksella kuitenkaan.
9. Kaaoksesta järjestykseen.

1)Saan lapseni 18v.

2)ihmiset kypsyy siinä missä maailmakin kehittyy.

3)oikeestaa jos iän perusteella niin 15-18v
mut voi olla et joku 25v ei oo valmis äidiksi/isäksi, kun taas joku 16v voi jo olla.

4)omalla laillaan arvoa alentava, kun jokainen
on kumminkin erilainen ja nykyään toi teini on aika lailla haukku nimi.

5)muutama rullaturpa, mut niist selvii pelkällä mulkaisulla, kotona ollaa iha sekasin onnesta.

6)Ei enää nykyään eroa,
koska 30-40v vanhemmat on eläny 80 lukua niin ne on jo pikkusen suvaitsevampia.

7)Riippuu ihmisestä.

8.)Vastuunottamista ja kipeää rakastamista,
uhrautumista toisen edestä.

9)Tää on positiivinen juttu,
koska oon luullakseni suurimman osan normaalin elämän paskasta nähny.

1. Olen 16 vuotias, jos saisin nyt lapsen olisin silloin 17 vuotias :)

2. He ovat rohkaistuneet siihen. periaatteessa ne ei oo yleistyneet sillä muutama vuoskymmen taakse päin saatiin lapset alle 20.. nyt oli vain pari vuosikymmentä välissä jossa se on ollut hävytöntä?

3. Teinivanhemmat ovat 13-19 suoraan suomennettuna.

4. En koe. Se on vain yksi nimike muiden lomassa.

5. Vanhemmat ihmiset ovat väheksyneet halujani, samoin kaverini. Tukea on löytynyt muista kohtalontovereista

6. Mielestäni jotenkuten eroaa. Nuoremmat ovat vielä lähellä lapsuuttaan, he voivat ymmärtää lapsen näkökulmasta, muistavat vielä "tuoreeltaan" oman lapsuuden kasvatuksesta. He kykenevät siten olemaan kaverina lapselleen.

7. He ovat vielä sopeutuvassa iässä, joten he sopeutuvat lapseen nopeammin kuin 30vuotiaat, poikkeuksia on. Nuorilla on vain rahanpuute todennäköisesti suurempi ongelma kuin 30vuotiailla, joten teinivanhemmat saattavat murehtia liikaa rahaongelmia. varmasti yhtä paljon murehtii molemmat.

8. Molemmat auttavat toisiaan. Lapsen tulo "pakottaa" ottamaan niskasta kiinni ja siten äiti aikuistuu ja äiti tietenkin auttaa lasta aikuistumaa.. Ja aikuistuuhan ne 30vuotiaatkin, mutta sitä ei enää käytetä samalla nimellä

9. en voi vielä vastata, ehkä sitten joskus jos luoja antaa mahdollisuuden :)

1.Olen 19v.täytän 20v. parin kk:n päästä lasketusta ajasta.
2.En osaa sanoa..Itselle lapsen "hankinta" tuntuu luontevalta tällä hetkellä..
3.Väitetään että alle 20-vuotiaat, mutta sanoisin silti että 14-17-vuotiaat.Tuntuu typerältä ajatella, että teini voi ottaa lainaa,tehdä elämäänsä koskevia suuria päätöksiä kuten mennä naimisiin tms.
4.Kyllä..Koska siihen liitetään niin paljon negatiivisia mielikuvia.
5.Kohtelu on ollut hyvää.Väheksyviä mielipiteitä on lähinnä netin keskustelupalstoilla.Niitä en tosin jaksa ottaa kovin vakavasti.
6.En tiedä.Uskon että lapsen voi kasvattaa "hyvin" iästä riippumatta.
7.En usko että masennusta ja pahoinvointia esiintyisi yhtään sen enempää nuorilla kuin vähän vanhemmilla.
8.Vaikea sanoa.Tietynlainen aikuistuminen olisi hyvä olla käytynä läpi ennen lasta koska luulen että jos saa lapsena lapsen niin ei välttämättä kasva itse koskaan täysin aikuiseksi.Poikkeuksia toki on.Eikä aikuistuminen katso suoraan ikää..
9.Lapseni on vielä mahassa mutta elämääni tulee varmasti pikku pomo jonka pillin mukaan "tanssitaan"..ainakin aluksi!:)

1. Minkä ikäinen olit/olet kun sait/saat ensimmäisen lapsesi?
* Olen 17-vuotias. Pikkuinen syntyi pari viikkoa sitten

2. Alle 20-vuotiaiden vanhempien määrä Suomessa on kasvanut viime vuosina. Mistä luulet tämän ilmiön johtuvan?
* Hmm.. en tiedä. Veikkaampa, että koko meidän ihmiskunnan ajan on ollut nuoria vanhempia, mutta nytten vasta niistä on alettu puhumaan.

3. Minkä ikäisiä ovat mielestäsi "teinivanhemmat"?
*Nuoret vanhemmat. Alle 25.

4. Koetko "teinivanhempi"- nimityksen väheksyvänä tai loukkaavana?
*En nyt loukkaavana. Mielestäni teini on sellanen nuori, joka on vielä epäkypsä. Ei ymmärrä oikein itseään saatika muita.

5. Minkälaista kohtelua/suhtautumista olet saanut lähiympäristöltäsi (esim. omat vanhemmat, neuvola, kaupankassa jne.)?
*Välillä joiltakin on tullut ihme ilmeitä, ei sen enempää mitään ihmeellistä. Isä oli mykkäkoulua hetken ajan.

6. Eroavatko alle 20-vuotiaiden vanhempien kasvatusperiaatteet paljon yli 30-vuotiaiden vanhempien kasvatuksesta? Miten?
* Ei mielestäni.

7. Miten nuoret vanhemmat jaksavat noin yleisesti? Esiintyykö heillä normaalia enemmän masennusta ym. kuin yli 30-vuotiailla vanhemmilla?
* Ei mielestäni. Ehkä jaksavat paremmin valvoa öitä yms. Ainakin itse olen jaksanut. Hän on pieni arteemme :)

8. Mitä on aikuistuminen yhdessä lapsen kanssa?
Lapsen kanssa yhdessä aikuistuminen. Mielestäni nuorii joutuu ottamaan aikuisen roolin siinä vaiheessa, kun on raskaana. En (enpä nyt koskaan muutenkaan) hyppinyt raskauden aikana yömyöhään missään tms.

9. Miten sinun elämäsi on muuttunut lapsen saannin myötä? /-?
Eipä nyt oikeestaan mitenkään. Olen aina viihtynyt kotona, ja nyt vielä enemmän! Plussaa on ollut se, että mies on ollut kotona hirmuisesti enemmän! Kaveritkaan eivät ole kadonneet. Oiskohan syynä se , että he ovat yli 20, eikä oman ikäisiäni. :) Heillä on muutakin mielessään kuin ryyppääminen tms.

1.Olin 18 kun tulin raskaaksi ja ehdin täyttää 19 kun poika syntyi.

2.Enpäs tiennyt määrän kasvusta,enkä osaa kyllä syytäkään sanoa.Kenties nyt halutaan tehdä lapset nuorempana,ajatuksena ehkäpä jaksaa paremmin heidän kanssaan ja elää sitten keski-ikä vapaammin,toisin kuin esim.meitä edeltänyt sukupolvi josta valtaosa on siirtänyt vauvahankinnan uran tieltä myöhemmäksi.(anteeksi moinen lausehirvitys..=))
3.Mielestäni 13-vuotias luetaan vielä lapseksi =) joten 14-18 vuotias olisi mielestäni sopiva määritelmä.Riippuu tosin yksilön kypsyydestä,meidänkin 19-vuotiaiden joukossa voi vielä näitä ihmepissiksiä ilmetä.
4.Terminä "teinivanhempi" on jotenkin väheksyvä.Eihän NUORI ihminen voi tietää mistään mitään...
5.Vanhempani arvostavat minua,neuvolassa ollaan suhtauduttu täysin luontevasti,kaupankassojen reaktioita en pahemmin ole seuraillut.
6.Haluaisin uskoa että molemmat ikäryhmät antavat lapsilleen tasapuolisesti rajoja ja rakkautta,mutta en voi välttyä ajattelemasta että nuorena jaksaa paremmin.En kyllä puolla sitäkään että kovin nuorella iällä lapsia hankitaan,kuten nyt vaikka 15-vuotiaana.Vaikka kuinka kuume kutkuttaisi,kannattaisi odottaa ainakin sinne täysi-ikäisyyteen että saa ensimmäiset baari-ym.kokemukset pois alta.Lapselle täytyy kuitenkin olla vanhempi,ei lapsi osaa lasta kasvattaa.
7.Masennus on vuosituhannenvaihteen muotitauti,kaikkihan nykyään voi pahoin.Nuorille väsymys ei välttämättä tule niin pahana iskuna kuin esim jo elämäntapansa vakiinnuttaneille.
8.Täyttä paskaa!Kuten jo edellä sanoin,ei lapsi voi lasta kasvattaa.Tottakai tietyntasoinen kasvu jatkuu läpi elämän mutta..kyllä ihmisellä täytyy olla oma elämä ennenkuin siihen tuo lapsen.
9.Positiivisesti suhtauduin lapsen tuloon(yllätysmuksu nääs..) ja positiivisesti yllätyin kun poika maailmaan tuli.Myönnettäköön että muksu on oikea oppikirjalapsi,syö ja nukkuu rytmin mukaan jo 3kk vanhana että tältä pohjalta helppo sanoa.

1. olin 17-vuotias
2. jotkut nuoret kypsyvät tänäpäivänä normaalia nopeammin, ja lapsen saanti on helpottunut ns. koska tukia saa eri paikoista. itselläni raskaus oli vahinko, mutta koska minulla oli/on hyvä tukiverkosto ympärilläni päätin pitää lapsen. olihan se suuri elämän muutos ja haaste, mutta olen kasvanut henkisesti paljon!
3. teinivanhemmuus on ehkä enemmänkin omasta mielestäni henkisestä kypsyydestä kiinni. itse en kokenut olevani teiniäiti vaan nuori äiti.
4. enemmänkin naureskelen sille. ystäväni kanssa aina nauretaan toisillemme, hän on myös teiniäiti mutta kaupan päälle vielä yh. jos asiaan osaa suhtautua oikein , ei sen pitäisi rasittaa elämää. joidenkin mielestä ehkä olen teiniäiti, mutta itse en välitä niistä huutelijoista koska tiedän, että olen hyvä äiti tyttärelleni.
5. melkolailla asiallista kohtelua. sairaalassa synnytettyäni kätilöt pitivät minua ihan pentuna ja neuvoivat ihan itsestään selvyyksissä, mutta ymmärrän hyvin , koska on varmaan niitäkin jotka eivät tiedä lapsista mitään.
6. itse asiassa minulla ja kolmikymppisellä serkullani on aika erilaiset kasvatustavat; hänellä on 2 poikaa ja 1 tyttövauva ja pojat on aivan järkyttävän villejä. minun kasvatustyylini taas on saada tytöstäni mahdollisimman herttainen ja kiltti maikille koska oplen itse saanut sellaisen kasvatuksen. eli sanoisin tapojen olevan yhteydessä omiin lapsena saatuihin neuvoihin ja sääntöihin.
7. minä en ainakaan ole ollut masentunut, ikä kukaan mukaan nuori äiti kenet tunnen. moni onkin sanonut että nuorena jaksaa.
8.mielekästä, vastuunottokyvyn kehittymistä, erilaista. itse tunnen kasvaneeni pian kahdessa vuodessa enemmän kuin ikätoverini. onhan se aikamoinen elämän muutos, mutta ihan myönteinen sellainen kun ottaa sen asenteen että kaikki kestetään mitään vastaan tulee; virheistä oppii ja kokemalla kasvaa.
9. miinuksia en keksi muuta kuin että kaverit ovat vähentyneet( koska ei aina pääse menemään eikä kerkeä pitämään yhteyttä), kaikki muu on plussaa. eihän se kavereiden kaikkoaminen ole pelkästään minun syytänikään, on kavereita jotka aina sanovat tulevansa käymään ja soittavansa mutta ei.

1.18
2.useammat nuoret kypsyvät nopeammin mitä ennen. varsinkin naisilla tulee nopeasti kuume muuttaa pois vanhempien luonta ja halu perustaa perhe kasvaa kun opinnot ovat liian kalliita ja monimutkaisia asioita. moni haluaa perheen ja työpaikan ensi sijaan kuin "suuremman palkan".
3.14-17
4.enpä oikeastaan. sen termi selittää paljon itsessään. mutta en kyllä sitä käyttäisi kaikkiin tuntemani nuoriin äiteihin=)
5.minun äitini otti raskauteni suht hyvin.. mutta isäni taas ei. mieheni vanhemmat molemmat otti hyvin asian. esim kaupungilla vanhemmat ns."aikuiset" ihmiset katselevat usein vihaisesti mutta nuoret hymyilevät ja ovat ystävällisiä. kaupoissa sama juttu.. ikäisemmät eivät tykkää ja nuoret taaskin ystävällisempiä. riippuen tilanteesta(eivät siis kaikki).
6. ei minusta eroa paljonkaa. ehkä vain että jos omat vanhemmat teki jtk itsensä mielestä pahalla tavalla sen ehkä muuttu(huutaminen taikka käskeminen tietyissä asioissa ynnä muut).
7. ei. ainakaan minusta. vanhemmilla äideillä esintyy useammin. isistä en osaa sanoa.
8. oppian tuntemaan itsensä ja lapsensa ja samaan lapsensa tuntemaan myöskin samat asiat.
9.raskaus on muuttanut minua paljon.. se on muuttanut paljonkin niin ystävyys suhteita kuin parisuhdetta. raskaus lähensi parisuhdettani. ystävien näkeminen on harventunut muuta ei ole haitannut ainakaan minusta. pahenntanut isäni ja minun välejä on ISO miinus. elämäni parasta mitä mulle on tapahtunu. en vaihtais hetkeäkään!!

hyvää kevään odotusta sinullekkin=)