Ajattelin tässä kun lueskelin näitä ihmisten kysymyksiä, kirjoittaa omista oireistani mistä johtu miten hoidettu. Olen 27v nainen.
Elikkäs mulla oli monta vuotta kaiken maailman ihmeellisiä rytmihäiriöitä, muljahduksia, epätahtia, hidaslyöntisyyttä(pulssi 40, norm.60), tiheälyöntisyyttä jossa sydän hakkaa muutaman minuutin ajan reilusti yli 200 sykettä ja lopppui minulla vasta kun nostin jalat kohti kattoa (sinänsä hankalaa mm. autoa ajaessa taikka kaupassa, heittäydy siinä sitten lattialle). Yleiskunto minulla alkoi kokoajan heiketä ja loppujen lopuksi enimmäkseen vaan nukuin pelkästään kun pääsin töistä kotiin.
Häiriöitä tuli useita kertoja viikossa, juoksulenkillä, levossa, syödessä. Useimmat lääkärit vaan totes että ei noin nuorella voi sydämessä mitään olla, epäilivät että olin masentunut ties mitä. Yksi nuori lääkäri otti asiani vakavasti ja teki lähetteen kardiologille.
Minulla todettiin ylimääräinen johtorata oireiden perusteella ja ultrassa pieni mitraaliläppävuoto 2003.
Lääkärit päättivät melko pikaisesti viimeisen kontrollin jälkeen että tehdään ablaatio tämän johtoradan poikkaisemiseksi. Meni 3vko ja olin leikkauksessa.
Elikkäs operaatio. Nivusesta viedään sähkö"piuhat" sydämeen joilla keinotekoisesti aiheutetaan rytmihäiriö ja se leikkausjohto, sitten kun löydetään se ylimääräinen rata, se "poltetaan" poikki. Toimenpide tehtiin paikallispuudutuksella ja oli suht siedettävä juttu. Sain rauhoittavia ja kipulääkettä tarvittaessa suoraan suoneen. Minulla operaatio kesti 3 tuntia, normaalisti kai 1- 1,5 tuntia. Seuraavana päivänä pääsin kotiin ja viikoverran nukuin ja lepäilin ja aloin pikkuhiljaa toipua. Puolenvuoden päästä olin jo aivan toinen ihminen, jaksoin taas urheilla ja elää normaalisti. Nyt ablaatiosta 1,5vuotta ja en ole saanut ainuttakaan rytmihäiriötä, en edes tarvitse päiväunia enää töiden jälkeen kuin ehkä 1krt viikossa. Oloni on loistava!!
Elikkäs mulla oli monta vuotta kaiken maailman ihmeellisiä rytmihäiriöitä, muljahduksia, epätahtia, hidaslyöntisyyttä(pulssi 40, norm.60), tiheälyöntisyyttä jossa sydän hakkaa muutaman minuutin ajan reilusti yli 200 sykettä ja lopppui minulla vasta kun nostin jalat kohti kattoa (sinänsä hankalaa mm. autoa ajaessa taikka kaupassa, heittäydy siinä sitten lattialle). Yleiskunto minulla alkoi kokoajan heiketä ja loppujen lopuksi enimmäkseen vaan nukuin pelkästään kun pääsin töistä kotiin.
Häiriöitä tuli useita kertoja viikossa, juoksulenkillä, levossa, syödessä. Useimmat lääkärit vaan totes että ei noin nuorella voi sydämessä mitään olla, epäilivät että olin masentunut ties mitä. Yksi nuori lääkäri otti asiani vakavasti ja teki lähetteen kardiologille.
Minulla todettiin ylimääräinen johtorata oireiden perusteella ja ultrassa pieni mitraaliläppävuoto 2003.
Lääkärit päättivät melko pikaisesti viimeisen kontrollin jälkeen että tehdään ablaatio tämän johtoradan poikkaisemiseksi. Meni 3vko ja olin leikkauksessa.
Elikkäs operaatio. Nivusesta viedään sähkö"piuhat" sydämeen joilla keinotekoisesti aiheutetaan rytmihäiriö ja se leikkausjohto, sitten kun löydetään se ylimääräinen rata, se "poltetaan" poikki. Toimenpide tehtiin paikallispuudutuksella ja oli suht siedettävä juttu. Sain rauhoittavia ja kipulääkettä tarvittaessa suoraan suoneen. Minulla operaatio kesti 3 tuntia, normaalisti kai 1- 1,5 tuntia. Seuraavana päivänä pääsin kotiin ja viikoverran nukuin ja lepäilin ja aloin pikkuhiljaa toipua. Puolenvuoden päästä olin jo aivan toinen ihminen, jaksoin taas urheilla ja elää normaalisti. Nyt ablaatiosta 1,5vuotta ja en ole saanut ainuttakaan rytmihäiriötä, en edes tarvitse päiväunia enää töiden jälkeen kuin ehkä 1krt viikossa. Oloni on loistava!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.