No niin, kaikkein eniten minua raivostuttaa nämä pikku pro-sh-laiset. Heillä ei pienintäkään tajua mitä sh tekee heidän ulkonäölleen. Syömishäiriön tuloksena harvemmin on laihuus ja hehkeä iho, vaan ihan muuta. Jatkuvasti saa lukea miten sh:ta sairastavilla on pudonneet hampaita suusta, hampaat ovat puolet pienemmät kuin ennen, keltaiset, mustuneet, lohjenneet. Kaunista tuoko??
Itselläni on ollut BED jo vuosia ja hampaani ovat kuluneet huomattavasti ja yksi takahammas lohjennut siihen malliin että se on poistettava kokonaan. Kiva aukko suussa koko loppuelämäni.
Mikään "laihuus" ei ole tämän arvoista.
Itselläni on ollut BED jo vuosia ja hampaani ovat kuluneet huomattavasti ja yksi takahammas lohjennut siihen malliin että se on poistettava kokonaan. Kiva aukko suussa koko loppuelämäni.
Mikään "laihuus" ei ole tämän arvoista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
viestissäsi oli paljon asiaa. syömishäiriö kun ajautuu tarpeeksi syvälle, siitä aiheutuu monia fyysisiä oireita - henkisistä puhumattakaan. voi olla, että ne seuraavat mukana ikuisesti. olen kuitenkin osasta viestisi sisältöä eri mieltä.
monet anoreksiaa sairastavat tietävät myös ne anoreksian haittapuolet varsin hyvin, mutta sepä se; anoreksia on kavala kun sen kerran on seuralaisekseen hankkinut elämäänsä.. se alkaa monesti pikkuhiljaa ja syvenemään syvenemistään ja ennenkuin huomaatkaan, se vie mennessään. laihduttamisesta ja laihuudesta tulee pakkomielle. monista tuntuu, että olisi ikään kuin jakautunut kahteen osaan - sairaaseen ja terveeseen, on ikäänkuin eri ihminen. sama juttu on bulimian kanssa. vaikka sh:ta sairastava tietää tuhoavansa terveyttään jokaisen karistamansa kilon tai oksentamansa ruoan jälkeen, sille ei vain voi mitään. silloin ollaan jo syvällä sairauden syövereissä. tokkopa BED:läisetkään ahmivat autuaan tietämättöminä siitä, että se ei tee heille hyvää.. ja sanon siis tämän myös oman kokemukseni pohjalta sh:ta (lähes kaikissa sen muodoissa) sairastaneena. Itsekin sh:ta noin kauan sairastaneena luulisi että kuitenkin tietäisit miten pirullinen seuralainen sh osaa olla, oli se sitten anoreksiaa, bulimiaa, bediä.. uskoisin että tiesit kuitenkin ettei se sh tee hyvää - sitä vaan helposti joutuu sen kouriin. pahoitteluni muuten hampaasi puolesta, ja kaikkea hyvää sinulle. syömishäiriöt ovat todella vakava asia jo lievinäkin. voi kun voisin itsekin kelata aikaa taakse päin..
"Mikään "laihuus" ei ole tämän arvoista." yhdyn edelliseen. voin vain sanoa, että syömishäiriöstäkin on mahdollista parantua, ja jos huomaa että on suistuvansa sh:n, kannattaa pysähtyä miettimään onko se tämän arvoista? voin kertoa noista oireista vielä, että sairastuin (sh:n seurauksena) vakavaan masennukseen jonka kanssa kamppailen edelleen päivittäin, muutuin luonteeltanikin kovin erilaiseksi ihmiseksi ja hormonitoimintani häiriintyi erittäin pahasti (eikä ole siis palannut vaikka nykyään BED seurauksena olen tukevasti normaalipainossa).. mitä syvemmälle joutuu, sitä vaikeampaa on päästä pois. voin sanoa, että pysäyttäkää hyvät ihmiset itsenne vielä kun voitte. olen monin tavoin pilannut elämäni, älkää tehkö samoja virheitä kuin itse tein. älkää edes haaveilko sh:sta (ja ajatelko monien romantisoimaa kuvaa sh:sta - sitä se ei todellakaan ole, etenkään jälkikäteen. sh jättää aina jälkensä..), vaan näyttäkää sh:lle keskisormea, repikää riekaleiksi, polttakaa ja heittäkää pimeimpään ja paskaisimpaan nurkkaan ja naurakaa päälle. olkaa vahvoja.