Tein abortin noin 6-vuotta sitten, ollessani 17-vuotias. Koulut kesken, asuin vanhempien luona jne. Ja järkevästi ajateltuani päädyin aborttiin. En ole katunut päivääkään! Olen edelleen saman miehen kanssa, paitsi nyt jo naimisissa ja lasten hankkiminen on nyt ajankohtainen asia. Nyt on aivan eri tilanne, nyt on vakituinen työpaikka, talo jne. joten on paljon helpompaa ja halutumpaa ryhtyä äidiksi. Jälkikäteen olen miettinyt, että olisiko elämäni näin hyvällä mallilla, jos olisin tehnyt sen
lapsen, tuskin!
Joten toivon, että jokainen kohdallaan miettii asiaa järkevästi ja asioilla on aina kaksi puolta.
Itse en oisi ollut silloin valmis äitiksi ja olen todella kiitollinen, että abortti on mahdollista ja se ei jättänyt minulle traumoja. Siitä oli aivan helppo siirtyä normaaliin elämään.
Toivottavasti nyt saan toivotun lapsen. Kuunlopussa asia selviää.
lapsen, tuskin!
Joten toivon, että jokainen kohdallaan miettii asiaa järkevästi ja asioilla on aina kaksi puolta.
Itse en oisi ollut silloin valmis äitiksi ja olen todella kiitollinen, että abortti on mahdollista ja se ei jättänyt minulle traumoja. Siitä oli aivan helppo siirtyä normaaliin elämään.
Toivottavasti nyt saan toivotun lapsen. Kuunlopussa asia selviää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän varsin hyvin ratkaisusi. 17-vuotias ei ehkä kaikin tavoin ole valmis äidiksi, ainakaan vanhempiensa nurkissa asuva sellainen.
Huomauttaisin kuitenkin, että tulin itse raskaaksi tasan 20-vuotiaana. Lapsi syntyi, lapsen isän kanssa ollaan edelleen yhdessä. Ammattia minulla ei ole ja kaksi opiskelijaa lapsi elävät täysin Kelan avustusten turvin. Saattaa olla, etten pysty opiskelemaan koskaan niin täysipainoisesti kuin ilman lasta. En ehkä saavuta asioita siinä vauhdissa tai sillä tasolla kuin muut ikäiseni. Silti huomaan useamman kerran päivässä, miten valtavasti rakas poikamme meille antaa. Ikinä en vaihtaisi häntä pois, vaikka keksi mielenkiintoiseen tilanteeseen syntyä.
Pointtina vain, että järkevästi ajatellen minun ei olisi kannattanut tätä lasta pitää. Onneksi tunnepohjainen ratkaisu toteutui kohdallani.
Hyvä, jos olet selvinnyt tapahtuneesta ilman tunnontuskia. Toivottavasti et ala myöskään pohtia, miksi et antanut ensimmäisen lapsesi syntyä, kun saat oman vauvan vierellesi. Usein aborttimasennus iskee vasta tuossa vaiheessa. Mä en oikein jaksa innostua noista "kiva kun tuli tehtyä abortti - suosittelen lämpimästä" -jutuista, kun olen itse yrittänyt saada lasta jo jonkun aikaa tuloksetta.
mutta minut se silloin pelasti ja olen edelleenkin siitä onnellinen. Olen käsitellyt sen asian ja piste. EI TUNNONTUSKIA!! ja en koe että se minua rupeaa masentamaan myöhemmin, olisi jo pitänyt masentaa, koska aikaa jo tapahtuneesta on.
Mutta asioilla on aina kaksi puolta. Jokainen tekee omat ratkaisut ja hyvä niin.
Otan osaa, että teillä ei ole tärpännyt ja onnea yrittämälle.
Aivan niin Tytteli, kaikilla on oma tilanteensa eikä niitä voi verrata. Onnea sinulle perheen perustamiseen!
On turha ryhtyä kilpailemaan sillä kuinka hankalassa elämäntilanteessa kukin on päättänyt jatkaa yllättävää raskauttaan. Ulkoiset olosuhteet eivät asiaa millään tavalla määrittele, tämän täytyykin olla tunnepuolen asia. Eli jos haluaa lapsen saada, kyllä varmasti silloin selviää vaikka minkälaisista vaikeuksista (nuoresta iästä, huonosta toimeentulosta, kumppanin puutteesta). Olen tämän omin silmin nähnyt.
Mutta jos TUNTEE ettei ole valmis ja ettei sillä hetkellä pysty äitiyteen, silloin ei auta vaikka olisi tilanne olisi kuinka otollinen; silloin abortti on todennäkoisempi ratkaisu. Omassa tilassani olin yllättynyt kuinka selkeänä ratkaisu itsestäni kumpusinkaan; tiesin että abortti oli minun ratkaisuni. Kyseessä siis eivät silloin olleet käytännon ongelmat. Jos olisin lapsen tahtonut, olisin kyllä kivunnut vaikka yli vuoren saadakseni asiat kuntoon ja jaksaakseni äitiyden haasteet.
Myoskään minä en ole katunut enkä tule katumaan, kyllä sen jo tässä vaiheessa tiedän. En tiedä miksi on niin kovin vaikeaa uskoa, että tästäkin voi päästä yli ja olla vielä joskus elämässään ihan onnellinen ihminen. Olen keskustellut asiasta muutamien abortin kauan sitten kokeneiden keski-ikäisten naisten kanssa eikä yhdelläkään heistä ole ollut elämän kestäviä tai myohemmin ilmenneitä traumoja aiheesta. Ja kaikki he ovat lämminsydämisiä naisia ja äitejä. Kyselkääpä joskus; abortti loytyy usein mitä yllättävimmän ihmisen historiasta. Tämä antoi minulle ainakin uusia perspektiivejä asiaan.
Voimia kaikille tämän vaikean asian eteen joutuville!