Äidilläni löytyi ohutneulanäytteessä keltaista siirappimaista "mömmöä" kyhmystä. Lääkäri sanoi, että hyvältä näyttää.. Äiti kuitenkin kutsuttu jo huomenna lääkäriin vaikka tulosten piti tulla vasta viikon päästä. Ohutneulanäyte otettiin eilen.
Tietääkö kukaan mitä "mömmö" voisi olla. En varmasti nuku ensi yönä sekuntiakaan. Onkohan sairaus kuolemaksi, kun kutsu lääkäriin kävi noin nopeasti?
Tietääkö kukaan mitä "mömmö" voisi olla. En varmasti nuku ensi yönä sekuntiakaan. Onkohan sairaus kuolemaksi, kun kutsu lääkäriin kävi noin nopeasti?
Vastaukset 12
Vanhimmat
mitään kovin vakavaa jos kerran lääkäri sanoi että hyvältä näyttää. Ei lienee syytä pelkoon. Odottakee huomiseen ihan rauhassa.
voipi olla kuule kysta, koska sisällä on "mömmöä". Ei paha lainkaan. Kystat sisältävät sellaista "mömmöä". Nuku vain huoleti.
Voisko se kysta sitten olla niin iso tai jotain, että esim. puhkeaisi tai jotain... Vai miksi ne mahtoi pyytää sen jo huomenna lääkäriin, kun tuloksien saaminen piti kestää viikon ja nyt ne kestikin päivän. Siellä oli useampia palluroita ja yhdessä oli tätä keltasta "mömmöä".
Tää odottaminen on kauheaa ja mä en kestäis ajatusta menettää äitiäni nyt. Pelottaa myös siksi, että äitin sisko kuoli imusolmukesyöpään ja se löydettiin silloin, kun ei enää mitään ollut tehtävissä.
Mä en vaan ole valmistautunut siihen, että mun koko elämä voi muuttua huomenna. Jos ne sanookin siellä, että elinaikaa ei ole paljon. Mä todella taidan seota huomiseen mennessä.
Älä nyt näe mörköjä, olet iso ihminen. Odottele rauhassa huomiseen. Kysta on nesterakkula.
tänään selvisi kyhmyjen laatu: Ne oli tuumoreita, etäispesäkkeitä. Äidilläni on syöpä
:(
Nyt alkoi taas piinaava odottaminen siitä miten laajalle se on levinnyt tai mikä syöpä se on.
Paljon halauksia ja voimia sinulle, erityisesti äidillesi. Syöpä on pelottava sana, mutta onneksi kilpirauhassyövästä selviää suurin osa. Oma äitini selvisi, toinen puolikas leikattiin vajaatoiminnan jälkeen tulleen kyhmyn myötä, todettiin syöväksi, ja sai sitten siihen hoitoja. Ei ole uusiutunut tai levinnyt, kyseinen tapahtui vuonna 1998. Minä odottelen maanantaille asti omia verikoetuloksia, olen kyllä melko varma että kilpirauhastaudin ne löytävät..
Mikä syöpä mahtaa lähettää etäpesäkkeitä kaulalle? Tämä on kamalaa aikaa, kun ei tiedä mikä syöpä se on ja miten pitkälle levinnyt... jne!
Hienoa, että sun äiti selvisi. Ja toivotaan, että sulla ei ole mitään pahempaa. Onko sulla myös kyhmy kaulassa? vai miksi kävit verikokeissa?
en pahemmin tunne näitä kilpirauhassairauksia. Toivottavasti joku muu tietää paremmin? Ainakin www.kilpirauhas.info voi olla sinulle hyödyllinen!!!!
Minä menin lääkäriin kun on vuoden ajan ollut kamalaa väsymystä ja syksyä myöten muut oireet ovat yltyneet. Painoa on tullut vuodessa 8kg ja masentaa, ei kiinnosta mikään enkä jaksa mitään, iho kuivuu, saan kiukkukohtauksia ja kohta taas itken.. lista on aika pitkä. Suvussa on siis tuota rasitetta, joten lääkäri pisti kokeisiin.
Koita pärjäillä, älä heitä toivoa!!! Parhaiten autat äitiäsi olemalla tiiviinä tukena ja kannustajana, puhumalla positiivisesti heikolla hetkellä.
koko kilpirauhas infon, mutta se kun voi olla mikä syöpä vaan! Tää on kauheeta, kun pitää elää epätietoisuudessa, kun ei tosiaan tiedä onko syöpä levinnyt ja mihin.
Tässä just mietein, et miten voin mennä kylään porukoille nyt viikonloppuna, kun pitäs kai yrittää käyttäytyä normaalisti. Mutta mä oon tällänen porukolli ja tiedän et alan poraamaan siellä. Se varmaan ei auta äitin oloa yhtään.
Soitin siskolle ja äiti on kuulemma ihan ylipirteä, isä taas on ihan paskana. Tästä tulee helvetillinen kevät.
hei
ikävä todella että äidilläsi on syöpä. Mutta niitä on kyllä todella monenlaisia, monissa on oikein hyvä selviämismahdollisuus. En tiedä lohduttaako tämäkään...
Yritän kirjailla sinulle muutaman asian omista kokemuksistani.(Itseltäni leikattiin kesällä syöpä ja syksy meni sytostaattien kanssa. Eri syöpä kuin äidilläsi. Mutta tunteet ovat kai aika samanlaisia kaikilla asian kanssa painiskelleilla.) EHkä näistä olisi vähän apua.
Taudin toteaminen on varmaan shokki kaikille teille. Sanoit että äitisi on nyt ylipirteä ja isäsi ihan paskana.
- Te kaikki voisitte yhdessä nyt alkaa huolehtia äidistänne, ettei hänellä olisi olo että hänen tarvitsee jaksaa olla pirteä teidän kaikkien takia! Hän tarvitsee myös olkapään johon nojata, turvallisen sylin johon voi hetkeksi suojautua maailmalta.
- Juttele äitisi kanssa, kysy häneltä haluaako hän pitää oman sairautensa perhepiirin ja hoitavan tahon tietona vain. Hänen päätöstään te muut varmaan kunnioitattekin, helpottaa myös kaikkia vierailukäyntejänne. Kummasti sitä vain jaksaa ja venyy, hallitsee itsensä ja itkee vaikka vessassa jos on kylästelemässä.
- yrittäkää pitää suhtautumisenne häneen mahdollisimman normaalina. Siis sillä tavoin, että sitä arkipäivää eletään mahdollisuuksien mukaan kuten ennenkin. Tietenkin hänen hoitonsa erityisesti huomioiden. Isällesi siinä on tärkeä tehtävä, yrittää elää mahdollisimman hyvä ja rikas nykyhetki äitisi kanssa.
Tulevaisuuttamme emme kukaan tiedä, mutta kun syöpään sairastuu, siitä tulee erityisen tietoiseksi. Nykyhetki on ainoa mitä meillä kellään on.
Teille läheisille ja myös äidillesi on saatavilla selviämisapua esim ammatti-ihmisten kanssa keskusteluin. Kannattaa hakeutua sinne jos vähänkin tuntuu että arki on liian harmaata ja masentavaa.
Käväise vaikka oman paikkakuntasi terveydenhuollossa hakemassa syövästä kertovaa materiaalia. On paljon hyvää tietoa ja neuvoja arjen asioista, ruokailusta, jaksamisesta ym. ym.
Nämä lehtiset olisivat myös isällenne hyvää lukemista. Yhdistäkää koko perhe voimanne toistenne ja äidin tukemiseen. Kyllä te osaatte!
Voimia ja jaksamista! On totinen kasvun paikka, mutta toivoa ei koskaan saa heittää. Sinä voit olla tekemässä teidän keväästänne jotain muuta kuin sitä helvetillistä, kuten kirjoitit!
Halaus sinne ja myös voimia äidillesi.
Anteeksi vähän tyly viestini tuossa yllä. Nimimerkki "vähän paremman" osasi kirjoittaa hyvin tilanteessasi.
Vaikeaa teillä on, mutta keskittykää tukemaan toisianne. Se on tärkeintä.
Näin meillä tehtiin kun oli perheessä vaikeita tilanteita ja kuolemaa. Jaksamisen mukaan sitten pidätte yhteyttä ulkopuolisiin. Minulla itselläni meni kyllä voimat niin, etten jaksanut olla yhteydessä kuin omiin läheisiin. Jotkut ulkopuoliset ymmärsivät sen, toiset taas loukkaantuivat, kukin persoonansa mukaan.
Kiitos teille tuestanne:) Löysin netistä näitä ohjevihkosia, syöpää sairastavalle ja omaisille. Niissä oli ihan hyvää tietoa sairaudesta.
Voin laittaa tänne kuulumisia, kun syövän laadusta selviää jotain. Nyt kai pitää kerätä voimia huomiseen, kun tapaan äitini ensimmäistä kertaa syöpädiagnoosin jälkeen.