kävi ilmi Suomessa kun olla,että monet valita yksinaisyydestä.minä olen hyvin tyytyväinen kun asun yksin ja nautin vapautestani olen olut naimisissa pitkään ja vasta eroni jälkeen löysin itseni,minustä vain siloin kun ihminen on yksin on oma itsensä,ja todellä vapaa.tietysti mulla on ystäviä ja lapseni tulle käymään siloin tälöin mutta en ikinä halua enää asua toisen ihmisen kanssa saman katon alla.meidän talossa asuu paljon yksinäisiä (miehia ja naisia)olen kutsunut monta kertää niittä vaika kahville tutustumiseen värteen mutta ei ne uskalla tulla,ehkä koska olen vierasmaalainen oma asia se on.Minä olen Suomessa "todellä" YKSIN vierassä maaassa vieralla kielella ilman sukulaisia mutta silti mulle menee hyvin koska löysin itseni ja olen ylpeä itsestäni,Liikun paljon,olen ystävän piirissa,olen sosialinen,luen paljon,puhun aina ihmisten kanssa vaika olen vieraskielinen.
lyhyesti ja lopuksi minustä YKSINÄISYYS on täys normaali tilane ja se voi olla todellä mukavaa.en halua omistä ketään enkä halua että toiset omistä minua.kaikki mitä kirjoitin on tietysti mun oma ajatuksia ja näkökulmat asiasta.jokäisessä asiassa on jotäkin "hyvää"pitää löyttä sitä ja nautia.
kiitos ja anteeksi kirjoitus virheistä
lyhyesti ja lopuksi minustä YKSINÄISYYS on täys normaali tilane ja se voi olla todellä mukavaa.en halua omistä ketään enkä halua että toiset omistä minua.kaikki mitä kirjoitin on tietysti mun oma ajatuksia ja näkökulmat asiasta.jokäisessä asiassa on jotäkin "hyvää"pitää löyttä sitä ja nautia.
kiitos ja anteeksi kirjoitus virheistä
Vastaukset 6
Vanhimmat
eräältä tutultani..Mistä maasta olet kotoisin?
selves jo
Oli mielenkiintoista saada myös maahan muuttaneen näkökulma asiaan. :)
Nautin omasta vapaudestani tehdä mitä tahansa milloin tahansa.
Yksinäisyyttä on aika monenlaista. Jotkut ovat tarkoituksellisesti yksin toiset taas eivät uskalla lähteä asunnostaan ulos.
Alkoi naurattamaan tuo kun sanoit kutsuneesi naapureita kahville. Ei tuo välttämättä johdu siitä että olet ulkomaalainen. Ei täällä paljoa naapurit vieraile kenenkään luona vaikka olisi täysin suomalainen.
Esimerkiksi kun katsoin sinun nikin tietoja. Olet laittanut rehellisesti kuvan ja kirjoittanut itsestäsi. Oletko huomannut moniko uskaltaa tehdä samoin - aika harva. En edes minä.
Mutta lähtiskö uimahallille vai keilaamaan? Tai molempiin. Saattaisin tavata jonkun mukavan tytön.
Hyvää jatkoa giotis.
Ja nautitaan vapaudesta.
t: Chris.
Luonteesi on aivan erilainen kuin suomalainen luonne (tosin ihmisestä riippuva) ja olet tehnyt rohkean ratkaisun ylipäätään muuttamalla Suomeen.
Yksinäisyyden kanssa tulee paljon paremmin toimeen kun ei ole ollut koko ikäänsä yksin tai on nähnyt myös vastakkaisen puolen asiasta. Monet eivät tietystikään ole suoranaisesti yksinäisiä vaan löytyy esim. kavereita,ystäviä mutta ei olla heidän kanssaan jokapäiväisessä tekemisissä. Tunnetaan olo välillä yksinäiseksi, mutta toisaalta on kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä ja se tunne on ohimenevää.
Yksinäisyys on oikeastaan vasta sitten ongelma, kun se alkaa hallitsemaan liikaa elämää ja haittaa omaa itseään ja aiheuttaa ahdistusta ja epätoivoa Yleensä noin käy jos ei ole koskaan tullut toimeen oman yksinäisyytensä kanssa tai haluaisi ystäviä, mutta ei saa niitä.
"meidän talossa asuu paljon yksinäisiä (miehia ja naisia)olen kutsunut monta kertää niittä vaika kahville tutustumiseen värteen mutta ei ne uskalla tulla,ehkä koska olen vierasmaalainen oma asia se on."
Yleensä tuota "harrastavat" vain henkilöt jotka jo entuudestaan tuntevat hyvin toisensa eli tuntemattomat eivät yleensä (tai sitten siihen on hyvä syy). Parempi tapa on pyrkiä tutustumaan pikku hiljaa ja vasta myöhemmin ehdotella tuommoista, ettei rupea liian hyökkääväksi. Suomalaiset eivät ole kuitenkaan tottuneet kovin nopeaan toimintaan tuommoisissa asioissa ja menee aikaa ennen kuin tutustuminen voi lähteä käyntiin.
piristävää kuulla "giotis" välillä tuollaisiakin selviytymistarinoita.
Minäkin olin ensimmäiset 3-5v "onnellinen" yksinäinen, sain olla vapaa ja tehdä mitä lystää, eikä kukaan vahtinut menojani saatika vaatinut selityksiä jne... se oli ihanaa.
MUTTA, kun olen asunut viimeiset 7 vuotta yksin, ja siihenkin aikaan minulla on ollut vain muutamia seurustelusuhteita, niin alkaa tämä yksinäisyys maistua aika puulta. En voi sille mitään että en halua enää elää yksin, vaikka kuinka koitan hokea itselleni että se on ihan ok ja "yritän tyytyä osaani". Ei ole kivaa viettää juhlapyhiä ja lomia yksikseen sohvalta toiselle siirtyen ja tv kanavia selaillen. En ole pelokas enkä muutenkaan syrjäytynyt, olen ihan normaali työssä käyvä "yhteiskuntakelpoinen" naishenkilö, mutta empä juurikaan viitsi lähteä itsekseni kaupungille, kahviloihin, kuntosalille jne, koska joka ikinen kerta huomaan (missä sitten liikunkin) että yleensä muut ihmiset liikuvat pareittain tai porukalla ja taas kerran muistan, ettei minulla ole ketään kaveria/ystävää jonka kanssa voisin em paikkoihin lähteä. Me Suomalaiset olemme niin toisenlaisia luonteeltamme kuin te "lämpimien maiden kasvatit", etten yhtään ihmettele jos kukaan ei tule kahville kun olet naapureita pyytänyt. Ei se sinusta johdu, älä pahastu, me vaan olemme hyvin varovaisia ja vähän jäykkiä tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja se myös paljolti johtaa tähän, että meillä on niin paljon yksinäisiä.