Terve arvon ystävät,
Tuossa pestessäni käyttöautoani lämpimässä yrityksen parkkihallissa (yritys tarjoaa lämpimät pesuvedet ja 6 pesupaikkaa ilmaiseksi)tuli mieleen, että asuntojen hintakehitys on ollut erittäin postiviinen sitten vuoden 2000, jolloin itsekin omistusasujaksi aloin. Viiden vuoden maksaminen jälkeen on päästy siihen tilanteeseen, että lainaa on n. 50% (puolet jäljellä) ja asunnon arvo on moninkertainen lainamäärään nähden.
Nyt jo tilanteessa, jossa 50% lainasta jäljellä (erä esim. 20v maksuajalla 400 eur/kk) olen hankkinut urheilullisen auton kesäliikenteeseen. On mukavaa kun voi vapaasti tehdä mitä mieleen tulee: matkustella, autourheilla tai muuten harrastaa - erityisemmin kuluihin katsomatta. Kuten jutustani voitte arvata, olen lapseton (pariskunta). Nyt nautitaan, matkustetaan, annetaan höyryjen tulla nelipäisestä pakoputkistosta ja mennään vauhdilla. Suunnitellaan järjestelmiä ja eletään täysillä. Omistuasuminen kannattaa.
Toki jos laitetaan luvuiksi: lainaa n. 60 000 eur ja maksuaika 10v. Seuraava ylimääräinen lyhennys on 10 000 eur ja se maksetaan kesäkuussa. AIJAI ei tarvii tuhnutella. Ja neliöitä on lähemmäs 90, joten Helsingissä voi vain unelmoida tavallisilla 2800 - 3500 eur nettotuloilla. Jep ja tänään taas ajoin Nummelasta 6.50 - 7.20 Helsingin kannelmäkeen. Mittarineula valehtelmatta välillä käväisi 140km/h, mutta liikenne vetää mainiosti Turun moottoritiellä eli 1-tie (E18). Kaverini vetää vertailun vuoksi Nurmijärvi Klaukkalasta kanssa n. 30min 3-tie ja päätepiste Pohjois-Haaga.
Aijai kun on ollut älyä ostaa järkevältä alueelta järkevällä hinnalla (alle 90 000 eur, Rivari/Paritalo/Luhtitalo muodot tarjolla).
t. JormaBelli
Tuossa pestessäni käyttöautoani lämpimässä yrityksen parkkihallissa (yritys tarjoaa lämpimät pesuvedet ja 6 pesupaikkaa ilmaiseksi)tuli mieleen, että asuntojen hintakehitys on ollut erittäin postiviinen sitten vuoden 2000, jolloin itsekin omistusasujaksi aloin. Viiden vuoden maksaminen jälkeen on päästy siihen tilanteeseen, että lainaa on n. 50% (puolet jäljellä) ja asunnon arvo on moninkertainen lainamäärään nähden.
Nyt jo tilanteessa, jossa 50% lainasta jäljellä (erä esim. 20v maksuajalla 400 eur/kk) olen hankkinut urheilullisen auton kesäliikenteeseen. On mukavaa kun voi vapaasti tehdä mitä mieleen tulee: matkustella, autourheilla tai muuten harrastaa - erityisemmin kuluihin katsomatta. Kuten jutustani voitte arvata, olen lapseton (pariskunta). Nyt nautitaan, matkustetaan, annetaan höyryjen tulla nelipäisestä pakoputkistosta ja mennään vauhdilla. Suunnitellaan järjestelmiä ja eletään täysillä. Omistuasuminen kannattaa.
Toki jos laitetaan luvuiksi: lainaa n. 60 000 eur ja maksuaika 10v. Seuraava ylimääräinen lyhennys on 10 000 eur ja se maksetaan kesäkuussa. AIJAI ei tarvii tuhnutella. Ja neliöitä on lähemmäs 90, joten Helsingissä voi vain unelmoida tavallisilla 2800 - 3500 eur nettotuloilla. Jep ja tänään taas ajoin Nummelasta 6.50 - 7.20 Helsingin kannelmäkeen. Mittarineula valehtelmatta välillä käväisi 140km/h, mutta liikenne vetää mainiosti Turun moottoritiellä eli 1-tie (E18). Kaverini vetää vertailun vuoksi Nurmijärvi Klaukkalasta kanssa n. 30min 3-tie ja päätepiste Pohjois-Haaga.
Aijai kun on ollut älyä ostaa järkevältä alueelta järkevällä hinnalla (alle 90 000 eur, Rivari/Paritalo/Luhtitalo muodot tarjolla).
t. JormaBelli
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ostin talon Äetsästä, Perähikiältä ja Takapajulasta. Matkaa työpaikalleni Haagaan, Kontulaan ja Itäkeskukseen on vain puoli tuntia. Vähäkulutuksellisella autollani ajokustannukset ovat pari senttiä/km.
Talon ostin Vammalasta, Kuusaalta ja Porkkalasta siis 35 000 eurolla, mistä lainaa jäljellä enää 3.57 euroa.
Kyllä kannatti olla viisas ja ostaa järkevältä paikalta silti läheltä Helsinkiä ja työpaikkaani Oulunkylässä ja Pitäjänmäessä.
Parinkymmenmen vuoden kuluttua voit olla jo kylätoimikunnan puheenjohtaja, EU-palkkiota kuittaava maisemanhoitaja ja lampaankasvattaja. Naistenlehtien toimittajat tulevat ihan pääkaupungista asti tekemään juttuja vaihtoehdosta kiireiselle cityelämälle.
Lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni asuin omakotitalossa. Kotipaikkakunnalle rakennettiin ensimmäinen kerrostalo 40-luvulla. Silloin aloin haaveilla kerrostaloasumisen ihanuudesta. Olisi sisävessa, keskuslämmitys ja hissi.
Tästä ihanuudesta sain sitten elämäni varrella tuntumaa moneen otteeseen. Ihanuus oli monesti kaukana kuvitellusta. Milloin talonmies vainosi lapsia, milloin naapurit juhlivat niin, ettei yöunesta ollut tietoakaan jne. Ajatus omakotitalosta alkoi kypsyä mielessäni.
Lapsuuspaikkakunnallani oli tontti myytävänä lähes kaupungin keskustassa. Tontti ostettiin. Ostoon vaikutti kaksi seikkaa. Miehelläni oli mahdollisuus saada virka kyseiseltä paikkakunnalta ja olin itse jäämässä eläkkeelle. Näin ollen mikään ei pidättänyt pääkaupunkiseudulla.
Talo suunniteltiin viimeisen päälle. Sain toteuttaa kaikki unelmani leivinuunista porealtaaseen. Lisäksi talossa oli tilaa maalausharrastukselleni. Talo ei ollut mikään valmistalo, vaan jokainen pienikin yksityiskohta suunniteltiin huolella. Ovet eivät avautuneet "väärinpäin", keittiössä oli paikka jokaiselle esineelle.
En ollut vielä ehtinyt eläkkeelle, kun tuli mutkia matkaan. Mieheni työpaikka peruuntui. Työpaikan menettäminen ja monet muut paineet saivat aikaan avioeron. Minä päätin kuitenkin toteuttaa unelmani omakotitalosta. Siitä tuli kuin tulikin upea. Eläkkeelle päästyäni muutin siihen asumaan. Alku sujuikin hienosti. Oli paljon tekemistä pihan ja talon kanssa. Lisäksi maalasin vimmatusti.
Ajan oloon pienen kaupungin vähäiset riennot alkoivat tuntua puutteellisilta. Olinhan asunut Helsingissä melkein koko aikuisikäni. Yritin olla mukana kaikissa mahdollisissa yhdistyksissä aktivoidakseni itseni. Entisellä kotipaikkakunnallani minulla oli paljon hyvänpäivän tuttuja. Minulla ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään yhteyttä heidän kanssaan. Matkoille lähtökin oli vaikeaa keskuslämmityksen, lumitöiden ja varkaiden pelon vuoksi. Lapsuuden kotikauppalani oli poissaoloni aikana muuttunut rikolliseksi kaupungiksi.
Lisäksi lapsenlapseni asuivat osittain Helsingissä. Ajoin viikoittain Helsinkiin, ja ajan oloon yhä useammin. Tyttäreni totesi, että mitä ihmettä sinä siellä maalla teet yksinäsi, muuta takaisin Helsinkiin.
Takaisin muuton ajatus alkoi kypsyä päässäni. Kypsyttelin sitä pari vuotta. Tein sitten päätöksen. Panin ihanan taloni myyntiin. Loistotalosta (200 neliömetriä) en saanut sellaista hintaa, että olisin saanut 65 neliömetriä ykkösalueelta Helsingistä.
Tein kuitenkin tämän ratkaisun. En haikaile menneen perään. Olen onnellinen kun pyryttää eikä tarvitse mennä lumitöihin. Voin tilata taksin ulko-ovelle kun lähden ulkomaille. Voin valita, mitä kulttuuririentoja käyn katsomassa, sillä tarjontaahan riittää.
Ennen kaikkea tyttäreni perhe on lähettyvilläni –kävelymatkan päässä. Asuin kahdeksan vuotta unelmatalossani. Nykyään asun kolme kuukautta kesämökilläni ja pelaan golfia. Ei tarvitse huolehtia kahden paikan kukkien kastelusta ja nurmikon hoidosta. Kaupunkiasuntoni panen kokonaan kiinni kesän ajaksi. Kolme kuukautta maalla tyydyttää maaseututarpeeni, ja palaan syksyllä hyvillä mielin kaupunkiin kerrostaloon.