Olen saanut tarpeekseni ja nyt haluan päästä tästä eroon! En oikeastaan tiedä miksi tänne tulin kirjoittelemaan, ehkä haluan vain purkaa ajatukset "paperille", jos tämä vaikka olisi nyt se lopun alku =)
Kyseessä on siis jonkin asteinen ahmimishäiriö. En tarkalleen osaa sanoa kuinka kauan tätä on jatkunut, mutta sairaus sai alkunsa yläasteella alkaneesta laihduttelusta ja hiljallee ruoan kituuttamisesta kehittyi tämä. Nyt olen siis 19-vuotias. ...ja tyttö.
En ole tälläkään hetkellä kuitenkaan ylipainoinen, sillä ureheilen paljon (en pakosta vaan nautinnosta :)) ja ruokavalio on terveellinen (ja aika kurinalainen) ahmimispäivien välillä ja tiedän että tuo sen juuri laukaiseekin, mutta vanhoista tavoista on vaan niin vaikea päästä eroon! Olen kyllä koittanut niinkin, että olen syönyt runsaasti eli sen verran kuin kulutan tai jopa ihan vähän yli (jotta lihakset kasvaisi puntilla ;)) ja terveellistä ruokaa, mutta ei tuokaan ole saanut kierrettä katkeamaan, sillä makeanhimo iskee silti toisinaan.
Kaava on aina yleensä sama: Ensin iskee se makeanhimo (yleensä iltaisin ja etenkin jos olo on yksinäinen...), kamppailen hetken sitä vastaan, mahdollisesti syön jotain kunnon ruokaa, jotta saisin makeannälän pois. No se ei kuitenkaan yleensä tehoa. Seuraavaksi haen ehkä pienen palan jäätelöä... ja sen jälkeen vielä mahdollisesti toisen palan tai sitten jotain muuta sokeripitoista. Sen jälkeen alan laskea kuinka paljon on tullut jo syötyä ja kun huomaan, että syödyt kalorit on jo kulutuksen yli reippaasti (tai vähänkin) iskee morkkis, jonka jälkeen ajattelen ettei sillä nyt sitten enää väliä mitä syön kun kuitenkin jo raja ylittynyt. Samalla päässä pyörii ajatus, että jos tänään syön vielä reilusti kaikkea sellasta mitä on tehnyt mieli (mutta terveellinen ruokavalio "kieltänyt") niin jospa tämä on se viimeinen kerta, ja sitten palaan taas kunnon ruokavalioon.
Noita "viimeisiä" kertoja on jo AIVAN LIIKAA, mutta siitä huolimatta jaksan uskotella, että jonain päivänä...Ja siis sen jälkeen, kun olen antanut itselleni "vielä yhden kerran" luvan mässäillä, alkaakin suuhun mennä vaikka mitä! Yleensä ensimmäiseksi lähden kauppaan, pakko saada suklaata ja jäätelöä, mahdollisesti keksejä, ehkä jotai suolaista vastapainoksi, vaikka suolapähkinöitä tai pop cornia ja siis vaikka mitä! Ja usein vielä nämä päivät ajoittuu viikonlopulle ja iltaan, eli kaupat usein kiinni, mutta sekään ei estä mitään. Ajan vaikka vähän pidemmällekkin, jotta löydän huoltoaseman tai 24h auki olevan kaupan.
Kun sitten olen saanut viereeni kasan herkkuja ja alan tunkemaan niitä sisääni, olo on yleensä aivan taivaallinen. Makuhermot saavat mielin määrin nautintoja ja vielä tuossa vaiheessa ei edes morkkis vaivaa. Kun nämä kaikki on syöty, ja olo jo aika ähky, en vieläkään ole tyytyväinen, ja haen vielä päälle jotai "terveelliseksi" luokiteltavaa esim. leipää, jugurttia ym. (enkä todellakaan ymmärrä miksi vielä nuokin!) Ja sitten vihdoin aivan täysinäisenä, toisin sanoen halkeamispisteessä ja tässä vaiheessa yleensä jo itku kurkussa painun nukkumaan ja aamulla heräänkin melkoiseen morkkikseen!
Näiden päivien jälkeen siirryn joko syömään riittävästi ja hyvää ruokaa tai sitten morkkiksen takia, ryhdyn jälleen syömää liian vähän, jotta saisin ahmimisen jäljet pois (vaikka niitä ei edes todellisuudessa yhdestä päivästä tule!) Joskus käy silti niinkin, että poden seuraavana päivänä henkisesti niin huonoa oloa, että sorrun ahmimaan vielä toisenakin päivänä heti perään! Muussa tapauksessa tätä tapahtuu ehkä kerran/pari viikossa.
No niin...tulipas siihen tekstiä :) Ehkä suurin osa ei ole päässyt tänne asti, mutta sainpahan ainakin kirjoitella. Ja jos sinä ketä vieläkin luet tätä, kärsit samasta vaivasta, veikkaan että teksti tuntui jopa ahdistavalta lukea, sillä "oireeni" ovat melko perinteiset taudinkuvaan nähden.
Nyt sitten alkaa kova yritys päästä tästä eroon. Wish me luck! Ja se vielä mainittakoon etten ole asiastani muille puhunut, sillä todella häpeän tätä, koska en pidä itseäni enää aivan kakarana ja terveelliset elämäntavat kiinnostaisi muuten... Toisaalta silti tämähän alkoi minun vielä ollessa aika teini ja en vaan ole saanut kierrettä katkaistua.
Mutta nyt saa riittää!
Hyvää talven jatkoa kaikille ja tsemppiä elämään! :)
Kyseessä on siis jonkin asteinen ahmimishäiriö. En tarkalleen osaa sanoa kuinka kauan tätä on jatkunut, mutta sairaus sai alkunsa yläasteella alkaneesta laihduttelusta ja hiljallee ruoan kituuttamisesta kehittyi tämä. Nyt olen siis 19-vuotias. ...ja tyttö.
En ole tälläkään hetkellä kuitenkaan ylipainoinen, sillä ureheilen paljon (en pakosta vaan nautinnosta :)) ja ruokavalio on terveellinen (ja aika kurinalainen) ahmimispäivien välillä ja tiedän että tuo sen juuri laukaiseekin, mutta vanhoista tavoista on vaan niin vaikea päästä eroon! Olen kyllä koittanut niinkin, että olen syönyt runsaasti eli sen verran kuin kulutan tai jopa ihan vähän yli (jotta lihakset kasvaisi puntilla ;)) ja terveellistä ruokaa, mutta ei tuokaan ole saanut kierrettä katkeamaan, sillä makeanhimo iskee silti toisinaan.
Kaava on aina yleensä sama: Ensin iskee se makeanhimo (yleensä iltaisin ja etenkin jos olo on yksinäinen...), kamppailen hetken sitä vastaan, mahdollisesti syön jotain kunnon ruokaa, jotta saisin makeannälän pois. No se ei kuitenkaan yleensä tehoa. Seuraavaksi haen ehkä pienen palan jäätelöä... ja sen jälkeen vielä mahdollisesti toisen palan tai sitten jotain muuta sokeripitoista. Sen jälkeen alan laskea kuinka paljon on tullut jo syötyä ja kun huomaan, että syödyt kalorit on jo kulutuksen yli reippaasti (tai vähänkin) iskee morkkis, jonka jälkeen ajattelen ettei sillä nyt sitten enää väliä mitä syön kun kuitenkin jo raja ylittynyt. Samalla päässä pyörii ajatus, että jos tänään syön vielä reilusti kaikkea sellasta mitä on tehnyt mieli (mutta terveellinen ruokavalio "kieltänyt") niin jospa tämä on se viimeinen kerta, ja sitten palaan taas kunnon ruokavalioon.
Noita "viimeisiä" kertoja on jo AIVAN LIIKAA, mutta siitä huolimatta jaksan uskotella, että jonain päivänä...Ja siis sen jälkeen, kun olen antanut itselleni "vielä yhden kerran" luvan mässäillä, alkaakin suuhun mennä vaikka mitä! Yleensä ensimmäiseksi lähden kauppaan, pakko saada suklaata ja jäätelöä, mahdollisesti keksejä, ehkä jotai suolaista vastapainoksi, vaikka suolapähkinöitä tai pop cornia ja siis vaikka mitä! Ja usein vielä nämä päivät ajoittuu viikonlopulle ja iltaan, eli kaupat usein kiinni, mutta sekään ei estä mitään. Ajan vaikka vähän pidemmällekkin, jotta löydän huoltoaseman tai 24h auki olevan kaupan.
Kun sitten olen saanut viereeni kasan herkkuja ja alan tunkemaan niitä sisääni, olo on yleensä aivan taivaallinen. Makuhermot saavat mielin määrin nautintoja ja vielä tuossa vaiheessa ei edes morkkis vaivaa. Kun nämä kaikki on syöty, ja olo jo aika ähky, en vieläkään ole tyytyväinen, ja haen vielä päälle jotai "terveelliseksi" luokiteltavaa esim. leipää, jugurttia ym. (enkä todellakaan ymmärrä miksi vielä nuokin!) Ja sitten vihdoin aivan täysinäisenä, toisin sanoen halkeamispisteessä ja tässä vaiheessa yleensä jo itku kurkussa painun nukkumaan ja aamulla heräänkin melkoiseen morkkikseen!
Näiden päivien jälkeen siirryn joko syömään riittävästi ja hyvää ruokaa tai sitten morkkiksen takia, ryhdyn jälleen syömää liian vähän, jotta saisin ahmimisen jäljet pois (vaikka niitä ei edes todellisuudessa yhdestä päivästä tule!) Joskus käy silti niinkin, että poden seuraavana päivänä henkisesti niin huonoa oloa, että sorrun ahmimaan vielä toisenakin päivänä heti perään! Muussa tapauksessa tätä tapahtuu ehkä kerran/pari viikossa.
No niin...tulipas siihen tekstiä :) Ehkä suurin osa ei ole päässyt tänne asti, mutta sainpahan ainakin kirjoitella. Ja jos sinä ketä vieläkin luet tätä, kärsit samasta vaivasta, veikkaan että teksti tuntui jopa ahdistavalta lukea, sillä "oireeni" ovat melko perinteiset taudinkuvaan nähden.
Nyt sitten alkaa kova yritys päästä tästä eroon. Wish me luck! Ja se vielä mainittakoon etten ole asiastani muille puhunut, sillä todella häpeän tätä, koska en pidä itseäni enää aivan kakarana ja terveelliset elämäntavat kiinnostaisi muuten... Toisaalta silti tämähän alkoi minun vielä ollessa aika teini ja en vaan ole saanut kierrettä katkaistua.
Mutta nyt saa riittää!
Hyvää talven jatkoa kaikille ja tsemppiä elämään! :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ajattelin vielä lisätä, että jos juttuni jostain syystä kolahti, kärsit samasta tai muuten vaan mahdollisesti osaisit auttaa, niin saa pistää mailia: [email protected]
Olen 38 vuotias ja olen jo oppinut tuntemaan itseni. Mun ei kerta kaikkiaan kannata ostaa ruokaa varastoon. Mä syön kerralla kaapin tyhjäksi. Ruoka kun nyt vaan maistuu niin hyvältä. Pikkupoikana huvipuistoissa söin kaikki rahani: jäätelöä, vohvelia mansikkahillolla ja kermavaahdolla, hattaraa, makkaraa ja limua. Muut muksut laittoivat rahansa härveleihin niin mä söin kaikki rahani.
Käyn lähiravintolassa syömässä hyvän lounaan ja iltapalan ostan vain päiväksi kerrallaan. Kokeilepa sinä samaa. Joudut käymään kaupassa joka päivä, mutta tuleepahan samalla liikuntaa. Etkä voi mässätä kun kaapissa ei kerta kaikkiaan ole mitään.
Jos haluat makeaa, niin katso mitä löytyy pähkinäosastolta. Kreikkalaiset hunaja pähkinä tangot ovat hyviä ja terveellisiä. Ja vain yksi patukka kerrallaan.
Hei vaan.
Oon 17-vuotias tyttö, käyn lukiota ja harrastan kilpaurheilua. Liikun siis melko paljon sen vuoksi. Ja mulla on siis samanlainen ongelma kuin sulla, ahmin toisinaan paljon makeaa. Joskus kerran pari viikossa, joskus kaikki karkaa käsistä ja tulee mässäiltyä useampana päivänä.
Kaiken kaikkiaan sun teksti oli melkeen ku suoraan mun elämästä.
Oon painiskellu tän asian kanssa useamman kuukauden, kunnolla se alko ku alotin lukion tokaluokan viime syksynä. Enkä tajua mistä se johtuu, makeanhimo tuntuu vaan kasvavan sitä mukaa mitä kauemmin oon mässäilyä harrastanu..
Ja mä oon oikeesti kohta ihan umpikujassa tän asian kanssa ja tarviin apua. Yksin en näytä tästä asiasta pääsevän yli. Ihan samoin ku säkin, mä oon jo tosi monta kertaa päättäny et nyt on viimenen kerta, mut aina mä vaan lipsun. "Vielä tän kerran. Jos ihan vähän vaan tällä kertaa, sit se on loppu."
Mä kuitenkin häpeän tätä tilannettani niin paljon etten yksinkertaisesti kehtaa kertoa kellekään tutulle, joka vois sitte auttaa. Oon siis ihan yksin tän asian kanssa, ja se tekee tästä vaan vaikeempaa.
Mua pelottaa koko ajan millon alan lihoa (en siis tod oo ylipainoinen, itse asiassa normaalipainon alarajalla, siks ku urheilen) ja millon mun kehitys urheilussa loppuu ja alkaa tulla takapakkia. Haluan siis pian päästä irti tästä, ennen ku on liian myöhästä ja urheilu kärsii siitä (haluan kovasti kehittyä ja päästä Suomen huipulle jne.).
En vaan tiedä mistä saisin apua.
Ehkä täältä? Kun nyt kerran uskallan jollekin kertoo...
...ja veikkaanpa ettemme myöskään ole kahdestaan ainoat tätä sairastavat, mutta kukapa nyt haluaisi asiasta suureen ääneen puhua.
Itse en kilpaurheilua harrasta, mutta tavoitteet ovat kuitenkin korkealla ja koko ajan haluaisi kehittyä (parempi aerobinen kestävyys, enemmän lihasmassaa ym.) =) ja jokainen urheilija varmasti tietää että treenin ohella, ravinto on erittäin merkittävässä asemassa kehittymisessä. Kun sitten yrittää pitää huolen, että ruokavalio pysyisi siistinä ja alkaa siis tarkkailemaan/kontrolloimaan syömisiään, saattaa pahimmassa tapauksessa käydä näin (tai tietty tuo voi johtaa johonkin muuhunkin syömishäiriöön...) Itseni kohdalla en ainakaan ole muuta syytä tähän löytänyt. Ja tuo pelko lihomisesta (mikä pyörii minunkin päässä) ei taatusti auta yhtään tässä, mutta minkäs teet...
Olen myös yrittänyt miettiä miten tuon makeanhimon saisi häviämään ja koittanut vähän kaikenlaisia keinoja, mutta vielä en ole keksinyt. Joku varmaan ajattelee nyt, että saahan sitä joskus herkutella, ja joo niin saiskin, jos vaan osaisi pitää sen aisoissa. Yksin ollessaan ei tosiaankaan kannata tässä tapauksessa mitään makeaa suuhunsa pistää. Kai se ainoa konsti on nyt luja tahto, pitää vaan hokea itselleen, että NYT HELVETTI ET ENÄÄ ALA AHMIA!!! :D Ja jostai syystä vieläkin vaan tulee sortumisia, ei saa syyttää itseään liikaa, parempi alkaa sen sijaan heti keräämään voimia, että jaksaa taas yrittää katkaista tätä noidankehää. Mitä enemmän yrittää, sitä todennäköisemmin onnistuu :) Jaksan ainakin itse vielä uskoa, että vaikka monta yritystä on epäonnistunut, niin joskus tästä pääsee kokonaan eroon. Prosessi saattaa olla pitkä, mutta EI SAA LUOVUTTAA! =)
Itse en ole edes vakavissani harkinnut kertoa tästä kavereille/sukulaisille. Ehkäpä heistä saattaisi olla apua, mutta pelkään etteivät ymmärtäisi tai sitten alkaisivat liikaa tarkkailla mitä syön. Mutta jos sulla on esim. hyvät välit äitiin tai todella hyvä ystävä, niin saattaisi asian kerominen olla eka askel pois tästä paskasta (suoraan sanoen...) Varmasti se auttaisi, jos joku toisinaan kyselisi miten on mennyt ja tsemppaisi vierellä. Mut toki mekin voisimme toisiamme tsempata...
Niin ja oletkos muuten koittanut kromi-tabletteja. Kromin puutos aiheuttaa myös makeanhimoa. Tuon pitäisi ainakin vähän auttaa. Olisikohan ne ollut apteekissa suunnilleen 5€/100kpl (ja yksi päivässä). Tosin, jos syö monivitamiini valmistetta, niin kromia saa jo yleensä niistä...
Sitten vielä vähän kommenttia tohon "Pallen" juttuun... ei ole mahdollista pitää ruokaa vain sen verran kuin itse tarvii, sillä en asu yksin. =( Enkä myöskään ole varma olisiko siitäkään apua, sillä kuten jo ensimmäisessä viestissä mainitsin, kauppa etsitään vaikka kiven alta jos makeaa on pakko saada. Pitäisi nyt saada jotai tuolla korvien välissä muuttumaan...
Taas tuli aika paljon jaariteltua, mutta tuntuu silti että pelkästään jo tämä kirjoittelu saattaa vähän edesauttaa, ja vielä kun huomasi että joku jaksaa vastata, kiitti siitä :)
Mulla on vähän eri asia. Ruoka maistuu, mutta mitään varsinaista makean himoa ei ole. Yhden miehen taloudessa on helppo kontrolloida ostamisiaan.
En osaa muuta sanoa, kuin että pitäisi syödä säännöllisesti kunnon ruokaa, ettei tule mitään massiivista energia vajetta, joka pitää tyydyttää sokerilla. Jogurtit ja muut välipalat eivät ole aterian korvikkeita. Itsestäni olen huomannut että makeisten syönti vähenee iän myötä. Se tieto ei tietenkään auta teitä tähän hätään.
Mulla auttoi se, että rupesin harrastamaan bodausta. Silloin on pakko keskittyä myös syömiseen. Rohkenisin väittää, että jos löytyy kunnon motivaatio syömisen tason parantamiseen, niin se onnistuu, ja itsellä se oli liikunta. Motivaatio liikuntaan taas nousi selkäkivuista.
kipu -> liikunta -> terveellinen syöminen
Kokeilkaa te samaa. Älkää taistelko pelkästään syömisen kanssa, vaan keksikää hyvä syy minkä takia on pakko alkaa syödä terveellisesti.
Jos taas laihduttaminen tuntuu ylivoimaiselta, niin kannattaa keksiä jotain oheistekemistä, joka vie ajatukset muualle syömisestä. Saan nälän menemään ohi keskittymällä mieleiseen tietokonepeliin. Muutaman tunnin kuluttua elimistö alkaa polttaa rasvaa ja nälän tunne menee ohi. Laihduttaessa ei saa lopettaa syömistä, vaan pitää syödä samoina aikoina kuin ennenkin. Ainoastaan ruoan määrää pitää vähentää.
Hei vaan taas.
Kirjoittelin aiemmin nimettömänä mutta kävin nyt rekisteröimässä itelleni nimimerkin.
Kirjoittelin jo muutama päivä tänne mutta jostain syystä se kirjoitus ei ole täällä, jotain hämminkiä näköjään..
Siis. Mun kuulumisia vähän nyt.
Eli viimeks ahmin lauantaina 14.1. ja sen jälkeen on syömiset pysyny kurissa, ja sanoisin että se on tän keskustelun ansiota. Kävin kylläkin kotona nyt viikonloppuna ja syötiin äiskän ja iskän kanssa suklaakonvehteja lauantai-iltana, mutta se ei haittaa mua, koska söin vaan 7 konvehtia joten vahinkoa ei päässy tulemaan. Ahmimiskohtaus ei siis lauennu.
Oon ylpee itestäni, koska tää vähä yli viikko ahmimatta on pisin aika moneen kuukauteen jonka oon ollu ahmimatta.
Ja sitten sellanen hyvä juttu vielä, että jos nyt pysyn "kaidalla tiellä", ei ahmiminen oo aiheuttanu kauheen suurta vahinkoa, sillä mulla oli muutama päivä sitte kisat, eikä tulos ollu huonompi ku ennenkään, itse asiassa sivusin ennätystäni, ja ooon tosi ilonen siitä. Kun nyt saan syönti puolen kokonaan terveelliseksi, se edistää tuloksia urheilupuolellakin.
Niin. Vaikka mulla onkin tosi hyvät välit mun perheeseen ja etenkin äitiin, en silti voisi millään kertoa tästä ahmimisesta. Mieluummin kuolisin. Tiedän ettei äiti ymmärtäisi. Meillä on aina syöty tosi terveellisesti eikä karkkia ym ku todella harvoin (äiti luulee etten nykyäänkään syö karkkia, suklaata, jäätelöä ym ku tosi harvoin) ja jos äiti kuulis totuuden ja järkyttyis ja varmasti suuttuis mulle. Ja se pelottaa. En varmaan ikinä (terveenäkään) pysty kertomaan kellekään tutulle tästä. Häpeän niin.
Siksi haluankin päästä tästä eroon NYT.
Susi88, tuli tosi hyvä mieli kun luin juttus, kiva kuulla että menee paremmin! :)
Ollaan nyt lähes samassa tilanteessa. Mulla oli viimeinen ahmimispäivä muistaakseni 12.1 ja nyt siis pisin aika kuukausiin kun oon saanut itseni hillittyä makean kanssa. Ja veikkaan kans et on ollut apua kun kirjoitin tänne ja kun on saanut lukea samanlaisista kokemuksista (vaikka eihän sitä nyt kenelläkään tietty vastaavaa toivoisi olevan).
Yhtenä päivänä tosin kävin taas aika lähellä...suuhun oli mennyt jo pari pullaa ja aika paljon jäätelöä ja fiilis oli taas se "lisää, lisää...", mut sitten vaan yhtäkkiä aloin ajattelemaan, että mitäs sitä nyt taas ollaan oikeen tekemässä, eihän tää sovi ja meneppäs nyt vaan kiltisti nukkumaa, ja niinpä mä menin =D Ja vaikka ei nyt olis suositeltavaa totakaan määrää iltapalan päälle vetää, niin ei kyllä harmittanut tippaakaan , kun päälimmäisenä mielessä oli että "jes, mä voitin itseni!!!"
Eli selviä paranemisen merkkejä on ilmassa, näköjään meillä molemmilla ja toivottavasti muillakin :)
Ja hieno homma myös että urheilupuolella kulkee hyvin, se varmasti motivoi lisää. Ehkä seuraavissa kisoissa sitten jo tulee se oma ennätyskin =)
Kiva ku joku vähä tsemppaa, jaksaa taas paremmin :)
Mut oli kyllä pakko tulla kirjottaan, ku mäki meinasin maanantaina lipsua :( Mun kämppäkaverilla nimittäin oli omalla pöydällään täytelakritsipussi, ja ku näin sen, mulla rupes yhtäkkiä tekeen mieli niitä ihan hulluna. Kaiken kukkuraksi mun piti muutenkin mennä just sillon kauppaan hakemaan ihan normaaleja ruokatarvikkeita, nii oliki sit liian helppoo ostaa samalla itellekki sellanen lakupussi :( Yritin kyllä malttaa mieleni, mutta en kyenny. Söin siis sen pussillisen, mutten sentään sen enempää ruennu ahmimaan. Tietenki tulee (varsinki näin jälkeenpäin) mieleen, et eihän se loppujen lopuksi yks pussillinen kauheesti oo, varsinkaan ku en ollu muuten pitkään aikaan (siis mulle pitkään aikaan) syöny paljo makeeta. Mut kuitenki siitäki jo tuli huono omatunto. Ja oli pakko saada kertoo se tänne.
Että eihän tää ihan niin helppoo oo mitä ihan alussa tuntu, mut periksi en halua antaa!
Varsinki ku voi olla niin paljo menetettävää sit urheilupuolella (ja muutenki terveyden kannalta) jos ein saa lopetettua. Pitäishän siinä jo olla tarpeeksi motivaatiota, ja toivottavasti se myös riittää.
Mutta ehdottomasti oon sitä mieltä, et jos vaan vaihetaan täällä aina kuulumisia, se auttais mua jaksamaan :)
Eikä noista pienistä lipsahduksista pitäis lannistua, sitte vaan yritetään kovemmin eikä anneta periksi! :)
Uskomatonta, että jollain voi olla aivan samanlainen tarina kuin minulla. Kirjoittelin jo aikaisemmin ongelmastani, "elän itkien"- otsikolla. Minusta on koko ajan tuntunut, että olen yksin ongelmani kanssa, kukaan lähipiiristäni kun ei tällaista ole kokenut. Siksi heille kertominenkin on vaikeaa. Vanhempani meinasivat jo kesällä lähettää minut hoitoon, kun pitivät minua anorektikkona. En siis edes uskalla kertoa heille mitään.
Olen vieläkin alipainoinen, mutta ahmimishäiriö on tasan sama kuin sinulla. Voin kyllä paastota parikin päivää, mutta sitten kun yritän syödä vain vähän, niin johan ahmiminen alkaa. Ja minullakin yleensä kestää kaksi päivää. Jostain syystä, vaikka seuraavana päivänä on ihan täysi olo, sitä on vain pakko ahmia vielä lisää. Ja tämän jälkeen itken, kun tajuan mitä taas tuli tehtyä. Yritän kovasti päästä tästä eroon, mutten tiedä miten.
Kovasti tsemppiä sinullekin! Tiedän kuinka vaikeaa tämän kanssa eläminen on, joten siinä mielessä mukavaa huomata, että en ole vain yksi ja ainoa.
Luin sun aiemmin kirjoittamat jutut ("elän itkien") ja kiinnitin huomioni siihen kun sanoit syöväsi vain yhden aterian päivässä. Vaikka tuntuisikin, että pärjäät sillä, niin todellakin suosittelisin sinun syövän useammin (jopa 5-6 kertaa päivässä). Edes sitten hyvin pieniä aterioita, jos ei ruoka maistu, mutta tämän ahmimisen kanssa olisi tosi tärkeää pitää verensokeri tasaisena pitkin päivää.
Sanoit myös paastonneesi pari päivää, jonka jälkeen oli tarkoitus palata normaaliin, mutta ei onnistunut. Tiedän varmaan aika tarkalleen mitä päässäsi liikkuu, koska itsellä kerran samanlaisia ajatuksia. "Jos nyt vielä kerran paastoan, niin on taas sitten "puhdas" pohja ja hyvä aloittaa kunnollinen ruokavalio" jne., mutta noin se ei vaan useinkaan onnistu. Sanoisin että olisi parempi aloittaa tuo oikein syöminen ilman mitään paastoa tai kituuttamista, vaikka sitten olisikin juuri tullut ahmittua. Pidemmällä tähtäimellä tulokset ovat parempia, ilman sitä "alkupaastoa" (koska niin on mahdollisuus olla heti repsahtamatta)...
Vaikka hyvähän minun tässä on neuvoa, kun en itsekään syömisiäni hallitse! Yritys on kuitenkin vain auttaa... :)
Ja tämän lukiessasi saatoit ajatella, ettet varmasti ala syömään noin usein kuin kehotin tai lopeta paastopäiviä, mutta mitä jos kuitenkin kokeilisit. Ja jos näyttää että paino lähtee nousuu kun syöt noin usein, niin sitten vähennät aterioita ja saat syyttää mua valehtelijaksi :D (mutta en usko että noin käy) Kannattaa kuitenkin kokeilla, ja jos nyt jo voit huonosti, niin suunta ei voi olla kuin ylöspäin!
Tsemppiä =)
Sanoin äsken "Ja jos näyttää että paino lähtee nousuu kun syöt noin usein, niin sitten vähennät aterioita", mutta tajusin äsken että sanoit olevasi alipainoinen, eli siis eihän tuo painonlisäys ilmeisesti sinulla olisi huono asia. Korjataan vaikka niin että, jos paino meinaa nousta vielä yli ihannepainon, niin vasta sitten harkitset uudelleen... :)
kuulun joukkoonne, tosin jos alipainoisia olette, ette varmaankaan todellakaan ahmi näinpaljoa kuin minä...
päivän saldo hipoo varmaan jotain 7000 kaloria.
sisältäen ainakin (siis nämä vielä eiliseltä muistan.:()
2 isoa munkkia
ainakin 300 g suklaata
100 g karkkia
varmaan 20 pientä keksiä
kinkkupiirakkaa aikasta paljon
jäätelötuutti
ja ennen näitä mässyjä siis jotain terveellistä ruokaa ( kasviksia, salaattia.)
ja jos voitte vaan kuvitella niin tämänhetkinen olotila on aivan kaamea...
ratkaisuna täytyy varmaan loppuviikko paastota, niin ja ihan kuin oikeesti siihen muka pystyisin.
minkälaisia teidän ahmimispäivät ovat?
Määrät ovat täälläkin aivan valtavia. En nyt tarkalleen edes muista/halua muistaa mitä kaikkea olen niinä päivinä änkenyt sisääni, mutta siis niin paljon että ei enää vaan ole mahaan voinut laittaa yhtään lisää! Ja siis vatsaan todellakin on koskenut ja paljon ahmimisten jälkeen! Eli en juurikaan hämmästynyt noista sun ilmoittamista määristä.
Ja minä en siis alipainoinen ole, hoikka tosin ja tämä johtuu kai vaan siitä että treenaan n. 8 kertaa viikossa ja muina päivinä syön hyvin.
Sellainen neuvo sullekin, että älä paastoa nyt! Se laukaisee taas uuden "kohtauksen".
Niin ja ne kaikki kalorit mitä yhtenä päivänä syö ei missään nimessä varastoidu rasvana kehoosi. Ihmisen elimistölle on täysin mahdotonta lihota/kerätä rasvaa esim. kiloa (7000 kcal) päivässä. Jos vaaka näyttää seuraavana päivänä huikeita lukemia, suurin osa lisäyksestä on nesteen aiheuttamaa turvotusta ja suolistossa olevaa "biomassaa". Kaikkien meidän pitäisi kyetä ajattelemaan, että unohdetaan tuo yksi päivä, sillä se ei vaikuttanut juurikaan rasvan määrään kehossa, ja sen sijaan keskittyä aloittamaan taas terveellinen ruokavalio.
Toinen paaston huono puoli on se, että aineenvaihdunta hidastuu selkeästi, jos se ei saa ravintoa säännöllisesti. Ja koska suurin osa päivittäin kulutetusta energiasta menee aineenvaihdunnan reaktioihin, tarkoittaa se sitä, että aineenvaihdunnan hidastuessa kulutat huomattavasti vähemmän kuin säännöllisesti syöden. Sitten kun taas paastoamisen jälkeen alat syömään sen normaalin määrän ruokaa, kestää hetken ennen kuin aineenvaihdunta taas kiihtyy entiselleen ja tämän hetken ajan varastoituu osa tästä "normaalista" määrästä terveellistä ruokaa rasvana kehoosi.
No olipas se olevinaan hankala selittää :), mutta toivottavasti ymmärsitte ja jutun pointti oli etten todellakaan suosittelisi paastoa.
Lisäksi haluan kertoa, että kun tämän ketjun aloitin, olin juuri ahminut edellisenä päivänä ja en nyt muista kuinka kauan siitä on (tuskin montaa päivää), mutta sen jälkeen tuli ensimmäisen kerran jo eilen illalla taas se tuttu tunne...alkoi siis aivan älyttömästi taas tekemään mieli hakea jotain makeaa. Hetken harkitsin, kunnes jälleen tajusin mihin se johtais, jonkin aikaa siltikin vielä kamppailin itseni kanssa...ja lopulta join lasin vettä (nälkä siis ei ollut missään vaiheessa), pesin hampaat ja menin nukkumaan! =)) Oli muuten tosi hyvä fiilis kun tajusin voittaneeni itseni ja aamullakin vielä hymyilytti :D
Eli kyllä tämä tästä pikku hiljaa, pitää vain uskoa itseensä (nyt on motivaatio täällä kova :)) Ja varmasti te muutkin onnistutte, kun sen vain päätätte! tsemppiä taas huomiseen...
pystyisikin toiminaan noin, siis juomaan vain lasin vettä jne..tuntuu tosi turhauttavalta kun noita ähky ahmimis päiviä on se kerta viikossa niin koko viikon tulos menee pieleen. siis kun yrittää laihduttaa ja ilmeisesti liian alhaisilla kaloreilla kun ahmimista sitten tulee.
voisitko viestiketjun aloittaja kertoa että mitä sitten syöt normaalina terveellisenä päivänä? ja yritätkö pudottaa painoa siis onko ruokavaliosi laihduttajan lukuunottamatta tietenkin ähkypäiviä.
Se vaatii kyllä tosiaan itsekuria toi lasi vettä, eikä se minulta ole juuri koskaan ennen (tähän sairastuttuani) onnistunut, mutta nyt alkaa ilmeisesti aika olemaan kypsä ja sen takia motivaatiota riittää, kuten jo edellisessäkin viestissä mainitsin...
Tällä hetkellä pyrin syömään sen minkä kulutan. Olen monesti tässä parin vuoden kuluessa koittanut sinnitellä alhaisemmilla kaloreilla, mutta kuten on huomattu, se ei toimi (->laukaisee ahmimisen), joten ei siis kannata. En nyt muista sanoitko olevasi normaalipainoinen vai onko ylipainoa, mutta jos koet että on tiputettavaa, niin suosittelen kuitenkin ensin yrittämään opetella syömään kunnolla ja kun se alkaa onnistua, voit laskea kalorimäärää hieman (ei siis mitään -1000kcal/päivä!!!). Tai jos sinusta tuntuu että todellakin pakko alottaa laihduttaminen jo nyt, niin korkeintaan sellainen -200/-300kcal päivässä olisi minusta järkevintä, sillä noin pysyy vielä mieli pirteänä ja painoa kuitenkin tippuu ja vaara repsahtaa huomattavasti pienempi.
Ja sitten siitä miten syön terveellisinä päivinä...Noh, itse suosin melko proteiini pitoista ruokavalio, sillä näin pysyy kylläisenä ja insuliini hormoni ei myöskää heittele niin paljoo (tuo vaikuttaa myös makeanhimoon, voin selittää tuosta tarkemmin, jos jotain asia kiinnostaa :)) Eli minulla siis proteiinia päivässä 2,5g/painokilo. Itse painan pyöristettynä 60kg, eli toi tekisi 150g.
Kaloreita kulutan päivässä ilman liikuntaa n. 1700-1800kcal, ja siihen vielä urheilusta tuleva n. 500 kcal. Eli kokonaiskulutus 2200-2300kcal.
Tuo proteiini määrä (150g) on kokonaiskulutuksesta 26-27% (150x4/2200=0,272...=27%). Rasvoja (ja siis erityisesti tietty tyydyttymättömiä) olisi hyvä saada n. 30% eli minulla 73-77g (2200x0,3/9=73,333...). Eli hiilihydraatteja jää pyöreästi 40%, joka vastaa 220-230g (2200x0,4/4=220).
Tarkoitus ei tietenkään ole että jokainen suupala joka päivä joudutaan laskemaan, mutta jos esim. muutamana päivänä kirjaa syömiset ylös ja laskee miten paljon mitäkin saa, niin huomaa ainakin jos joku suhde on pahasti pielessä... Ruokien ravintoaine pitoisuuksia löytyy sekä pakkauksista että netistä esim. http://www.fineli.fi/ tai http://ffp.uku.fi/cgi-bin/energynet/energyintake.pl
Tämä viesti kuuluisi ehkä paremmin johonkin "terveysintoilijat" palstalle :D, mutta jatkan kun aloitinkin... ja eihän tarvi lukea jos jotain ärsyttää :)
Vielä tarkemmin siitä minkä tyyppisiä ruokia syön (ei nyt ehkä näin askeettisesti tarvisi syödä, mutta...) Proteiinin lähteinä mm. kalkkuna, kala, kana, tonnikala, maitorahka, raejuusto, (kananmuna + maitotuotteet). Hiilarit saan pääsääntöisesti täysjyväleivästä, leseistä/hiutaleista, kasviksista, (muista täysjyvä tuotteista, hedelmistä...). Koska nuo sapuskat ei sisällä riittävästi rasvaa, otan lisäksi öljyä ja kalaöljykapseleita päivittäin.
Eli aika tuollaista laihdutus-sapuskaa se on, mutta määrät ovat suurempia kuin laihduttajilla =). Ja tietenkin joskus pitäisi antaa itselleen lupa herkutella (jos vain osaisi pitää sen rajoissa!)
Loppuun vielä, että kannattaisi välttää nopeita hiilareita (vaalea leipä, pasta, valkoinen riisi, limsat, pullat ym.), sillä juuri tuo nopea insuliini-glykogeeni suhteen heittely saa aikaa makeanhimon.
Jostain syystä nämä mun viestit aina venyy ihan järjettömän pitkiksi, mutta nyt lopetan ja toivottavasti edes joku sai hyödyllistä tietoa :)
Minulla oli sama ongelma mutta pääsin siitä eroon karppaamalla. Hiilihydraatit ja sokeririippuvuus on syy. Sokeri on huume. Karppaamalla pääset lopullisesti eroon makeanhimosta kunhan jaksat sitä viikon pari.
kuin sulla!!!
Mutta mä oon kyllä ylipainoinen, ns. ikuinen laihduttaja!!!
Eli iltaisin iskee se syömishimo; yleensä makean himo ja olen saanut sen taltutettua kahdella suklaapatukalla mutta joskus menee sitten kaikkea muuta "kiellettyä" kanssa, esim. pizzoja, hampurilaisia jne. Eli just tuollaista roskaruokaa!
Kirjotin ite tonne alempaan ketjuun otsikolla "tunnesyöjät" tai jotain tonnepäin.
Kyllä tähän apua pitäisi saada, mutta mistä?
Tänään on taas uusi päivä, kun eilen mässäilin.
Voin kertoa eilisestä:
Heräsin vasta klo 11.00 (vapaapäivä) Join pelkkää teetä niinkuin aina aamuisin. Sitten parin tunnin kuluttua söin kaksi palaa ruisleipää ja kaksi lautasellista vihanneskeittoa...
Sitten söinkin tuoreita sämppylöitä; isoäitini leipomia, olin siellä kylässä varmaan kahdeksan kappaletta voimariinilla ja toiset vielä makkaran kanssa. No sitten otin muutaman konvehdin ja myöhemmin taas sämpylän vaikka ei todellakaan ollut nälkä! Sitten kotona söin vielä kolme hampurilaista, menin niitä varta vasten Heseltä hakemaan....Eli tää oli sikäli erikoisempi päivä, että makean osuus oli noin pieni! yleensä makeaa menee enempi!
Mutta kyllä tämä on kamalaa. Ylipainoa on jotain 15 kiloa, toisinaan oksennutan itseni kun on oikein morkkis, mutta yleensä en, koska en ole oksentajatyyppiä. Niin, mä oon jo melkein 30 vee. etten ees mikään nuori.
Kromia oon kokeillu, mut se tehoaa mulle iltapäivään saakka, sit se himo iskee ja illalla, kuinka monta tabua niitä uskaltaa ottaa, yhdest ei oo mihinkään???!!!!
Mutta kyllä meitä ahmijoita riittää, se on varmaan aika salattu ongelma...
Tuetaan toisiamme, jotenkin?
Tais olla aika vanha sun viestis, mut vastaanpa nyt kuitenkin vaikket tätä lukisikaan ..!
Jotenkin ihana huomata, ettei ole ainoa jolla on tommosii ongelmia itsensä kanssa .. Mä oon 18-vuotias tyttö, harrastan lenkkeilyä ja muutenkin liikun ihan kiitettävästi, ja tosiaan harrastanut tätä paastoamis-ahmimiskierrettä jo noin vuoden. Sitä ennen laihdutin (ehkä jotenkin alitajuisesti tai jotakin ..) noin 10kiloa, vaikka ihan normaalipainoinen olinkin ..
Tosipaljon on voimia vienyt tän vuoden aikana tämä jatkuva itsensä kanssa kamppailu ja se ikuinen morkkis sitten niiden syöminkien jälkeen .. Oon nimittäin huomannut että mulla on sellanen "kaikki tai ei mitään" ajattelu, että jos hieman tulee syötyä, jotain "epäterveellistä" mikä ei normaalisti ruokavalioon kuulu, niin sitten sitä voi vetää niin paljon kuin mahaan menee .. Että kun nyt kerran tähän sorruttiin niin syödään sitten kunnolla ..! Että tämän jälkeen en varmasti enää syö näin, mutta joopajoo .. Tosi inhottava ajattelutapa oikeasti ja myöhemmin tulee se itseinho ja kaikki ..!
En ihan varma ole, mikä mulla tässä kirjoittamisessa oli ideana :) mutta kai halusin vain kertoo sulle, että et tosiaankaan ole ainoa ..!
Pärjäillään! :)
Kyllä mä täällä vielä säännöllisesti käyn lueskelemassa, ja nyt näköjään osuin samana päivänä kun olit kirjoittanut :)
Sunkin tekstiis oli tosi helppo samaistua, olisin ihan hyvin voinut kirjottaa tonkin jutun. Ja just tuokin kohta "Sitä ennen laihdutin (ehkä jotenkin alitajuisesti tai jotakin ..) noin 10kiloa, vaikka ihan normaalipainoinen olinkin .." Siitähän se mullakin tais alkaa... tai se laihduttaminen oli kyllä aika tietoista, mutta silti en sitä kenellekään myöntänyt, kun lähtöpainokin oli normaalipainon rajoissa. En edes täysin ittekään ymmärtäny miks piti laihduttaa, jotenkin kai vaan tunsi olevansa vieraassa kropassa.
Sitten vähän kuulumisia (kaikille palstaa seuranneille...)
Edelleen uskon että nyt on vihdoin suunta ylöspäin, ruokavalio aika kohdallaan (eikä enää liian kurinalainen!) ja mikä tärkeintä, nyt tuntuu että tuolla korvienkin välissä alkaa asiat selkiintymään. Vähän on tullut takapakkia kerran/pari, mutta mitäs pienistä, ei sellasista kannata lannistua. Saa vaan kirjaimellisesti vähän lisää ENERGIAA jatkaa taas kohti tervettä elämää ;) No joo, eipäs sovi alkaa vitsailemaan ongelmilla, mutta ainakin osaan jo suhtautua tähänki huumorilla :D
Eli hyvin menee, toivottavasti muillakin näyttää valoisammalta ja kirjoitelkaa muutkin kuulumisia...
Hieno homma kuulla, että sulla paremmin alkaa mennä ..! :) Niin kai vois sanoa että mullakin .. Tai on kai tässä jo (ainakin toivottavasti!) paremmalla puolella menossa vaikka välillä tulee aika pahastikin takapakkia, mut kun tässä on jo varmaan vuoden päivät porskuteltu nii eiköhän se tästä eteenkinpäin ..!
Ja huomaa jotenkin, että osaa jo alkaa ajatella itteensä sillai "terveen" näkökulmasta ja tätä koko aikaa varsinkin.
En itse henk.koht tiedä miten muilla, mutta nyt kun alkaa miettimään niitä pahimpii aikoja, varmaan joskus vajaa vuosi sitten, nii melkein aina tulee ne samat tunteet pintaan ja hitto että itkettää ..
Mut huomannu on myös, sen että osaa jo jotenkin nauttia ruoasta. Ettei se ole sellai pakkomielle enää, tai sellanen asia, jota pitäis kontrolloida .. Et kai tässä tosiaan ollaan parempaan päin menossa ..
Terveisiä kaikille ja jaksamista!