Miten yliopistossa pärjää, jos ei ole ns. kirjoittajatyppiä? Eli itselläni on suuria ongelmia saada esim. tenttivastaukseen pituutta, kateellisena lukiossakin katselin kun muut kirjoittivat kynät sauhuten konsteptit täyteen pientä tekstiä, itselläni hyvä jos sain puolikasta kirjoitettua. Lukiossa sain kyllä kiitosta, että osaan vastauksissani keskittyä olennaiseen, enkä kirjoita asian vierestä.
Ongelma tässä kai on, että kuulemani mukaan yliopistossa voi tulla tehtäväksi esim. 10 sivua pitkä essee käsiteltävästä aiheesta? Tällöin sen kai pitää olla sen kymmenen sivua pitkä, eikä mikään nelisivuinen, vaikka kuinka se asia olisi tiivistetty neljään sivuun?
Eli kysymykseni lyhykäisyydessään kuuluu, pärjääkö siellä normaaliälyinen ihminen joka ei ole mitään kirjailija/toimittaja/runoilija-ainesta?
Ongelma tässä kai on, että kuulemani mukaan yliopistossa voi tulla tehtäväksi esim. 10 sivua pitkä essee käsiteltävästä aiheesta? Tällöin sen kai pitää olla sen kymmenen sivua pitkä, eikä mikään nelisivuinen, vaikka kuinka se asia olisi tiivistetty neljään sivuun?
Eli kysymykseni lyhykäisyydessään kuuluu, pärjääkö siellä normaaliälyinen ihminen joka ei ole mitään kirjailija/toimittaja/runoilija-ainesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pidän itseäni aivan tavallisena pulliaisena ja ei esseiden kirjotus tuota ongelmia. Esimerkiksi tenteissä on hyvä jos osaa keskittyä vain olennaiseen eikä kirjoita aiheen vierestä (tenttaattorit tykkää:)), mutta essee onkin vähän eri juttu. Mielestäni 10sivun essee ei ole vielä kovin paha urakka edes. Aiheet ovat tavallisesti kuitenkin (ainakin oman alan parissa) sen verta laajoja, että tekstiä kyllä syntyy. Yliopisto-opiskelu kyllä vaatii myös taitoa käännellä ja väännellä asioita ja pohtia niitä eri näkökulmasta. Ei siis vain riitä että kirjoittaa pelkkää faktaa, oma ajatus pitää näkyä myös mukana!! Mutta jos vasta olet aloittelemassa/suunnittelemassa opiskelua niin mielestäni sinun ei kannata suuremmin murehtia asiaa, sillä kirjoittamaan oppii, eikä alkuvaiheessa sinulta vaadita valtavaa tekstimäärää. Kaikenlisäksi monia töitä voi tehdä pareittain ja ryhmissä, jolloin suuren tekstimäärän voi jakaa tai sitten kirjoittaa yhdessä. Tämä oli äärimmäisen sekava selostus lähinnä vain omien kokemusten kautta. Rohkeasti vain, tekemällä oppii:)
Pidä huolta siitä, että todella tiedät aiheesta jotakin. Se juttu syntyy siitä helpommin kuin nyt luuletkaan. Rimakauhua voi olla, mutta senkin kanssa pystyy elämään.
Minä ainakin huomasin, että jos osasin itse asian, niin ei ole hirveän vaikeaa sitä sivumäärää täyttää. Aloitin vain. Ensinnäkin riviväli on isompi kuin tavallisessa tekstissä, meillä ainakin vähintään 1,5 ja isot marginaalit. Kun on pannut sivulle omat tietonsa ja mitä essee käsittelee ja otsikon, niin siihen on jo kulunut 1/3 sivua.
Jos kirjottaa kotona sitä esseetä niin antaa suoltaa vain, kappaleitahan voi tekstinkäsittelyssä siirrellä sinne tänne sitten vähitellen, kun huomaa missä se oma punainen lanka juoksee.
Lykkyä tykö!
Riippuu hyvin pitkälti opiskeltavasta aineestakin. Esimerkiksi luonnontieteissä ja informaatioteknologiassa esseet eivät ole yhtä yleisiä ja harvoin yhtä pitkiä kuin esimerkiksi yhteiskuntatieteissä.
Itsekään en ole mikään maratonkirjoittaja, yleensä tiivistän asian muutamaan riviin jos mahdollista, mutta yhteiskuntatieteellisen tenteissä sitä luettavaa lähdeasiaakin on niin paljon, että tiivistämälläkin tulee väkisin useita sivuja asiaa, jos on tosiaan aiheen lukenut. Tuskin ne tentaattoritkaan haluavat ns. paskanjauhantaa mukaan, vaan asettavat sivurajat suunnilleen siihen määrään mitä olettavat aiheen vaativan kattavan tiivistelmän aikaansaamiseksi.
Kuten edellä jo eräs vastasikin, oppiaine ratkaisee aika paljon. Esim. humanistisissa ja yhteiskuntatieteellisissä aineissa on nykyisin aika usein mahdollisuus suorittaa kurssit lopputentin sijaan esseenä/pienenä tutkielmana/luentopäiväkirjana/kirjallisuuskatsauksella tai jollakin vastaavalla tavalla.
Etenkin hum. aineissa oppii akateemista kirjoittamista opintojen kuluessa, joten ei heti opintojen alussa edes oleteta, että osaisit laatia oppiaineen mukaisia kirjoitelmia. Vaatimukset sivumäärän ja etenkin sisällön tarkkuuden kohdalla kasvavat opintojen edetessä.