Minkä vuoksi homeesta ei voida puhua niin kuin 60-luvulla. Muistan kun edesmennyt äitini aina valitti että: "Kyllä on ikävää asua kylmissä homeisissa vuokramurjuissa pienten lasten kanssa". Aina ne "vuokramurjut purettiin". Me muutimme monta kertaa. Isälläni olivat poskiontelot jatkuvasti täynnä märkää ja muistan kun hän kävi punkteerauksella. Ise olin pieni kansakoulua käyvä tyttö, jonka nenä vuosi jatkuvasti. Äitini ja veljeni eivät kärsineet homeesta. Vuonna 68 muutimme kerrostaloon ja terve elämä alkoi. Kun tänä päivänä mainitaankin tämä maaginen sana "HOME", niin ihmiset menevät sukkelan näköisiksi ja asiaa kierretään ja kaarretaan. Homeet jätetään paikoilleen leviämään ja sairastuttamaan ihmiset. Kaipaan Suomeen kunnollista korjausrakentamista ja talojen hyvää huoltoa, ellei purkutyöt, niinkuin 60-luvulla tule kysymykseen.
Avoin keskustelu
Hometyttö
2476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitit todella arasta ongelmasta. Nykyään home-sanan käyttö on tuomittavaa, koska home aiheuttaa sille altistuneelle mittaamatonta kärsimystä, eivätkä
vastuussa olevat esimerkiksi työpaikoilla halua kuullakaan sanaa home. Puhutaan sensijaan vain sisäilmanlaadusta. Sisäilmanlaatu voi olla huono, hieman tunkkainen, kuiva --- mutta, ei koskaan vaarallista ihmisen terveydelle. Kun taas puhutaan sanasta home, ahaa, tajutaan, että osa homeista on ihmisen terveydelle vaarallisia, niistä ei sovi puhua, koska ne aiheuttavat kustannuksia. Esimerkiksi minun työnantajani, kun työpaikallani todettiin hometta, on vähätellyt koko asiaa. Mielummin esimiehet puhuvat sisäilman epäpuhtauksista, kuten pölystä, miten se vaikuttaa terveyteen, hometta ei saa mainita. Jos valtion työpaikalla mainitsee sanan home, saa uhittelijan maineen. Minun työnantajani on vuokralla isossa kiinteistössä, eikä heidän tarvitse itse maksaa kosteusvaurion korjauksesta aiheutuvia kustannuksi, mutta silti asenne homeesta puhumiseen on äärimmäisen vastahankaista. Homeesta ei kertakaikkiaan saa puhua. Sisäilmalaadusta puhumalla, se jolla on vastuu, pääsee luikahtamaan seurauksista. Toivon, että työantajat tulevaisuudessa joutuisivat helpommin vastuuseen
silloin, kun vähättelevät tätä homeongelmaa, viivyttelemällä esimerkiksi homevauriokorjaustoimenpiteiden alkamista. Vastuulla tarkoitan sitä, että kaikkien sairauksien lääkekululut, mitkä homeesta aiheutuvat pitäisi korvata työntekijöille, vaikkei
näille pysyvää ammattitautia tulisikaan.
Niin kauan, kun on kyse rahasta eikä inhimillisyydestä, puhutaan mielummin sisäilman laadusta, eikä homeesta.
Tässä maassa homeista pitäisi alkaa puhua avoimesti.
Kuten tuossa edellinenkin kirjoittaja totesi, myös omalla työpaikallani kiellettiin puhumasta homeista oireilujemme syynä.
Hometta oli kuulemma vain korviemme välissä.
Pesuvateja piti kyllä kantaa vuosikausia sinne sun tänne vuotavan katon takia.
Työnantajan taholta ainoa toimenpide oli kutsua maalari maalaamaan homeenestomaaleilla (mitähän nekin sisältävät) vesiviiruisia seiniä ja huoneiden kattoja.
Eli, kuten sanoit, homeet jätettään muhimaan lämpöeristeisiin ja sairastuttamaan.
Se on maan tapa, ainakin julkisen vallan puolella.
Onneksi kansalaisilla alkaa itsellään (ainakin osakehuoneistojen ja omakotitalojen omistajilla) olla tietoa homeriskeistä, vaikka sitä ei terveydestämme vastaavilla viranomaisilla vieläkään näytä olevan.
Kun vesivahinko syntyy (ja niitähän syntyy) huolehditaan myös eristeiden kuivattamisesta välittömästi.
Minä myös kaipaan maahamme vuosittain tapahtuvaa kunnollista, etenkin julkisen vallan omistamien kiinteistöjen huoltoa.
Mitä tuohon korjausrakentamiseen tulee, pitäisi tarkkaan harkita aina museovirastoa myöten, onko järkeä alkaa upottamaan euroja homeisen rakennuksen/ suojelukohteen korjaamiseen vai purkamiseen ja uudelleen rakentamiseen.
Tuossa toistakymmentä vuotta sitten pari kirvesmiestä (itsekseen) teki luettelon erään pappilan saneeraamisessa tapahtuneista rakennuttajan virheistä oletusarvolla, että muutaman vuoden päästä takennuksessa todetaan hometta.
Ja niin kävi. Rakennusalan ammattilaisella ei ole mitään vaikutusvaltaa korjausrakentamisen suhteen. Jos yrittää, joutuu häirikkölistalle.
Hankaluuksilta välttyy olemalla hiljaa ja toimimalla ylemmältä taholta tulevien määräysten mukaisesti.
No. Kukapa haluaisi hankaluuksia itselleen.