Kokeeko muut äidit mahdollista pandemiaa ahdistavana? Itse sain taas tänä aamuna paniikkikohtauksen hesarin avatessani,sieltä suuret otsikot hyökkäävät taas silmille pandemian uhasta.Olen pelännyt ko.tautia jo yli vuoden verran.välillä se kävi niin ahdistavaksi,että keskustelin siitä neuvolassa ja sain lievät lääkkeet ahdistuneisuuteen.Nyt kun tauti taas voimakkaasti otsikoissa,tuntuu ettei lääkkeetkään vie pelolta suurinta huippua pois.Pelkään siis lapseni menettämistä,en kestä edes ajatusta siitä,että tyttärellemme sattuisi jotain.Hän on ainokaisemme ja toista lasta emme voi enää saada :(
Olen aivan kauhuissani,miten suojata perhettä kun tuo pandemia kuitenkin tulee?
Miten te muut äidit koette tämän uhkan ja oletteko tehneet jotain suunnitelmia,miten toimia kun se tulee..?En oikein uskalla avata aiheesta keskustelua esim.puistossa joten kysyn täällä.
Toivon asiallisia vastauksia,tarkoitukseni ei ole lietsoa asiaa,pelkään vain niin kovasti-vaikka tiedän ettei se mitään auta.
Olen aivan kauhuissani,miten suojata perhettä kun tuo pandemia kuitenkin tulee?
Miten te muut äidit koette tämän uhkan ja oletteko tehneet jotain suunnitelmia,miten toimia kun se tulee..?En oikein uskalla avata aiheesta keskustelua esim.puistossa joten kysyn täällä.
Toivon asiallisia vastauksia,tarkoitukseni ei ole lietsoa asiaa,pelkään vain niin kovasti-vaikka tiedän ettei se mitään auta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
se tulee. Se on sellainen asia että sillekään ei oikein itse mahda mitään. Tietysti järkeään saa käyttää eikä paljain käsin koskettele kuolleita lintuja. Mutta kukapa kuolleita lintuja muutenkaan sorkkisi paljain käsin.
Itse en varaudu millään tavalla sen tuloon.
Suomen linnuissa ei ole todettu ihmisille vaarallista lintuinfluenssaa. Tosin on aika epätodennäköistä, että se tänne Suomeen vielä tulisi. Juuri oli uutisissa, että on todettu, että muuttolinnut eivät ainakaan sitä levitä. Eikä Suomessa pidetä tuotanto tms. lintuja vapaana ulkona. Ei ainakaan avoimissa tiloissa.
Lapsen menettäminen ja lapsen menettämisen pelko on varmasti tuttu jokaiselle äidille. Mutta kenenkään omissa käsissä ei ole elämä eikä kuolema. Kukaan ei voi tietää milloin kuolee tai mihin kuolee. Eikä lapsiaan voi pitää pumpulissa. Tai heitä ei pysty aina suojelemaan kaikelta pahalta. Vaikka miten yrittäisi. Jotkut asiat eivät vain ole meidän käsissämme.
Ota yhteyttä lääkäriin, joka määräsi sinulle lääkkeet. Jos ahdistus käy ylitsepääsemättömäksi niin lääkitystä voi vaihtaa tai annosta suurentaa. Kirjoituksestasi ei oikein selviä minkä ikäinen lapsesi on. Oireilusi voisi liittyä synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Itse olen kärsinyt ensimmäisen ja toisen lapsemme aikana raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Jos haluat sähköpostitella, niin ota yhteyttä. Sähköpostiosoitteeni löytyy galleria sivultani.
Meidän tyttömme on 2,5 vuotias joten ihan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ei ole kyse.Tosin olen ollut enemmän tai vähemmän peloissani lapsen saamisen jälkeen,milloin mistäkin (kätkytkuolema,ensimmäinen flunssa jne jne..)Lapsemme on saanut alkunsa keinohedelmöityksellä.
En pelkää lintutautia niin kauan kuin se pysyy linnuissa,vaan juuri sitä muotoa kun se alkaa tarttumaan ihmisten välillä.Tv ja sanomalehdet maalaavat maailmankuvaa mustaksi sen suhteen jo nyt.
olisi kiva vaihtaa ajatuksia,jahka minulla on enemmän aikaa niin palaan asiaan.. ;)
Ei muuten, mutta tänään kun tuli aiheesta miehen kanssa puhetta, tuntui aivan kamalalta ajatus, että joutuisi näkemään, kun oma lapsi kärsii ja kuolee johonkin kamalaan tautiin. Tai vielä pahempi, jos sekä minä että mieheni kuolisimme ja lapset jäisivät orvoiksi.
todistettavasti tautiin kuollut alle 100 henkilöä. Malariaan, ripuliin, punatautiin, yms. helposti torjuttaviin tauteihin kuolee tuhansia lapsia joka päivä, halu vain puuttuu!
Huono busines lääketehtaille, nyt kun on saatu ½ maailmaa pelkäämään jotain epidemiaa niin lääkkeet menevät hyvin kaupaksi mihin hintaan tahansa! Esim. Suomi, lääkettä saavat vain sirastuneet, rokotetta ei kukaan. Kuinka monta lintuflunssaan sairastunutta ja kuollutta Suomesta on löytynyt?
Samantapaisia ajatuksia minullakin on.En uskalla alkaa puhua asiasta ihmisille,jotka voi alkaa lietsoa lisää pelkoa.
Tänään oli uutisissa tytöstä,joka oli parantunut sairaudesta eli toivoakin on.
Lapsille olen yrittänyt terästää, miten toimia, jos kuolleen linnun löytää. Kuitenkin muuten menisivät ensitöikseen tutkimaan tarkemmin. Miehen työmatkat saavat minulla myös hiukan pelkoa aikaan. Sitä on vaan pakko elää eteenpäin, ja luottaa tulevaisuuteen. Jos kaikkea alkaa ajattelemaan, niin elämästä tulee tosi vaikeaa.
Minulle on lapsesta asti opetettu, että jos näkee kuolleen linnun, siihen ei saa koskea. Lapiolla niitä kannettiin hautaan, ja sitten pestiin se lapio hyvin. (Muutama vuosi ennen minun syntymääni on kuulema ollut viimeksi maailmalla jonkunlainen lintuinfluenssa epidemia.)
Niin, ja kyllä sitä on elämässä muutakin "pelättävää" kuin kulkutaudit. Mieheni oli syksyllä työmatkalla Kiinassa, ja sinä aikana maailmalla tipahti vaihteeksi yksi matkustajakone. Ukkokulta oli sillä hetkellä vielä enemmän tai vähemmän tukevasti Kiinan maaperällä (Ehkä jonkun pilvenpiirtäjän huipulla tms. Ja kotiin palattuaan mieheni kertoi, että olivat nähneet matkansa aikana yhden palavan pilvenpiirtäjän.
Tarkentaakseni aloitusta,puhuin nimenomaan tuosta ihmisten välillä leviävästä pandemiasta.Joka paikassa kerrotaan kuinka yritykset,poliisi jne varautuvat siihen,kuinka 1/3 henkilöstöstä tulee sairastumaan ja osa kuolee.On aivan kamala joka ikinen päivä lukea lehdestä,kuinka pandemia tulee.Eikö sitä todellakaan voi enää estää??Oliko SARS:n aikana sama tilanne,minusta tuntuu ettei silloin näin kovasti kirjoiteltu ja ennustettu tulevaa.Ja kuitenkin SARS häipyi sitten noin vain pois.
TUntuu,etten voi elää tätä päivää kun joka paikassa ilmoitetaan tuon pandemian tulemisesta,ettei mitään toivoa enää ole että sen voisi estää.Aina kun avaa radion tai tv:n,ensimmäisenä on joku uutinen lintuinfluenssasta.Ahdistaa!!