Ennen sotia Suomen puolustussuunitelmissa lähdettiin siitä, että Suomi ei mahdolllisessa sodassa Venäjää vastaan koskaan ole yksin. Siksi Talvisota oli katkera yllätys ja pettymys. Sen jälkeen Suomi jätettiin Venäjän etupiiriin, jolloin seurasivat Paasikiven "hirmuiset vuodet". Vaaran vuosilta ne tuntuivat monista vielä 1948 jälkeenkin. Sitten seurasi Kekkosdiktatuuri.
Korjaammeko tämän diktatuurin myyräntyön ja mädätyksen hedelmiä nyt? Miksi kaikki haluavat olla liittoutumattomia viimeiseen asti? Moni puhuu jopa "turvallisesta" Kekkosen ajasta tai ainakin hokee, että Suomen tulisi vastata puolustuksestaan itse. Onko tähän opittu Kekkosen aikana, kun Venäjän ärähtelyä kammotaan kuin kuolemaa? Uskomatonta, että kun läntisiin puolustusliittoihin viimein pääsisi, kansa vierastaa niitä. Toisen maailmansodan jälkeen sitä mahdollisuutta olisi siunattu pelastuksena.
Miksi kansa haluaa jättää kohtalonsa vain Venäjän hyvän tahdon varaan? Kylmän sodan aikanakin Moskova janosi saada Suomen syötyä suihinsa. Suomen sitomista Neuvostoliittoon kaikin sitein yritettiin ja suosittiin. Kuitenkin NL valitsi vakauden. Emme tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos Afganistanin sota ei olisi epäonnistunut.
Liittymällä kaikkin läntisiin järjestöihin Venäjän mahdollisuudet ja toiveet maamme sisäisiin asioihin puuttumiseksi tai jopa maamme valloittamiseksi pienenisivät olennaisesti. Tietysti sieltä saattaisi kuulua jotain murinaa. Se on vain hyvä merkki. Venäjä haluaa Suomelta niin paljon kuin se vain haluaa. Ensin hyvällä ja lopuksi kuitenkin pahalla. Jos Suomi olisi liittoutunut, sen olisi myös helpompi pitää päänsä Venäjän painostaessa ja simputtaessa.
Eikö pahat aavistukset herää, kun Halonen hamuaa veto-oikeutta turvallisuuspoliittisiin asioihin? Jos hänet valitaan, hänelle on luvattu lisää valtaa. Eikö olisi parempi valita joku muu, kuin henkilö, joka on jo ollut valmis antamaan YK:lle mandaatin Suomen turvallisuusasioista ja siten irrottamaan Suomea Euroopan puolustusyhteistyöstä? Halonen tulee vänkäämään yhtä tiukasti liittoutumista vastaan kuin valtaa tähän vänkäämiseen hamusi. Minusta hän vaikuttaa suomettuneen median ohella kuin Hamelnin pillipiiparilta, joka johtaa unessa kulkevaa kansaa vaikeuksiin.
Miksi Suomi haluaa eristäytyä? Miksi Suomi torjuu yhteistyötä, joka lisäisi sen omaa turvaa? Sinkkiarkut ovat vain tunteisiin vetoava veruke tässä asiassa. Entäpä jos koko maa joutuu sinkkiarkkuun?
Korjaammeko tämän diktatuurin myyräntyön ja mädätyksen hedelmiä nyt? Miksi kaikki haluavat olla liittoutumattomia viimeiseen asti? Moni puhuu jopa "turvallisesta" Kekkosen ajasta tai ainakin hokee, että Suomen tulisi vastata puolustuksestaan itse. Onko tähän opittu Kekkosen aikana, kun Venäjän ärähtelyä kammotaan kuin kuolemaa? Uskomatonta, että kun läntisiin puolustusliittoihin viimein pääsisi, kansa vierastaa niitä. Toisen maailmansodan jälkeen sitä mahdollisuutta olisi siunattu pelastuksena.
Miksi kansa haluaa jättää kohtalonsa vain Venäjän hyvän tahdon varaan? Kylmän sodan aikanakin Moskova janosi saada Suomen syötyä suihinsa. Suomen sitomista Neuvostoliittoon kaikin sitein yritettiin ja suosittiin. Kuitenkin NL valitsi vakauden. Emme tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos Afganistanin sota ei olisi epäonnistunut.
Liittymällä kaikkin läntisiin järjestöihin Venäjän mahdollisuudet ja toiveet maamme sisäisiin asioihin puuttumiseksi tai jopa maamme valloittamiseksi pienenisivät olennaisesti. Tietysti sieltä saattaisi kuulua jotain murinaa. Se on vain hyvä merkki. Venäjä haluaa Suomelta niin paljon kuin se vain haluaa. Ensin hyvällä ja lopuksi kuitenkin pahalla. Jos Suomi olisi liittoutunut, sen olisi myös helpompi pitää päänsä Venäjän painostaessa ja simputtaessa.
Eikö pahat aavistukset herää, kun Halonen hamuaa veto-oikeutta turvallisuuspoliittisiin asioihin? Jos hänet valitaan, hänelle on luvattu lisää valtaa. Eikö olisi parempi valita joku muu, kuin henkilö, joka on jo ollut valmis antamaan YK:lle mandaatin Suomen turvallisuusasioista ja siten irrottamaan Suomea Euroopan puolustusyhteistyöstä? Halonen tulee vänkäämään yhtä tiukasti liittoutumista vastaan kuin valtaa tähän vänkäämiseen hamusi. Minusta hän vaikuttaa suomettuneen median ohella kuin Hamelnin pillipiiparilta, joka johtaa unessa kulkevaa kansaa vaikeuksiin.
Miksi Suomi haluaa eristäytyä? Miksi Suomi torjuu yhteistyötä, joka lisäisi sen omaa turvaa? Sinkkiarkut ovat vain tunteisiin vetoava veruke tässä asiassa. Entäpä jos koko maa joutuu sinkkiarkkuun?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä jos kumminkin pysyttäis erossa ongelmista, maailman poliisin (USA) diktatuurissa rypevä NATO
ei juurikaan lupaa hyvää TERRORISMIN uhalle! Olisitte tänään kattellu NATO dokumenttia niin oisitte ymmärtäneet yskän. Puolueeton Suomi ja oma armeija parhain ratkaisu.
Ennen sotakin luultiin, että puolueettomana voi pysyä erossa kaikista ongelmista. Muslimit eivät kuitenkaan pidä maallisesta menostamme ja USA:n sotiinkaan ei Nato välttämättä osallistu. Suurimpana uhkana Suomelle on ja pysyy Venäjä. Siltä kannattaisi suojautua silloin, kun ei ole uhkaa.