Karpela jäi kiinni valheesta

Pikku Tanja on ollut isojen levy- ja laitefirmojen herrojen kainalossa. Sieltä on tytölle selitetty millainen lain pitää olla. Ja koska Karpela ei ymmärrä kulttuurista mitään, hän on toiminut tahdottomana liituraitamiesten nukkeministerinä.

Perustellessaan lakiin sisältyviä rangaistussanktioita hän härskisti käytti EU-direktiivejä perusteluinaan. Hän myös syyllistyi suoranaiseen valehteluun väittäessään rangaistusseuraamisvaatimusten tuleban suoraan EU-komissiolta.

Lakia käsiteltäessä hän esitti harhaanjohtavaa ja väärää tietoa siitä mikä lain tarkoitus oli ja mitä lain voimaantulon jälkeen käytännössä tapahtuu. Hän väitti että lailla suojataan artistien yms. tekijöiden oikeuksia, vaikka laki antaa bisnesmiehille entistä paremmat mahdollisuudet riistää artistien työtä. Hän väitti myös, että kopiosuojaus tullaan liittämään vain hyvin pieneen osaan cd-levyjä yms. tyuotteita. Jos siinä vaiheessa kun suuryritykset olivat varmoja haluamiensa lakien läpimenosta ilmoitti SONY, että jo vuoden kuluttua sataprosenttisesti kaikissa sen markkinoille tuottamissa levyissä on kopiosuojaus. Onneksi SONY:n pahat aikeet ensi vaiheessa tyrehtyivät siihen, että sen käyttämät kopiosuojat aiheuttivat tietoturva- yms ongelmia, ja jo markkinoille pukatut levyt piti vetää takaisin.

Mikä olisi sitten kepulaiselle missukkatissukka-kulttuuriminiterille oikea rangaistus hänen rötöksistään? Siis siitä että hän käytti kansallista lainsäädäntöä levyfirmojen yksityisen edun ajamiseen ja kuluttajasuojan murtamiseen, siitä että hän valmisteli lain vastoin normaalikäytäntöjä ja vain yhtä asianosaista osapuolta kuullen, ja siitä että hän vääristeli ja valehteli saadakseen lain läpiajetuksi? Mikä olisi oikea rangaistus tällaisesta kulttuurivihamielisestä toiminnasta? Riittäisikö muka se että missi tipautettaisiin ministeripalliltaan?

Jospa Karpela puolueelle uskollisena puhui vain niin totta kuin osasi.

Karpela on BLONDI, joka yrittää selvitä selittämällä. Karpela on enemmän edesvastuuton kuin epärehellinen.

Karpela on joutunut reagoimaan Laxin saamaan yksiselitteiseen tietoon. Karpela keskittyy väittämään, että kopiosuojan rikkomisen rangaistavuus oli muiden, ei oma valinta. Karpela ei siis sano että se oli varsinaisesti bisnesmiesten vaatimus. Mutta sattumoisin tietämäni tosiasia on, että suurilla markkinatoimijoilla oli jopa suunnitelmatkin valmiina siitä miten heti lain voimaanastuttua jokin määrä nuoria "rikollisia" vedetään näyttävästi oikeuteen mahdollisimman tehokkaan pelotusvaikutuksen tekemiseksi. No ehkä Karpela on EU:iin viitatessaan ikään kuin kiertokautta oikeassa siinä, että toki samat suuret toimijatahot lobbasivat asiaa myös EU:n piirissä. Näin syntyy EU:n ja Suomen lainsäädännön välille karpelamainen tulkintayhteys.