"Tarja Halonen on hyvinvointiyhteiskunnan puolestapuhuja. Hän on puolustanut suomalaisten oikeutta työhön ja tasa-arvoon. Hän ei halua kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa.Halonen on muistanut, että hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi tarvitaan vahvaa talouden kasvua, mutta sen ohella tarvitaan pitkäjänteistä yhteiskuntapolitiikkaa."
viite:
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=4430
Lukekaapa tarkasti tuo. Hän on tasa-arvon ja hyvinvointiyhteiskunnan puolestapuhuja, mutta ei halua kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa, sekä on muistanut, että hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi tarvitaan...
Aivan, Demari osuu oikeaan. Hyvinvointiyhteiskunnan puolesta voi puhua, kalastella reippaastikin ääniä, mutta sen kehittämiseen ei ole halua, eikä lääkkeitä. Puhumalla on harvemmin mitään kehitetty, etenkään kun se jää tavoitteenmaininnan asteelle.
Hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseltä Halonen vie viimeisetkin jalat alta, tuomalla esiin pitkäjänteisen yhteiskuntapolitiikan toissijaisuuden, koska siitähän talouden kestävässä kasvussa on juuri kyse. Valtiontalous ei ole automaatti, jota rakennetaan ilman toimia, tai edes ajatuksia sen toteuttamiseksi. Samoin on yhteiskunnan hyvinvointijärjestelmien kehittämisessä, mikäli niitä vain haluaisi kehittää.
Presidentivaaleissa Halosen teemana on ollut nimenomaan asemoida itsensä hyvinvointivaltion puolustajaksi, järjestelmän, jota hän ei ole sanonut haluavansa kehittää.
Hänelle tyypillisesti asia jää hieman irtonaisen oloiseksi ja siten puheiden asteelle. Kalastajan dilemma tulee vastaan: Ruoan loppuessa ei ymmärretä pyytää oppia kalastajaksi, vaan vaaditaan loput kalat jaettavaksi. Silloin voikin, Demarin kertomin tavoin, jättää hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen populismin asteelle.
viite:
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=4430
Lukekaapa tarkasti tuo. Hän on tasa-arvon ja hyvinvointiyhteiskunnan puolestapuhuja, mutta ei halua kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa, sekä on muistanut, että hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi tarvitaan...
Aivan, Demari osuu oikeaan. Hyvinvointiyhteiskunnan puolesta voi puhua, kalastella reippaastikin ääniä, mutta sen kehittämiseen ei ole halua, eikä lääkkeitä. Puhumalla on harvemmin mitään kehitetty, etenkään kun se jää tavoitteenmaininnan asteelle.
Hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseltä Halonen vie viimeisetkin jalat alta, tuomalla esiin pitkäjänteisen yhteiskuntapolitiikan toissijaisuuden, koska siitähän talouden kestävässä kasvussa on juuri kyse. Valtiontalous ei ole automaatti, jota rakennetaan ilman toimia, tai edes ajatuksia sen toteuttamiseksi. Samoin on yhteiskunnan hyvinvointijärjestelmien kehittämisessä, mikäli niitä vain haluaisi kehittää.
Presidentivaaleissa Halosen teemana on ollut nimenomaan asemoida itsensä hyvinvointivaltion puolustajaksi, järjestelmän, jota hän ei ole sanonut haluavansa kehittää.
Hänelle tyypillisesti asia jää hieman irtonaisen oloiseksi ja siten puheiden asteelle. Kalastajan dilemma tulee vastaan: Ruoan loppuessa ei ymmärretä pyytää oppia kalastajaksi, vaan vaaditaan loput kalat jaettavaksi. Silloin voikin, Demarin kertomin tavoin, jättää hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen populismin asteelle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...kokoomuslaisilla verissä?
Sanoillahan sitä mielipiteet sanotaan, jopa Halosenkin kohdalla. Mielestäni hänen mielipiteensä ajattelu ja kritiikki on paikallaan, koska selkeä ristiriitahan niissä on havaittavissa.
Kuten koko vaalin teemaan, "hyvinvointivaltion puolustaja". (joka ei halua sitä kehittää)
Totuuden nimissä vastaan pitkään tekstiisi lyhyesti ja selkeästi:
Puheen tasolle se jääkin.
Lukea asia Demarista. Kaksinaismoralismia mainostaa kampanjaansa vailla edes tahtoa kehittämiseen.