Presidentti Mauno Koivisto on järjestänyt presidentin linnassa 6.5.1992 tilaisuuden, jota
kutsutaan Koiviston konklaaviksi. Tilaisuudesta saatujen tietojen perusteella näyttää siltä, että tuossa tilaisuudessa on annettu ohjeita ja suoranaisia määräyksiä suomalaiselle tuomioistuinlaitokselle, tavalla joka loukkaa oikeusvaltion kansalaisten tasavertaista kohtelua lain edessä.
Siellä olisi "määrätty" tuomioistuinlaitos antamaan päätöksiä ja tuomioita, joilla on suojattu pankkien ja valtion etu, pienyritysten, yrittäjien ja kansalaisten kustannuksella. Jälkeenpäin on helppo nähdä yhteys uhkaamassa olevan pankkikriisin ja tuon kokouksen välillä.
Onko tuolloin ennakoitu pankkikriisiä ja suojattu suurpääoman edut kansalaisten kustannuksella? Pankkikriisin jälkeisiä oikeudenkäyntejä seuranneena ja monessa mukana olleena, joko asianomistajana tai oikeudenkäyntiavustajana, olen nähnyt sen, että monen jutun lopputulos esitettyyn näyttöön ja todisteluun nähden on täysin käsittämätön. Selvä yhteys näyttää olevan.
Valtava määrä työttömyyttä ja tuskaa on aiheutettu näillä lainvastaisilla päätöksillä.
Mikäli tiedot Koiviston konklaavista voitaisiin vahvistaa, olisi se synkkääkin synkempi päivä suomalaisen oikeusvaltion lippua heiluttavalle järjestelmälle ja sen uskottavuudelle.
Kokouksesta laadittuja pöytäkirjoja on pyritty saamaan luettavaksi monenkin tahon toimesta, mutta nykyinen tasavallan presidentti Tarja Halonen on virallisella päätöksellään kieltänyt luovuttamasta 6.5.1992 pidetyn "oikeuspoliittisen seminaarin" asiakirjoja.
Mitä salattavaa kyseisissä asiakirjoissa on, kun niitä ei voida luovuttaa tutkijoiden nähtäväksi? Kuuluuko oikeusvaltion periaatteisiin salata näinkin vakavien väitteiden kohteena olevia asiakirjoja? Näyttää siltä, että väitteet perustuvat todelliseen tietoon, muuten ei istuva presidentti asettaisi arvovaltaansa entisen presidentin suojelemiseen.
Mikä on totuus ?
Yrjö Paukkunen lakitoimistoyrittäjä Alavus
Kysymys on julkaistu Seinäjoella ilmestyvässä Ilkassa 20.12.2005
kutsutaan Koiviston konklaaviksi. Tilaisuudesta saatujen tietojen perusteella näyttää siltä, että tuossa tilaisuudessa on annettu ohjeita ja suoranaisia määräyksiä suomalaiselle tuomioistuinlaitokselle, tavalla joka loukkaa oikeusvaltion kansalaisten tasavertaista kohtelua lain edessä.
Siellä olisi "määrätty" tuomioistuinlaitos antamaan päätöksiä ja tuomioita, joilla on suojattu pankkien ja valtion etu, pienyritysten, yrittäjien ja kansalaisten kustannuksella. Jälkeenpäin on helppo nähdä yhteys uhkaamassa olevan pankkikriisin ja tuon kokouksen välillä.
Onko tuolloin ennakoitu pankkikriisiä ja suojattu suurpääoman edut kansalaisten kustannuksella? Pankkikriisin jälkeisiä oikeudenkäyntejä seuranneena ja monessa mukana olleena, joko asianomistajana tai oikeudenkäyntiavustajana, olen nähnyt sen, että monen jutun lopputulos esitettyyn näyttöön ja todisteluun nähden on täysin käsittämätön. Selvä yhteys näyttää olevan.
Valtava määrä työttömyyttä ja tuskaa on aiheutettu näillä lainvastaisilla päätöksillä.
Mikäli tiedot Koiviston konklaavista voitaisiin vahvistaa, olisi se synkkääkin synkempi päivä suomalaisen oikeusvaltion lippua heiluttavalle järjestelmälle ja sen uskottavuudelle.
Kokouksesta laadittuja pöytäkirjoja on pyritty saamaan luettavaksi monenkin tahon toimesta, mutta nykyinen tasavallan presidentti Tarja Halonen on virallisella päätöksellään kieltänyt luovuttamasta 6.5.1992 pidetyn "oikeuspoliittisen seminaarin" asiakirjoja.
Mitä salattavaa kyseisissä asiakirjoissa on, kun niitä ei voida luovuttaa tutkijoiden nähtäväksi? Kuuluuko oikeusvaltion periaatteisiin salata näinkin vakavien väitteiden kohteena olevia asiakirjoja? Näyttää siltä, että väitteet perustuvat todelliseen tietoon, muuten ei istuva presidentti asettaisi arvovaltaansa entisen presidentin suojelemiseen.
Mikä on totuus ?
Yrjö Paukkunen lakitoimistoyrittäjä Alavus
Kysymys on julkaistu Seinäjoella ilmestyvässä Ilkassa 20.12.2005
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.