Huominen päivä voi olla myös Suomen poliittisen historian kannalta tärkeä. Matti Vanhasen odotettu rökäletappio suitsisi Kepun sellaiseen laskiaismäkeen, josta ei enää paluuta olisi. Loppuisi se historiallinen vaihe, jona Kepu on päässyt sotkemaan Suomen etua.
Ensimmäinen tärkeä vaihe elettiin sinä päivänä, kun Mauno Koivisto valittiin presidentiksi. Siitä alkoi poliittisen elämämme tervehdyttäminen. Poliittisen elämämme demoralisaatiokausi loppui. Tällä tiellä olemme edenneet eikä enää tarvitse hiihdellä kenenkään perässä joutumatta disponoiduksi.
Poliittisen elämämme rappio oli Kekkosen ja Kepun aikaa. Silloin Kepu hallitsi maata vuosikaudet 16-18 %:n kansansuosiolla. Silloin todella vähemmistö hallitsi ja se näkyi ja kuului. Ennen kaikkea se maatalousökyjen kulta-aikaa. Silloin maksettiin ensin siitä, että peltoa raivattiin ja hetikohta siitä, että sama pelto taas paketoitiin. Voita ja munia lahjoitettiin veronmaksajien varoilla ulkomaille. Korvauksia tuli oli kato tai sato. Etuja saivat myös muutkin, jotka olivat riittävän nöyriä.
Kepu on pitänyt suomalaista elinkeinorakennetta kynsin hampain mahdollisimman kannattamattomana. Tätä kutsutaan aluepolitiikaksi. Seurauksena oli satojen tuhansien ihmisten pakkomuutto Ruotsiin ja myöhemmin työttömyyden keskittyminen kepulaisille seuduille Itä- ja Pohjois-Suomeen. Pääkaupunkiviha on ollut aina ylenpalttinen. Maan taloudellista veturia on ivattu, mutta sen tuottama raha on silti aina kelvannut.
Päätöksen antaminen Kepulle on vähän sama kuin Nokia hakisi johtajiaan nyrkkipajoista tai entisajan pohjalaisista matonkutomoista. Tällainen porukka on meillä Suomessa kuitenkin päästetty päätöksiä tekemään. Nyt se sentään on demokraattinen valinta, Kekkosen ajalla se oli presidentin valinta. Kansa kannatti tätä valintaa vain 16-18 %:n verran.
Jos Matti Vanhanen huomenna kärsii rökäletappion, meidän kaikkien on syytä onnitella siitä Suomea. Se on lupaus uudelle ja paremmalle tulevaisuudelle. On ihan sama kuka muu tulee valituksi presidentiksi. Pääasia on päästäisiin eroon politiikan nyrkkipajamiehistä ja -naisista eli Kepusta.
Ensimmäinen tärkeä vaihe elettiin sinä päivänä, kun Mauno Koivisto valittiin presidentiksi. Siitä alkoi poliittisen elämämme tervehdyttäminen. Poliittisen elämämme demoralisaatiokausi loppui. Tällä tiellä olemme edenneet eikä enää tarvitse hiihdellä kenenkään perässä joutumatta disponoiduksi.
Poliittisen elämämme rappio oli Kekkosen ja Kepun aikaa. Silloin Kepu hallitsi maata vuosikaudet 16-18 %:n kansansuosiolla. Silloin todella vähemmistö hallitsi ja se näkyi ja kuului. Ennen kaikkea se maatalousökyjen kulta-aikaa. Silloin maksettiin ensin siitä, että peltoa raivattiin ja hetikohta siitä, että sama pelto taas paketoitiin. Voita ja munia lahjoitettiin veronmaksajien varoilla ulkomaille. Korvauksia tuli oli kato tai sato. Etuja saivat myös muutkin, jotka olivat riittävän nöyriä.
Kepu on pitänyt suomalaista elinkeinorakennetta kynsin hampain mahdollisimman kannattamattomana. Tätä kutsutaan aluepolitiikaksi. Seurauksena oli satojen tuhansien ihmisten pakkomuutto Ruotsiin ja myöhemmin työttömyyden keskittyminen kepulaisille seuduille Itä- ja Pohjois-Suomeen. Pääkaupunkiviha on ollut aina ylenpalttinen. Maan taloudellista veturia on ivattu, mutta sen tuottama raha on silti aina kelvannut.
Päätöksen antaminen Kepulle on vähän sama kuin Nokia hakisi johtajiaan nyrkkipajoista tai entisajan pohjalaisista matonkutomoista. Tällainen porukka on meillä Suomessa kuitenkin päästetty päätöksiä tekemään. Nyt se sentään on demokraattinen valinta, Kekkosen ajalla se oli presidentin valinta. Kansa kannatti tätä valintaa vain 16-18 %:n verran.
Jos Matti Vanhanen huomenna kärsii rökäletappion, meidän kaikkien on syytä onnitella siitä Suomea. Se on lupaus uudelle ja paremmalle tulevaisuudelle. On ihan sama kuka muu tulee valituksi presidentiksi. Pääasia on päästäisiin eroon politiikan nyrkkipajamiehistä ja -naisista eli Kepusta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tukalaa, kun nuo alkoholin liikakäytön haittavaikutukset tulevat noin selvästi
näkyville.
"on ihan sama kuka muu tulee valituksi presidentiksi".
--Istuvasta presidentistähän sitä noin sanotaan. :)
Historiallinen analyysi on täsmälleen oikea, minustakin Mauno Koiviston suurimpia saavutuksia on parlamentaristen järjestelmämme normalisointi Kekkosen ylipitikän kauden jälkeen. Ja Keskusta jarrutti väistämätöntä elinkeinorakenteen muuttamista ja veronmaksajat maksoivat ylituotannosta hirveitä summia. Väistämättömät muutokset tapahtuivat sitten pakolla, suurimpina rytinöinä ensin 60-luvulla ja sitten 90-luvulla laman ja EU-jäsenyyden myötä.
Jälkimmäisestä analyysistä sanoisin, että Maalaisliitto-Kepu on niin syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa, että enpä usko Vanhasen menestyksen vaikuttavan sitä taikka tätä pitkällä tähtäimellä. Sekatalous-puoliporvarillisuutta edustavalle Kepulle lienee tilausta myös jatkossa. Mahtuuhan Kepun retoriikkaan sekä porvarilliset arvot että valtion massiiviset tuet sinne, missä markkinapohjalta ei pystytä ponnistamaan.
Itse olen tyytyväinen siihen, että Kepu Vanhasen johdolla on luopunut Väyrysen-Kääriäisen aikanaan lanseeraamasta ja yhteistyön demareiden kanssa pilanneesta tahtopolitiikasta. Vanhanen ymmärtää, että sopimusten pettämisen ja iltalypsyn politiikalle ei voi yhteistyötä rakentaa.
Kaikkeen järkevään keskusteluun voi osallistua, mutta kun täysin järjettömästi menet hatelikkoon, niin mene toki. Eihän tuommoisen oksennukseen voi vastata, ainoastaan valittaa tilaasi.
Mielipidepankin kirjoitus on hyvä. Se on erittäin hyvä analyysi lähihistoriasta ja hyvin kirjoitettu. Jos oksennuksista puhutaan, ahti suo antejaan.
Minun tilani on ihan ok. Nyt onkin aika saada Suomen tila myös hyväksi. Siinä Kepu on ollut suuri jarru historiallisessa mielessä. Mitä vähemmäksi Kepun todellinen valta on kuihtunut, sen paremmin on Suomella alkanut mennä.
Olemme länsimainen yhteiskunta länsimaisine arvoine. Demokratiamme muistuttaa muita länsimaisia demokratioita. Tähän ei olisi päästy, jos Kepu olisi pysynyt vallassa entiseen tapaan 16-18 %:n mandaatilla. Suomi olisi EU:n ulkopuolella yhdessä Valko-Venäjän kanssa. Viime mainitunkaltainen valtio olisi rinnasteinen Suomen kanssa, jos meilläkin jatkaisi Kekkosen jälkeistä hallitsemista oma Lukashenkomme esim. Paavo Värynen.
...sanotaan, ja totta se usein on. Mutta kaikkiin kepulaisiin ei päde tuokaan, vaan monien kohdalla pitää sanoa: missä kyky puolustaa uskoaan loppuu, siinä törkeily alkaa.
Ahti on tuollaisesta kepulaisesta tyyppiesimerkki. Hänhän onkin kaikkien suurimman törkimyksen City-Keskusta Hietasen tärkein (ainoa?) tukimies.
Ei sitä pidä vähätellä. Uskossa on helpompi olla, koska se ei vaadi tietoa tuekseen.
Taitaa olla kepukaunaisten paskaheittokilpailut. Täytyy valitettavasti todeta, että olet kapin rinnalla pelkkä amatööri ja matkijapelle.
oikea. Maatalous ei Kekkosen aikana elänyt mitään kultaaikaa. Maaseudulla elettiin hyvin vaikeissa olosuhteissa Kekkosen aikana. Sen seurauksena sellaiset ilmiöt kuten SMP pääsi nousemaan. Ylituotanto tietysti tuli maatalouden rasitteeksi, syntyi erilaisia "vuoria". Suuret ikäluokat piti johonkin sijoittaa, silloin he itse paikkansa katselivat Ruotsista ja Eteläsuomesta. Maataloustuotteiden hinnat olivat hyvin alhaiset.
Kun Koiviston aika tuli, maatalouden asema hetkeksi helpottui. Enää maatalouden ei tarvinnut olla olla tulosopujen maksumies. Kekkonenhan pakotti MTK:n pakolla tuloratkaisuihin. Kekkosen valta oli erikoinen, hän nöyristeli vasemmistoa, hinnan hän osti siihen maaseudulta.
Maataloudella menee nyt paljon paremmin kun Kekkosen aikana. Voisi mennä vieläkin paremmin jos maatalousasiat olisivat samalla lailla hallinassa kun Lipposen hallituksen aikana oli.
En todella pirä Kekkosen aikaa minään maatalouden kultaaikana.
Suomen Presidennittänä oli kauan, Arvostettu UKK
Nyt on tulossa MV
Helsinki on alue ja sinne kohdeistetut valtion toimet ovat nimeltään aluepolitiikkaa.
Ja vientimaksuja kerättiin tuottajilta, erillaisilla sakoilla ja lannoiteveron muodossa, et taida olla mikään asiantuntija jos noinkaan yleisesti tiedossa olvaa asiaa et tiedä.