Sormusten palautus?

Voi jos joku loukkaantuu, se ei liene sinun suurin murheesi. En ole kuullut, että useinkaan palautettaisiin, mutta ehkä poikkeuksena juuri nuo sukusormukset. Itse ajattelin ensin jätettynä, että ikinä en vihkisormuksesta viisin timantein luovu, se on minulle tärkeä, muistuttaa aina rakkaudestamme ja tykkään siitä sormuksesta muutenkin. Nyt kun aikaa on kulunut, niin tajuan, että en vaan voi käyttää sitä enää, en oikeassa kädessäkään kuten ystäväni ehdotti. Sormus oli markka-aikaan yli 4000 arvoinen, nyt mietin kylmästi voisinko sen jotenkin muuttaa rahaksi? Timanteistahan sanotaan että ovat ikuisia. Voisihan ne periaatteessa jotenkin siirrättää uuteen sormukseen, mutta taitaisi maksaa ja tässä vaiheessa kaikki rahat tulevat menemään ihan asumiseen ja lapsiin, eli ei koruja huvin vuoksi juuri nyt... Osaako joku neuvoa timanttien uudelleenmyynnistä?

Leskeksi jäätyäni luonnollisesti säästin kihla-sekä vihkisormuksen, jota käytän nyt oikean käden nimettömässä.
Erottuani toisesta liitostani, säästin kihlasormuksen, mutta 7 timantilla varustetun vihkisormuksen vein kultaliikkeeseen ja vaihdoin sen rahaksi.
Viimeisimmän kihlauksen päädyttyä palautin kihlasormuksen avomiehelleni. Katsoin etten halunnut sitä pitää ja hän oli molemmat sormuksemme maksanutkin.
Itse sen sydämessään tietää, miten toimia ja mikä tuntuu oikealta.

ihan vaan muistona, lapsille joskus annettavaksi?

Palautin sormukset, sekä kihla- että vihkisormukset, miehelleni, joka antoi ne tyttärellemme. Mies palautti minulle sormuksensa, jotka ovat säästössä. Poika saa sen aikanaan.

vihkisormukseni, joka oli tehty hänen isoisänsä sormuksesta, mutta johon olin itse maksanut timantit työn.
Mies oli niin härski, että kyni minut täysin erossa, minä tyhmä maksoin siitä ilosta, että sain eron.
Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, onko mies antanut saman sormuksen toiselle vaimolleen.

joo sormusten ja muiden kanssa on miettimistä, kun muutin harkinta-ajan alussa parkiksi kuukaudeksi pois antaakseni vaimolleni "tilaa" miettiä niin heti kun toi pojat luokseni käymään niin oli sormukset häipyny sormesta, no varmaan häiritsisi seurustelua uuden tyypin kanssa =))) no sitten lähti kyllä omakin kirjahyllyyn "varastoon".. oudosti kyllä vuosi sitten vaimolle lahjaksi ostamani tyyris lapponia sormus kyllä pysyy kädessä vaikka siinäkin on omistus kaiverrus, heh hee.. omaa sormustani en kyllä kadota tapahtui mitä tahansa kun olen sen ihan itse tehnyt..sormuksissa ja koruissa kyllä säilyy sitten myös niitä hyviäkin muistoja..

ei käyttöön vaan nimenomaan muistoksi yhdestä ajanjaksosta elämässä. Miehelle en antanut, kun olisi vienyt saman tein kaniin ja juonut kurkusta alas saamansa rahat.

vaikkapa auton ikkunasta tai junasta jossain korvessa.

Palautin sormuksen sille, keneltä sen olin saanut eli miehelle. Mies palautti oman sormuksensa minulle. Se on tällä hetkellä vintissä sellaisten tavaroiden joukossa, jotka saa sitten perikunta joskus selvittää. En tiedä mitä mies on minun sormukselleni tehnyt. Heittänyt kaivoon, vienyt kultasepälle ja ostanut jotain muuta tilalle tai sulatuttanut, unohtanut pöytälaatikkoon... kaikki nämä mahdollista ja lukematon määrä muita vaihtoehtoja.

Eiköhän sille sormukselle yleensä tapahdu sen mukaan kuinka tunteellisesti tai järkiperäisesti ko. esineeseen suhtautuu. Mulle sormus oli merkki yhdestä elämänvaiheesta, vaikka sen olikin tarkoitus olla loppuelämäksi. Siellä se on "muistona" missä on kouluajoilta lähtien kaikenlaista roinaa jota tuskin koskaan käyn lävitse.

Eli vanhemmalle tyttärelle rippilahjaksi vihkisormukseni ja nuoremmalle pitää keksiä joku muu juttu.