Tarinasi on surullinen, mutta myöskin kaunis päätös täyttyneelle sivulle.
Illalla suunnittelin laittavani oheisen tekstin vasta aamulla... kuinka sattuvaa.
PIKKUENKELI, ÄITI JA SEN MIES
Nainen katselee sisintään, omaa arkaa Enkeliään, joka seisoo pimeiden luolien edessä jyrkänteen reunalla kaukana yksinäisillä vuorilla. Pienenä ja pelokkaana hän oikoo siipiään ja katselee samalla edessään avautuvaa häikäisevän kirkasta näkymää. Auringon paisteessa näkyy viheiriöiviä niittyjä, joiden lomassa siellä täällä jokunen puu ja pieni metsikkö. Pienessä tuulenvireessä kimaltelee vedenpinta lukemattomista pienistä puroista ja järvistä. Näkymä on kyllä houkutteleva, mutta vieläköhän nuo siivet kantaisivat monen vuoden tauon jälkeen, nainen empii. "Tule äiti lennä mun kans!" Innostunut lapsen ääni kajahtaa aivan viereltä. Hieman säikähtäen ja hämmentyneenä äiti katsoo äänen suuntaan, ja näkee ilahtuneena pienen enkelin, tutun enkelin. "Katso näin!" Huutelee Pikkuenkeli innoissaan ja lentää edestakaisin äitinsä edessä tehden kaarroksia ja silmukoita. Iloisen naurun saattelemana pieni enkeli kaartaa yhä lähempää äitiään, kunnes viimein hurauttaa vauhdilla äitinsä syliin. Äiti muksahtaa istualleen ja pitää Pikkuenkeliä sylissään. Molemmat nauravat kyyneleet silmissä iloiten jälleennäkemisestään. Äidin isot valkoiset siivet ympäröivät heidät rakkaudellaan, kuin pehmeä pumpulinen pilvi. "Tule nyt!" nauraa Pikkuenkeli ja auttaa vetämällä äitiään ylös. Varovasti äiti katselee jyrkästi viettävää rinnettä alas ja pelkää luottaa siipiinsä. Sitten rohkaistuneena Pikkuenkelin riemusta levittää ne ja katsoo, kuinka upeat auringonpaisteessa valkoisena hehkuvat isot siivet valaisevat pimeät luolat viimeistä sopukkaa myöten. Niiden suojissa raastavissa tuskissa eletyt synkät vuodet tuntuvat murenevan olemattomiin. Enkeli naisen sisällä katsoo viimeisen kerran taakseen ja kääntyy helpottuneena hymyillen kohti edessä levittäytyvää kauneutta. Ensin, kuin kokeillen hän lyö siipiä alaspäin, ne ottavat ilmaa alleen ja jalat irtoavat maasta. Sitten uusi siivenlyönti ja uusi, kauniisti Enkeli kohoaa ilmaan. "Äiti lentää!" Hihkuu Pikkuenkeli innoissaan äitinsä ympärillä niin, että tämä on tipahtaa siiviltään.
Vähitellen varmuus palaa naisen enkelisisimpään ja lento vakaantuu... muuttuu jo pieneksi kisailuksi Pikkuenkelin kanssa, joka ketterästi pujahtaa karkuun. Tuntuu hyvältä olla lähekkäin, yhdessä lentäen hyvien kauniiden ajatusten siivittäminä ja nauraa mahan pohjassa kutkuttavaa onnellista naurua. Kuin huomaamatta alla oleva maisema vaihtuu, kilometri toisensa jälkeen jää taakse. Viimein äiti havahtuu epäröiden kyselemään Pikkuenkeliltä, että minne oikein ollaan menossa. Minne hän oli oikein viemässä äitiään... "Eikö sulla olekaan kivaa?" Mutristaa Pikkuenkeli huuliaan, vaikka iloisesti vilkkuvista silmistä näkyy, että tietää kyllä vastauksen. "On, on." Naurahtaa äiti. "Miksi sinun pitää sitten aina saada etukäteen tietää kaikki? Etkö voi vain antaa hyvien asioiden kuljettaa, huolehtimatta turhaan siitä minne ne sinua kuljettavat? Etkö osaa enää nauttia juuri siitä hetkestä, pelkäämättä huomista? Etkö tiedä sitäkään, että unelmissa on kaikki mahdollista? Etkö tiedä, että jos oikein, oikein kovasti toivoo ja pikkuisen uskaltaakin, niin ne voivat toteutua?" Kyselee pieni enkeli katsellen äitiään pää kallellaan, viattomana ja niin kauniina. "Äiti sinun pitää ihan oikeasti uskaltaa antaa unelmien ja haaveiden kuljettaa sinua, uskalla taas rakastaa." Opastaa Pikkuenkeli vielä pikkuvanhasti ja tönäisee leikkimielisesti äitiään. Äiti kaappaa pienokaisen syliinsä ja rutistaa kyynelsilmin nauraen omaa rakastaan. Hetken kuluttua Pikkuenkeli pyristelee kikattaen irti hellästä otteesta ja syöksyy kovaa vauhtia alaspäin. "Ota kiiiiiinnniiii!" Hän huutaa mennessään. Äiti lähtee perään ja näkee kuinka Pikkuenkeli kaartaa suuren puun katveessa olevan talon avoimesta ovesta sisälle. Ensin epäröiden ja hieman peloissaan äiti pysähtyy oven ulkopuolelle, mutta rauhoittuu, kun kuulee sisältä iloista jälleennäkemisen riemua. Äiti kurkistaa varovasti sisälle, kun musiikki alkaa soida. Hän näkee Pikkuenkelin miehen käsivarsilla, hänen turvallisessa sylissään. Mies aloittaa tanssin ensin hitaasti keinahdellen, mutta sitten jo pyörähdellen. Pikkuenkeli nauraa, mies nauraa ja välillä hyräilee kappaletta ja tanssii. Äiti seisoo oviaukossa ja katselee hymyillen noita kahta, isoa miestä ja pienen pientä enkeliä, kuin lasta ja sen isää. "Katso, toin äidin kotiin." Iloitsee Pikkuenkeli miehelle onnellinen hymy kasvoillaan. Mies lopettaa tanssin ja kääntyy katsomaan kaunista hymyilevää Enkeliä. Naisen herkkää sisintä, joka katsoo takaisin... ensin Pikkuenkeliä ja hänen kutsuvasti ojentuvia käsiään... sitten hymyilevän miehen liikuttuneita silmiä, joiden katse on myöskin kutsuva... katsoo heitä molempia... miettii sitä, kuinka paljon merkitseekään yksi ainoa sana... koti...
Ro
Illalla suunnittelin laittavani oheisen tekstin vasta aamulla... kuinka sattuvaa.
PIKKUENKELI, ÄITI JA SEN MIES
Nainen katselee sisintään, omaa arkaa Enkeliään, joka seisoo pimeiden luolien edessä jyrkänteen reunalla kaukana yksinäisillä vuorilla. Pienenä ja pelokkaana hän oikoo siipiään ja katselee samalla edessään avautuvaa häikäisevän kirkasta näkymää. Auringon paisteessa näkyy viheiriöiviä niittyjä, joiden lomassa siellä täällä jokunen puu ja pieni metsikkö. Pienessä tuulenvireessä kimaltelee vedenpinta lukemattomista pienistä puroista ja järvistä. Näkymä on kyllä houkutteleva, mutta vieläköhän nuo siivet kantaisivat monen vuoden tauon jälkeen, nainen empii. "Tule äiti lennä mun kans!" Innostunut lapsen ääni kajahtaa aivan viereltä. Hieman säikähtäen ja hämmentyneenä äiti katsoo äänen suuntaan, ja näkee ilahtuneena pienen enkelin, tutun enkelin. "Katso näin!" Huutelee Pikkuenkeli innoissaan ja lentää edestakaisin äitinsä edessä tehden kaarroksia ja silmukoita. Iloisen naurun saattelemana pieni enkeli kaartaa yhä lähempää äitiään, kunnes viimein hurauttaa vauhdilla äitinsä syliin. Äiti muksahtaa istualleen ja pitää Pikkuenkeliä sylissään. Molemmat nauravat kyyneleet silmissä iloiten jälleennäkemisestään. Äidin isot valkoiset siivet ympäröivät heidät rakkaudellaan, kuin pehmeä pumpulinen pilvi. "Tule nyt!" nauraa Pikkuenkeli ja auttaa vetämällä äitiään ylös. Varovasti äiti katselee jyrkästi viettävää rinnettä alas ja pelkää luottaa siipiinsä. Sitten rohkaistuneena Pikkuenkelin riemusta levittää ne ja katsoo, kuinka upeat auringonpaisteessa valkoisena hehkuvat isot siivet valaisevat pimeät luolat viimeistä sopukkaa myöten. Niiden suojissa raastavissa tuskissa eletyt synkät vuodet tuntuvat murenevan olemattomiin. Enkeli naisen sisällä katsoo viimeisen kerran taakseen ja kääntyy helpottuneena hymyillen kohti edessä levittäytyvää kauneutta. Ensin, kuin kokeillen hän lyö siipiä alaspäin, ne ottavat ilmaa alleen ja jalat irtoavat maasta. Sitten uusi siivenlyönti ja uusi, kauniisti Enkeli kohoaa ilmaan. "Äiti lentää!" Hihkuu Pikkuenkeli innoissaan äitinsä ympärillä niin, että tämä on tipahtaa siiviltään.
Vähitellen varmuus palaa naisen enkelisisimpään ja lento vakaantuu... muuttuu jo pieneksi kisailuksi Pikkuenkelin kanssa, joka ketterästi pujahtaa karkuun. Tuntuu hyvältä olla lähekkäin, yhdessä lentäen hyvien kauniiden ajatusten siivittäminä ja nauraa mahan pohjassa kutkuttavaa onnellista naurua. Kuin huomaamatta alla oleva maisema vaihtuu, kilometri toisensa jälkeen jää taakse. Viimein äiti havahtuu epäröiden kyselemään Pikkuenkeliltä, että minne oikein ollaan menossa. Minne hän oli oikein viemässä äitiään... "Eikö sulla olekaan kivaa?" Mutristaa Pikkuenkeli huuliaan, vaikka iloisesti vilkkuvista silmistä näkyy, että tietää kyllä vastauksen. "On, on." Naurahtaa äiti. "Miksi sinun pitää sitten aina saada etukäteen tietää kaikki? Etkö voi vain antaa hyvien asioiden kuljettaa, huolehtimatta turhaan siitä minne ne sinua kuljettavat? Etkö osaa enää nauttia juuri siitä hetkestä, pelkäämättä huomista? Etkö tiedä sitäkään, että unelmissa on kaikki mahdollista? Etkö tiedä, että jos oikein, oikein kovasti toivoo ja pikkuisen uskaltaakin, niin ne voivat toteutua?" Kyselee pieni enkeli katsellen äitiään pää kallellaan, viattomana ja niin kauniina. "Äiti sinun pitää ihan oikeasti uskaltaa antaa unelmien ja haaveiden kuljettaa sinua, uskalla taas rakastaa." Opastaa Pikkuenkeli vielä pikkuvanhasti ja tönäisee leikkimielisesti äitiään. Äiti kaappaa pienokaisen syliinsä ja rutistaa kyynelsilmin nauraen omaa rakastaan. Hetken kuluttua Pikkuenkeli pyristelee kikattaen irti hellästä otteesta ja syöksyy kovaa vauhtia alaspäin. "Ota kiiiiiinnniiii!" Hän huutaa mennessään. Äiti lähtee perään ja näkee kuinka Pikkuenkeli kaartaa suuren puun katveessa olevan talon avoimesta ovesta sisälle. Ensin epäröiden ja hieman peloissaan äiti pysähtyy oven ulkopuolelle, mutta rauhoittuu, kun kuulee sisältä iloista jälleennäkemisen riemua. Äiti kurkistaa varovasti sisälle, kun musiikki alkaa soida. Hän näkee Pikkuenkelin miehen käsivarsilla, hänen turvallisessa sylissään. Mies aloittaa tanssin ensin hitaasti keinahdellen, mutta sitten jo pyörähdellen. Pikkuenkeli nauraa, mies nauraa ja välillä hyräilee kappaletta ja tanssii. Äiti seisoo oviaukossa ja katselee hymyillen noita kahta, isoa miestä ja pienen pientä enkeliä, kuin lasta ja sen isää. "Katso, toin äidin kotiin." Iloitsee Pikkuenkeli miehelle onnellinen hymy kasvoillaan. Mies lopettaa tanssin ja kääntyy katsomaan kaunista hymyilevää Enkeliä. Naisen herkkää sisintä, joka katsoo takaisin... ensin Pikkuenkeliä ja hänen kutsuvasti ojentuvia käsiään... sitten hymyilevän miehen liikuttuneita silmiä, joiden katse on myöskin kutsuva... katsoo heitä molempia... miettii sitä, kuinka paljon merkitseekään yksi ainoa sana... koti...
Ro
Vastaukset 83
Vanhimmat
Nyt mulla ei ole parempaa sanaa.
Kerroin vaakamiehelle eilen, että hänellä on kauneimmat silmät, jotka tällä pallolla ovat vastaani tulleet... Hän on varmaan lopullisesti hämmentynyt;)
Suruun, murheeseen ja masennukseen paras lääke on uni.. Säänölliset yöunet.. Ymmärrän silti sen, että viimeyösi oli todella tärkeä elämällesi. Jotkut erehtyvät kokeilemaan muita keinoja.. esimerkiksi alkoholi pieninäkin päivittäisinä annoksian pahentaa surua ja johtaa masennuksen syövereihin.. itsemurha-ajatuksiin. Suomessakin yleisesti luullaan, että ihmiset juovat masennukseen, mutta totuus onkin päinvastainen, ihminen masentuu juodessaan.
Miten tämä liittyy horsokoopeihin? Ja jos liittyy, pitäsikö tämä ymmärtää siten, että vaakamiehillä on pervessi tarve leikkiä isää parisuhteessa? Ja jos ei saa olla 'isä', sitten muuttu ilkeäksi?? Kommentoikaa vaakamiehet!
on perverssiä, jos oikein saivarrellaan. Parisuhde -sanana on kapea ja kalpea sana. Sanoilla voi leikkiä loputtomiin. Aloitus liittynee horoskooppeihin aiemman ketjun -Pettynyt- kautta.
Rakkaus on sanana yhtä 'kapea ja kalpea' kuin parisuhdekin - sana jota ei voi käyttää määrittelemättä tarkemmin.
Olet oikeassa. Sana kuin sana on merkityksetön ilman määritelmää. "Vaakamieheltä" on kuitenkin mielestäni määritellyt rakkaus-käsitettään melko paljon... Aloitusta ei ehkä voi suoralta käsin ymmärtää tutustumatta tuon vaakamiehen ajatuksiin aiemmassa ketjussa. En näe aloituksessa perverssiä isäkompleksia;) vaan kauniin ja runollisen kertomuksen.
Laitetaanpa sitä horoskooppiasiaa..
Sen varmaankin tiedät, että vaakaa kuvaa vaaka kahden vaakakuppinsa kanssa. Se onkin varsin kuvaavaa, sillä ollakseen tasapainossa molemmissa kupeissa pitää olla samanverran painoa: ))
Ollakseen ensinnäkin itsensä kanssa tasapainossa vaa`an pitää tuntea seisovansa omilla jaloillaan. Siten, että hän tuntee itse siihen päässeensä.. voittanut surut, murheet ja vastoinkäymiset sekä oppinut pitämään puolensa. Eikä enää anna käyttää pehmeää puoltaan hyväksi vaan käyttää ilkeitäkin sanoja pitääkseen itsestään huolta. Tämä yksistään kallistaa kuitenkin vaa`an ihan kallelleen, siksi toiseen vaakakuppiin on lastattava hyvyyttä ja pehmeyttä vastaava määrä... yhtä avoimia tunteita välittämisessä, kuin löytyy ilkeydessäkin.. huolenpitoa, hellyyttä ja rakkautta.
Ollakseen parisuhteessa tasapainoinen vaakamies tarvitsee kumppanikseen samoilla ominaisuuksilla varustetun naisen. Jos nainen on vain vahva kuorestaan (esim. neitsyt) tai vain pelkästään vahva, eikä ole tunteissaan avoin tai sellaisia ei ole, niin vaakakupit alkavat kyllä heilua ikävästi. Silloin vaakamiehelle tulee kiusaus hakea se tasapainottava tunnepuoli jostakin muualta. Monesti se on pehmeä kalat tai muuten sellaisesta innostuva kauris. Sama tulee eteen jos vaakamiehen kumppaniksi on sattunut jäämään pehmeä nainen. Silloin pitää saada toiseksi sellainen vahva. Tilanne on vaakamiehen kannalta ongelmallinen, koska hänen sisälleen rakentuu helposti kuva siitä, että hän tarvitsisi oikeastaan kaksi naista. Sen kovan ja pehmeän... Tai todellakin yhden sellaisen, joka on vahvasti noita molempia.
Kaksosetnaisella on juuri siihen tarvittavat ominaisuudet. Hänestä sanotaan, että hän on piru ja enkeli yhtäaikaa. Eli tavallaan samanlainen, kuin omilla jaloillaan seisova vaakamies; ilkeydet ovat selkeästi toisella puolella ja hyvyys toisella. Se pitää myöskin kaksosetnaisen kohdalla paikkansa, mutta hän tekee poikkeuksen yhdessä kohtaa moneen muuhun horoskooppimerkkiin nähden. Tie hänen silmistään enkelisisimpään ei sulkeudu, vaikka hän raivoaisi pyörremyrskyn tavoin. Siksi kaksosten silmistä sanotaan, että ne ovat kauniit.. sieltä näkyy enkeli. Sen vuoksi vaakamies pärjää kaksosetnaisen vahvuuden edessä, mies näkee kovistakin sanoista huolimatta, etteivät tunteet silti sammu. Se antaa vaakamiehen kaipaamaa turvallisuutta suhteeseen. Kaksosetnainen on yleensä oikeastikin vahva, hän pärjää elämässä yksinkin.. vaikka vuosia ilman miestä. Mutta se enkelipuolikin on juuri kuin vaakamiehelle tehty. Rakastuneena hän todellakin antautuu miehen käsivarsille täydellisesti niinkuin Naisen tulee miehen sylissä tehdäkin. Hän näyttää tunteensa avoimesti kiertelemättä ja peittelemättä. Sieltä tulee välillä tulta ja tulikiveä, mutta myöskin uskomaton määrä hellyyttä ja kauniita rakkauden sanoja.. ja se kaikki ehdottoman rehellisesti!
Jos tuohon pystyt, niin tervemenoa kokeilemaan vaakamiestä sydämeesi.
Niinpä niin, mutta vaikka todellisuutemme kuinka olisikin tavallaan subjektiivinen, sanat ovat yleisesti hyväksyttyjä merkkejä kohtaamillemme ja tuntemillemme asioille ja siivuja niiden "määritelmästä" ymmärtää jokainen, tai on jotakin yhteistä jonka pystymme jakamaan. Emmehän me muuten tajuaisi toisiamme lainkaan, jos eivät kaikki ainakin jollain lailla ymmärtäisi mitä "suru" on.. tai millaista tunnetta toinen tarkoittaa, jos sanoo, että rakastaa.
Luin tämän hauskan kirjoituksen netistä joskus.. nyt paremman tekemisen puutteessa voisin vaikka kopioida pätkän siitä tähän:
" Toisilla ihmisillä on tapanaan tyrehdyttää keskustelu alkuunsa vaatimalla määritelmiä asioille. Jos toinen aloittaa vaikkapa "Minun mielestäni rakkaus satuttaa enemmän kuin antaa", niin joku tekofiksu nörtti vastaa heti "Määrittele rakkaus".
Ja kukapa sitä, tai mitään muutakaan pystyisi aukottomasti määrittelemään. Yritetään helpommalla käsitteellä, vaikkapa auto. Hmm.
Nelipyöräinen omin voimin liikkuva kone? Ei riitä, on olemassa kolmipyöräisiä autoja, ja toisaalta kyllä auto on auto vaikka se ei toimikaan, tai ei ole moottoria ollenkaan (mäkiauto).
Useammalla kuin kahdella pyörällä varustettu maata pitkin liikkuva kone? Hmm, aika hyvä. Tämä kattaa niin linja- kuin pakettiautotkin. Toisaalta, lentokoneetkin voivat liikkua maata pitkin, eikä minun polkypyörä-peräkärry -yhdistelmä tai moottoripyörä sivuvaunulla ole kuitenkaan auto. Ei siis riitä.
Lentokyvytön maata pitkin yleensä oman moottorin voimin liikkuva useammalla kuin kahdella pyörällä varustettu laite? Joo. Paitsi junat, ratikat ja metrot eivät ole autoja, eivätkä rekatkaan (kuorma-autot tosin ovat). Ja on useita erilaisia kuljetuslaitteita, esimerkiksi trukit, jotka eivät ole autoja.
Itse asiassa, mikä olisi yksiselitteinen määritelmä, joka erottaa sivuvaunulla varustetun moottoripyörän autosta? Ehkä ohjausmekanismi, eli tanko vai ratti. Autoissa kyllä kääntyvät molemmat etupyörät...
Eli pääsemme siihen, että vaikka käsite 'auto' on varsin tuttu, ei siitäkään ehkä olekaan olemassa yhtä täysin kattavaa määritelmää.
En tiedä, onko tämä totta, mutta joku lapsi oli kuulemma vastannut näin kun oli pitänyt määritellä jumala: "Minä olen miettinyt, että mikä oikeastaan on jalka. Mihin sitä tarvitaan? Ja nyt pitäisi vastata, että mikä on jumala vaikka en tiedä mikä jalka on."
-Aapo Puskala " :)
Kirjoitus on lainattu täältä: www.lintukoto.net/kirjoituksia
Pidin tästä:)
Olet oikeassa; määrittely on vaikeaa. Tämä keskustelu kuitenkin lähti siitä, että joku väitti, että sana 'parisuhde' on kapea ja kalpea käsite. En sanoisi näin. Tuo kyseinen henkilö vain lopettaa keskustelun siihen. Parisuhde ymmärretään kulttuurissamme varsin perinteisesti edelleen. Jokaisen parisude on tietenkin omansalainen, aivan kuten autokin voi olla...
kummasti on ilkeys saanut jalansijaa näissä keskusteluissa; sitä pitäisi olla 'riittävästi' ihmisessä (= se piru). Minusta ilkeys on pahinta shteessa kuin suhteessa. Näillä saiteilla puhutaan muutenkin ilkeydestä ikään kuin se olisi joillekin merkeille tunnusomaista. Ilkeys, toisen ihmisen tahallinen loukkaaminen, on kaikille ihmisille mahdollista, ja sen voi myös halutessaan välttää. Kun on ollut itse ilkeä, niin alkaa syyttää toista tyyliin; 'ollaanpa sitä pitkävihaisia jne.' Kuka tahansa ihminen loukkaantuu, kun häntä loukataan. Kukaan meistä ei halua kuulla, kuinka huono ihminen on. Itse en omissa ihmissuhteissani koskaan ala haukkua toista alinpaan maanrakoon. Tiedän, mitä sellaisesta seuraa. Ihmettelen yleisesti, että on suhteita, joissa haukutaan jatkuvasti toisia, eritoten parisuhteita (- ja sitten kumma kyllä annetaan vielä anteeksi). Voitko sinä 'Vaakamies' selventää, mihin tällaiset suhteet perustuvat.
Vaikka itse käytinkin ilkeitä sanoja esimerkkinä hyvästä itsetunnosta.. siis kyvystä pitää huolta itsestään, niin silti samanaikaisesti painotin sitä seikkaa, että silloin myöskin se hyvä puoli.. hyvät sanat ovat käytössä.. on kaikella tavalla avoin tunteissaan.
Parisuhteessa jatkuva ilkeily, toisen halventaminen ja julkinenkin haukkuminen on osoitus kuitenkin enenmmän heikosta itsetunnosta, kuin hyvästä. Jos tuntee itsensä huonommaksi kuin toinen, niin pyrkii todistelemaan, jopa itselleen olevansa parempi, etsimällä ja tuomalla jatkuvasti esille toisesta löytämiään vikoja.. Tuntee epävarmudessaan pääsevänsä sillä tavalla samalle tasolle toisen kanssa.
Omalle avioliitolleni kävi samalla tavalla.. minut kyllä liiskattiin aika alas, myöskin eron jälkeen miehille niin "ystävällisen" sosiaalitoimen taholta!! Meni yli kymmenen vuotta vielä eron jälkeen, ennen kuin exäni joutui kertomaan sisällänsä kantamansa valheen.. ison sellaisen. Kun hän sitä itkun kanssa väänsi tulemaan ja jossa minun lyöntini olisi ollut vain helpotus, niin otin hänet syliini.. puristin lujasti ja sanoin, että tällaista minä olisin vain halunnut.. kosketuksia ja tunteita.. Se oli hänelle enemmän, kuin pahinkaan pieksäminen. Kun hänen sisälleen vihdoinkin upposi tieto siitä, että hänellä oli ollut Mies, koti, perhe.. kaikki se mitä kuka tahansa nainen voi elämältään toivoa, mutta hän itse tuhosi sen kaiken kutomaansa valheiden verkkoon. Se on raskas taakka kantaa koko loppuelämä mukanaan.
Kuvauksestasi tulee mieleen, että et pohjimmiltasi ole itsenäinen ihminen, ja siksi etsit naista, joka voisi korvata sinulle tämän puutteesi. Aidosti itsenäinen ihminenhän ei ainakaan periaatteessa tarvitse muita ihmisiä (tilastojen mukaan vapaaehtoisesti naimattomia on eniten neitsytnaisissa ja jousimiesmiehissä). Kuvaustapasi on kovin teoreettinen ja kaavamainen
('pinnalta vahva neitsyt'). Tuntemani neitsyet ovat kyllä kaikki huoliteltuja; ei se tarkoita kuitenkaan, että he peittävät 'ulkokuorellaan' jotakin suurta salaisuutta. Hyvä ulkoasu on toki eräänlainen suojakeino, mutta kukapa meistä ei sellaista tarvitsisi aika ajoin; vaa'alla se voi olla tämä kuvaamasi ilkeys-ystävällisyys -tasapainottelu, joka taas ulkopuolisesta voi tuntua ailahtelulta. Uskon vakaasti siihen, että tutustumalla paremmin luonnehoroskooppeihin voimme aidosti ymmärtää toinen toisiamme - vaikkemme ehkä aina voikaan toistemme käytöstä hyväksyä.
Oon kaksosnainen; kiitti vaan kauniista sanoistas mut rehellisyyden nimissä mun on pakko kertoo pari faktaa kaksosnaisista sulle 'vaakamies' (ja ehkä muillekki). Kaksosnaiset kyllä on usein tollasii kun kuvaat, ailahtelevaisia; toutuus on kuitenkin myös se, että me petetään, ja usein (mä luulen et moni kaksosnainen tuntee nyt pistoksen). Mun on ainaki vaikee sopeutua pitkiin liittoihin koska kaipaan vaihtelua, ja mutenkin paljon enemmän mitä jotkut miehet pystyy tarjoomaan (kaks entistä vaakoja ja sitä ennen kalat). Mä en haluais yleistää, mutta mun kokemuksen mukaan vaakamiehet on hippasen liikaa rispuatutunu avioliittoon; kaikki pyörii sen ympärillä. Tuntuu välillä ku niitten elämässä ei ois muuta. Mä ainakin ahdistuin vaakamiehen kanssa; kaipasin enemmän liikkumatilaa, ihan vain henkisesti kun mitä ex-miehet mulle pysty tarjoomaan. Mä ihmettelenkin sitä, että jotkut rakentaa 'pilvilinnoja' liiton ympärille. Kyllä mä ainakin kaksosena kaipaan muutakin ja sanon sen rehellisesti. Mun kokemuksen mukaan vaakamiehet vain on tosi epäitsenäisii tavalla joka ei mulle sovi. Kalat taas on myös omalla tavalla liian herkkii. Ois kiva kuulla muittenki kaksosien kokemuksia, mut ei taia tälle saitille eksyy.
Ei kai mulla ole yli kymmeneen vuoteen ollut mitään tarvetta pitää kenestäkään niin kiinni, etteikö hän olis voinu tulla ja mennä miten haluaa. Minua on enemmänkin moitittu siitä, että olen ollut jopa välinpitämätön siinä suhteessa. On ollut likkakaveri, joka kertoi lähtevänsä tyttökaverinsa tykö epämääräiseksi ajaksi jonnekin muualle suomeen tai kerran kuukausiksi italiaan. Sanoin, kun oli lähdössä, että soittelee sitten jos rahat loppuu. Olen kauan jo tiennyt sen, että jos minun sylissäni on kaikin tavoin kiva olla, niin kyllä se nainen sinne haluaa palatakin. Enkä liioin ole huomannut, että sängystäni olisi pitänyt vaihtelunhalun vuoksi lähteä.
"Tämä keskustelu kuitenkin lähti siitä, että joku väitti, että sana 'parisuhde' on kapea ja kalpea käsite."
Se joku joka niin väitti, esitti oman mielipiteensä. Ei siinä sen kummempaa. Parisuhde versus rakkaus, määritellään ne nyt miten tahansa, ovat mielestäni kuin tulijasija ilman tulta versus iloinen takkavalkea.
Parisuhde sanana sisältyy ehkä rakkauteen, parhaimmillaan. Se voisi olla kylmä takka, jossa RAKKAUS palaa. Takkavalkea ehkä tarvitsee tulisijan, mutta on olemassa myös nuotioita...
Rakkaus ei ole koskaan kylmä tai kuollut, mitä parisuhde taas puolestaan voi olla.
Siinä sulle yhden ihmisen näkökulma.
Miksi sitten otat asian uudelleen esiin jos "ei siinä sen kummempaa"? On se sitten mielipide, näkemys, kommentti, aivoitus.... sama minulle.
Olet oikeassa, käsitteet ovat subjektiivisia ja jokainen parisuhde on erilainen, kuten autokin voi olla.. mun pointtini ehkä oli et..
Parisuhteen voisi määritelläkin.. ainahan voi kysyä mitä ihminen tarkoittaa, kun puhuu parisuhteesta.. se kun on vielä niin vahvasti kulttuurisidonnainen asia. Kaksi samasta kulttuurista olevaa ihmistä voi kuitenkin "ymmärtää" käsitteen "parisuhde" suurinpiirtein samansuuntaisesti (tai ainakin suunnilleen niin miten yleisesti se on kyseisessä kulttuurissa ymmärretty), siksi sitä ei välttämättä tarvitse joka kerta selittää, jos asiayhteydestä käy selville millaisesta parisuhteesta toinen puhuu.
Rakkaus käsitteenä on mielestäni ehkä hieman vaikeampi selitettävä. Se ei olekaan ehkä ihan niin kulttuurisidonnainen kuin parisuhde. Rakkaus, suru.. voisi ajatella että ne ylittävät kulttuurirajat :)
Näin ainakin minä ajattelen.. tai se, mitä minä käsitän "rakkaudella".
"parisuhde on kapea ja kalpea käsite" on pelkkä mielipide siitä, millaisena mielipiteen esittänyt henkilö näkee (luultavasti perinteisen) parisuhteen kulttuurissamme.. argumenttiin sekoittuu luultavasti myös omia kokemuksia ja tunteita. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että tokaisu on hieman ajattelematon, jos sitä ei selitä tarkemmin. Millainen parisuhde on "kapea ja kalpea"? ja miksi?
vastasin vain siihen, kun totesit, että "henkilö vain lopettaa keskustelun";-)
Siihen "ajattelemattomuuteen". Myös Paulan ihan ensimmäinen kommentti tällä saitilla oli mielestäni epähieno ja ajattelematon. Jopa hiukkasen...
on tämänkaltainen ilkeä tapa lähestyä asioita... myönnän sortuneeni samaan nimimerkin kohdalla. Kritiikki voi olla rakentavaa ja silti 'kritiikkiä', se voi myös olla ilkeiden sanojen käyttöä, kuten "perverssi tarve leikkiä isää". Mutt! Kukin taaplaa tyylillään ja petaa...
En mä oo väittänytkään, et vaakamiehet ois huonoja sängyssä. Mun pointti on se, et vaakamiehet on vaan yksinkertaisesti liian suhdekeskeisii mun makuuni. Ne arvostelee muitaki ihmisiä sen perusteella onks niillä parisuhde vai ei. Mun toinen vaakamies katto kieroon kaikkii mun sinkkunaiskavereita (sillä ittellä oli epävarma olo, se mietti, et apua, jos mä olisin itte sinkku, niin mitä muut ajattelis musta - hui!). Toi kun sä 'Vaakamies' sanot meistä kaksosnaisista, että osaa olla 'vuosia ilman miestä' niin osottaa just kuinka naiiveja voitte olla; kyllä osataanki, mut 2000 luvulla osaa moni muuki. Tollanen kommentti 2000 luvulla (et IHAILLEN IHMETTELEE et joku osaa olla ilman miestä on on niin naiivii, niin naivii...). Kun te itte oikeesti osaisitte olla yksin... tuleekohan sitä päivää. Ja lopuks vielä ihan kaikille: ootteko huomanneet kuin kuumana nää vaakasaitit käy. ei ihme, vaaka ärsyttää jollain tavalla melkein kaikkia ihmisiä. Ja voi et teit vaakoja on kiva kiusaa!
etellinen kaksosetnainenkin vain pyärii täällä;-) Hih, ei kai vuan ou joku vaakamies antanna pakkeja, ku noi kismittää ja tekee miäl kiusata;-)
Pari pientä oleellista seikkaa sinulta taisi jäädä huomaamatta tuosta minun tekstistäni. Kerroin omilla jaloillaan seisovan vaakamiehen ja rakastuneen kaksosetnaisen välisestä hyvin yhteensopivasta kemiasta. En vaakamiehestä, joka vielä keikkuilee omassa epävarmuudessaan, enkä kaksoset naisesta joka on omassa epävarmuudessaan... no joo... vaihtelunhaluinen.
Monet ihmiset osaavat ottaa kehut kehuina ja olla niistä hyvillään. Harvemmat alkavat osoitella itsestään huonoja puolia, varsinkaan, kun ne eivät ole mitenkään mairittelevia. Esität itsesi sellaisessa valossa, joka tuo mieleen kautta aikojen käytettyjä hyvin rumiakin nimityksiä. Minä en osaa nähdä niitä mitenkään arvostettavina "kehuina" itsestäsi.
Ei mulla ole koskaan ollut mitään mun tyttöystävieni naisystäviä vastaan, päinvastoin. Olen jopa monet kerrat tehnyt ruokaa ja saunottanut, sehän on vain mukavaa:))
Vaakasivut voivat olla vielä kuuman näköisiä, mutta jos käyt katsomassa tarkemmin aktiivisinta sivua, joka tuli jo täyteen, niin huomaat, että keskusteltiin läheisen kuolemasta ja sen vaikutuksesta ihmiseen horoskooppimerkistä riippumatta!
En minä ainakaan moisesta lapsellisesta purkauksesta loukkaannu.Naivia minusta sinun puoleltasi.Mutta jos nyt yleistyksiä jatketaan,niin vaakahan on kumppanuuden merkki.Vaa´at usein haluavat toimia ryhmissä toisin kuin esim.vastamerkkinsä oinas.Se ei suinkaan tarkoita sitä,etteikö ihminen siitä huolimatta olisi itsenäinen.Se on täysin eri asia.Tässä on taas se vaara,että niputetaan kaikki vaa´at samaan nippuun.Meitä on kehittyneempiä ja vähemmän kehittyneitä yksilöitä,niin kuin joka merkin edustajissa.
Kiitti vaakarouva, osotat suhtautumisellas kypsempää asennetta, ja osaat puhua yleisemmällä tasolla kun eräs tietty... Se mitä mä haluaisin just 'Vaakamieheltä' kuulla olis vähän jotain obejektivisempaa; 'Vaakamies' on joko puolustuskannalla ('en minä ainakaan...')tai sitten latelee latteuksia suhteista yleensä, eli ei ota oikeesti kantaa kritiikkiin (olise sit lapsellista tai ei). Ei mitään esim. siitä että vaa'at nyt vaan sattuu oleen suhdekeskeisii. Vaa'oilla on eniten avieroja, ja se taas johtunee siitä et ne syöksyy suhteeseen pikaisesti (tilastot puhuvat...), koska ei voi elää ilman.
..mutta en silti käyttänyt oikeasti ilkeitä sanoja.. jos sinä sieltä jonkun sellaisen löysit, niin se sana on sinusta itsestäsi, ei minulta.
Kun sinä niin oivallisesti yleistät vaakamiehet yhteiseen kastiin joissakin tietyissä yksittäisissä asioissa, niin voin vain omasta puolestani sanoa, etteivät esittämäsi kohdat ainakaan minun kohdallani ole pitäneet paikkaansa. Olen myöskin asunut yksin jo vuosia:)))Minusta ei vaan ollut mitään järkeä suhteissa, joista piti käydä toisissa sängyissä. Siksi osaan sanoa kipeästi, koska tiedän mitä se on, olin samanlainen... valitettavasti. En ole siitä vähääkään ylpeä. Ehkäpä siinä tuli sitten pientä kasvua ja aloin katselemaan uusin silmin tätä maailmaa, mutta myöskin sitä sinun huonona vaihtoehtona pitämääsi parisuhdetta. Miksi edes yrittää olla sellaisen kanssa, johon ei tunne oikealla tavalla rakkautta. On järjetöntä itkettää kerta toisensa jälkeen jotakin toista ihmistä sillä, ettei itsellä ole oikeita tunteita tätä kohtaan. Minä olen sydänten särkemiset lopettanut, jos se sinusta on lapsellista ja omat tekemisesi ihailtavaa, niin en voi sille mitään.
Minustakin on mukava kiusata kaksosetnaisia.. niistä kun yleensä saa vastusta sanoilla kalisteluun.
..kysyt aivan väärältä henkilöltä jos kerran haluat tietää onko vaakamiehet liian parisidonnaisia tai suhdekeskeisiä.. Mistä minä sen tietäisin.. sinulla on kuitenkin enemmän kokemuksia vaakamiehistä parisuhteessa.. minulla ei yhtään.. ainoastaan tieto omasta itsestäni. En siis voi vastata yleisesti kenenkään muun vaakamiehen puolesta.
Ja se että puntarit "lentää" helposti suhteesta eron jälkeen uuteen suhteesee,johtunee ehkä siitä että,me saamme helposti toisen rakastumaan itseemme ja osaamme rakastaa takaisin :)näin heittona vain,heh Onhan sentään hallitseva planeettamme venus!!
Mut tunnustan sen että parisuhteessa olen mielummin kuin yksi,vaikka toki niinkin voin olla.Jos minulla on 2 vaihtoehtoa,olla yksin tai rakkaussuhteessa,valitsen jälkimmäisen,tottakai!!!
Huom. rakkaussuhteessa,ei pelkkän seuran takia tietenkään :))
Edellinen mies leijona ,nykyinen oinas,heh enpä helppoja valinnut,mutta helppo ei minulle kelpaakkaa.Miehessä pitää mielestäni olla hiukka tulisuutta ;))
Joo ja vaaka nainen olen :))
Se varmaankin on niin, että "saamme helposti toisen rakastumaan itseemme", mutta se, että osaamme rakastaa takaisin, ei taida ollakaan ihan noin.
Itselläni on aina ollut vahvana kyky tuntea ihmisten sisältä tunteita, joskus jopa yksittäisiä sanoja.. enimmäkseen kuitenkin rakkauden- ja surun tunteita. Tunteet tulevat sisälleni, kuin omina tunteinani, se harhauttaakin kovasti. Luulin monesti ihastuneeni ja jopa rakastuneeni oikeasti ja syvästikin, mutta ei se ollutkaan totta. Luulin toiselta saamiani tunteita omikseni, joten rakastinkin rakkauden tunteita, en kyseistä henkilöä! P...a juttu sinällänsä, mutta oppia ikä kaikki.
Se että elemennti vaaoilla on ilma tekee meistä hieman riippumattomankin toisista,joo joo on se totta vaikka toisin väitetään :)Sitäpaitsi kaksoset ovat myös ilma-elementtejä...samaa löytyy . Ei pidä tuijottaa kauheen tarkasti pelkkään aurinkomerkkiin,vaakaan,tai kaksoset ym.
Itse olen aurinkovaaka nousu leijona ja kuu jouskarissa.kaikki nuo tuovat oman säväyksensä persoonaani :) ...ja sitten vielä kokemus ,ympäristötekijät,kasvatus ,arvot jne.
Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan!!
..Nimenomaan oppia ikä kaikki..Tiedän tuon rakastaa rakastumisen tunnetta :) Näin yli 40.senä tiedän jo erotta sen,jes ;)Kun se toinen tulee niin tärkeäksi itsellesi,ajatuksissa koko ajan,muistat jokaisen yhteisen hetken hymyillen,nautit kosketta hoitaa hyväillä häntä,odottamatta silti vastapalvelusta!!Kunnioitat,arvostat ja mikä tärkeintä..et huoli muita!!!!! :)) Katse kertoo syvää lämmintä tunnetta,vaikka et sano mitään ja se katse on molemmilla.Ei tarvitse aina intiimisti olla..toisen läheisyys riittää sen hyvänolon tunteen saavuttamiseen.Ja näitähän riittäisi... että näin!! Etsi vielä varmuuttasi,kyllä se sieltä saapuu :)
Kuule..ehkä sinun pitää joutua hieman taistelemaan siitä rakkaudesta,että tiedät onko tunteesi omaa rakkautta vai paistatteletko toisen rakkaudessa.Näin minulle kävi nimittäin.Juuri kun luulin että jep hyvin pyyhkii,toinen vetäytyi kauemmas.Kun tätä lähestymis-loitontumis juttua jaksaa katella,tiedät tunteesi.Hankala se oli mutta kun tiesin että tätä miestä rakastan...jos olisi ollut vähääkään hälläväliä,en moiseen vuoristorataan olisi lähtenyt.Olemme vaakoina mukavuuden haluisia ja rakkautta saamme helpostikkin,joten töitä rakkauden eteen tarvitaan.Siinä oma tunteesi selviää.No toki voit nyt heittää että omistushalun tai hengen voitto aineesta-taisteluahan se vaan.Sellaistakin on ,tietty sävy ero siinä kuitenkin on...se kaipuu toisen luo. :)
Edellisessä viestissäsi sanoit sen kauniisti. Noiden asioiden olemassaolon, kun löytää, jaksaa myöskin odottaa... ilman niitä "välipaloja" ei tee enää mieli pilata mitään, eikä loukata ketään... varsinkaan häntä :)))
Sä sanot et sä et voi puhua ku omasta puolestas koska sä et tunne muita vaakoja. Sä kummiski esiinnyt täällä 'vaakamiehenä' eli sä edustat sillon vaakaa ja tiedät sillon myös millanen vaaka yleisesti ottaen on. Esim. mussa on 'kaksosnaisena' kaikki kaksosen huonot puolet (joilla mä en ylpeile niinku sä väität); mä oon petollinen, laiska, oikkupussi ja huomionkipee (on mus sit kyl hyviäki puolii...) eikä mun oo edes vaikee myöntää sitä. Sulta mä odottasin samaa; myöntäsit et sustaki löytyy puolia, jotka on v:maisia MUITTEN mielestä, ei sun ittes. Ymmärrätsä pointin: se on oikee huono puoli, ei se mitä me itte pidetään huonona. Jos sä nimittäin et pysty siihen, niin sillon sä oot sanonko mikä: NARSISTI. Katoppa mitä esim. ketjussa 'Vaa'at kertokaa itse...' monet vaa'at sanoo omista huonoista puolistaan. Toi on rehellistä ja avointa omien huonojen puolien myöntämistä. Sä et oo pystyny yhteenkään!
Ja voi vietävä että rakastuneena voi olla hupsu ..nytkin kuuntelen erästä piisiä,jota kuuntelimme kerrattain yhdessä,hyvässä tunnelmassa.tämä kipale tuo hänet lähelleni..kuten huomaat annan täs pientä vinkkiä,mistä sitten aikanaan tiedät olevasi rakastunut...Siin rakastuminen tekee ihan villin hupsuksi,pelkästä toisen ajattelemisesta. :)) ja sekin että jos hän minut hylkää(pelottava ajatus),tuska ja se kipu on varmasti aivan sietämätön...
Sinähän nuo tunnut tietävän niin hyvin.. nuo minun huonot puoleni. Jos tuosta nimimerkistä haluat saivarrelle, niin satun olemaan horoskoopiltani vaaka ja siten oikeutettu käyttämään nimimerkkinä `Vaakamieheltä` jos taas haluaisin olla vaakamiesten puhemiehenä voisin vaikka olla vaakamiehiltä :))Eli tarkennukseksi, edustan täällä vain itseäni vaakamiehenä.. vaikkakin tiedän joissakin asioissa olevani kuin toisetkin vaakamiehet, sen mitä sivustaseuranneena joitakin valioyksilöitä olen päässyt seuraamaan. Todella hyviä tyyppejä, mutta myöskin täysin ala-arvoisia.. Tyydyttääkö vastaukseni?
Olen jonkin kerran kehunut kaksosetnaista siitä, että hän on oikeasti vahva. Sinä todistit sen oikeaksi pysymällä täällä. Jaksat vieläkin jankuttaa :)))) En ole tainnut olla noin ilkeä vielä kenellekään muulle. Joku toinen nimeltä mainitsematon horoskooppimerkin edustaja on häipynyt jo paljon vähemmästä. On mukava huomata olleensa oikeassa.. anteeksi myöskin se, että pidin sinua hetken koekaniinina.. vai pitäskö tässä yhteydessä sanoa puputyttönä... Pidän itsepäisyydestäsi, millä yrität saada minut myöntymään tahtoosi.. kertomaan haluamiasi asioita itsestäni. Eikö otakkin pattiin, kun toinen ei taivu, ei sitten millään.
Älä sinäkään ota näitä niin umpivakavasti, en minäkään. Parhaimmat naurut irtoavat kumminkin itsestä.
Ro
Sinäkin etsit hieman tulisempaa seuraa näköjään,tos kaksosnaisessa on ....kalistelette melkolailla sanansäilää ;))
..yks kiukkupussi, ehkä hänkin luulee,että olen liian parisidonnainen..
Nyt kun minun ei ole pakko :))) niin voinpa kertoakin hiukan tuosta kyseisestä aiheesta.
Olin vasta parikymppinen, kun "jouduin" menemään naimisiin, joten minulla ei siihen mennessä ehtinyt tulla mielipidettä siitä olisinko ollut halukas sitoutumaan.. Minulle se oli siinä vaiheessa enemmänkin velvollisuus.. "käsky" suvuilta! Tykkäsin kyllä silloisesta naisestani, eipä silti, rakkaudesta en niinkään ole varma. Eron jälkeen kolmetoista vuotta myöhemmin olinkin sitten 17 vuotta sitoutumiskammoinen! Jos joku likkakaveri alkoi puhua lapsen hankkimisesta tai naimisiin menosta, niin katsoin parhaimmaksi hivuttautua suhteesta pois..
Nyt viimeisen vuoden aikana olen alkanut ajatella toisin.. tietysti siihenkin vaikuttaa se mitä löytää, jos ei muuta niin tietää ainakin, että jotakin parempaa on olemassa, kuin olin aikaisemmin kokenut. Eipä silti kyllä minusta oli kiva olla isä lapsilleni, silloin kun he olivat pieniä ja on tietysti vieläkin. Siksi toivon, että minulla olisikin joskus vielä perhe.. sellainen perinteisen iso, mihin kuuluu lapset, lapsenlapset, isä ja äiti, mummut ja papat ja jos vielä on hengissä, niin isomummut ja -papat :))Eli haluaisin takaisin sen kaiken hyvän mitä perhe-elämä voi vain antaa, mutta oikeanlaisen kumppanin kanssa, täydellisen rakkauden kera. Sapelinkalisteluineen päivineen..
Ro
NARSISTI
Saat vastauksia, kun osaat niitä kysyä ;)
Lähesty minua vihassa, niin vastaan sinulle vihallani, lähesty minua hymyllä, niin vastaan sinulle hymylläni.. kokeile vaikka.
Olen kerran noihin jo vastannut.. löydät vastaukseni keskustelusta "Pettynyt", sinne kirjoitin 5.1. otsikolla "Onko niitä:))" Vilkaise sieltä niin saat sielullesi rauhan.
Koska kumminkin janoat tunnustusta vielä pahemmasta, niin tehdään diili:
Tiedän, että kaksosetnainen on hyvä kirjoittamaan ilkeitä sanoja, mutta aivan yhtälailla hän osaa sovitella sanansa kauniisti. Näytä minulle ja muille lukijoille, että sinäkin osaat, kirjoita minulle jotakin kaunista. Olet sen verran varmaankin tutustunut muihin kirjoituksiini, että tiedät minussakin olevan sen hyvän ja kauniin puolen, aivan kuin sinussakin on.
Vastineeksi kauniista sanoistasi kerron enemmän.. suurimman ja pahimman vian mitä minussa ja muissakin vaakamiehissä on.. sen vian takana yhtä salattuna on vaakamiehen todellinen `graalin malja`.. koko tunnekeskus.. hyvään ja pahaan. Se vika on kuin katkaisija, jolla vaakamiehen tunteet joko toimivat tai sitten eivät. Sitä tietoa et löydä näiltä sivuilta, enkä usko, että muualtakaan.
No niin sait uuden vian.. kärsimättömyys.. kaikki heti nyt!
Mutta samalla näytät sen millainen kaksoset on.. herkkä heläyttämään ilkeitä sanoja, mutta todella vaikeuksissa hyvien sanojensa kanssa.. niitä saa odottaa.. kauan :)))
Älähän nyt.. naura jo pikkuisen.. ajattele miltä näytit, kun poljit jalkaasi ja korvistasi nousi savu, kun purit kiukkuasi minulle.. ei varmaan ollut pikkulasten kateltavaa ;)) Kuti.. kuti.. naura jo vähän.. sinäkin.. hymyile ensin.. tiedäthän miten huulet kaartuu kauniisti ylöspäin ja silmiin syttyy iloinen pilke.. katso peiliin ja naura.. ei elämä ole pelkkää kiukkua varten.. näytä nyt, että osaat.. tiedän, että osaat.. näytä se muillekin.
No kyllä mä nätistikin osaan puhua, mut en tiedä viitsinkö, koska sut saa pidettyä täällä paremmin kun on ilkee :), ja jos mä sanon jotain nättii, niin vaan sulle (en 'muille lukijoille', nehän nyt viis veisaa mitä mä sanon). Mä katsoin mitä sä olit sanonut huooista puolistasi; eli se 'kiltteys'. Mä ymmärrän mitä sä tarkotat, mut kun joku sanoo 'kiltti' niin mä ainakin mietin heti et 'kiltti kenen kannalta'. Sama asia on sanan 'hyvä' kanssa: 'hyvä kenelle?'. Se, mikä vaa'oissa on musta kaikkein mystisintä on se, et niillä on vaikeuksii tulkita muiden ihmisten tunnetiloja (mä en nyt välttämättä puhu susta); mul on vaakatuttu, jolle jonku tuntemattoman ilmekin voi olla liikaa; ne tulkinnat liikkuu ihan näissä ääripäissä ja ne adjektiivit mitä tää mun tuttu käyttää on 'ilkeä' 'paha' 'herttainen' yms. Ne ei oo kovin kuvaavia adjektiiveja. Tää mun naispuolinen kaveri ei siis osaa välttämättä edes ilmasta mitä se tuntee kun joku ihminen käyttäytyy tavalla joka ei sovi sille. Sen reaktiot on voimakkaita ja mä saan olla monesti selittämässä sille, et ei se ihminen mitään tolla tarkota. Joskus tuntuu et saa koko ajan vääntämässä 'rautalangasta' kun yrittää selittää
sille et tää maailma ei oo ihan noin mustavalkoinen. Osaatsä sanoo, mihin tää voi liittyä? Siihen Graalin maljaanko? Onks vaaka niin sulkeutunut omaan maailmaans (ja 'tasapainoonsa') että se ei voi päästää harmaasävyjä heiluttamaan sen universumia...? Kerro mulle. Niin, ja 'vihasta', sä mainitsit senkin. En mä oo missään vaiheessa vihanen ollu, tää on pikemminkin raivottaren provokaatiota, mut sen sä varmaan ootki jo tajunnu...
Kyllähän minä sen koko ajan tiesin millainen raivotar siellä päässä on. Siksi oivalsinkin sen vaakamiehen pahimman vian, e ollut aikaisemmin näin syvällisesti tullut ajatelleksikaan. Huomasin, että kaksosetnaisen kanssa sitä vikaa ei juurikaan ole.. huomasin, että juuri tuo ominaisuus hänellä.. riidellä ulkokuorellaan, eikä sydämellään.. on juuri se mitä vaakamies tarvitsee.
Vaakamiestä pidetään tasaisena ja rauhallisena.. tempoilemattomana miehenä, joka ei juurikaan välitä riidellä. Monet heidän kanssaan parisuhteessa elävät ovat silti joutuneet kokemaan kumppaniltaan ilkeitä sanoja, pientä naljailua pienistä olemattomista asioista. Jossakin vaiheessa on sitten käynyt niin, että vaakamies on vetäytynyt kuoreensa. Se aikaisemmin niin veikeä ja iloinen positiivisesti elämään suhtautuva mies onkin mies, joka ei puhu eikä pussaa. Istuu vaan sohvalla, katselee televisiota ja välillä murahtelee tai ärähtelee. Moni etsii vikaa itsestään miehensä käyttäytymiseen, joka yleensä siellä onkin, mutta ei silti ole syy tuohon miehen käyttäytymiseen..:))
Mennäänpäs syvemmälle; Tuolla ikuisella tasapainottelijalla on myöskin sen ulospäin näkyvän tyyneyden alla kiehuva sisin! Samalla tavalla, kuin muutkin ihmiset hän loukkaantuu jopa olemattoman pienistä asioista, mutta hän ei muiden ihmisten tavoin pura niitä ulos, mutta oirehtii kyllä. Nälvii pikkuasioissa, tulee pikku perkeleitä jos vaikka työkalu tipahtaa. Ne ovat vain pieniä äyskähdyksiä, kuin pikku salamoita. Vaakamies hakee silloin purkautumismahdollisuutta sisäiselle pahalle ololleen. Tietämättä valttämättä itsekään mistä yksittäisestä asiasta se olo on sinne tullut. Yleensä se onkin monista asioista kertynyt möykky, joka pitäisi saada aika-ajoin purettua. Hän yrittää sitä juuri noilla pikkupurkauksilla, joihin kumppani vastaa omalla tavallaan. Jos on pehmeä nainen loukkaantuu ja alkaa itkeä niiskuttamaan. Koska vaakamies ei halua aiheuttaa kenellekään pahaa mieltä, hän ei jatka purkaustakaan, vaan siirtyy lohduttavalle linjalle. Jos taas on vain kova tai vastakaveri suuttuu oikeasti, niin vaakamieskin suuttuu siitä suuttumisesta, mutta ei edelleenkään saa purettua pahaa oloaan pois. Vähitellen hän sulkee sisimpänsä, koska ei saa olla oma itsensä.. kokee, että häneltä estetään tunteiden osoittaminen! Siksi se hyväkin puoli sulkeutuu.
Sinä Kaksosnainen satuit sopivasti näyttämään miten vaakamiehen ja kaksosetnaisen välillä asia toimii automaattisesti. Siinä molemmat purkavat pahaa oloaan.. parisuhteessa vaakamies sisäistä pahaa oloaan ja kaksosetnainen omaansa ja tarkistaakseen miehensä tunteet aika ajoin. Kummallekin on lopputuloksen kannalta ensiarvoisen tärkeää se, ettei toinen suutu oikeasti. Vaakamies sen vuoksi, että hän voi osoittaa tunteensa avoimesti pelkäämättä toisen lähtevän. Kaksoset nainen taas tuntee turvallisuutta, kun toinen ei lähde vaikka "vähän" sättiikin, osoittaa siten rakkautensa.
Niin sinä, kuin muutkin huomasitte, kuinka kovaa kieltä siihen voi kuulua, mutta silti kirjoittelemme edelleen, kuin ei mitään pahaa olisi koskaan sanottukaan. Kumpikin vaistoaa toisiltaan sen hymyn sieltä sisältä. :))
Luuloistasi huolimatta täällä sivuilla vierailevat ihmiset ovat kiinnostuneita kauniista sanoistasi. Olen huomannut, että täällä on todellakin toisistaan välittäviä ihmisiä. Heitä kiinnostaa senkin vuoksi, että kaksosetnaisesta sanotaan, että hän on piru ja enkeli. Mutta harva on päässyt kokemaan sen millainen enkeli hänen sisimmässään on. He eivät tiedä sitä, että se on kuin pieni maata vasten painautunut metsäkauriin vasa.. Bambi. Jos sitä lähestyy tömistämällä, niin se pakenee lähimetsään. Jos taas varovasti, mutta tunkeutuu silti aivan viereen, niin se painautuu vain alemmas ja vapisee pelosta. Jos taas jää hieman etäämmäs ja juttelee rauhallisesti tasaisella äänellä, niin isot pitkäripsiset silmät tarkkailevat jokaista liikettä.. isot korvat kääntyilevät ja arvioivat tarkasti jokaisen äänensävyn. Vähitellen jos uhkaa ei ole, niin tuo hellyttävän kaunis eläin tulee lähelle ja painaa päänsä turvalliseen syliin. Kuka voisi olla rakastamatta sellaista.
Kuvaat nätisti (objektiivisesti) omia sisäisiä tuntojasi. Sitä mä just toivoin. Jokaisen pitäsi tehdä joskus niin, asettua oman itsen ulkopuolelle vähäks aikaa ja kertoa, mitä pääkopassa tapahtuu.
Se Bambi-kuvaus taitaa sopia paremmin vaakanaiseen. Mä olen enemmän ravihevonen; kuljen kiltisti ohjaksissa tietyn ajan, kunnes tempaudun irti kiitolaukkaan kun sitä kaikkein vähiten odotetaan, ja sotken koko kuvion täysin :) (ja taas pitää alottaa alusta...)
Kalliovuorilla villinä laukkaava Mustangi kuvaa sinua varmaankin paremmin, kuin kärryjen eteen valjastettu ravihevonen. Kuvaavaa sille, että et ole rakkauttasi vielä löytänyt on myöskin näkemyksesi, että kuljet hetken ohjaksissa. Alistut joksikin aikaa jonkun toisen ohjailtavaksi, mikä on luonteesi vastaista. Siitä huomaa, että sitä herkkää sisintäsi et ole antanut vielä kenellekään, siksi suhteesi eivät ole riittäneetkään, siksi niihin on pitänytkin hakea muuta. Kyllä sinä vielä jonakin päivänä törmäät mieheen, joka ei yritäkään valjastaa sinua. Saat olla hänelle se viuhuen kavioitaan ilmassa heiluttava villihevonen, mutta samalla haluat itse ryömiä hänen syliinsä, kuin metsäkauris. Löydät miehen, joka haluaakin sinulta ne kaksi puolta.. pirun ja enkelin.
On tullut puntaroitua asiaa toiseltakin kannalta. Kun ikääkin on tullut lisää ja asioihin suhtautuu muutenkin rauhallisemmin, kuin ennen. Enkä anna muutenkaan käyttää hyväntahtoisuuttani (kiltteyttäni) hyväksi, niin eipä niitä purkamattomia paineitakaan enää samalla tavalla tule. Ehkä jonkun samanlaisen tasaisen luotettavan kumppanin kanssa voisi jakaa syvimmätkin salaisuudet ja jokapäiväiset murheetkin niin, ettei mitään purkautumisia edes tarvisi.
Kieltämättä tässä on viime kuukausien aikana tullut "raivottua" kaikki vanhatkin kaunat naisia kohtaan ulos sisikunnasta. Siinä mielessä on ollut todella tervehdyttävää.:))) Et voi uskoa, kuinka sellaisen sananvaihdon jälkeen, kun molemmat ovat sivallelleet pahimmilla asioilla, mitkä tietävät eniten toista loukkaavan, kuinka hyvä olo siitä tulee! On kuin olisi tullut hemmetin pitkältä lenkiltä ja raukeana istahtaa paikalleen.. vähitellen alkaa hymy karehtia suupielessä.. hetken kuluttua tulee pieni naurun pyrskähdys.. ja kohta nauraa ihan liekona itseään ja sitä toista.. kahta riiviötä.
Otapa siitä nyt sitten selvää kumpi on parempi vaihtoehto. Sellaiselle käsiksi käyvälle tyypillehän tuo jälkimmäinen ei käy ollenkaan. Mutta esimerkiksi mulle, joka luotan enemmän sanaiseen arkkuuni, niin sellainen kyllä sopiikin. Toisaalta olen tyypillinen vaaka tässäkin asiassa; mulle sopii kyllä seesteisen rauhallinen yhdessäoleminenkin... ehkä molempi parempi, niin ei tarvisi valita ; )
Tää saitti toimii useimmille terapiaistuntona, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Tääl voi purkaa patoutumiansa ulos. Kaunaa voi kertyä jotakin merkkiä kohtaan. Täällä olevat kirjotukset voi saada vanhat kaunat kiehumispisteeseen. Myös ihan jonku tuntemattoman mielipide merkistä riippumatta voi herättää jossakin raivon tunteen. Toisen kirjotus muistuttaa jostaki ihmisestä, jota ei ehkä voi sietää. Sen näkee helposti. Musta se on tavallaan hienoo, niinkun sustaki; varmaan on terveellistä purkaa niitä täällä (tietty toivoo, että ei oikeasti satuttais ketään kauheesti). Ja se on vain yksi puoli. Täällä oppii kaikenlaista. Niinkuin nyt olen oppinut. Vaa'oista - ja Vaakamiehistä.
..on todella hyvä tapa myöskin itsetutkiskeluun.. samalla, kun miettii mitä kirjoittaa tulee mietittyä tarkemmin ajatuksensakin. Jutellessa puhe tulee sitä mukaa, kun ajatteleekin, mutta kirjoittaminen, ainakin näin kakssormijärjestelmässä on sen verran hidasta, että ehtii miettiä tarkemmin sisältöä.. suuttuessaankin. ; ) Siinä miettissä tulee sitten joskus oivallettua itsestäkin jotakin.. ja joskus toisista, kuten sen, että vaakamiehetkin voi olla ihan mukavia kapistuksia.. kuhan ne on ensin kasvaneet isoiksi. Kokemuksien myötä tulee älykkäällekin viisautta, saati tyhmemmälle.
Pienenä muistutuksena... siitä kauniista tekstistä.. odottelen jännittyneenä. Se oli jo aika nätisti sanottu, kun kirjoitit, että voisit mulle kirjoittaa, et muille. Se ei haitanne, vaikka muut sen näkevät, vai?
"toutuus on kuitenkin myös se, että me petetään, ja usein (mä luulen et moni kaksosnainen tuntee nyt pistoksen)."
Kiitos. En enää emmi Kaksosnaisen perään :-)
minulla on ainakin ystäväpiirissäni ihan uskollisia kaksosnaisia.Että katso nyt homma loppuun :)
Ymmärrän sen, ettei sulla ole niin kovasti intressejä kirjoitella minulle mitään nättiä.. tuntemattomalle. Mutta minua kiinnostaa kovasti se tarina, mikä sinulla oli syynä tuohon meidän "riitaamme".
Tekstisi on hieman suruvoittoinen.. siitä kuultaa läpi, sanojen välistä.. jonkinlainen haikeus. Oletko ymmärtänyt, jonkun vaakamiehen käyttäytymisen ja "rähinän" täydellisesti väärin?? Onko joku aikaisemmin käyttäytynyt samalla tavalla, mutta onkin ollut oikeasti paha.. ilkeä.. väkivaltainen??? Siksikö ajattelit, että tämä vaakamieskin olisi samanlainen?? Voihan se silti ollakin niin, mistä sen koskaan tietää. Kerroin enemmänkin omasta puolestani, en ole päällekäypä, paitsi sängyssä ja senkin suunnattomalla hellyydellä ; )Sattuuhan sitä erehdyksiä kenelle tahansa. Ja onhan se hyvä, että olet silti varovainen, kukapa ei olis.. vai mitä?
Oikeasti minulle on tehnyt hyvää purkaa kaikki paha olo sisältäni erään kaksosetnaisen kiukuttelun lomassa. Joulun aikoihin olin täräyttää autoni pahasti ojaan, kun naurunpuuska yllätti ilkeiden sanojen jälkeen. No, ois tullu onnellinen lähtö : )))
Mä oon ajatellu omalta osaltani lopettaa täällä keskustelun tähän. Mulla ei oo sen kummemmin tarvetta analysoida omia suhteitani. Mä kiitän sua Vaakamies hyvästä keskusteluseurasta; sun verbaalinen lahjakkuus ja innostunu asenne saivat mutkin pillastumaan :) Mä toivon sulle kaikkea hyvää jatkossa!
Niin kaksoset miehet kuin naiset tuntuvat enemmän olevan "fickle" eli epävakaa/häilyväinen.
Nyt enemmän kaksosnaiseen tutustuttuani en luultavasti jaksaisi katsella sellaista ja lähtisin itse liikkeelle aikaisemmin.
Hyviä ystäviä ovat silti.
Pikku lisäys... Mä oon huomannu, et sä 'Vaakamies' et vastaa koskaan viesteihin jotka on neutraaleja tai neutraalin hyväntahtosii... mä mietin, et missä vika? 'mikä sua vaivaa?' mitä sä haet näiltä saiteilta?
Oletin, että katoaisit vaiteliaisuuden muurin taakse jälkiä jättämättä, mutta et... palasit vielä ja noin kohteliaanakin.. Kiitoksen kumarrus hymyn kera.
Se, että olisit päästänyt minut ja muut lukijat matkalle sisimpääsi olisi ollutkin enemmän, kuin olisin osannut villeimmissä kuvitelmissa uneksiakaan. Kiitän, ettet pettänyt odotuksiani.. seinäni säästyivät turhanaikaisilta ruksikuvioilta.
Kaikkea hyvää aralle sisimmällesi elon myrskyihin.
Ro
Olimme liikkeellä samaan aikaan..
Miten niin neutraaleihin?? Joskus ei vaan viitti kirjoittaa kaikkiin.. tuntuu, että kirjoittelen tänne muutenkin liikaa. Eihän nämä sivut yksistään minua ja minun mielipiteitäni varten ole : ) Jotkin asiat vain saavat minun puolestani olla rauhassa, rajoitan sillä liian innokasta osallistumistani. Seurailen silti asioita mitä toiset kertoilevat, mutta en halua sekaantua ja hätyyttää aina mielipiteilläni arempia pois. Toisaalta olen ollut työmatkalla viikot, joka näillä näkymin jatkuukin yli kolme kuukautta, joten minulla ei senkään vuoksi ole paljon mahdollisuuksia kirjoitella, ainoastaan iltaisin. Ja tottakai minua kiinnostaa enemmän sellaiset viestit, kuten sinunkin; tulet päälle kuin yleinen syyttäjä! Halusin tietenkin antaa sulle mahdollisuuden puhaltaa kekäleet päälleni. Tuon kaltaisista mielipiteistä yleensä tietää, että kirjoittajan sisikuntaa vaivaa jokin asia.. pahasti. Kun sitä vähän riepoo takaisin, niin yleensä se helpottaa, kuten sinuakin ja alta paljastui oikein mukava nainen.
Mitäkö etsin... jos katsot tämän osion loppupuolelta viestejäni: "Ehkäpä ei ollut sattumaa" 15.01. ja "Yhteystieto" 16.01. niin
ehkä ymmärrät paremmin. Minulle on jokunen henkilö jo ottanut yhteyttä.. tarvitaan kuitenkin lisää hyviä kirjoittajia ja muuten innokkaita ja vahvoja ihmisiä, sellaisia joita eivät pikku myräkät heiluta, kuten eivät sinuakaan.
Hymyillen Ro
Miten se jotenki näyttää, että kaipaat "pikku" kinasteluamme.. viestissäsi on jotenkin sellainen "verta nenästä kaivamisen ote"! Ei se haittaa, anna tulla vaan tulta ja tulikiveä.
Kevään kalpea valo tirkistelee vielä paljaiden koivunrunkojen takaa. Orastava toivo valaisee kevättalvista ilmaa. Hetken perästä aurinko leikittelee kanssamme aivan eri lailla noiden puiden puhtaanvehreiden lehtien suodattaessa kesän valoa maahan. Se on erilaista valoa, lämmön ja turvan ja onnellisuuden valoa.
Toivon vaakalaiselle ja leijonamielelle aitojen tunteiden täytteistä elämän kevättä, kesää ja sen kultaista syksyä. Kun ihminen löytää itsensä ja "rauhan" voi onnitella saavutustaan. Sellainen ihminen on sinut itsensä kanssa. - Ja mikä onkaan kauniimpi kuin aito ihminen!!
Polkumme törmäävät kenties. Sitä ennen... olette ajatuksissani, silloin tällöin, ohimennen, hetkinä, jolloin espanjalainen poliisi huutaa televisiosta CARAMBA tai kun joku tiuskaisee: -Inhon lampaita!
-Hymyilen.
Kiitos seurastanne.
Kiitos itsellesi!:) Tapasi käyttää sanoja, ah;)
Huomaan, että oma suoneni ehkä hetkeksi ehtyy. Nautin suvannosta, niin kauan kuin sitä kestää:) Vielä minäkin ehdin virtaan ja pyörteeseen, kunnes jälleen suvantoon. Joskus aikojen päästä -satamaan...
Noudatan kirjoittavan vaakamiehen kehotusta (kiitos sinunkin kirjeistäsi:)) ja aion nukkua, piiiitkän aikaa. Valvominen ei tee hyvää, edes pelkkä vesi juomana.
.. että kirjoitin tänne, eikä se, että kohtasimme...
Minulle on pikkuhiljaa rakentuntunut aivojeni sopukoissa eräs ajatus.. sitä pitäisi varmaankin jalostaa, kuten yleensäkin kaikkia vielä keskeneräisiä asioita. Käsittelet sanoja kovin kauniisti ja lisäksi sinulla on iso sydän.. (katohan kehut ensin ja sitten ehdotus:))) Ei silti ihan tottahan se on kirjoitat todella kauniisti ja sinusta huokuu välittäminen ja huolenpito muista.
Ja varsinaiseen asiaan... Oletko ajatellut sellaista ja olisiko sinulla halua, voimaa/mahdollisuutta osallistua tällaisiin keskusteluihin jollakin toisella foorumilla? Auttaa kanssaihmisiä.. saman kohtalon kokeneita ja muita koville joutuneita, avautumaan ja kertomaan kipeistä asioista. Auttamaan sillä tavalla itse itseään. Monesti juuri läheisen tai lapsen kuolema on niin kova isku, ettei esimerkiksi sosiaalitoimemme pysty käytännössä auttamaan ollenkaan. Toinen on seksuaaliset väkivallanteot.. yleensä uhri on itse niin häpeissään, ettei uskalla muuta kuin vetäytyä kuoreensa. Jos olisi mahdollisuus.. paikka mihin voisi tällä samalla tavalla anonyymisti purkaa tuntojaan toisille saman kokeneille ihmisille, niin eikö se voisi tuoda helpotusta elämään???
Vähän samalla tavalla, kuin aa-kerholaiset nousevat omille jaloilleen voidessaan puhua kokemuksistaan toisille samanlaisille. Olen vuosien varrella huomannut, että minun mielestäni paljon tärkemmmät asiat, kuten edellä kertomani ovat jääneet vaille tällaista toimintaa. Ainakin aluksi se voisi ollakin vain mahdollisus kirjoittaa ja vaihtaa ajatuksia toisten kanssa ilman henkilöllisyyttä, koska kirjoittaminen jo itsessään tuo helpotusta.
Ehdotus koskee tietysti muitakin.. löytyykö täältä ihmisiä, joita kiinnostaisi tällainen toiminta???
Joskus puhisee itsekseen kun antaa lantin sinne toisen tänne luullen sillä auttavansa. Yhden antaa, kahta pyytää, kolmas kaiken vie - Kuka olikaan avun tarvitsija? Hmh.
Ajatus kiehtoo ja olen valmis ehdotuksille. Koska, kuten aiemmin sanoin, olen cut the corners-tyyppiä, mietiskelen tällaisen toteutuksen olevan aika haastava. Kuinka määritellä "todellinen avun tarvitsija"? Miten tietää, auttaako ihmistä todellisessa hädässään vai vinoutunutta friikkiä, joka tylsyyksissään tekeytyy toiseksi? Mielestäni sen pitää olla suljettu yhteisö, johon rekisteröidytään omilla tiedoilla mutta foorumissa olijat ovat toisilleen anonyymeja. Auttajien profiili on myös mietintää herättävä - olisiko kyse keskustelusta vai siitä että apua tarvitseva voi tarvita ammatti-apua? Tästä voisi oikeastaan kehitellä laajemman käsitteen - itse asiassa kun oikein vauhtiin pääsee tässä suunnittelussa, voisi jopa alkaa virallistaa moista organisaatiota! (kehittelee ajatuksia tahtomattaan) Mutta pienestä ponnistaa se matalampikin mieli..
Huuda minua niin minä vastaan, katsotaan asioita kun mielen hieno ajatus jalostuu. Nyt pitänee alkaa vääntämään rästihommia. Puuh. "Työn oorjat, sorron yästä nouskaa.." ; )
T:John Doe alias nimetön nainen.
..eikä toiseenkaan.
Lanteista tuli mieleen kerran vuosia sitten tapaus Helsingin rautatieasemalla. Minua lähestyi hoikka noin 175 senttinen kaveri. Hänellä oli yllään pitkä hieman kauhtunut vaalea takki, ristiveriset kohtuu aikaa sitten hoidetut hiukset ja leuassa muutama noin tuuman mittainen karva. Eli ei mikään kovin herrasmiesmäinen ensivaikutelma.. mutta annas olla: "Olisiko herralla antaa minulle viisikymmentä penniä, kun minulla puuttuu sikariaskista?" Helsingissä täydellistä hienosti lausuttua kirjakieltä ja todella herrasmiesmäisesti sanottuna!! No nauruksihan se meinas mennä, mutta en silti heltynyt. Meni noin neljä viisi tuntia ja kuleksin asematunnelissa katsellen erään liikkeen näyteikkunaa. Näin ikkunasta heijastuvan saman kaverin ja lähestyvän minua uudelleen. Käännyin häneen päin, jolloin hän pysähtyi ja loihe lausumaan: "Anteeksi, teiltähän minä olenkin jo kysynyt." Kääntyi poispäin ja jatkoi matkaansa.. olisin palkinnut noin hyvän kasvomuistin jonkinlaisella kolikolla, mutta ennen kuin huvittuneisuudestani selvisin, hän oli jo kaukana.
Tuumasit näin:
..itse asiassa kun oikein vauhtiin pääsee tässä suunnittelussa, voisi jopa alkaa virallistaa moista organisaatiota!
Minä siihen, että minulla on valmiiksi yhdistys ja sillä kotisivutkin. Se ei ole tätä varten perustettu, mutta sitä voisi sääntöjen ja sivujen osalta vähän fiksata. Tällä hetkellä yhdistys on "hiljaa", eli se ei ole käytössä, eikä sen hallituksessa ole valittuja jäseniä.. Ehkä siinä sulle taas lisää mietittävää.. ajatuksesi suljetusta yhteisöstä friikkien hallitsemiseski kuulostaa hyvältä.. Se ammattiauttaja taas.. sivusta seuranneena esim. lapsensa menettänyt ei koe saavansa apua sosiaalitoimen henkilökunnalta. Käsitykseni mukaan silloin paras apu on toisen saman kokeneen apu. Tottakai jos avun tarvitsija tarvitsee kasan pillereitä tai piikin, niin asia on toinen... jalostetaan.. jalostetaan.
on kaksi loistavaa ideanikkaria päässyt vauhtiin. Haluaisin tuoda pari sanaa minäkin esille. Vaakamies, sanoit, että lapsensa menettänyt ei välttämättä koe saavansa sosiaalitoimesta apua. Ei todellakaan! Ammattiapu ei välttämättä tavoita todellista avun tarvitsijaa, vaikka vastassa olisi huippupsykiatri ja maailman parhaat lääkkeet. Niillä maailman parhaimmilla lääkkeillä voidaan saada jopa pahaa aikaan... taitava potilas voi jopa kerätä niitä ison kauniin purnukallisen, josta sitten jonain pimeänänä yönä syö hunajansa väkevän juoman kanssa. Kun puhelin on mykkä pari päivää ja huolestunut kaveri saapuu omallaavaimellaan asuntoon - edessä on todellisuus, jota ei kenellekään toivo.
Olen samaa mieltä, kuin nimetön nainen (mistä tuo hauska määritelmä syntyikään:) että aihe on kehittämiskelpoinen, mutta vaatisi rekisteröitymistä käyttäjiltään, foorumia johon kuka tanansa feikki ei pääsisi. En tiedä, kuinka paljon mahdollisuuksia olisi todentaa se, että foorumille haluava todella tarvitsee apua. Feikkikin voi niin halutessaan tehdä oman elämänsä teatterikorkean loppututkintoa rekisteröityneenä.
Vielä. Jos menet googlen kautta näpyttelemään sanat "vertaistuki", hämmästyt, ellet ole ennen ajatellut sitä vaihtoehtoa. Sieltä löytyy lastensa menettäneiden vanhempien yhdistys, numeroita, osoitteita... Melkein jokaisessa Suomen "pikkasen isommassa" kaupungissa voit mennä ryhmään, jossa voit keskustella asioista oikeiden elävien ihmisten kanssa. Ihmisten, jotka ovat kokeneet saman. Jotkut käyvät kerran, lopettavat jostain syystä... jotkut käyvät kuukausia, jotkut vuoden. Jotkut saavat avun, jotkut eivät...
Itse olen kiinnostunut elävien ihmisten kohtaamisesta, mutta auttajaksi minusta ei ole. Luulen niin. En voisi esim. kuvitella olevani psykologi, en edes sairaanhoitaja, joka ojentaa ammatikseen auttavaa kättänsä vähintään kahdeksan tuntia päivässä. Ei, joskus olen niin heikoilla jäillä, että tarvitsen valtavasti tilaa ja rauhaa ympärilleni. Joskus koen, kuin elimistöni olisi instrumentti joka soittaa lähellä kärsivän tuskan ulos. Siis, tarkoitan, tunnen toisen tuskan herkästi itsessäni. Siksi esim. kartan kapakoita, vaikka niistä saisi varmasti upeita välähdyksiä elävää elämää... Alkoholisoitunut äiti, joka tuijottaa mustin silmin tuoppiinsa ja mutisee "prkele" saattaa tuntua itsessäni miltei fyysisenä kipuna. Alkoholi itsessään tuntuu menevän päähäni pelkästään hajuna, mikä on toinen juttu ja se siitä.
Minusta on tärkeintä, niin itsekkäältä kuin tämä ehkä näyttääkin, tuntea oloni hyväksi. Jos sitä kautta joku saa minulta jotain -vassokuu- mutta auttajaksi ei minusta ole. Keskustelijaksi ehkä.
Olen viimeisen kahden vuorokauden aikana nukkunut kuusi tuntia. Ruoka ei maistu. Pakotan itseäni lempeästi syömään edes vähän... Tapasin eilen viikon tauon jälkeen erään ystäväni. Hän tarttui käteeni, katsoi silmiini, sanoi: "silmäsi ovat jollain tapaa virkeät, mutta oot väsynyt. Ja, oletko syönyt viime aikoina mitään"... Nyt minä aion auttaa itseäni, syödä ja nukkua. Vaikka mulla on rauhallinen ja vapautunut olo, tunnen että ruumiini alkaa pikku hiljaa väsyä mielen virkeydestä huolimatta. Se ei ole hyvä tila kenellekään. Vettä voisin juoda loputtomiin ja mustaa kahvia... mutta kunnon yöunia ei voita mikään.
Sanon siis hyvää yötä, maanantai-aamuna kello yhdeksän:) (Onhan nyt maanantai-aamu?;)
Kiitos vastauksestasi edellisessä ketjussa ja toivottavasti saat univelat kuitattua.Hymyä.
nukahtanut, pyydän anteeksi jokaiselta, joka pahastuu siitä, ettei edellisessä tekstissä ollut "horoskooppi-asiaa". Minua kiinnostaa skoopit, mutta joskus pohdin, että olisi mielenkiintoista tutkia niitä tieteellisesti... sitä, mitä asioita ihmiset niiden kautta käsittelevät... Parisuhde näyttää olevan se numero yksi, pohditaan sopiiko ne jouskari ja jellona nyt sittenkään yhteen. Entäs vaaka ja vaaka, jne... Oon yllättynyt siitä, mitä itse oon tätä kautta käsitellyt, enkä tosiaankaan tahdo vähätellä horoskooppeja. Enhän olisi tänne edes löytänyt (nyt en sanokaan, että "eksynyt"!:), jos kaiken rationaalisuuteni takana en tuntisi irrationaalisuutta, ja hyvin voimakkaita tunteita. Tunteet ovat elämän suola ja voittavat järjen mennen tullen, jo kättelyssä:)
Jo vuosia sitten luovuin ajatuksesta, että kaikki pitäisi ymmärtää järjellä. Se oli yksi muuri, jolla yritin suojella hautaamiani tunteita. Muuten yksi tapa on esim. syödä paha olo itselleen... kaikki huomio kiinnittyy silloin fyysiseen pahaan oloon, se ikään kuin peittää tunteet alleen. Kokemusta on. Itse asiassa joskus oon kehitellyt teorioita syömishäiriöistä (löytyy vertaisryhmiä myös, kun lähtee internettiin seikkailemaan).
Lapsena luin Grimmin satuja, joissa pääkallot ja sääriluut vilisivät. Se oli sanattoman lapsen yksi tapa käsitellä uhkaavaa ympäristöään. Melkein hukuin sanojen ja kirjojen maailmaan. Mulla oli tapana mennä sinne aikuisten puolelle, kurkottaa käteni mahdollisimman ylös... sillä tavalla Tuntematon Sotilas käveli elämään 10-vuotiaana. Luin kyllä klassiset punahilkatkin, kyllä ne viehättivät... mutta oikea elämä oli kuitenkin jotain muuta. Pieni tulitikkutyttö tuntui jo jotenkin tutulta.
Voihan nenä. Tässä sitä istutaan jaarittelemassa.
..kone kiinni ja sänkyyn!!! Kauniita unia..
Ro
No niin..
Kotisivujen varustaminen sellaisella ohjelmalla, että sisäänkirjautumiset ovat mahdollisia, maksaa noin 3000 euroa. Lisäksi tällainen mahdollisuus kirjoitta ja vastailla toisille.. keskustelun mahdollistava ohjelma maksaa noin 1000 euroa.
Tuon tuhat voin laittaa sivun vuosimaksut, mutta kyllä tuo 3000 on liikaa minun lompakolleni :( Toisaalta voi olla parempikin, madaltaahan se kynnystä osallistua keskusteluun. Ja tarkoitushan ei kumminkaan ole hyysätä ja tukea ihmisiä loputtomiin, vaan antaa eväät omille jaloille nousemiseen. Jos siellä joku friikki pyörii mukana, niin sehän on vain todellista elämää, siellä niitä pyörii itsekunkin lähipiirissä. Sellaisestakin on vain selvittävä, elämä ei ole koskaan niin auvoista, että kaikki olis koko ajan hyvin. Tämä mahdollisuus kirjoittaa voisi monelta madaltaa kynnystä mennä vertaisryhmiin, joiden yhteystiedot olisivat saatavilla.
Aluksi siis tarvittaisiin kotisivujen.. Rakkauden sivujen.. muokkaaja, sellainen jolla on edes jonkinlaista kokemusta.. olen jo alustavasti sopinut, että lisäohjausta juuri tällaisten sivujen muokkaamiseen ja päivittämiseen on saatavilla.
Pitäisi kasata ydinryhmä, joka suunnitelee... kaiken.. huolehtii, että se kaikki menee suunnitelmien mukaan. Kaipaisin mukaan seuraavanlaista porukkaa:
Keskustelufoorumista pitäisi tietysti levittää tietoa. Eli jonkin sortin tiedottaja/toimittaja olis kans aika hyvä homma. Minulla oli aikaisemmin käytössä yli 1200 tiedotusvälineen sähköpostiosoitteet, mutta ne katosivat bittitaivaaseen. Sellainen pitäisi tehdä uudelleen, ehkä saan sen samalta taholta, kuin missä se oli aikaisemmin....
Sitten tarvis lukuisan joukon sanansaattajia, eli ihmisiä, jotka levittäisivät sanaa lähialueellaan.. tekstiviesteillä, sähköpostissa.. yleisönosastokirjoituksissa.. kauppojen ilmoitustauluille.. vaikka kaupan jonossa :)) yms.
Ja vielä pitäs löytää henkilö, joka pitäisi yhteyttä kaikkiin mukana oleviin tahoihin.. välittäisi tietoa ylhäältä alas ja päinvastoin.
Mutta kuten jokikin saa alkunsa vesihöyrystä.. pisaroista ja pienistä puroista, niin miksei tämäkin voisi alkaa.. vaikka vain kahdesta omassa elämänvirran mukana kulkevasta.
Olet rohkea mies:) Ihailen suunnitelmiasti ja toivon tuulta purjeisiisi. Te olisitte Nimettömän Naiskirjoittajamme kanssa upea työtiimi:)
"Tämä mahdollisuus kirjoittaa voisi monelta madaltaa kynnystä mennä vertaisryhmiin, joiden yhteystiedot olisivat saatavilla."
On totta, että vertaisryhmien kynnys saattaa olla ja on usein korkea. Tiedän sattuneesta syystä. Tiedän myös, että useilla tahoilla kehitellään tukihenkilö-toimintaa, jossa vapaa-ehtoinen (niin, ilman palkkaa;) henkilö joka kokee selvinneensä omassa elämässään vaikeimman yli, ojentaa kätensä sille, joka haluaa kontaktin vain yhteen henkilöön. Sillä siinä on omat ongelmansa, mennä taakkoineen ryhmään, jossa kaikilla on se taakka... Varsinkin tietyssä vaiheessa surua saattaa tulla tunne, että toisten kerronta ahdistaa entistä enemmän.
Siksi tuota tukihenkilö toimintaa luullakseni kehitellään... Ongelma on vain siinä, että niitä ihmisiä on todella vähän, jotka vapaasta tahdostaan haluavat antaa kenties aivan tuntemattomille ihmisille jotain omista kokemuksistaan. Kyseessä on tuolloin enemmän se, että toinen antaa ja toinen saa ottaa vastaan. Vastaanottajan ei tarvitse samalla yrittää tukea toisia, kuten ryhmissä ehkä monet saattavat asiat kokea. Tosin suuri vastuu on ryhmänvetäjilläkin... heidät luullakseni koulutetaan jollain tavalla tehtäväänsä, ettei tapahdu sitä surullisen kuuluisaa itsensä terapoimista heikkojen kautta. Myös vapaaehtoiset tukihenkilöt koulutetaan tehtäviinsä.
Mutta. (Mutta kumoaa edellisen lauseen, mutta tässä en pyri siihen, hih, vaikka muttaa toistelen...) Sanon vain, että tuo ideasi ON oikeasti hyvä, sillä itsestäni huomaan, että tämä anonyymius -hienosti sanottuna- on ollut aivan loistava tekijä keskustelussa. En olisi ollut näin rohkea vertaisryhmissä, ehkä? Ja ehkä siinä on sekin, että kirjoittamalla ainakin minä selkeytän ajatuksiani paremmin kuin puhumalla. Puhuminenkin on ok, mutta silloin sanat helpommin kompastuvat toisiinsa. Kirjoittaessa joutuu miettimään enemmän.
Ja vähän horoskooppiasiaa;) Mites rotta ja käärme tulee juttuun? Ai niin, mutta mun pitääkin mennä kiinalaispuolelle!:)
Heilautan kättäni täältä sulle -huomaatko:)
Nukuin suloisesti muutaman tunnin ja heti on olo parempi. Jätän tunteja ensi yöllekin, ettei käännähdä rytmi mukkelis makkelis...
..mietin asiaa uudelleen tuon ohjelman hinnan vuoksi.. en niinkään usko, että friikit on suuri ongelma, kyllä ne sieltä aikanaan erottuvat. Minusta paljon suurempi ja vaativampi tehtävä on pystyä erottamaan sivuille tuleva "vittuilija".. jonninjoutava paskanpuhuja, todellisesta avuntarvitsijasta. kuten te molemmat sinä ja Nimetön nainen tiedätte, purkautuminen voi alkaa hyökkäämällä. Ihminen on niin kipeä ja vihainen kaikille.. kanssaihmisille... avun tarjoajille.. Yläpihanukolle.. yleensä kaikki aiheuttaa ensin vihantunnetta. Vasta sitten, kun on huomannut, että sen saa rauhassa purkaa, vaikka tulisi vastaan kipeitä sanojakin.. niin sitten vasta alkaa purkautua se kipu sieltä sisältä..
Jos ihmettelet miksi minua yleensäkään kiinnostaa tällainen asia, niin voin kertoa, että esimerkiksi kauneimmat Joulumuistot lapsuudestani ovat, kun yksin yöllä leikin joulukuusen valaisemassa keittiössä saamillani leluilla. Mieli oli rauhallinen, kun isä ja äiti nukkuivat levollisesti, vain rauhallinen hengitys kuului makuukamarista.. en nähnyt enää itkua... Minun veljeni hukkui kymmenvuotiaana, kun olin itse alle kaksi vuotias. Muistoja on silti pari kappaletta, mutta myöskin se, että se sekotti koko perheen elämän. En haluaisi sellaista lapsuutta kenellekään.
Eikö se rotta ole perinteisesti käärmeelle herkkua :))))
naurattaa mua nyt urakalla;D -tipahtaa kohta tuolilta-
Toinen vaakamies väittää kauniiden silmiensä olevan miehelle luontaiset, siksi niitä ei kuulemma tarvitse maalatakaan.
Luin tämän vasta skooppiviestisi jälkeen. tahdon antaa sulle lämpimän virtuaalihalauksen:) Nyt ymmärrän sinut paremmin.
Niin sitä tuli jo kohta pari vuotiaasta alkaen kannettua huolta läheisistään.. valvottua heidän untaan. Muuhun kai pikkupoika ei ois pystynytkään.. Ehkä nyt pystyis auttamaan muita, toivoisin ainakin. Ja olisin todella hyvilläni jos Nimeton nainen jaksaisi uppoutua siihen niin kuin minäkin.. tällaiseen ryhtyminen vaatii myöskin pysyvyyttä.. kerran alettuaan ei voi enää jättää ketään yksin.. ei voi parin kuukauden kuluttua sanoa, ettei minua enää kiinnosta. Siksi en olisi pyytänytkään jos en olisi kirjoituksista nähnyt hänen sydämeensä. Kauniita sanoja tunteista voi kirjoittaa vain tuntemalla niin.
Se pikku ilkimys;) Tuskin maltan odottaa, että pääsen herraan käsiksi. Antaa nyt sanani takaisin tuolla tavalla, onko tässä osat vaihtuneet?:) Ruusuja, ruusuja, piikkeineen kaikkineen ---
hymyilin tuon virtuaalihalauksen kohdalla, hymyilin vain sille sanalle, en asialle.
Lapsihan peilaa kasvuaan vanhempiinsa. Vanhempien suru on lapsen suru, ja vaikka vahvoja muistoja ei olisikaan... Lapsen suru on yhtä aito, yhtä vahva (ellei vahvempi) kuin aikuisen... Jos aikuiset ovat huonoja tunteidensa kanssa, lapsi on vielä avuttomampi. Lapsi yrittää loputtomiin miellyttää: katso olen kiltti, minä autan sinua... Niin kuin pieni tyttö tai poika voisi kantaa harteillaan koko perheen arkea tms. Sieluni silmin voin nähdä pienen pojan valvomassa vanhempiensa unta. Se on pikkuiselle pojalle liian raskas vastuu.
Jäin teini-iässä koukkuun psykologian kirjoihin. Mun oli helppo lukea niitä, monissa kohdissa tuli tunne, että noin noin, ymmärtäähän tuon... Luin varsinkin lapsen kuolemaa käsittelevää kirjallisuutta. Veljeni Leijonamieli kuului kyllä sinne ala-asteelle, mutta se ei olekaan kuivaa psykaa vaan melko lohduton tarina. Mua ne kuitenkin lohduttivat. Kuin ystävinä sanat hyväilivät mua... aina sanat eivät kuitenkaan riitä. Joskus pelkkä lämmin kosketus merkitsee enemmän kuin tuhat sanaa... silti kauniit sanat vetoavat aina; sanat, joista henkii välittäminen.
Ollut ilo täällä viivähtää:)
Uusi rakkaus, kuin avautuva ruusunnuppu on niin suloinen, eikö vaan.. Kyllähän aikomani kaltainen projektikin olis mukava tehdä oman kullan kanssa, mutta.. ehkä se siitä joskus??
Mutta tätä keskustelua ei liene syytä enää jatkaa näillä horoskooppisivuilla.. herätämme ilmeisesti hiukan närää, vaan väliäkö sillä. On ollut todella mukava kirjoitella ja lukea viestejänne. Toivon myöskin, että tuosta suunitelmasta tulee totta, siksi pyydänkin sellaisia henkilöitä, joita asia kiinnostaisi pienenkään puuhastelun verran, kirjoittelemaan sähköpostiini [email protected]
Koskee sinuakin arvon Nimetön Nainen ;o)
Hyvää jatkoa kaikille, irrotan purteni tästä pysähdyspaikasta ja jatkan matkaani, kunnes vaisto käskee taas pysähtyä johonkin.
Ro
Kieltämättä Sinusta Nimetön Nainen löytyy hyvin paljon yhtäläisyyksiä.. tuttuja piirteitä.. jo aiemmin näkemiäni... tietämiäni.. voiko asiat mennä niin yks yhteen??
No elämä on joskus kummallinen.. tai joskus jopa yllätyksellinen.
Satuin nuorena miehenä kyläkauppaan, jossa kauppias laski juuri paperinkulmaan edellisen asiakkaan ostoksia yhteen. Kysyi sitten asiakkaalta, että menikö se oikein. Asiakas, tuntemani mies vastasi vakaaseen tyyliiinsä, ettei hän osannut laskea muuta kuin mäkeä ja kissan ulos.
Samainen mies oli tuonut auton kyydissä naapurin rouvan kaupungista kotiovelle saakka. Rouva kyseli fiksuna naisena, että mitä hän oli velkaa. Siihen mies vastasi: "Vitustako minä sinun velat tiedän!"