Olen huomannut itsessäni sellaisia piirteitä, että olen ahdistunut ja jännittynyt mihin ikinä menenkin. Jatkuvasti surettaa ja huolettaa. Se todellakin kuluttaa energiaa ja illalla yksin sitten puran jännittyneisyyteni itkuun.
Pelkään, että pian minulla katkeaa pinna ihmisten nähden ja suustani latelee kaikenlaista sellaista, että sitten ystävät ainakin kaikkoavat ympäriltäni. Joskus on todella vaikeaa peittää ahdistus. Se ydistettynä epävarmuuteeni tekee minut melkein toimintakyvyttömäksi.
Mitä tehdä?
Pelkään, että pian minulla katkeaa pinna ihmisten nähden ja suustani latelee kaikenlaista sellaista, että sitten ystävät ainakin kaikkoavat ympäriltäni. Joskus on todella vaikeaa peittää ahdistus. Se ydistettynä epävarmuuteeni tekee minut melkein toimintakyvyttömäksi.
Mitä tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä peitä ja pakene. Elä! Mutta muista omat ja muiden asettamat rajat
Ja jos ei pelkät sielujen sympatiat riitä,niin luulenpa että lääkäreiltä saa mietoja rauhoittavia tasoittamaan ahdistuksen jne.Bentsodiatsepiini on yleisin lääkeaine ahdistukseen.Sitä ei välttämättä tarvitse popsia ikiajat!
Oliko sinullakin ahdistava lapsuuden ilmapiiri, isän alkoholismi ja aggressio? Tämä on useimpien foobisten ihmisten lapsuuden kuvio. Vanhempia vain "kiittämää". On se aika saamarin epäoikeudenmukaista että lapsen koko elämä voidaan pilata vanhempien taholta (ei lohduta yhtään tieto se että he eivät tehneet sitä tahallaan), vai mitä?
Niinpä! Samaa mieltä. Ei sitä varmaan koskaan unohda, koska se on trauma. Kai sitä pitää vaan itkeä kun itkettää.