Tällä palstalla oli jokin aika sitten keskustelua verkostomarkkinoinnista, mutta siasan ei tullut selvyyttä.
Kun Päivämiehessä otetaan kantaa moniin ajallisiin kysymyksiin, lehdessä voitaisiin käsitellä myös tätä ongelmaa. Ehkä on toisiakin kaltaisiani?
Tästä on käyty keskustelua eräässä ketjussa, ja kopioin avaukseksi tähän nimimerkin "Paula" tekemän kirjoituksen.
- -
Joku voisi kysyä, mistä syystä alhaisimmat ja laillisuuden kannalta harmaalle alueelle sijoittuvat verkostomarkkinointimenettelyt ovat esillä vanhoillislestadiolaisten keskustelupalstalla.
Siitä syystä, että kun uskovaisten keskinäinen verkosto on tiivis ja siinä on totuttu luottamaan uskonsisareen ja -veljeen, tämä asiaintila tarjoaa ja on jo tarjonnut loistavat ansaintamahdollisuudet niille, jotka hyödyntävät ihmisten välisiä luottamussuhteita, ystävyys- ja uskonveli/-sisar-suhteita, häikäilemättä ansaitakseen itse PALJON rahaa. Päästäkseen tavoitteeseensa´he tarvitsevat paljon uskollisia ja hyvin verkostoituneita, paljon tuttavuus- ja ystävyyskontakteja omaavia renkejä.
Olen jo pitemmän aikaa ihmetellyt vanhoillislestadiolaisten avoimen lapsellista tietämättömyyttä, kun he suostuvat tällaisen hyväksikäytön kohteiksi ja jopa alkavat itse toimia verkostomarkkinoijina. Kaikki tällaiset toimet hyödyntävät rahallisesti arvokkainta mitä meillä on: keskinäisiä luottamuksellisia ihmissuhteita.
Kyseessä on ihmisten välisen luottamuksen alistamista tavaraksi, halpahintaisinta ja loukkaavinta mitä voi uskonyhteisössä tehdä (ehkä hengellistä painostusta lukuunottamatta). Olen nähnyt tätä jopa omien vl-sisarusteni keskuudessa. Varsinkin ne vl-uskovaiset, joilla on suhteellisen matala koulutus, ovat näiden markkinamiesten ja -naisten helpoimpia uhreja.
Eikö teille jo omatunto sano että on olemassa asioita jotka kertakaikkiaan eivät ole kauppatavaraa? Jokin raja pitäisi olla amerikkalaistumisessakin!
Meillä Suomessa on totuttu kunnioittamaan rehellistä työntekoa ja kunnioitamme niitä jotka sillä menestyvät myös ajallisesti.
Verkostomarkkinointi ei kuulu rehellisen työn piiriin.
Kun Päivämiehessä otetaan kantaa moniin ajallisiin kysymyksiin, lehdessä voitaisiin käsitellä myös tätä ongelmaa. Ehkä on toisiakin kaltaisiani?
Tästä on käyty keskustelua eräässä ketjussa, ja kopioin avaukseksi tähän nimimerkin "Paula" tekemän kirjoituksen.
- -
Joku voisi kysyä, mistä syystä alhaisimmat ja laillisuuden kannalta harmaalle alueelle sijoittuvat verkostomarkkinointimenettelyt ovat esillä vanhoillislestadiolaisten keskustelupalstalla.
Siitä syystä, että kun uskovaisten keskinäinen verkosto on tiivis ja siinä on totuttu luottamaan uskonsisareen ja -veljeen, tämä asiaintila tarjoaa ja on jo tarjonnut loistavat ansaintamahdollisuudet niille, jotka hyödyntävät ihmisten välisiä luottamussuhteita, ystävyys- ja uskonveli/-sisar-suhteita, häikäilemättä ansaitakseen itse PALJON rahaa. Päästäkseen tavoitteeseensa´he tarvitsevat paljon uskollisia ja hyvin verkostoituneita, paljon tuttavuus- ja ystävyyskontakteja omaavia renkejä.
Olen jo pitemmän aikaa ihmetellyt vanhoillislestadiolaisten avoimen lapsellista tietämättömyyttä, kun he suostuvat tällaisen hyväksikäytön kohteiksi ja jopa alkavat itse toimia verkostomarkkinoijina. Kaikki tällaiset toimet hyödyntävät rahallisesti arvokkainta mitä meillä on: keskinäisiä luottamuksellisia ihmissuhteita.
Kyseessä on ihmisten välisen luottamuksen alistamista tavaraksi, halpahintaisinta ja loukkaavinta mitä voi uskonyhteisössä tehdä (ehkä hengellistä painostusta lukuunottamatta). Olen nähnyt tätä jopa omien vl-sisarusteni keskuudessa. Varsinkin ne vl-uskovaiset, joilla on suhteellisen matala koulutus, ovat näiden markkinamiesten ja -naisten helpoimpia uhreja.
Eikö teille jo omatunto sano että on olemassa asioita jotka kertakaikkiaan eivät ole kauppatavaraa? Jokin raja pitäisi olla amerikkalaistumisessakin!
Meillä Suomessa on totuttu kunnioittamaan rehellistä työntekoa ja kunnioitamme niitä jotka sillä menestyvät myös ajallisesti.
Verkostomarkkinointi ei kuulu rehellisen työn piiriin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Itse olin aikanaan jonkin verran kiinnostunut näistä verkostohommista ja kävin USA:ssa isossa Amway:n konferenssissakin, mutta jäi sitten liittymättä, enkä kadu koska ei lopulta tuntunut niin "omalta jutulta". Mutta jokaisellahan on oikeus sanoa "ei kiitos, ei kiinnosta/en tarvitse" niin jäsenyydelle kuin tavaran ostamisellekin. Se on oma moka, jos ostaa kun ei tutulle kehtaa sanoa eitä. Ei hänkään sinulta mitä vain mihin hintaan vain ostaisi. Se on varmasti rasittavaa, jos esim. kyläilyreissulla pääroolissa on se, että sinulle yritetään myydä jotain, mutta eihän sellaisessa paikassa ole pakko liikaa aikaa viettää ja jatkuvasti käydä.
Niin ja verkostoista...verkostot/kontaktit ovat bisneksessä yleensäkin A ja O, niin Suomessa, USA:ssa kuin Kiinassakin. En näe rehellisessä verkoston hyödyntämisessä mitään ongelmaa ja minusta työhaluttomuus on Suomessa paljon suurempi ongelma kuin verkostomuotoinen työ. Ehkäpä sinulla on sitten huonompia kokemuksia, mutta en itse lähtisi koko alaa leimaamaan.
Voimia sinulle joka tapauksessa. Ei kannata ahdistua, vaan jos et jotakin halua ostaa, sano ettet ole kiinnostunut/et tarvitse. Ei siinä sen kummempaa.
Mitä kertoo ajattelustasi ja asenteistasi se, että MYÖNNÄT nimimerkilläsi toiselle henkilölle "oikeuden mielipiteeseen".
Etkö tiedä että sinä et ole täällä myöntämässä ooikeuksia sananvapauteen.
Sananavapaus on määrätty ja myönnetty laissa kaikille meille.
Haloo, tule alas sieltä amerikkalaisen verkostomarkkinoinniin yli-ihmis-huumasta!
Tätä samaa yli-ihmis-huumaa on kaikilla verkostomarkkinointi-uskoon hurahtaneilla.
Tämä pon pitkään SRK:ssa maton alle piiloteltu kristillisyyden vastainen ilmiö, johon on sekaantunut niin paljon uskovaisia että pelottaa.
En tarkoittanut, että olisin joku suuri puheenvuorojen myöntäjä, vaan lähinnä sitä, että jokaisella on oikeus sanoa oma mielipiteensä ja se on vain ja ainoastaan hänen (tai minun) näkemys asiasta. Joku toinen voi olla täysin eri mieltä kuten itse olin aika eri mieltä hänen kanssaan.
En ole ehkä myöskään kovin hyvä esimerkki "amerikkalaisen verkostomarkkinoinniin yli-ihmis-huumasta", koska en asiaa harkittuani lähtenyt itse tuohon "huumaan" mukaan ollenkaan. Minulla ei silti ole siitä mitään huonoja kokemuksia eivätkä verkostoihmiset isommin ole mitään tyrkyttäneet.
En tiedä kristillisyyden vastaisuudesta tuossa, mutta sitä olen kyllä miettinyt, että liiallinen rahan tärkeänä pitäminen on pahasta. Se voi tulla tärkeäksi niin verkostokuviossa kuin muuallakin. Toimeentulon tarvitsee ja on mukava, jos pärjää hyvin eikä tarvitse laskuista stressata, muttei ajallisen "menestymisen" tulisi olla pääasia elämässä.
No tässä oli muutama lisäajatus. Mukavaa illanjatkoa niin Heidille kuin aloittajallekin!
Hyvä että otit asian puheeksi. Myyjäiset rauhanyhdistyksen hyväksi ovat hyvä juttu, mutta Jumalan valtakunnan käyttö omien bisneksien edistämiseksi ei ole. Jeesus suuttui kun temppelissä tehtiin bisnestä. Pitäisi muistaa tuo opetus.
Monilla uskovaisilla yrittäjillä on uskovaisia työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita. Eikö tämäkin ole ihan väärin? Hehän rahastavat toisen työllä. Yrittäjyys on tuomittavaa samoin työnteko, koska siitä saa rahaa.
Tiedät kyllä hyvin, että verkostomarkkinoinnissa ei ole kyse rehellisestä työnteosta niiden osalta jotka ovat pyramidin huipulla. Se on mitä vastenmielisintä ihmisten höynäyttämistä ja hyväksikäyttöä.
Oletko itse alan yrittäjä?
Se on ihan eri asia. Työ on työtä. Tarvitaan työn antaja ja työn tekijä. Leipätyöstä kuuluukin maksaa palkkaa. Työntekijä on palkkansa ansainnut.
Verkostomarkkinointi on ihan jotain muuta. Sen periaate on sama kuin skientologian. Hierarkinen pyramidi, jonka huipulla olevat rikastuvat. Verkostomarkkinoinnin periaate on käyttää toista hyväksi, jotta itse pääsee ylemmäksi ja paremmille tuotoille.
Jos sitä harrastaa, niin sitä ei pidä kohdistaa uskonveljiin tai -sisariin, vaan harrastaa julkisesti ja suunnata markkinointi kaikille. Nyt verkostomarkkinoijat käyttävät kohderyhmänään vain Jumalan lapsia. Tästä seuraa väistämättä se ajatus, että seurakuntaa käytetään väärällä tavalla hyväksi.
Täällä päin uskovaiset ihmiset eivät rupea kapuittelemaan tavaroita toisilleen, kun he kyläilevät toisten luona. Vierailuissa on erilainen henki. Rehelliset oman yhdistyksen hyväksi tapahtuvat myyjäiset ovat aivan eri juttu. Jokainen antaa vapaasta halustaan yhteisen hyvän eteen.
Verkostomarkkinoiden verkostot muodostuvat lähinnä tutuista, eli vl:llä ainakin alkuun suureksi osaksi toisista vl:stä. Viesti kulkee parhaiten puskaradion kautta. Pitäisikö vl:ien kaveerata mielestäsi sitten enemmän muiden kanssa?
Erinomaisen ryhdikäs ja terve asenne.
Kunpa kaltaisiasi olisi enemmän, ei olisi tätä ongelmaa, joka on matkaansaattanut paljon rikkoontuneita välejä ja syviä taloudellisia huolia sellaisille uskovaisille ihmisille joilla ei ennestäänkään mene kovin hyvin.
En ota kantaa verkostomarkkointiin. Yleisesti kaveeraamisesta...
Älä hylji ihmistä, joka ei ole uskomassa. Kohtele jokaista ihmistä ikään kuin hän olisi uskovainen. Ei tietenkään pidä mennä kaikkeen mukaan mihin sellaiset menevät, jotka eivät uskomisen asiaa tunne. Se on selvä. Jos mieleesi tulee jokin negatiivinen asia toisesta ihmisestä, niin työnnä se ajatus heti pois mielestäsi. Älä ajattele sitä mitä et ääneen sanoisi. Äläkä ajattele sitä mikä ääneen sanottuna loukkaisi toista.
Miksi ei. Koska se vain pahentaa itsesi ja ajatuksesi kyllä kuullaan. Ei Jeesuskaan tullut tuomitsemaan ihmisiä vaan pelastamaan heidän. Ei meidänkään pidä tuomita ihmistä, ei edes ajatuksissa. Tuomarit ja tuomiot tulevat sitten aikanaan.
"Olen jo pitemmän aikaa ihmetellyt vanhoillislestadiolaisten avoimen lapsellista tietämättömyyttä, kun he suostuvat tällaisen hyväksikäytön kohteiksi -."
Samaa olen myös ihmetellyt, tavaroita tuputetaan iltakylässä ja perhejuhlissa!
Ei ole ollut tapana siionissa tehdä uskonystävistä kaupanteon kohteita.
SRK saisi puuttua asiaan.
tavaroiden tuputtaminen yleistä? Itse en pidä sitä pahana, jos joku kertoo olevansa mukana verkostossa (puhutaanhan sitä työasioista yleistä muutenkin) ja että sieltä saa edullisesti vaikkapa pesuaineita, tms., mutta tietysti on tärkeää, ettei niistä liikaa puhuta eikä esitellä asiaa liikaa ihmiselle, joka ei selvästi ole kiinnostunut. En ole itse liiallisuuksiin näissä törmännyt.
Joissakin paikoissa se on saattanut mennä liiallisuuksiin. Äiti kertoi, että heillä pidettiin pahana, jos joku ei osallistunut näihin tilaisuuksiin tai osti tuotteensa muualta. Äitikin pyöritti firmaa jossa tarvittiin suurtalouspaketteja. Ei käynyt verkostomarkkinointituotteet.
Minä taas olen! Mieheni siskon syntymäpäivillä viimeksi, ja juhlissa oli vain uskovaisia ja oikein seurapuhe ja kaikki. Siellä nämä mammonan kätyrit alkoivat hieroa kauppaa ja tuputtaa tuotteita! Ikään kuin väki olisi kokoontunut kaupantekoa varten eikä kiittämään Jumalaa ja onnittelemaan päivän sankaria.
Törkeää - näin on käymässä kun palvotaan epäjumalaa nimeltä RAHA - vaikka lestadiolaisen nimellä kuljetaankin.
Samanlaista verkostomarkkinointia on koko vl-oppin levitys.
Tekemällä lähetystyötä kootaan suuret rikkaudet taivaaseen. Materialistit pitävät sitä varmasti hirmuisena huijauksena, koska seuroissa ei käy puhumassa koskaan kukaan taivaaseen jo päässyt puhuja.
Sellaisiin asioihin, kun ne eivät liity mitenkään SRK:n toimintaan, vaan yksityisten ihmisten toimintaan.
Kauppa se on joka kannattaa:)
Mutta noihin verkostokauppa asioihin ei ole kenenkään pakko osallistua, ihmisillä on vapaus ostaa tai olla ostamatta. Ostetaanhan niitä pesuaineita jostain kuitenkin.
Verkostomarkkinointi on kyseenalainen kaupustelutapa monesta syystä.
Yksi ja tärkein syy on se että se perustuu pyramidijärjestelmään, jossa "myyjä-osakkaat" värväävät itselleen ala-myyjiä, joiden tulee sitoutua tyähän sijoittamalla omia varojaan puuhaan. Näistä rahoista heitä ylemmät saavat provikat, ja korkeimmat provikat kerääntyvät pyramidin huipulle Suomessa ja Yhdysvalloissa, henkilöille jotka eivät itse asiassa tee lainkaan työtä. Kyse on hyvin hyvin vahvasti epäoikeudenmukaisuudesta. Tätä ei voi hyväksyä jo kristillisen oiekudenmukaisuuden ja oikean työnteon kunnioittamisen takia.
Toinen kuluttajan näkökulmasta kyseenalainen seikka on se, että tässä kaupankäyntitavassa kuluttaja-asiakas ei voi mitenkään tehdä vertailuja eri tuotteiden välillä. Ei voi vertailla laatua ja hintoja. Kyse on yleensä ihan tavallisista tavaroista, joiden laatu ei ole tavanomaista korkeampi, vain hinta.
Kolmas kyseenalainen seikka on se, että kaupankäynti rakennetaan ihmissuhteiden varaan: ihmissuhteet ovat tähän saakka ollut alue joita me emme mittaa ensi sijassa taloudellisin kriteerein. Ystävyys on ystävyyttä juuri siitä syystä että me pidämme ystävistämme ja arvostamme ja kunnioitamme ehitä ihmisinä, sellaisenaan. Mutta verkostomarkkinoinnissa ihmiset kutsuvat ystäviään kotiin jossa heille tarjoillaan kahvia ja muuta ikään kuin oltaisiin tavallisesti kylässä, mutta sitten pitäisikin alkaa ostaa jotakin. Tässä tilanteessa ovat mukana ystävyys- ja lojaliteettisuhteet, joita tämä amerikkalainen markkinointimuoto käyttää säälittä häpeämättä hyväkseen. Sitä ei voi pitää muuan kuin täysin moraalittomana. Amerikassa kaikki on kaupallistettavissa, mutta emme kai me halua samaa arvomaailmaa kristillisyyteen emmekä leviävän muuallekaan yhteiskuntaan?
On kertakaikkiaan pöyristyttävää että uskovaiset ovat tällaiseen sekaantuneet.
Kiintoisaa on, että vl.uskovaiset ovat ainoita joiden kautta itse olen törmännyt tähän markkinointiin.
Herää kysymys: miksi?
muiden kuin vl-ien verkostomarkkinointi kutsuilla, Tupperware, Golden, Paistinpannuja :) ym.
Mammonan palvonta saattaa rivi uskovaisenkin kiusaukseen ja synnin tekoon. Ostetaan sitten porukalla aneita pyramidin huipulta.
Perustakaa VerkostoMarkkinoinnin Uhrit -yhdistys! Tämä ongelma ei koske ainoastaan VL-piirejä.
Tietääkseni sellainen jo toimii.
vl:ien rahankäyttö puuttumatta verkostomarkkinointiin syvemmin. Olen ymmärtänyt että SRK:n julkaisut ovat etusijalla. Tällainen markkinointi ja ennenkaikkea tuotteet, nehän eivät tue Jumalanvaltakunnan työtä.
tarkkaan otteen ei ole kyse tuotteiden laadusta, eikä SRK niitä levitä. "Tuotteita" levittävät uskovaiset jotka on saatu höynäytetyksi tähän verkostoon. Tuotteet voivat olla periaattessa yhtä hyviä kuin tavallisistakin kaupoista saatavat. Mutta niiden markkinointitapa ei ole rehellistä.
Kunpa joku tätä asiaa tunteva veli tai sisar jaksaisi kirjoittaa tästä Päivämieheen. Olen pian täysin uupunut tämän asian kanssa.
Tupperi ilmeisesti eikä Golden,
ehkä Swipe?
Kertokaa meille muille, jotka ei tiedä, osataan sitten välttää pönkittämästä väärää lahkoa.
Lukekaapa verkostomarkkinoinnista kristillisestä näkökulmasta.
http://www.uskontie.net/petterihaipola/verkostomarkkinointi.shtml
Sekä tämä artikkeli siitä miten verkostomarkkinointi muistuttaa kulttien toimintaa.
http://koti.mbnet.fi/mantynen/kultit.htm