Olen lukenut tätä palstaa vähän aikaa ja olen miettinyt, että eikö nuorilla äideillä ole oikeasti mitään ongelmia. Kaikki vaan sanoo että hyvin menee ja kyllä pärjää. Sen uskonkin, mutta kyllähän niitä vaikeuksia on pakko olla kaikilla jossain vaiheessa? Kai?
Kertokaa siis niistä, auttaisi paljon kun tietäsi etukätee mihin varautua ja mistä kaikesta selviää!
Ja älkää kukaan välittäkö jos joku vanhempi äiti tulee kommentoimaan inhottavasti. Jätetään ne kommentit omaan arvoon, eikö niin:)?
Kertokaa siis niistä, auttaisi paljon kun tietäsi etukätee mihin varautua ja mistä kaikesta selviää!
Ja älkää kukaan välittäkö jos joku vanhempi äiti tulee kommentoimaan inhottavasti. Jätetään ne kommentit omaan arvoon, eikö niin:)?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin minulla on ne samat ongelmat arjessani, kuten muillakin, mitä niitä nyt sitten on; taloudelliset ongelmat, sillon tällöin väsymys.. Mitä nyt ihmisellä voi olla; oli sitten 17v tai 37v, yh tai ydinperheellinen.. Emmä osaa sanoa =D
Minulla menee silti hyvin ja olen onnellinen. :)
tulevan mikäli vanhemmilla on kovin erilaiset käsitykset siitä kuinka paljon kumpikin lasta hoitaa, ja kuinka paljon on aikaa omille menoille.
Jos äiti kokee joutuvansa vastaamaan kaikesta yksin, eikä mies tätä ymmärrä ei siitä oikein voi olla seuraamatta kuin ongelmia. Tietenkin voi olla myös toisinkin päin, että äiti menee, mutta harvemmin niin päin.
Eipä siinä, paljon samoja huolia ja murheita kuin vanhemmillakin äideillä. Kaikkeahan sitä äidit sydämessään kantaa lapsistaan;mitenhän se pärjää tulevaisuudessa, onnistunko kasvattamaan hänestä hyvän ihmisen, kulkeeko kehitys normaalisti.. Kaikki äidit varmaan käsittää mitä tarkoitan. Itselläni lapsi on onneksi täysin terve ja pirtsakka pakkaus, 3-vuotias pian.
Itse olen realistisesti ajatellut, tuleekohan parisuhde lapsen isän kanssa kestämään. Se on ehkä monilla muillakin nuorilla vanhemmilla mielessä. Vaikka onnellisesti olemme yhdessä, eihän sitä siltikään voi tietää, miten tulevaisuudessa. Valitettavasti esim. kolmenkymmenen ikävuoden tienoilla monesti huomataan, että on kasvettu erilleen (30 kriisi?). Tottakai näitä asioita miettii joskus, vaikka elääkin muuten täysillä ja onnellisena tätä päivää.
Hmm.. Taloudellinen tilanne oli tiukahko alkuaikoina, mutta on nopeasti helpottanut, olemme molemmat töissä nyt. Tämä siis oli ja on varmaan muillakin nuorilla vanhemmilla ohimenevä vaihe.
Sellaisen asian voisin vielä omakohtaisena kokemuksena raskausajoilta kertoa, että silloin sattui todella sydämeen kun osa kavereista "katosi" kun tulin raskaaksi. Kaverisuhteita vain rupesi hiipumaan, kun yhtäkkiä minä olin tulossa perheelliseksi ja muut jatkoivat opiskelijaelämää sen kaikissa muodoissa. sain lapseni kesken opiskelujeni himpun verran ala-ikäisenä. Ketään ei enää tuntunut kiinnostavan minun elämäni ja asiani. Tämäkin asia on onneksi korjaantunut :) Kaverit ovat alkaneet itsekin saamaan lapsia ja ovat muutenkin "kypsyneet". Ja uusia ystäviä olen saanut töistä ym.
Mutta mikäs tässä muuten ollessa. En sitten tiedä tuleeko niitä ongelmia helpommin jos saa lapsen oikeasti TODELLA nuorena, siis esim. 14-15 vuotiaana. Itsestä ainakin olisi tuntunut tosi oudolta jos olisin pamahtanut paksuksi kesken yläasteen. Peruskoulu olisi jäänyt ehkä kesken, lapsen isä olisi saattanut myös olla reilusti alaikäinen, tämä olisi siis tarkoittanut että lapsen holhoojana olisi pitänyt olla jomman kumman vanhemmat useamman vuoden ajan... jne. Mutta uskon kyllä että tosi nuoret äiditkin osaavat asiansa hienosti, en siis arvostele.