Uutiset kertovat, että oli ollut merihätäisiä Saaristomerellä. Oli jostain purkkarista mennyt masto poikki.
Hui hemmetti, mitähän tuossa tilanteessa pitäisi tehdä? Katsastusvarusteissa mainitaan voimatongit joilla saa vantit poikki, monellakohan oikeasti sellaiset on mukana?
Jos on avoimella ja 20 m/s tuulta, ei apukoneestakaan taida olla paljoa hyötyä. Eikä ajoankkurista, jos laahaa masto purjeet vedessä. Pitänee laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että tollaselta välttyisi. Tapahtuukohan tällasta "paljon"?
Hui hemmetti, mitähän tuossa tilanteessa pitäisi tehdä? Katsastusvarusteissa mainitaan voimatongit joilla saa vantit poikki, monellakohan oikeasti sellaiset on mukana?
Jos on avoimella ja 20 m/s tuulta, ei apukoneestakaan taida olla paljoa hyötyä. Eikä ajoankkurista, jos laahaa masto purjeet vedessä. Pitänee laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että tollaselta välttyisi. Tapahtuukohan tällasta "paljon"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos masto katkeaa, niin ensiksi se yritetään saada kannelle (ja sen jälkeen palaset tai taittunut yläosa pitää kiinnittää hyvin). Jos tämä ei onnistu, niin voimapihdeillä tai rautasahalla vantit poikki ja palaset mereen ettei ne hakkaa reikää kylkeen. Onneksi maston katkeaminen retkipurjehduksella on aika harvinaista. Kisoissahan niitä menee joka kesä muutamia, kun sattuu oikein kunnon myräkkä.
Maston katkeaminen ei ole mitenkään mahdoton tapahtuma. Henkilövahingoilta vältytään yleensä ja kyllä luulisi, että jokaisella on mukana oman veneensä vantteihin kykenevät katkaisuvälineet.
Jos on osaavia käsiä mukana, saa kevyemmän maston mahdollisesti vedettyä kannelle, mutta kirkuvan vaimon (tai aviomiehen) kanssa taitaa tuollaisessa kelissä päästä vähemmillä vahingoilla katkaisemalla vantit. Jos on avoimella ja 20 m/s tuulta niin ajelee sitten aikansa koneella siihen suuntaan, mihin vene suostuu kulkemaan eli sivu- tai myötätuuleen ja soittaa/kutsuu VHF:llä merivartioston auttamaan.
Ei se tilanne avomerellä ole niin paha kuin jossain kapeikossa tapahtuessa, jolloin ei ole aikaa toimia ja vene haaksirikkoutuu rantakivikkoon.
Masto voi mennä poikki keneltä tahansa vaikka kisoissa se onkin yleisempää.
Kisoissa syynä on kova keli ja "kaikki irti vehkeistä", kun taas retkipurjehdukselle usein liian löysät vantit. Jos suojan puolen vantit heiluvat vapaasti tuulessa, voi vantin kiinnityshela rustiraudassa mennä vinoon ja huonoon asentoon, jolloin pienikin veto voi rikkoa helan. Älkää antako vanttien heilua vapaana!
Jos se masto kuitenkin menee poikki, niin oleellista on estää lisävahinkojen syntyminen, eli miehistön rauhoittaminen, masto mereen tai kannelle kiinni ja KAIKKI KÖYDET JA VANTIT POIS MERESTÄ ENNEN KONEEN KÄYNNISTÄMISTÄ!!!
Tilanne muuttuu vaaralliseksi vasta kun myös moottori on mennyt toimintakyvyttömäksi vanttien tai köysien jumiutettua potkuri.
Rauhallisuus on valttia näissäkin hommissa.
kiitos hyvistä neuvoista. Miten yleensä (esim. mainituissa kisoissa), katkeaako se masto keskeltä vai onko enemmän kyse siitä, että esim. keulastaagi katkeaa ja masto kaatuu? Jos näin käy, voi sitloorassa olla ahdasta? Vai pitävätkö sivuvantit mastoa pystyssä föörstaagin ohella? Näin aloittelevana purjehtijana saatan kysellä yksinkertaisia mutta asia kiinnostaa (luonnollisesti).
Itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta asiasta, mutta aina puhutaan, että vantit vaan poikki, jos on pakko. Luulisi olevan nopeampaa irroittaa sokat ja tapit, jos kerran vantit ovat löysällä. Sahanteriä on muuten sitten oltava yksi/vaijeri.
Hai-vene L-129:stä (Ninja II) katkesi puinen masto retkipurjehduksella Näsijärvellä joskus 80-luvun puolella. Itse en ollut tuolla reissulla mukana, mutta näin kyllä jäljet. Sivuvantti oli pettänyt, ja jos en nyt ihan väärin muista niin syy oli niinkin triviaali (ja helposti vältettävissä!) kuin että vanttiruuvin päässä oleva tappi, siis se jonka ympärillä vaijerin lenkki on, oli KULUNUT liian ohueksi eikä kestänyt enää vetoa. (Tai sitten vain vanttivaijeri katkesi vanhuuttaan ja vasta myöhemmin ihmettelimme noita kuluneita tappeja, joka tapauksessa muistan pitäneeni kädessä yhtä kulunutta tappia ja pohtineeni, miten haponkestävä teräs voi kulua noin pahasti.)
Joka tapauksessa masto siis huomasi äkkiä olevansa sivuttaissuunnassa pelkän barduunan varassa, jolloin barduunan taittopyörä repesi irti kannesta ja masto räiskähti varsin alhaalta, noin vyötärön-rinnan korkeudelta poikki ja sivulle veteen. Kipparina oli muistaakseni Ekku S. (joka voisi omalta osaltaan kertoa mitä TODELLA tapahtui, jos luet Ekku näitä palstoja;) joka onnistui miehistöineen keplottelemaan maston kannelle ilman, että edes isopurje olisi revennyt! Tarina ei kerro, pääsikö vene turvasatamaan omalla perämoottorilla vai jonkun hinauksessa.
Mastoon laitettiin sittemmin uusi alapää, todennäköisesti Pälvirannan veistämöllä joka muutenkin hoiti monet Näsijärven veneiden haavereiden parsimiset, ja sillä purjehdittiin vielä pitkään. Muistona tapahtuneesta maston alapää on vaaleampi kuin vahvasti punertava yläosa, ja näiden välillä on siinä vyötärön-rinnan korkeudella yli puolen metrin matkalla viistoon kulkeva sauma. Jos joku tästä Hainsa maston tuntee, niin olisi ihan kuulla myöhempiä vaiheita.
Masto saattaa katketa mistä tahansa, mutta esimerkiksi keulastaagin katkeaminen tai jonkun keulahelan hajoaminen ei kyllä todennäköisesti aiheuta purjehtiessa vaaraa istuinkaukalon väelle. Veneen purjehtiessa kohdistuu purjeiden kallistava voima sivullepäin, jonne mastokin kaatuu. Joitakin kaadon jälkiä olen nähnyt, joissa masto katkennut metrin-parin korkeudella kannesta, mutta mahdollisuus katketa mistä tahansa on aina olemassa.
Tärkeintä on tosiaankin maltti kaadon jälkeen. Jos tilaa on ympärillä on parempi pysähtyä minuutiksi miettimään ja päättämään mitä tehdään, kuin ryntäillä ympäri venettä päämäärättömästi. Sille eräälle kaverille voisi sanoa, että masto jää joka tapauksessa jonkun/joidenkin vantin varaan roikkumaan mereen ja sokan irrottaminen on kyllä hitaampaa kuin voimapihtien kaivaminen. KONETTA EI KÄYNTIIN ENNENKUIN KAIKKI PIUHAT VENEESSÄ TAI MATKALLA POHJAAN, kuten aiemminkin tuli ilmi.