Abortti-tutkimus

1. Olin silloin paria kuukautta vaille 18
2. En nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa, en edes tosissani miettinyt muuta. Olin paniikissa. vanhemmat ei tienny. Poikaystävä ei halunnut lasta, enkä minäkään. Elämäni oli sellaista bailausta, lukio oli kesken, poikaystävä ei ollut mikään ihannemies vaan sellainen hulttio, rikollinen.
3. En kadu.
4. kyllä yksi lapsi.Aborttista 10 vuotta.

1. 25,5 vuotta
2. Lapsi ei sopinut elämäntilanteeseeni, olin ollut poikaystäväni kanssa vasta noin 2kk kun kumi sekä jälkiehkäsyt petti. Opiskelut olivat myös kesken, enkä ole varma haluanko ikinä lapsia. Helppo päätös siis.
3. En ole katunut, vaikka abortti rankka kokemus olikin. Vaikka rankka se olikin vain fyysisesti. Lääkkeellinen epäonnistui, sen jälkeen oli edessä kaavinta josta sain infektion ja jouduin pariksi päiväksi sairaalaan. Henkistä morkkista minulla ei asiasta ole ollut.
4. Olen edelleen samassa suhteessa. Opiskelen edelleen. Ei ole lapsia, eikä ehkä koskaan tule olemaankaan. Noh aika näyttää, ei pidä koskaan sanoa ei koskaaan.

1. Minkä ikäisenä teit abortin?
24 vuotiaana

2. Miksi päädyit siihen(elämäntilanne yms)?
Emme avomieheni kanssa tunteneet olevamme valmiita vanhemmiksi,lopullisen päätöksen sain tehdä itse, mieheni ei yhtään painostanut suuntaan tai toiseen.
Lääkärit kovasti syyllistivät siitä kun on kaikki asiat kunnossa; oma asunto, vakituiset työpaikat ym.

3. Kadutko? (tuntemuksia abortin jälkeen)
Aika ajoin kadun.
Haluaisin nyt lapsen, mutta mieheni ei ole edelleenkään valmis omasta mielestään.
Sukulaiseni oli silloin raskaana, kun minulle tehtiin keskeytys, nyt tuntuu monesti pahalta kun katson hänen poikaansa, kun itsellä voisi olla saman ikäinen lapsukainen.
Pelkään myös että ehkä en saakaan enää lapsia rangaistuksena keskeytyksestä.

4. Elämäntilanteesi nyt(lapsia?)?
Olen seitsemättä vuotta jo saman miehen kanssa ja toista vuotta naimisissa.
Kerrostalo-osake on vaihtunut omakotitaloon.
Kuumeisesti haluaisin lapsia.
Mieheni sanoo että harkitaan sitten kun hän täyttää 30 v, eli 1,5 vuotta pitäisi malttaa olla hiljaa, eikä painostaa murua.

En voi suositella aborttia kenellekään, se on henkisesti aika rankkaa, eikä kenellekään viitsi paljon puhua ettei tuomittaisi. Paras ystäväni tietää hän on ollut aarre.
Jos nyt saisin päättää toisin, en tekisi aborttia.

olin 21- vuotias tehdessäni abortin. päädyin siihen ehkä eniten poikaystäväni painostuksesta, koska yksin en olisi lapsen kanssa pärjännyt. ja se oli joko tai tilanne. jälkitarkastuksessa lääkärini sanoi että sillä hetkellä oli ainoa oikea päätös, se kaksi minuuttia kun erehdyin ottamaan pillerin.

olen katunut aborttiani joka ikinen hetki sen jälkeen. joka päivä mietin, entä jos..
aamulla se on ensimmäinen ajatus ja illalla viimeinen.

itselläni olisi ollut niin paljon rakkautta annettavana. kenellekkään en suosittele, mutta ymmärrän että on tilanteita jolloin se on parempi vaihtoehto. ja jos äiti hetkeäkään miettii lapsen pitämistä ei abortista pääse yli.

vihaan poikaystävääni siitä että hän minut siihen pakotti. tai itsehän minä ne pillerit otin. mutta ei antanut mahdollisuutta, mikä olisi meille pitänyt antaa. enhän minä tiedä vaikka olisin saanut keskenmenon seuraavana päivänä, mutta silloin olisisn tiennyt että näin sen pitikin mennä...

Tein abortin 32-vuotiaana hankalan ja epäselvän elämäntilanteen takia. Parisuhde on kyllä kunnossa, mutta taloutemme ja mieheni terveys ei.

En kadu tippaakaan. Kyseessä oli epämiellyttävä asia, joka piti hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

Abortista on kulunut vasta vähän aikaa, joten elämäntilanteemme on suunnilleen samanlainen kuin tuolloinkin. Lapsen saatamme hankkia ehkä joskus - välttämättä en niitä kuitenkaan kaipaisi.

Naisella on mielestäni täysi oikeus päättää omasta ruumiistaan ja omasta elämästään. Toki abortti ei ole mikään vaihtoehto ehkäisylle, mutta jos jostain syystä nainen sen haluaa, se pitäisi hänelle ilman muuta ilman syyllistämistä ja moralisointia ja käännyttämistä suoda. Eipä sitä kukaan huvikseen tee. Kammottavaa olisi ajatella tilannetta, jossa lapsi syntyy ja elää ei-toivottuna, mahdollisesti hyvinkin kaoottisen ja turvattoman elämäntilanteen keskellä.

1. Olin juuri täyttänyt 18-vuotta. Abortti tehtiin kaavinnalla.

2. Koulut olivat kesken ja asuin vielä vanhempieni luona, oltiin noin vuosi seurusteltu poikaystäväni kanssa ( olemme edelleen yhdessä ). Päätös oli heti selvä, elämän tilanteeni katsoen päivän selvä. Halusin käydä koulut loppuun jne.

3. En ole katunut kertaakaan. Jälkikäteen ajateltuna se oli pelastukseni :). En olisi ollut valmis vielä äitiksi,vaikka lapsista pidänkin.

4. Olen nyt 23-vuotias,on vakituinen työpaikka, talo maaseudun rauhassa ja silloisen poikaystävän ja nykyisen mieheni kanssa vietimme häitä vuonna -05. Ei vielä lapsia, mutta nyt toiveissa.
Joten nyt lapsi/ lapset ovat tervetulleita elämäämme ja olosuhteetkin ovat paljon paremmat.

Joten olen ehdottomasti abortin kannalla, mutta olen sitä mieltä, että abortti ei ole ehkäisy keino vaan muiden ehkäisyjen petettyä viimeinen vaihtoehto, mutta hyvä sellainen.

Pystyimme silloin avoimesti puhumaan abortin teosta poikaystäväni nykyisen mieheni kanssa ja se varmaan auttoi suunnattomasti käsittelemään sen. Kokemuksena ei ollut ihana, mutta tieto siitä, että raskaus voidaan keskeyttää helpotti minua suunnattomasti.

1. 16, täytin siitä vähän ajan päästä 17.

2. olin sortunut pettämään poikaystävääni, ja tämä raskaus sai siitä alkunsa. ei kiinnostanut tämän kusipään hyväksikäyttäjän lapsi(voi kuulostaa katkeralta..) kerran sorruin pettämään, ja se on idioottimaisinta mitä olen tehnyt. poikakaveri antoi anteeksi. en ole kyllä ihan varma tietääkö hän kumman lapsi olisi ollut. ei siinnä tilanteessa ollut muita vaihtoehtoja kuin abortti. ja molemmat näistä miehistä oli samaa mielta.

3. en kadu niinkään aborttia, vaan sit mistä koko raskaus sai alkunsa. kyllä se aborttikin kaduttaa. mutta toisaalta olen tyytyväinen, koska ei siihen elämäntilanteeseen olisi lapsi sopinut. olin henkisestikkin niin kakara, ja koulut oli kesken.

4. ei ole vielä lapsia, kihlatun kanssa on vauvanteko projekti meneillään(sama poikakaveri, jota ikävä kyllä petin, mutta antoi anteeksi. enkä ole sen jälkeen pettänyt, vaikka olisi voinut olla mahdollisuuksia). toivottavasti raskaustesti näyttäisi pian plussaa :)
kaduttaa nuo hölmöilyt nyt tosi paljon. vaikka ei abortista ole kuin noin 2vuotta aikaa, mutta olemme molemmat poikakaverin kanssa kasvanut erittäin paljon henkisesti, ehkä tuon kokemuksen takia. myös moni muu on huomannut "kasvuni".
:)
en kyllä enää tekisi aborttia, olisi tilanne mikä tahansa. nykyään otan jo vastuun tekemisistä. en silti ole aborttia vastaan!

1. 22 vuotiaana
22. ei ole ammattia, rahaa, tarpeeksi isoa asuntoa eikä luultavasti kykyä pahemmin huolehtia vielä muista
3. en kadu varsinaisesti, välillä välähtää mieleen että entä jos en voikaan enää saada lapsia niin silloin tuntee pienen piston.
4. ei lapsia vielä, toivottavasti parin vuoden kuluttua. Abortista vuosi.

1. Vähän yli 21vuotiaana
2. Ei elämätilanteeseen olisi "sopinut" lapsi, seurustelin kyl silloin, mutta jätkäkaverini sitä ei halunut ja tahdoin käydä koulut loppuun.
3. En ole katunut mitenkään suuresti, tiesin että se oli paras vaihtoehto sillä hetkellä. Vähän masentunut olin jälkeen kyllä.
4. Ei lapsia.

Must abortis ei ole mitää väärää jos sitä ei käytä ehkäisynä, niin ku vissii jotkut tekevät. On hyvä että jos käy vahinko nii on jokin keino vielä ettei tarvi lasta saada.

Kiitos kaikille vastaajille kertomuksistanne. Ihanaa, että uskalsitte jakaa ne meidän kanssamme! Ja lisää vastauksia saa toki kirjoitella, tutkimus jatkuu edelleen!
Terveisin Karoliina ja Jonna :)

1. 25

2. Olin tuntenut toisen osapuolen vasta parin kuukauden ajan, opinnot vielä kesken ja tulevaisuus muutenkin avoin. Olin jo aiemmin päättänyt abortin tekeväni, jos raskaaksi tulisin. Niin sitten kävi, että kondomi meni rikki ja jälkiehkäisy ei tehonnut... Pilleritkin oli jo hankittuna, mutta kun ei ehtinyt tulla niitä ensimmäisiä kuukautisia, että olisi ne ehtinyt aloittaa.

3. 4. En kadu yhtään. Ei tosin aikaakaan siitä ole kuin vajaa puoli vuotta. Päätös oli selkeä, joten en usko katuvani tulevaisuudessakaan. Hassua, mutta en myöskään antaisi kokemusta pois, niin paljon se kasvatti itseä ja antoi aihetta pohtia asioita eri näkökulmista. Sama suhde jatkuu edelleen, mutta en kyllä tälläkään hetkellä lasta pitäisi, jos vahinko uudelleen (pillereistä huolimatta) pääsisi tapahtumaan. Minusta lapsi ansaitsee parhaat mahdolliset olosuhteet.

1. tein abortin 22-vuotiaana.

2. Elämäntilanne oli epäsopiva, ja syyt siis sosiaaliset.

3. En ole pahemmin katunut.

4.Yksi lapsi on, ja hänet synnytin 18-vuotiaana toivotusti, Ei ollut siis "vahinko". olen eronnut, ja uusi miesystävä.