suhdettamme.
Olemme 50 seurusteleva pariskunta, rakastamme toisiamme ja meillä menee yhdessä oikein mukavasti.
Nyt on tullut esille presidentin vaalien alla erilaiset näkemykset politiikasta ja se on alkanut hiertämään mieltäni.
En tiedä, pystynkö nielemään ne kaikki niin kovin eriävät mielipiteet. Ei minun tietysti tarvitse olla samaa mieltä, mutta jonkunlainen yhteisymmärrys ja kunnioitushan pitäisi kuitenkin olla.
Eipä ollut 18 v. tällaisia ongelmia!
Olemme 50 seurusteleva pariskunta, rakastamme toisiamme ja meillä menee yhdessä oikein mukavasti.
Nyt on tullut esille presidentin vaalien alla erilaiset näkemykset politiikasta ja se on alkanut hiertämään mieltäni.
En tiedä, pystynkö nielemään ne kaikki niin kovin eriävät mielipiteet. Ei minun tietysti tarvitse olla samaa mieltä, mutta jonkunlainen yhteisymmärrys ja kunnioitushan pitäisi kuitenkin olla.
Eipä ollut 18 v. tällaisia ongelmia!
Vastaukset 24
Vanhimmat
sanoin ukolle että jos se vaan meinaa äänestää väärää ehdokasta,köytän sen sohvaan kiinni äänestyspäivänä...;)
kotona,ei ole pakko kertoa ketä äänesti!
ukko lauloi heti ketä meinaa äänestää...hyvä ku varoitti...ehdin puhua sen ympäri tai viime hädässä käyttää tuota toista keinoa...:)
pelkästään ole syynä, vaan laajemmat eriäväisyydet poliittisissa mielipiteissä.
Esim. pakolaispolitiikka, eu, ay-liike, aluepalautukset. Aika isoja asioita, jotka tulevat joka päivä jossain muodossa esiin.
Ihmissuhteissa vaaditaan suvaitsevuutta. Jos toinen on suvaitseva ja toinen totaalisen suvaitsematon, esim. rasisti, on yhteiselämä melko mahdotonta.
Fanaatikot sopivat vain samoin ajattelevien kumppaneiksi.
ei niin puhuta tuosta politiikasta,paitsi nyt kun on nuo pressanvaalit...molemmat äänestettiin ekalla kierroksella eri henkilöä mutta ei siitä riitaa tullut ja en yleensäkään ala ton ukon kans väittelemään ku se saa mut nii kihisemään kiukusta niillä mielipiteillään..;)parempi jutella vaan sellasista asioista missä ukko vaan myöntelee ku ei uskalla olla eri mieltä..:)
niiden mielipiteet ärsyttää jokatapauksessa, oli ne sitten mistä tahansa aiheesta. ;)
#
Ja ne inttää ihan päivänselvää asiaakin...mut mä pidän aina huolen,että mä sanon sen viimesen sanan..;))
Se on hyvin hyyyyvin täkeää, että saa sen viimeisen sanan..:))
Mä sanon sen viimesen sanan vaikka oven raosta ja sit laitan oven kiinni...:))
aivan varmasti sanon # ;))
ja vielä muutaman valitun sanan siihen päällekki...
on sit ku tilanne on vähän rauhottunu,panna vielä puheillaan ukon pää lopullisesti pyörälle...;)) kestää sen jälkeen tosi kauan ennenku se viittii alkaa mun kaa taas inttämään...:D näin säilyy sopu perheessä...
ite oon kepulainen, ukko lienee sossu, mutta politiikasta ei riijellä. paitsi että ukko ossaa olla hiljaa kun minä paasaan.
Äänestyskopissa olet yksin ja vain sinä tiedät, ketä äänestät. Sukulaiseni ovat jo uhanneet, että jos en muuta kantaani, niin he eivät halua olla kanssani missään tekemisissä. Pääsenpähän passaamisesta eroon, kun kyläreissut loppuu.
Säästä parisuhdetta ja äänestä ketä äänestät, mutta jätä se kertomatta.
Nuoruuteni kotikaupungissa oli kunnallisvaalit. Eräs tuttu ehdokas sai yhden äänen: Vaimo ei siis ollut äänestänyt miestään. Olisinpa ollut kärpäsenä katossa kuuntelemassa sen huushollin keskusteluja ääntenlaskennan jälkeen.
Hitsi, aika paha veto. Minä olen muuten kysyjille vastannut, -presidenttiä kävin äänestämässä-. Ketä sinä?
joka kysyisi "ketä äänestit".
Se on varmaan jonkinlainen perinne niitten ihmisten parissa, jotka minä tunnen. Sitä pidettäisiin todella huonona käytöksenä. En itse julkeaisi kysyä sitä keneltäkään, en edes kaikkien lähimmiltä.
Olenhan minä vapaaehtoisesti joskus kertonut, että viime kerralla äänestin sitä-ja-sitä, mutta nyt en oikein tiedä.
on niin juntti että utelee ketä toinen on äänestänyt niin silloin voi olla niin juntti ja valehdella ketä on äänestänyt.Vai onko valehtelu syntiä?:)
ollenkaan, vaikka eräs pariskunta on täysin eri puoluekantaa. Olleet yhdessä parikymmentä vuotta ja toinen on vahva kokoomuslainen - vaikuttanut myös kunnallispolitiikassa ja toinen ehdoton vasemmistopuolueen kannattaja.Sitä on moni ihmetellyt, mutta huumorilla vissiin pärjäävät...
Onko pakko olla kaikista asioista samaa mieltä?
Arvomaailman kysymykset voivat tietysti olla joskus todella vaikeita hyväksyä. Toisaalta olette molemmat jo aikuisia, joten yritä hyväksyä miehesi "heikkous" tässä asiassa.
Itse olen sitä mieltä, että jos joku ystävistä on vakuuttunut oman kummallisen tai vaikka kamalankin näkökantansa oikeellisuudesta, en enää jatka keskustelua ko. aiheesta hänen kanssaan. Eihän siitä olisi mitään hyötyä ja kunnioitan ihmisen oikeutta omaan erilaiseen näkemykseensä.
Ellet hae tekosyytä suhteenne etäännyttämiseksi, yritä hyväksyä hänen oikeutensa erilaiseen näkemykseen tässä asiassa. - Kun on kysymys ihmisestä, jota kukaan ei meistä tunne - voitte molemmat olla väärässä. Sitäpaitsi presidentillä ei ole kovinkaan paljon ihan oikeata valtaa asioihin. ;)
Poliitiikan ei pitäisi antaa erottaa ihmisiä, jotka rakkaus on yhdistänyt. ;))
samaa mieltä asioista, sehän meistä ihmisistä tekee niin kiehtovia toistemme silmissä.
Joskus vaan epäröin kun hänellä on niin ehdottomat mielipiteet (kapeat) joistain asioista. Hippunen suvaitsevaisuutta ei olisi pahasta.
Vaikka nythän itse osoitan sitä samaa suvaitsemattomuutta, heh heh.
En hae syytä etääntymiseen, rakastan edelleen.
Olen itsekin huomannut saman asian. Tuntuu että miehillä on usein vähemmän humaani ja suvaitsevainen arvomaailma kuin naisilla. (On poikkeuksiakin.)
Kuka tietää, jos vaikka voisit vähitellen hitusen saada hänen päätään käännetyksi. ;))
Itse väittelin nuorempana intohimoisesti erilaisista asioista, nyt olen oppinut jo välillä kieltäytymään keskustelemasta tietyistä aiheista tiettyjen ihmisten kanssa. - Ystäviltäkään ei kai pitäisi vaatia täydellisyyttä.
kummallista, miten nuorempana jaksoi jauhaa jotain asiaa aamuyöhön jonkun toisinajattelijan kanssa ja sitten tunsi käyneensä älyllistä ja antoisaa keskustelua?
Nyt ei todellakaan enää viitsi liiemmälti vääntää peistä jos ei ole ihan pakko tai todella kiinnostava aihe.
Kai sitä ajattelee, että tuo nyt on mikä on. Eli hyväksyy tosiasiat ja erilaisuuden ystävissä ja rakkaissa.
Selvää "kehitystä" on jo tapahtunut, vaikka epämiellyttävältä sekin tuntuu, että toinen alkaisi muuttaa itseään mieleisekseni. Siihen erilaisuuteen ja persoonallisuuteenhan rakastuin.
Sanotaan , että hyvä viini paranee vanhetessaan ja joillekin ihmisille käy samoin. Taitaa tuntua mukavalta huomata itse kuuluvansa siihen joukkoon. ;)