Gallupienkaan mukaan kansa ei enää nykyään kovin kiihkeästi Suomen Nato-jäsenyyttä vastusta:
http://www.hs.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/110198201556 1
70 prosenttia siis pitäisi Natoon liittymistä tarpeellisena jos Venäjän käytös alkaisi vaikuttaa uhkaavalta.
Tässä on mielenkiintoinen ongelma. Mielestäni Venäjä käyttäytyy nyt jo jossain määrin uhkaavasti pienempiä naapurivaltioitaan kohtaan aina silloin tällöin. Muistetaan kovat puheet ja ilmatilaloukkaukset Suomea ja Baltian maita kohtaan läpi koko viime talven ja kevään, ja sitten vielä nämä:
(Venäjän hallituksen neuvonantajat uhittelivat suomalaisille kansanedustajille kokouksessa)
http://www.hemming.ws/index.php?option=com_content&task =view&id=85&Itemid=12
(Venäjän taistelukoneiden valehyökkäys kohti Viron rajaa viime kesänä)
http://blogit.yle.fi/onkosuomellatutkavirossa
En tosin sano että Venäjän ajoittainen uhittelu olisi välttämättä tällaisenaan hirveän merkittävä asia tai merkki otteiden kovenemisesta, mutta kuinka uhkaavaa käytöksen pitää siis olla, ennenkuin nämä 40 prosenttia (olettaen että 30 prosenttia suomalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä jo nyt) alkavat pitää Nato-jäsenyyttä tarpeellisena?
Eikö siinä käy helposti niin, että sitten kun yli puolet näistä odottelijoista on muuttanut mielensä, niin että Naton kannatus kansan keskuudessa on yli 50 prosenttia, on Venäjän uhka saattanut muuttua jo niin konkreettiseksi että Nato-jäsenyys ei ole enää vaihtoehto, koska meitä ei huolita enää jäseneksi sotilaallisen kriisin uhatessa?
Miten käy vuonna 2008, kun Nato ottaa seuraavan kerran uusia jäseniä ja Suomeen kuulemma myönteisesti suhtautuvan Putinin viimeinen perustuslain mukainen virkakausi Venäjän johdossa päättyy? Onko meillä tämän käännekohdan alla presidenttinä mies, joka uskaltaa tehdä tarvittavat toimenpiteet ja olla mielipidevaikuttajana, vaiko nainen joka ainakin puheissaan tarraa voimakkaasti menneeseen pysähtyneisyyden aikaan uusien merkittävien turvallisuuspoliittisten haasteiden edessä?
http://www.hs.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/110198201556 1
70 prosenttia siis pitäisi Natoon liittymistä tarpeellisena jos Venäjän käytös alkaisi vaikuttaa uhkaavalta.
Tässä on mielenkiintoinen ongelma. Mielestäni Venäjä käyttäytyy nyt jo jossain määrin uhkaavasti pienempiä naapurivaltioitaan kohtaan aina silloin tällöin. Muistetaan kovat puheet ja ilmatilaloukkaukset Suomea ja Baltian maita kohtaan läpi koko viime talven ja kevään, ja sitten vielä nämä:
(Venäjän hallituksen neuvonantajat uhittelivat suomalaisille kansanedustajille kokouksessa)
http://www.hemming.ws/index.php?option=com_content&task =view&id=85&Itemid=12
(Venäjän taistelukoneiden valehyökkäys kohti Viron rajaa viime kesänä)
http://blogit.yle.fi/onkosuomellatutkavirossa
En tosin sano että Venäjän ajoittainen uhittelu olisi välttämättä tällaisenaan hirveän merkittävä asia tai merkki otteiden kovenemisesta, mutta kuinka uhkaavaa käytöksen pitää siis olla, ennenkuin nämä 40 prosenttia (olettaen että 30 prosenttia suomalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä jo nyt) alkavat pitää Nato-jäsenyyttä tarpeellisena?
Eikö siinä käy helposti niin, että sitten kun yli puolet näistä odottelijoista on muuttanut mielensä, niin että Naton kannatus kansan keskuudessa on yli 50 prosenttia, on Venäjän uhka saattanut muuttua jo niin konkreettiseksi että Nato-jäsenyys ei ole enää vaihtoehto, koska meitä ei huolita enää jäseneksi sotilaallisen kriisin uhatessa?
Miten käy vuonna 2008, kun Nato ottaa seuraavan kerran uusia jäseniä ja Suomeen kuulemma myönteisesti suhtautuvan Putinin viimeinen perustuslain mukainen virkakausi Venäjän johdossa päättyy? Onko meillä tämän käännekohdan alla presidenttinä mies, joka uskaltaa tehdä tarvittavat toimenpiteet ja olla mielipidevaikuttajana, vaiko nainen joka ainakin puheissaan tarraa voimakkaasti menneeseen pysähtyneisyyden aikaan uusien merkittävien turvallisuuspoliittisten haasteiden edessä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toinen kieros ei ole Nato-vaali, sillä kumpikaan ehdokas ei ole vetämässä Suomea pois Nato-harjoituksista. Joten nyt ei ole Nato-keskustelun aika, paitsi jos välttämättä halutaan johtaa pois arvokesksutelusta.
Muutoin olen sitä mieltä, että vaalien jälkeen jonakin vuonna olisi järjestettävä kansanäänestys, ei vain Nato-jäsenyydestä, vaan näistä 10 vuotta käydyistä Nato-harjoituksistakin.
Irti Natosta ja meille riittää eurooppalaiset kriisi- ja nopean toiminnan joukot.
Niinistö, vaikka onkin myönteinen Natolle, on jämäkkä edesauttamaan kansanvaalin hyväksi, uskoisin. Tarja ei ainakaan rohkene myöntyä sellaiseen - olisi jo maininnut, jos olisi sitä.