Olen 26v nuorimies, joka asuu tällä hetkellä onnellisesti kihlattunsa kanssa saman katon alla.
Muutin kotoa pois vasta 23v, mutta syynä ei TOD ollut laiskuus vaan halu TULLA JOKSIKIN:
Intin jälkeen pyrin pari kertaa yliopistoon ennenkuin pääsin.
Minun elämääni on kuulunut aina pyrkimys olla jotain... tieteessä. Vanhempani ovat ylpeitä ja aina kannustaneet siihen. Elämäntavatkin on mitä terveimmät, suurimman osan vapaa-ajasta käytin luontopuuhiin, kalasteluun, kesäisin
perhoskeräilyyn ym, kuntoilua ja lukemista.
Opiskelijana en voi saada vuokra-asuntoa tuosta vain, nyt kun asun Kallion tienoilla kultani kanssa, vuokra on vähän yli 500?, ja elääkin pitäisi. Meidän yhteisillä opintotuilla ja kesätyörahoilla me pärjäämme, enkä häpeä siltkään silloin tällöin saada avustusta vanhemmiltani.
Oli järkevä suunnitelmakin, nimenomaan ensin haalia se oikea elämänkumppani ja perustaa yhteistalous. Voi, kotona olen tehnyt aina puolet kotitöistä, joten nytkin puolisoni kanssa puurran vastuuntuntoisesti kotityötkin myös.
Talvisin opiskelun ohella en voi tehdä töitä.
Teillä jotka napisette, ei sitten ole mitään käsitystä nykyajan opiskelutahdista... ainakin jos lukee kovia tieteitä niinkuin kemia, matikka tai fysiikka. Luen kemiaa, päivä saattaa olla 7-16 ja senjälkeen lukemista 16-23 välillä jotta pää tärisee. "läksyä" ei varsinaisesti anneta, mutta teoriamateriaalia tulee joinain viikkoina 40-50 sivua ja viikko aikaa lukea ja tehdä aineistomateriaalit jne.
Ne jotka muuttavat kotoa hyvin nuorina, 16-18 iässä, päätyvät yleensä vain duunarihommiin, toisenasteen koulutus tai pelkkä yläaste ja eikun töihin.
Jos haluaa menestyä, se vaatii itseltä ja vanhemmilta tukea ja huomiota...
Pitkään kotona asuminen siis ei tarkoita sitä että olisi vastuuton reppana, vaan sitä, että se on päämäärien takia joskus tarpeen.
Muutin kotoa pois vasta 23v, mutta syynä ei TOD ollut laiskuus vaan halu TULLA JOKSIKIN:
Intin jälkeen pyrin pari kertaa yliopistoon ennenkuin pääsin.
Minun elämääni on kuulunut aina pyrkimys olla jotain... tieteessä. Vanhempani ovat ylpeitä ja aina kannustaneet siihen. Elämäntavatkin on mitä terveimmät, suurimman osan vapaa-ajasta käytin luontopuuhiin, kalasteluun, kesäisin
perhoskeräilyyn ym, kuntoilua ja lukemista.
Opiskelijana en voi saada vuokra-asuntoa tuosta vain, nyt kun asun Kallion tienoilla kultani kanssa, vuokra on vähän yli 500?, ja elääkin pitäisi. Meidän yhteisillä opintotuilla ja kesätyörahoilla me pärjäämme, enkä häpeä siltkään silloin tällöin saada avustusta vanhemmiltani.
Oli järkevä suunnitelmakin, nimenomaan ensin haalia se oikea elämänkumppani ja perustaa yhteistalous. Voi, kotona olen tehnyt aina puolet kotitöistä, joten nytkin puolisoni kanssa puurran vastuuntuntoisesti kotityötkin myös.
Talvisin opiskelun ohella en voi tehdä töitä.
Teillä jotka napisette, ei sitten ole mitään käsitystä nykyajan opiskelutahdista... ainakin jos lukee kovia tieteitä niinkuin kemia, matikka tai fysiikka. Luen kemiaa, päivä saattaa olla 7-16 ja senjälkeen lukemista 16-23 välillä jotta pää tärisee. "läksyä" ei varsinaisesti anneta, mutta teoriamateriaalia tulee joinain viikkoina 40-50 sivua ja viikko aikaa lukea ja tehdä aineistomateriaalit jne.
Ne jotka muuttavat kotoa hyvin nuorina, 16-18 iässä, päätyvät yleensä vain duunarihommiin, toisenasteen koulutus tai pelkkä yläaste ja eikun töihin.
Jos haluaa menestyä, se vaatii itseltä ja vanhemmilta tukea ja huomiota...
Pitkään kotona asuminen siis ei tarkoita sitä että olisi vastuuton reppana, vaan sitä, että se on päämäärien takia joskus tarpeen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Aikuinen mies asuu kotona" -kirjoitus poiki kauhean vastaustulvan. Sekö on innoittajana näihin loputtomiin uusiin aloituksiin aiheesta? Pitää yrittää pistää paremmaksi/luetummaksi? Vai erottua porukasta omalla aloituksella/tarinalla?
Naurettavaa!
ja näin mä haluan joskus tehdä ja olisi kivaa löytää Se jonka kanssa haluaa lyödä hynttyyt yhteen,JOS ON ESIM SAANUT ASUNNON,TAI VAIKKA KAVERI ON TARJONNUT TÖITÄ..
pointtisi oli ihan hyvä jutussa. itseäni jäi vähän kaivelemaan tuo VAIN toisen asteen koulutus. korkeakouluopiskelijoita on jo nyt ihan liikaa, tai niin että töitä ei välttämättä teille korkeakoulu-opiskelijoille ole tarjolla. tai no töitähän varmaan on mutta ei sellaista mihin tarvisi niinkin pitkiä opintoja. itse muutin kotoa 15-vuotiaana. en silti koe olevani millään tavalla eriarvoinen esim. ystävieni kanssa jotka asuvat vielä kotona ja opiskelevan yliopistossa. Tottakai nuorempana tuli pöljäiltyä välillä rajustikin mutta ei se ole elämääni lopullisesti pilannut=) minustakin tulee vielä hyvä duunari!