Oon seurustellu 2 kk vesimiehen kanssa.. Herra on aina niin kiireinen että mä joudun aina järjestämään että voidaan nähdä.Se puhuu mulle rakkaudesta ja kaikesta kuinka ihanaa olla yhdessä ,mut sit yhtäkkii se ei ees haluu nähdä!Mitä hittoa se meinaa...Se on tosi masentunu...yrittäny itsaria eikä se nää elämässään mitään hyvää...Nyt ei nähty kahteen viikkoon..Se ei ottanu mitään yhteyttä(just ku olin ite vasta tosissani rakastunu...olen hidas rakastumaan,mut näin rakastunu en oo koskaan ollu...)Lauantaina näin netissä sen itsari juttuja ja kuinka se valitti ettei oo löytäny muijaa joka jaksais katella sitä ,eikä sillä ole ketään jolle puhua.Yritin soittaa sille...se ei vastannu...Kirjotin sille et mikä mussa on vikana..ymmärrän sua ja haluun kuunnella jne... Mä kävelin 5 kilometria sen kodille ja menin tapaamaan sitä.Se oli otettu... Ja iloinen..Vietettiin tosi romanttisia hetkiä..ja kysyin siltä että haluatko olla mun kanssa vai et?Se kysy että olenko epäilly ettei se haluis??Sanoin että todellaki..Se kerto et sil oli semmonen vaihe...mut nyt se aattelee et kyl sen pitää sitoutuu viimeinkin... Suudeltiin ja sanottiin moi..Sanoin sille et tulee moikkaamaan mua..se sano tulevansa..Mut mua pelottaa et ei nähdä enää....Mitä luulette..mitä mies meinaa..oon kuolemassa ikävään..En oo koskaan rakastanu ketään näin paljon vaikka luulin tietäväni mitä rakkaus on.En oo koskaan tavannu tollasta ihmistä,se on erilainen... En haluu ahdistella sitä soittelemalla sen perään kokoajan..Mut ku se on aina niin kiireinen..tuntuu et se unohtaa mut heti.. Miten menettelen?odotanko että se ottaa yhteyttä...Ja jos ei ota ni...en tiedä mitä teen.Antaisin kaiken hänen vuokseen.
Antakaa mulle vastauksia jos vain kykenette...auttakaa... oon niin turhautunu..ja niin rakastunut..
Antakaa mulle vastauksia jos vain kykenette...auttakaa... oon niin turhautunu..ja niin rakastunut..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sanot että olet hidas rakastumaan, mutta nyt olet vihdoinkin rakastunut..2 KUUKAUDESSA! Jos se ei ole nopeasti, niin mikä sitten?
Vesimies jää rinnallesi jos on jäädäkseen. Niiden täytyy antaa pitää yhteyttä ihan itse. Jos ei mies soittele tai käy, niin anna mennä. Vesimies tarvitsee täyden vapautensa, ja niiden täytyy antaa päättää itse. Ei ne petä eikä jätä jos rakastavat oikeasti. Ja niin kauan, kun juokset veskarin perässä, se ei kiinnostu sinusta.
Oma vesimieheni lähti ja oli poissa melkein vuoden kunnes yllättäen tuli takas. Totesi vaan, että ei halua elää ilman minua, koska olen parasta, mitä hänen elämässään on koskaan ollut. Tuossa se on rinnalla ollut jo monta vuotta..
Lopeta se soitteleminen ja roikkuminen, siten voit ehkä saada jonkun rinnallesi. Lisäksi voisit miettiä kuinka terveestä ihmisestä on kyse, jos se kirjoittelee nettiin itsemurhaviestejä. Haluatko täysin sairaan ihmisen elämääsi..?
Kyllä se ottaa yhteyttä itse jos on kiinnostunut.Minä myös aluksi ihmettelin hänen käytöstään,mut selkis sitten.En pitänyt yhteyttä,niin kylläpä hän itse on sen jälkeen itse pitänyt huolta etten häviä:).
Olen rakastunut tähän kyseiseen vesimieheen ihmeellisen nopeasti..Ja todellakin rakastunut.Mutta jos löytää ihmisen jonka kanssa joka hetki on onnea...niin.
En roiku vesimiehessäni..-ja se taas ihmetyttää häntä-"enkö välitä?" Hänen eksänsä ovat olleet niin hirveitä roikkujia...Mutta kokemuksesta tiedän että se pilaa suhteen.
Vesimieheni teki minulle selväksi että todellakin rakastaa mua...Joten olen nyt onnellinen :)
Olen itsekin suunnitellut itsaria viimeset 3 vuotta mutta se loppui siihen kun oma äitini yritti.En siltikään pidä ihmisiä jotka puhuvat itsarista sairaina.Se on vain avun huuto..kun ahdistaa..kun haluaa huomiota ja välittämistä, silloin kun tuntuu ettei kukaan välitä..
Tuskin kuuluu tälle palstalle, mut pakko vielä kommentoida...
Jos ihminen on itsetuhoinen, uhkaa itsemurhalla tai käyttää aikaansa kyseisen teon suunnittelemiseen, on silloin kyseessä mielenterveydeltään sairas ihminen.
Epämääräinen huomion ja rakkauden hakeminen uhkailemalla on henkisesti SAIRAAN ihmisen toimintaa, joka tarvitsee kiireesti ammattiauttajan apua. Säälittävintä kyseisissä tapauksissa on se, että läheisen välittäminen ei edes auta, vaan asia korjaantuu uhkailijan itsensä sisimmän eheytyessä aktiivisessa hoidossa.
Ja itsaria ei tarvitse "yrittää", jos haluaa lähteä tästä maailmasta. Siinä onnistuu kun haluaa sitä oikeasti.
Rakenna itseluottamuksesi ja itsetuntosi niin hyväksi, ettet tarvitse välttämättä ketään rinnallesi. Silloin varmistat, että toinen on kanssasi vapaasta tahdostaan. Roikkuminen on nimittäin sitä, että TARVITSET jotakuta elämääsi..
tyypillistä
eikä se siitä mikskään muutu, vaikka et ahdisteliskaan :) se on vaan joko totuttava siihen tai annettava periks. ja silti se vesimies vetää niin pirusti puoleensa :)
mutta hän ei luovu vapaudestaan.vesimies ei petä ei jätä .vesimiehellä on tunteet vaikka hän ei niitä aina näytä.säänöt on tehty rikottaviksi ja raha on käyttöä varten. siinä pari asiaa jotka voin sanoa.
Valloituksistaan huolimatta vesimies rakastuu harvoin.Ylipäätään hänen mielenkiintonsa herättäminen on vaikeaa ja siinä onnistuneelle on totisesti nostettava hattua.Sanaristikoiden,tietovisailujen,arvoitusten ja ongelmaratkaisujen ystävänä vesimiestä totisesti ihminen jonka koko olemus huutaa"vie sie mie vikisen"Haastetta sitä on oltava rakkaudessakin.Vesimies ihailee vahvoja itsenäisiä ihmisiä jotka eivät alistu kenenkään komenneltaviksi.Vesimies asuu kuitenkin mielellään yksin.Eipähän ole kukaan ihmettelemässä miksi vanha käpäläamme on keskellä keittiötä tai olohuoneen pöytänä vanha pakkilaatikko.Avioliittoa hän vastustaa viimeiseen saakka sillä hän pelkää että puoliso vie häneltä vapauden ja tappaa hänen uranusmaisen ainutlaatuisuutensakin.Sitä paitsi avioliiton kaltainen muodollinen yhteiskunnallinen perinne sotii voimakkaasti hänen persoonallisia ratkaisuja suosivaa ideologiaansa vastaan.Vesimies osoittaa rakkautaan hyvin uranusmaisesti:ojentaessaan rakkaalleen vedenhioman munan mallisen kiven hän on aivan yhtä tosissaan kuin leijona joka puolisolleen kimpun tulipunaisia ruusuja.
...hän mitä luultavimmin todella tarkoittaa sitä.
Ja luottaa siihen, että todettuaan rakastavansa asia on itsestäänselvä toisellekin osapuolelle. En ainakaan itse usko kovaäänisiin rakkaudentunnustuksiin, mikä onkin joskus johtanut konflikteihin oman härkä-kultani kanssa.
Vesimiehen sydäntä on vaikea todella valloittaa. Mutta sen kerran, kun joku siinä onnistuu, saa hän rakastavan ja lojaalin kumppanin.
Matka tähän saattaa tosin olla pitkä ja kivinen.
Kun aloin lukemaan tota mulle tuli ihan mieleen mun tän hetkinen suhde..
En oo koskaan ollu rakastunut..ihastun tosi helposti mutta toisaalta se on häipyny yhtä nopeasti kun on tullukki.Mutta sitten tapasin tämän erään..voisin jo nyt sanoa että oon rakastunu tai ainakin pohjattoman ihastunu vaikka ollaan oltu yhdessä hiukan yli kuukausi..ja kaikki tä on mulle niin uutta että jo se itsessään on tosi pelottavaa..
mutta sitä pelon tunnetta ei yhtään lievitä se että se olen aina minä joka lähtettää tekstiviestin tai soittaa tai ehdottaa näkemistä, sitten kaiken päälle se ei ole hyvä puhumaan tunteistaan eikä siis ole saninut mulle kun kerran suoraan että tykkää musta..se on ennen osoittanu tunteitaan kosketuksillaan mutta nyt musta tuntuu että nekin olis hiipunu..silti se on kyllä vihjannu sivulauseissaan että se näkee meiät vielä yhdessä pitkällä tulevaisuudessa..
vaikka mä nautin ihan hirveästi sen seurasta ja musta tämä ihastumisen tunne on niin ihana että en haluais tän loppuvan koskaan..mutta toisaalta tä on ihan hirveän raskasta elää jatkuvassa epävarmuudessa..tällänen stressaja kun olen..
En muuten tunne olevani hirveän epävarma ihminen mutta tämä eräs on mun heikko kohta.. pelkään menettäväni sen..ajattelen koko ajan ja mietin että kannattaakohan mun nyt lähettää tätä viestiä tai soittaa tai pyytää sitä meille, että jos oonkin liian tunkeilevainen...
Ironista tässä tilanteessa on vielä se että se olen aina ollut minä mun aikaisemmissa suhteissa joka ei pidä yhteyttää hetkeen tai joka ei vaikuta niin innostuneelta..kerrankin mäkin koen miten vittumaiselta se oikeesti tuntuu..
eksyin hiukan sivupoluille ja tästä tais tullakkin vähän enemmän tilitystä kun olin suunnitellu mutta antaa tulla mitä on tullakseen..
meillä ei liity tähän juttuun enää mitään niin raskasta kuin itsemurhayritykset ym.joten tavallaan tunnen oloni onnekkaaksi..mutta silti tä kyllä ottaa voimille..
en oo enää yhtään varma mikä oli tämän mun kertomukseni alkuperäinen pointti mutta tässä se nyt on silti..
ehkä mäkin halusin että joku nyt hieman neuvoisi mua eteenpäin..
oikeestaan mä tiedä n että suurin osa sanoo sitä samaa, että lopeta roikkuminen ja anna sen ottaa yhteyttä suhun ym. mutta se ei oo mitenkään niin helppoa..uskokaa pois..
monta kertaa mä oon päättäny että nyt odotan niin kauan että se ottaa yhteyttä mutta koskaan en oo pystyny vielä päätöksessäni pysymään...
positiivista on kuitenkin se et tänään se lähetti mulle tekstiviestin ihan oma-alotteisesti.. kutsua mihinkään en vielä saanu mut suunta on oikea:)