En jaksa enää.Isä kuoli viinaan. Veli tappoi itsensä viinan takia.Häpesin lapsena kylillä turvapaikoissa yöpymisiä. Otin miehekseni juopon ja vein lapsiani turvaan. Häpesin ja salasin ja pelkäsin.Olen ollut työkyvyttöyyseläkkeellä jo kymmenen vuotta, syynä masennus ja uupumus. Pojastani tuli alkoholisti. En jaksa enää, nauttikaa elämästänne alkoholistit, minut teidän tautinne tappaa, vaikka en sitä juo.
Alkoholismi tappaa minut
ei toivoa
41474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
eroon juoposta kun he vasta keksii kaikkea.Ensinnäkin puhetyyli muuttuu julmaksi siinä ei sanoja säästellä,kaikki on idiootteja.Menee voimat juoppojen kanssa ja ovat kun pikkulapsia,kaikki mulle ja huomiota pitää riittää eli kyllä se alkoholi aikuisesta tekee lapsen jota pitäs läheisten ymmärtää ja huolehtia vaikka ei jaksa!
Tietysti juova alkoholisti ottaa vastaan kaiken palvelun, rahan ja avun mitä ikinä on saatavissa. Hän tarvitsee ympärilleen noin 20 eri ihmistä, jotka tavalla tai toisella pitävät hänen elämänsä siinä mallissa, että hänen ei tarvitse lopettaa juomistaan.
Kun joku, useimmiten puoliso tai alkoholistin äiti, haluaa irti tästä itselleen tuhoissasta suhteesta, juoppo tietysti suuttuu, nimittelee, syyllistää ja uhkailee jopa itsemurhalla. Hän saattaa turvautua myös fyysiseen väkivaltaan.
Läheisten itsensä täytyy tietää, haluavatko he jatkaa samaa peliä vai haluavatko he tilalle jotain parempaa. Usein läheisten oma tervehtyminen ja irtautuminen tuhoisasta ihmissuhteesta voi saada myös alkoholistin haluamaan apua itselleen. Vaikka näin ei kävisikään, ei ole auttamista, että tuhoaa omankin elämänsä. Hukkuvaakaan ei auteta sillä tavalla, että hypätään itse samaan avantoon lohduttelemaan ja paijaamaan hukkuvaa.
Selvennykseksi vielä,olen käyttänyt kaikki tietämäni avunlähteet, al-anon,terapia,läheisriippuvuuskurssit,a-klinikka ym eli tietoa on ja irrottautunut olen, tämä toivottomuus on surua vielä pojankin tuhoutumisesta, en jaksa nähdä tässä enää mitään mieltä. Suren kuin kuollutta,tämä on vaan vielä tuskallisempaa, koska tulevaakin joutuu murehtimaan sitä entistä tervettä lasta ikävöidessään.Samassa tilanteessa olevat voimia teille.
Al-Anonissa on mukana äitejä ja isiä, joiden lapset ovat alkoholisteja, joko edelleen juovia tai toipuvia. Nykyään ns. luomualkoholistit ovat harvassa, joten vielä tavallisempaa on se, että oma lapsi on alkoholin ja muiden huumaavien ja päihdyttävien aineiden sekakäyttäjä. Myös lasten mielenterveysongelmat, viiltely, syömishäiriöt ja itsemurhilla uhkailut ovat monille meistä tuttuja.
On totta, että kukaan toinen ihminen ei voi ottaa pois tuskaasi, mutta yhdessä taakat kevenevät. Oma lapsi on aivan eri asia kuin puoliso, johon yleensä on tutustunutkin vasta aikuisena. Puolisoa voi vaihtaa, lasta ei koskaan. En voi ymmärtää enkä edes kuvitella tuskaasi, mutta toivoa on aina ja on olemassa yksi, joka on meitä yksittäisiä ihmisiä suurempi voima. Olkoon mikä vain, Rakkaus, Valo, Korkein voima, Elämän ikuinen laki, Jumala... jotain meitä yksittäisiä ihmisiä suurempaa on. Sen haltuun voimme uskoa oman ja läheistemme elämän ja myöntää, että olemme voimattomia muuttamaan edes kaikkein rakkaimpiamme tai tekemään heidän elämäänsä toiseksi.
Al-Anonin toipumisohjelma on hellävarainen. Se toimii siihen tahtiin, kun itse olemme valmiit toipumaan. Hiljaa hyvä tulee. Jos kävit ryhmässä vain muutaman kerran eikä olo alkanut tulla paremmaksi, älä ihmettele. Toipumiseen menee aikaa kuukausissa tai vuosissa suunnilleen saman verran kuin on mennyt läheisriippuvuuteen sairastumiseenkin. Jos itse on alkoholistikodista tai muuten vakavasti häiriintyneestä perheestä (kuten itse olen) saa varautua siihen, että tarvitsee vertaistukea mahdollisesti koko loppuelämänsä, jotta ei huomaamattaan palaisi takaisin vanhoille itsetuhoisille raiteilleen.