Kutakuinkin optimaalisesti - kokonaisuudessaan - menneen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen näkyy keskustalle ja ns. keskustaväelle jälleen satelevan äänestysohjeistusta sangen tutulta taholta: nimimerkki "Jaba_43" tuntuu miltei kolmessa vuorossa jaksavan kuvitella, että suomi24.fi:n kirjoittelulla se kansanosa, jonka historialliset juuret ovat työtätekevässä talonpoikaistossa, olisi noin vain - edes keskustan johtoviisikon Vanhanen - Lehtomäki - Kiviniemi - Rantakangas - Lankia "suosituksin" käännytettävissä antamaan tukeaan suurporvariston ja samalla myös valtamedian suosikille.
Kuten olen muutaman vuoden mittaan sekä kirjoittanut että puhunut, rohkenen epäillä onko Vanhasen opportunistisella ja uusoikeistolaisella linjalla mitään tulevaisuutta sen enempää keskustan, Suomen kuin Vanhasen itsenäskään kannalta.
Kuten tunnettua, Vanhanen istui - ilman enempiä omia ansioita - puheenjohtajan ja pääministerin tuolille valtamedian, oikeistodemarien ja keskustan sisäisen ydinvoimasiiven yhteisponnistuksin laittomaksi tiedetyn Irakin sodan kotimaisissa Irakgate-jälkitunnelmissa.
Parissa vuodessa hän - mediasuosionsa sokaisemana ja kaiketi myös sosiobiologi-isältään perittyjen "yhteisten arvojen" innoittamana - käänsi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa kansan luottamuksen saaneen keskustapolitiikan suunnan edistysmielisestä alkiolais-kekkoslaisuudesta kohti uusliberalistista sailaan sinipunaa sisäpolitiikassa ja naiivin kansanvastaista EU-etulinjanmaa-ajattelua, Naton kylkeen hivuttautumista ja globalisaatiokritiikittömyyttä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Jo kunnallisvaaleissa saatiin kokemusta siitä, mihin Vanhanen uusoikeistolaisella opportunismillaan on puolueensa johtamassa: toinen toistaan seuraaviin vaalitappioihin!
Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen romahdusmaisen kehnon vaalituloksen olisi luullut lopultakin avaavan niin pääministerin kuin muunkin puoluejohdon silmät ymmärtämään sen, ettei "köyhän asian" ajamisen ja aktiivisen rauhanpolitiikan asialla kansalta arvostusta ja luottamusta saaneen puolueen pidä lähtemän kilvoittelemaan porvarien - sen enempää kuin oikeistososialidemokraattienkaan - kanssa politiikan oikeisto- ja markkinahenkisyydessä.
"Jaboittelijoitten" ja muiden suuroikeiston asialla olevien riemuksi keskustan puoluejohdon järki ei tunnu palaavan edes pätkittäin: jo kiehnautuminen porvariyhteistyöhön presidentinvaalien tiimoilla oli sekä historian- että kansanvastainen ajatus ja toimintamallina perustavaa laatua oleva virhe. Vielä suurempi on oleva se, kun koko puoluejohto ilmoittautuu surutta suurporvariston ehdokkaan aisapojaksi.
"Kun kaikki ajattelevat kuin johtaja, ei monikaan ajattele" sopii kuvaamaan tilannetta, mihin alennustilaan "väritön arjalaispoika" on sattumalta käsiin saamansa puolueen vetämässä.
Vaan aiempien ennustusteni jatkeeksi totean, ettei sen enempää Vanhasella kuin Lankiallakaan sen enempää kuin muutamilla innolla oikeiston juoksupojiksi lähteneillä maakuntien miehilläkään tule olemaan kovinkaan kummoisia keinoja ohjata keskustaväen äänestyskäyttäytymistä - ei ainakaan sen omia etuja vastaan!
Kun etenkin Ilta-Sanomat näkyy koko toimituksellisen aineiston voimalla (esim. 17.1.2006) ryhtyneen ajamaan keskustaväkeä suurporvariston ehdokkaan tukijoiksi, lienee tällaisen tavallisen pienviljelijänpojankin syytä antaa pientä aatepoliittisesti askarruttavaa asiaproosaa osviitaksi toisen kierroksen äänestyskäyttäytymisen varalle.
Sitä löytyy mm. 13.10.1970 ilmestyneestä "Otollinen Aika" - ylioppilaskuntavaalijulkaisun pääkirjoituksesta "Kansanvaltaisen kehityksen lähtölaskenta", jonka rohkenen (alempana) tarjota mm. pääministeri Vanhasen uskollisen valtiosihteerin eli Risto Volasen itse tykönään muisteltavaksi.
Ja riittäneehän siinä yleisempääkin vasta-arsenaalia jabojen ja keristen ja kumppaneidensa oikeistovyörytykselle...
Ja nyt siis arvioimaan sitä, voiko "vastakkainasettelun aika" olla ollut ohi sen enempää vuonnna 1970, 2003 ja 2004 kuin 2006.
Ja myös Vanhasen uusliberalistisen ja opportunistisen - siis lähinnä oikeistososialidemokraattisen - politiikan seurauksia niin keskustalle kuin Vanhaselle itselleenkin...
Seuraava arvio on siis tehty jo lokakuussa 2004:
/ "- -Vanhasen korkea aika arvioida politiikkansa seurannaisvaikutuksia
Kirjoittanut: TimoTARistimäki 25.10.2004 klo 11.59
Minulle näkyy tehdyn ennen kuntavaaleja kutakuinkin suora kysymys, johon ei liene perusteita olla vastaamatta.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA
Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman suuntainen mutta pahempi.
Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä. Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu tasa-arvoisesti.
Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.
Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä. Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.
Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este. Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus. Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden johtopäätökset menevät eri suuntiin.
Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä. Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki. Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä, radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu, jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai ”identiteetistä”.
Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen. Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi, että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.
Mahdollisuudet ovat keskustassa."
[Kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”, jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja, ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970)] - -" /
Lähdelinkki alkuperäiskirjoitukseen (25.10.2004):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005114228#22000000005114228
PS. Kun Vanhasella ja koko muulla keskustajohdolla näyttää olevan pakottava tarve iskeä päätään seinään vielä presidentinvaalien toisellakin kierroksella, vähintä mitä niin hänelle kuin heillekin voitanee tarjota, on "kunniallinen loppusijoituspaikka"...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013305739
PS. Ja eikun käymään ensin keskustelua "yhteisistä arvoista" vaikkapa ihmisoikeus- ja sotarikosten ympäriltä niin Abu Ghraibissa kuin Guantanamossakin, yhteisistä tavoitteista saada kiireen vilkkaa EU:lle uusimperialistiset ja -kolonialistiset nopean toiminnan taisteluosastot tekemään pohjustustyötä EU:n rajoille rakenneltaviin "pakolaisleireihin", yhteisistä tavoitteista saada EU:lle pikapikaa perustuslaki, jona on oleva joka suhteessa omaa perustuslakiamme ja suomalaista lainsäädäntöä ylempi, eteenpäin tähtäävästä "vienninedistämispolitiikasta", vaikka sen mukana vietäisiinkin etupäässä vain suomalaisten työpaikkoja jne.
Ja sitten siitä vain käyttämään viivanvedon verran käytössä olevaa valtaa - mieluiten jo ennakolta!
Kuten olen muutaman vuoden mittaan sekä kirjoittanut että puhunut, rohkenen epäillä onko Vanhasen opportunistisella ja uusoikeistolaisella linjalla mitään tulevaisuutta sen enempää keskustan, Suomen kuin Vanhasen itsenäskään kannalta.
Kuten tunnettua, Vanhanen istui - ilman enempiä omia ansioita - puheenjohtajan ja pääministerin tuolille valtamedian, oikeistodemarien ja keskustan sisäisen ydinvoimasiiven yhteisponnistuksin laittomaksi tiedetyn Irakin sodan kotimaisissa Irakgate-jälkitunnelmissa.
Parissa vuodessa hän - mediasuosionsa sokaisemana ja kaiketi myös sosiobiologi-isältään perittyjen "yhteisten arvojen" innoittamana - käänsi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa kansan luottamuksen saaneen keskustapolitiikan suunnan edistysmielisestä alkiolais-kekkoslaisuudesta kohti uusliberalistista sailaan sinipunaa sisäpolitiikassa ja naiivin kansanvastaista EU-etulinjanmaa-ajattelua, Naton kylkeen hivuttautumista ja globalisaatiokritiikittömyyttä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Jo kunnallisvaaleissa saatiin kokemusta siitä, mihin Vanhanen uusoikeistolaisella opportunismillaan on puolueensa johtamassa: toinen toistaan seuraaviin vaalitappioihin!
Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen romahdusmaisen kehnon vaalituloksen olisi luullut lopultakin avaavan niin pääministerin kuin muunkin puoluejohdon silmät ymmärtämään sen, ettei "köyhän asian" ajamisen ja aktiivisen rauhanpolitiikan asialla kansalta arvostusta ja luottamusta saaneen puolueen pidä lähtemän kilvoittelemaan porvarien - sen enempää kuin oikeistososialidemokraattienkaan - kanssa politiikan oikeisto- ja markkinahenkisyydessä.
"Jaboittelijoitten" ja muiden suuroikeiston asialla olevien riemuksi keskustan puoluejohdon järki ei tunnu palaavan edes pätkittäin: jo kiehnautuminen porvariyhteistyöhön presidentinvaalien tiimoilla oli sekä historian- että kansanvastainen ajatus ja toimintamallina perustavaa laatua oleva virhe. Vielä suurempi on oleva se, kun koko puoluejohto ilmoittautuu surutta suurporvariston ehdokkaan aisapojaksi.
"Kun kaikki ajattelevat kuin johtaja, ei monikaan ajattele" sopii kuvaamaan tilannetta, mihin alennustilaan "väritön arjalaispoika" on sattumalta käsiin saamansa puolueen vetämässä.
Vaan aiempien ennustusteni jatkeeksi totean, ettei sen enempää Vanhasella kuin Lankiallakaan sen enempää kuin muutamilla innolla oikeiston juoksupojiksi lähteneillä maakuntien miehilläkään tule olemaan kovinkaan kummoisia keinoja ohjata keskustaväen äänestyskäyttäytymistä - ei ainakaan sen omia etuja vastaan!
Kun etenkin Ilta-Sanomat näkyy koko toimituksellisen aineiston voimalla (esim. 17.1.2006) ryhtyneen ajamaan keskustaväkeä suurporvariston ehdokkaan tukijoiksi, lienee tällaisen tavallisen pienviljelijänpojankin syytä antaa pientä aatepoliittisesti askarruttavaa asiaproosaa osviitaksi toisen kierroksen äänestyskäyttäytymisen varalle.
Sitä löytyy mm. 13.10.1970 ilmestyneestä "Otollinen Aika" - ylioppilaskuntavaalijulkaisun pääkirjoituksesta "Kansanvaltaisen kehityksen lähtölaskenta", jonka rohkenen (alempana) tarjota mm. pääministeri Vanhasen uskollisen valtiosihteerin eli Risto Volasen itse tykönään muisteltavaksi.
Ja riittäneehän siinä yleisempääkin vasta-arsenaalia jabojen ja keristen ja kumppaneidensa oikeistovyörytykselle...
Ja nyt siis arvioimaan sitä, voiko "vastakkainasettelun aika" olla ollut ohi sen enempää vuonnna 1970, 2003 ja 2004 kuin 2006.
Ja myös Vanhasen uusliberalistisen ja opportunistisen - siis lähinnä oikeistososialidemokraattisen - politiikan seurauksia niin keskustalle kuin Vanhaselle itselleenkin...
Seuraava arvio on siis tehty jo lokakuussa 2004:
/ "- -Vanhasen korkea aika arvioida politiikkansa seurannaisvaikutuksia
Kirjoittanut: TimoTARistimäki 25.10.2004 klo 11.59
Minulle näkyy tehdyn ennen kuntavaaleja kutakuinkin suora kysymys, johon ei liene perusteita olla vastaamatta.
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA
Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman suuntainen mutta pahempi.
Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä. Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu tasa-arvoisesti.
Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.
Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä. Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.
Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este. Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus. Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden johtopäätökset menevät eri suuntiin.
Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä. Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki. Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä, radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu, jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai ”identiteetistä”.
Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen. Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi, että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.
Mahdollisuudet ovat keskustassa."
[Kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”, jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja, ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970)] - -" /
Lähdelinkki alkuperäiskirjoitukseen (25.10.2004):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005114228#22000000005114228
PS. Kun Vanhasella ja koko muulla keskustajohdolla näyttää olevan pakottava tarve iskeä päätään seinään vielä presidentinvaalien toisellakin kierroksella, vähintä mitä niin hänelle kuin heillekin voitanee tarjota, on "kunniallinen loppusijoituspaikka"...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013305739
PS. Ja eikun käymään ensin keskustelua "yhteisistä arvoista" vaikkapa ihmisoikeus- ja sotarikosten ympäriltä niin Abu Ghraibissa kuin Guantanamossakin, yhteisistä tavoitteista saada kiireen vilkkaa EU:lle uusimperialistiset ja -kolonialistiset nopean toiminnan taisteluosastot tekemään pohjustustyötä EU:n rajoille rakenneltaviin "pakolaisleireihin", yhteisistä tavoitteista saada EU:lle pikapikaa perustuslaki, jona on oleva joka suhteessa omaa perustuslakiamme ja suomalaista lainsäädäntöä ylempi, eteenpäin tähtäävästä "vienninedistämispolitiikasta", vaikka sen mukana vietäisiinkin etupäässä vain suomalaisten työpaikkoja jne.
Ja sitten siitä vain käyttämään viivanvedon verran käytössä olevaa valtaa - mieluiten jo ennakolta!
Vastaukset 1
Vanhimmat
on paha ongelma. Kumpia te olette Oikeistolaisia vai Kommunisteja.
Täälä kylillä te olette koviakin porvareita vaalien välillä. Kun tulee tilanne jossa on valittava Kokoomuslainen välillä Sosialisti, teistä tuleekin yhtääkkiä Sosialisteja.
Politiikkanne on hyvin epäselvää, tolkkua ei saa, mutta ei sitä taida ollakkaan. Juuri noiden asioiden vuoksi olen valinnut Kokoomuksen, ja aika tyytyväinen olen ollut.