Sahtiresepti

Tämä sama pohjois-satakuntalaisen sahdin resepti löytyy myös tuolta alempaakin toisesta viestiketjusta, mutta koska tuli tehtyä niin perusteellinen sepustus, laitan sille ihan uuden veistiketjun. Jos vaikka saisi kommentteja.

***********************************************
Ensimmäinen sääntö: kaikkien astioiden pitää olla kiehuvalla vedellä puhdistettuja, ja hyvästä hygieniasta täytyy pitää huolta koko valmistuksen ajan. Usein kuullut tarinat kiljuista ja vatsavaivoista ovat lähes aina peräisin likaisista astioista.

1 säkistä ohramaltaita (20kg) saa 40..45 litraa hyvää sahtia. Mukaan 1-2 pussia (á 1kg) ruiskaljamallasta, maun mukaan.

Maltaan kostuttaminen tapahtuu vaiheittain. Ensin haalealla vedellä, pari sangollista. Tunnin-parin tunnin välein kostutusta jatketaan, ja veden lämpötilaa nostetaan. Joka kostutuksen jälkeen hyvä sekoitus. Tämä on muuten koko homman raskain ja jopa kuntoa kysyvä vaihe, koska sekoittaminen käy hyvästä bodauksesta.

Kun kostutus on edennyt (6..10 tuntia!) niin, että mallas alkaa olla paksua puuroa, vettä voi lisätä jo enemmän kerralla, ja aina kuumempana. Tässä vaiheessa ratkeaa tulevan sahdin vahvuus, ja ainoastaan näppituntuma ja kokemus sanoo, paljonko vettä pitää olla. Itse suosin sellaista määrää, että tuloksena on löysä velli, jossa pinnalle erottuu heti pieni nestekerros, kun sekoittaminen lopetetaan. Tässä myös on yksi eroavaisuuksista etelä-hämäläisten sahtiin verrattuna, jotka jättävät mäskin paksuksi puuroksi.

Mäski siirretään pataan keittoa varten. Tulen pesässä pitää olla sellainen, että se ei polta sahtia pohjaan. Silti mäskiä pitää sekoittaa jatkuvasti. Keittämisen on hyvä käydä aina kiehumapisteessä asti, mäskin desinfioimiseksi. Jatkan keittämistä 80-90°C tuntumassa noin tunnin, aromien liuottamiseksi maltaista.

Keitetty mäski lipataan kuurnaan, jossa on katajia pohjalla siivilänä. Ne myös antavat selvän ja tärkeän aromin sahtiin. Kuurnasta vierre valutetaan vaikka maitotonkkiin, jotka täytyttyään siirretään viileään jäähtymään.

Kuurnaan jäänyttä mäskiä voi vielä huuhtoa tulikuumalla vedellä, ja valuttaa se eri astiaan, jos haluaa tehdä pienen erän laihaa ns. "kakkoslaatua".

Hiiva (tavallinen pullahiiva) liuotetaan pieneen määrään jäähtynytttä vierrettä, hiivan herättämiseksi. Kun varsinainen vierre on jäähtynyt 20..25°C:een, hiivavierre kaadetaan sinne.

Huolehditaan siitä, että vierteen lämpötila pysyy sen verran korkealla, että käyminen voi alkaa, noin 15..20°C. Esim. vesihaude isossa saavissa on käytännöllinen, jolloin vierteen lämpötilaa voi tarvittaessa helposti nostaa tai laskea.

Käymisen pitää alkaa voimakkaana noin 12 tunnin kuluessa. Ellei ala, vierrettä pitää lämmittää. Nyt alkanut voimakas alkukäymisvaihe jatkuu noin 2 vuorokautta. Tämän jälkeen sahti laitetaan kanistereihin ja viedään viileään, 5..10°C:een, jossa jälkikäyminen tapahtuu. Sitä kestää jopa pari viikkoa, jolloin suljetuista kanistereista pitää pari kertaa päivässä käydä päästämässä paineet pois.

Juomiskelpoista sahti on pariviikkoisena, jopa ennenkin, ja parhaimmillaan 3-4 viikon ikäisenä. Kylmässä sahti säilyy täydessä astiassa hyvänä aina 6..8 viikkoa. Kesäaikaan lämpötilat ovat korkeammat, ja sahdin kypsyminen ja elinaika vastaavasti lyhyemmät.
Kerran lämmennyttä sahtia ei kannata enää jäähdyttää ja säilyttää, se on pilalla.

Suurimmat erot hämäläiseen tapaan: hämäläiset tekevät mäskistä paksun puuron, jota valellaan kuurnassa kuumalla vedellä. Käyminen tapahtuu viileämmässä ja hitaammin, ja voimakas "alkukäymisvaihe" jää yleensä pois.