Ajattelinpa esittää vastapainoksi näille mystisille unitulkinnoille suomalaisen tutkijan, Antti Revonsuon, aatteita.
Revonsuo on laatinut teorian unista uhkasimulaatioina. Esi-isiämme uhkasivat luonnossa monenlaiset vaarat, elävät ja elottomat. Unet palvelivat selviytymistä näistä vaaroista. Nukkuessa aivot valmistelivat ihmistä kohtaamaan vaikkapa petoja. Evoluutio astuu kuvaan: uhkista ja stressistä selviytyminen ja näiden selviytymiskykyjen kehittäminen parantaisi mahdollisuuksia säilyä hengissä.
Tätä käsitystä tukevat seuraavat havainnot:
1) unet ovat liian hyvin järjestyneitä ollakseen fysiologisten toimintojen satunnaisia sivutuotteita;
2) unissa ylikorostuvat negatiiviset ja uhkaavat elementit;
3) yleiset uhkat unissa, kuten taistelut ja hyökkäykset, ovat alkukantaisia
4) hereillä koetut uhkaavat tilanteet heijastuvat uniin ja
5) posttraumaattiset painajaiset toistavat traumaan liittyneitä tapahtumia jopa vuosien ajan.
"Uhkatilanteet" ovat mm. pakoyrityksiä, tauteja, epäonnistumisia, luonnonkatastrofeja ja huonoa tuuria. Nämä kohdistuvat paitsi henkilöön itseensä, myös esim. hänen läheisiinsä. Nykyajan tiiviissä sosiaalisessa elämässä aivot näyttävät laskevan uhkiksi myös sosiaalisesti ahdistavat tilanteet.
Ehkä unen merkitys avautuisi itse kullekin helpoiten juuri uhkasimulaationa. Minun kohdallani Revonsuon teoria natsaa.
Teoriasta johdettuja hypoteeseja on testattu täällä: http://psyche.cs.monash.edu.au/v6/psyche-6-08-revonsuo.html
Jos jollakin on esittää kritiikkiä, antaa tulla. :)
Revonsuo on laatinut teorian unista uhkasimulaatioina. Esi-isiämme uhkasivat luonnossa monenlaiset vaarat, elävät ja elottomat. Unet palvelivat selviytymistä näistä vaaroista. Nukkuessa aivot valmistelivat ihmistä kohtaamaan vaikkapa petoja. Evoluutio astuu kuvaan: uhkista ja stressistä selviytyminen ja näiden selviytymiskykyjen kehittäminen parantaisi mahdollisuuksia säilyä hengissä.
Tätä käsitystä tukevat seuraavat havainnot:
1) unet ovat liian hyvin järjestyneitä ollakseen fysiologisten toimintojen satunnaisia sivutuotteita;
2) unissa ylikorostuvat negatiiviset ja uhkaavat elementit;
3) yleiset uhkat unissa, kuten taistelut ja hyökkäykset, ovat alkukantaisia
4) hereillä koetut uhkaavat tilanteet heijastuvat uniin ja
5) posttraumaattiset painajaiset toistavat traumaan liittyneitä tapahtumia jopa vuosien ajan.
"Uhkatilanteet" ovat mm. pakoyrityksiä, tauteja, epäonnistumisia, luonnonkatastrofeja ja huonoa tuuria. Nämä kohdistuvat paitsi henkilöön itseensä, myös esim. hänen läheisiinsä. Nykyajan tiiviissä sosiaalisessa elämässä aivot näyttävät laskevan uhkiksi myös sosiaalisesti ahdistavat tilanteet.
Ehkä unen merkitys avautuisi itse kullekin helpoiten juuri uhkasimulaationa. Minun kohdallani Revonsuon teoria natsaa.
Teoriasta johdettuja hypoteeseja on testattu täällä: http://psyche.cs.monash.edu.au/v6/psyche-6-08-revonsuo.html
Jos jollakin on esittää kritiikkiä, antaa tulla. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse myöskään en jaksa usko että unet olisi vain hermotoiminnan sivutuotetta. Liian järjestelmällisiä.
Uhkasimulaatio on aika hyvä teoria, mutta aika vajaa. Unet kuvastavat myös ihmisen toiveita, haluja, pelkoja, kokemuksia, mielipiteitä jne. Tuntuu kovinkin järkevältä että jokin asia jota suuresti toivoo tai pelkää - ja jota myös paljon ajattelee - unessa käy toteen. Tietenkään unet eivät voi kertoa mitään mitä ei jo muuten tietäisi. Ei siis mitä tulevaisuudessa tapahtuu, vaan mitä uskoo, pelkää tai toivoo tapahtuvan. Ei mitä muut ajattelee tai tekee, vaan mitä uskoo/toivoo/pelkää heidän tekevän tai ajattelevan.