Maanantaina minulla todettiin herpes. Menin lääkäriin tutkituttamaan hiivatulehdukseksi luulemiani oireita. No bakteeritulehdus toki löytyi, mutta sivulauseessa lääkäri totesi, että "niin ja sitten sinulla on lisäksi herpes". Pari päivää on nyt kulunut ja ahdistus on aivan mieletön.. En ole syönyt, enkä nukkunut, enkä kertonut asiasta kenellekään...
Olen selannut nettiä nyt pari päivää ja yrittänyt hakea tietoa. Kovin sekavalta tuntuu. Koska oireeni ovat keskiverto-oireisiin nähden lähes mitättömät, heräsi epäilys, että herpes on ollut minulla oireettomana jo pitkään.
Kaikkein kamalimmaksi minulle asian tekee, että olen vihdoinkin tavannut sen oikean. Kuullostaa kliseeltä, mutta uskokaa, että näin on, sen verran olen jo maailmaa nähnyt.
Tänään aion kertoa uudelle poikaystävälleni. Jos käy ilmi, että olen tartuttanut hänet, niin voisin saman tien hypätä sillalta. Tuntuu, että maailmani on romahtaa. Minulle on juuri annettu kaikki ja pelkään, että se tempaistaan minulta julmalla tavalla pois, ihan kuin ei saisi olla onnellinen.
Kun olette asiasta kertoneet partnerillenne, niin millainen on ollut vastaanotto. Edeas muutama positiivinen kommentti olisi nyt tarpeen.
Olen selannut nettiä nyt pari päivää ja yrittänyt hakea tietoa. Kovin sekavalta tuntuu. Koska oireeni ovat keskiverto-oireisiin nähden lähes mitättömät, heräsi epäilys, että herpes on ollut minulla oireettomana jo pitkään.
Kaikkein kamalimmaksi minulle asian tekee, että olen vihdoinkin tavannut sen oikean. Kuullostaa kliseeltä, mutta uskokaa, että näin on, sen verran olen jo maailmaa nähnyt.
Tänään aion kertoa uudelle poikaystävälleni. Jos käy ilmi, että olen tartuttanut hänet, niin voisin saman tien hypätä sillalta. Tuntuu, että maailmani on romahtaa. Minulle on juuri annettu kaikki ja pelkään, että se tempaistaan minulta julmalla tavalla pois, ihan kuin ei saisi olla onnellinen.
Kun olette asiasta kertoneet partnerillenne, niin millainen on ollut vastaanotto. Edeas muutama positiivinen kommentti olisi nyt tarpeen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..ten poikaystäväsi otti asian...olen itsekin vähän samanlaisessa tilanteessa.:-( jaksamista
Kyllä se suhde kestää... paitsi jos rupeet salaileen...
Ensinnäkin silloin kun herpeksen sait, olit suojaamattomassa yhdynnässä, (joissa aina taudin mahdollisuus)...Normaalit ihmiset menisivät testeihin heti, kun epäilisivät, että on jonkun taudin mahdollisuus...sinä et mennyt...
Toiseksi, uusi "se oikeasi" voi olla jopa se tartuttaja, jollette ole hänen kanssaan käyttäneet kondomia...vai mistä päättelit, että se on ollut jo kauan sinulla, jos kerran ei oireita??
Ei välttämättä kauhean mukava yllätys uudelle miehellesi, mutta parempi kuitenkin kertoa, jotta saa itse tehdä "valintansa"...onhan aina sekin mahdollisuus, ettei miehesi ole saanut tartuntaa, eikä halua saadakaan....tuskin sitä koko ikäänsä haluaa kondomin kanssa touhuta...
mua vitutti muutaman kuukauden kans oma tyhmyys, mut loppujen lopux vitutus loppu ja opin elämään herpeksen kanssa, eka vuosi oli helvettiä kun se oireili 2kk välein ...ja sit se onnex rupes rauhottumaan ja tulee enää noin 1 vuodessa (ollu mulla 8 vuotta) oireet on 3 viikkoo ja sit se on ohi taas....harrastimme silti suojaamatonta seksiä tyttökaverini kanssa vaikkei hänellä ollut herpestä, varoimme visusti olemasta yhdynnässä kuukauteen kun minulla rupesi tauti oireilemaan, seurustelimme 5 vuotta ja hän kävi vasta-ainetestissä ja ei löytynyt mitään! eli kun on varovainen, niin voi toinen säästyä tältä taudilta! tsemppiä! ei se maailmaa kaada, tää tauti on muuten yllättävän monella, siitä vaan vaietaan kuin muuri....
vaikka oisit saanut sen partneriltasi?
sitten se alkaakin se keskustelu siitä, kummalla se on ensiksi ollut tai kumpi on käynyt vieraissa, kun "minulla sitä ei ainakaan ole ollut"... Tiedän kokemuksesta, että onpi paha paikka... Ole rehellinen niin toinenkin (toivottavasti) on... Tsemppiä...
Kannattaa kertoa toiselle heti. Joutuu sen jossain vaiheessa kuitenkin kertomaan. Itsellä kävi niin, että tartutin toisen silloin suhteen alkuvaiheessa ennen kuin alettiin tosissaan olla. Vaikka alussa oli tuollainen iso kriisi, niin suhde kesti ja olemme yhä yhdessä. Lapsiakin on tullut. Se tavallaan helpotti, kun molemmilla oli tauti, niin ei tarvinnut miettiä toisen tartuttamista. Itselläni oireet olivat todella lieviä. Ei lähes ollenkaan kutinaa ja aivan pieniä rakkoja. Eikä ensimmäisen kerran jälkeen ole rakkoja tullut. Sain silloin hoitokuurin, joka tehosi todella hyvin eikä oireita ole sen jälkeen ollut. Kun asia selvisi, tuli tietysti riita ja huutoa ja itkimme molemmat. Vitutti tietysti molempia. Melko nopeasti, ehkä parissa kuukaudessa, siitä kuitenkin päästiin yli. Täytyy sanoa, että sen kokemuksen jälkeen olen suhtautunut eri tavalla asioihin. Olen tajunnut paremmin, että osalla omista teoista on peruuttamattomia seurauksia.
Jaksamista!
meillä ei ollut mitään ongelmaa, sanoin vaan poiaystävälleni että mulla on herpes, joka voi tarttua jos ollaan rakkuloiden aikaan yhdynnässä. hän sanoi vaan että täytyy sitten pidättäytyä seksistä silloin. mulla tulee rakkula sellaiseen paikkaan, jolta ei voi kondomilla suojautua.
on tietty teoriassa mahdollista, että tarttuisi latenttivaiheessakin, mutta lekurin mukaan erittäin harvinaista.
niin, ja sanoin sen vasta kun se ekan kerran ilmestyi, oltiin oltu jo silloin kauan yhdessä, ilman kondomia. silloin tosin luulin, ettei tartu kuin aktiivivaiheessa.
nyt ollaan oltu 10 v yhdessä ja on lapsiakin
hän myös on se oikea, ollut alusta alkaen
Kiitos kannustavista kommenteista. Kerrottuani asiasta poikaystävälleni olo on todellakin paljon parempi. Hän suhtautui asiaan todella ymmärtävästi. Ei mitään syyttelyä, hän vain totesi, että mikä on tapahtunut, niin sitä on enää turha surra, kun sille ei kuitenkaan mitään voi. Päätös harrastaa suojaamatonta seksiä oli sekä hänen, että minun. Nyt hän menee testeihin, ja sitten katsotaan, miten arki lähtee rullaamaan.
Poikaystäväni sanoin; jos tämä suhde kariutuu, niin ei se ainakaan tähän kaadu.
Joten kertokaa ihmiset kumpanillenne, ei ole muuta vaihtoehtoa.
mäkin sain 2 viikkoa sitten tartunnan yhden illan löydöltäni ja oon ihan rikki.. olen vasta 17 ja oon nyt jo saanu ryssittyy loppuelämäni. pelkään ihan hirveesti miten tähän tulee seuraavat suhtautuu..