Vanha hääkuva

Miten ensi visiitillä nuuskitaan kaikki valokuvat? Minä istuisin näppärästi sohvalla ja joisin kahvia pikkusormi pystyssä. Ei tulisi mieleenikään rynnätä kirjahyllyyn kuvia penkomaan.
Muutenkin millä oikeudella joku ensi kertaa talossa käyvä ihminen LOUKKAANTUU jostakin talon esineistöstä, oli se sitten mikä tahansa?
Miten minusta tuntuu, että kysymys on nyt omasta asenteesta?

ensi visiitti kirjoitti:

Miten ensi visiitillä nuuskitaan kaikki valokuvat? Minä istuisin näppärästi sohvalla ja joisin kahvia pikkusormi pystyssä. Ei tulisi mieleenikään rynnätä kirjahyllyyn kuvia penkomaan.
Muutenkin millä oikeudella joku ensi kertaa talossa käyvä ihminen LOUKKAANTUU jostakin talon esineistöstä, oli se sitten mikä tahansa?
Miten minusta tuntuu, että kysymys on nyt omasta asenteesta?

Lue lisää

Paraatipaikalla se kuva oli ja hääkuva. Ei siis mikä tahansa kuva.

En minäkään muistanut, kun pojan uusi kävi kylässä, ja minulla oli hyllyssä edesmenneen mieheni ja pojan exän nätti juhannuskuva. Enhän minä muistanut sitä poistaa näkyvistä.
Eivät sanoneet mitään, mutta kai huomasivat-
Panin sen nyt heti laaatikkoon, ettei enää häiritse.

Tämän takia en aiokaan kertoa anopille tai muillekaan mieheni sukulaisille että saamme vauvan..Ainoastaan omille sukulaisilleni..senkin jälkeen kun lapsi syntyy aion välttää miehen sukulaisia, anopilla on jo lapsenlapsia mieheni edellisestä suhteesta ja myös toisella pojalla on jo lapsi..Eipä tartte näytellä pitävänsä minusta tai lapsestani..Eihän me kuitenkaan koskaan olla niin hyviä kun miheni ex ja heidän lapset..!!!

äityli kirjoitti:

Tämän takia en aiokaan kertoa anopille tai muillekaan mieheni sukulaisille että saamme vauvan..Ainoastaan omille sukulaisilleni..senkin jälkeen kun lapsi syntyy aion välttää miehen sukulaisia, anopilla on jo lapsenlapsia mieheni edellisestä suhteesta ja myös toisella pojalla on jo lapsi..Eipä tartte näytellä pitävänsä minusta tai lapsestani..Eihän me kuitenkaan koskaan olla niin hyviä kun miheni ex ja heidän lapset..!!!

Lue lisää

Anoppi jättänyt ex-eukon valokuvan esiin, kun uusikki tulee taloon?

No, hirveeta ihan!

Koko suku boikottiin vaan. Ei kenellekään mitään tietoa miehen uudesta elämästä! Tuomitaan kaikki!
Näytetään suvulle, että täällä ei kuvia kumarrella. Yhtään kuvaa suvusta ei oteta vastaan. Mies hylätköön heidät jokaisen. Eihan he olekaan kuin miehen äidin, ja siis anopin, ja lastenlasten sukulaisia. Pyh.

Niin sitä pitää. Uusikki näyttää millaisen vaimon miehen olisi kuulunut ottaa heti eka kerralla.
Kirjahyllyyn ei muita kuvia kuin oma naama.

äityli kirjoitti:

Tämän takia en aiokaan kertoa anopille tai muillekaan mieheni sukulaisille että saamme vauvan..Ainoastaan omille sukulaisilleni..senkin jälkeen kun lapsi syntyy aion välttää miehen sukulaisia, anopilla on jo lapsenlapsia mieheni edellisestä suhteesta ja myös toisella pojalla on jo lapsi..Eipä tartte näytellä pitävänsä minusta tai lapsestani..Eihän me kuitenkaan koskaan olla niin hyviä kun miheni ex ja heidän lapset..!!!

Lue lisää

JOS te teette vauvan niin aivan varmasti anoppisi rakastaa tätä vauvaa aivan yhtä paljon kuin muitakin lapsenlapsiaan.Toivottavasti et tule raskaaksi ennenkuin olet sinut asian kanssa että miehelläsi on ollut muitakin,miten on sinun laitasi-olitko neitsyt kun tapasitte?

äityli kirjoitti:

Tämän takia en aiokaan kertoa anopille tai muillekaan mieheni sukulaisille että saamme vauvan..Ainoastaan omille sukulaisilleni..senkin jälkeen kun lapsi syntyy aion välttää miehen sukulaisia, anopilla on jo lapsenlapsia mieheni edellisestä suhteesta ja myös toisella pojalla on jo lapsi..Eipä tartte näytellä pitävänsä minusta tai lapsestani..Eihän me kuitenkaan koskaan olla niin hyviä kun miheni ex ja heidän lapset..!!!

Lue lisää

Oletkos kysynyt miehesi mielipidettä? Yhdessä kuitenkin sen lapseNNE saatte. Haluaako hän jättää omat vanhempansa syrjään lapsenlapsiensa elämästä? Ettet nyt vain kiukuissasi ole omimassa yhteisiä lapsianne itsellesi.

äityli kirjoitti:

Tämän takia en aiokaan kertoa anopille tai muillekaan mieheni sukulaisille että saamme vauvan..Ainoastaan omille sukulaisilleni..senkin jälkeen kun lapsi syntyy aion välttää miehen sukulaisia, anopilla on jo lapsenlapsia mieheni edellisestä suhteesta ja myös toisella pojalla on jo lapsi..Eipä tartte näytellä pitävänsä minusta tai lapsestani..Eihän me kuitenkaan koskaan olla niin hyviä kun miheni ex ja heidän lapset..!!!

Lue lisää

No eikös yleensä lapsen tuleva isä kerro ilouutisen omille sukulaisilleen... miten ajattelit vaientaa hänet? Niin, ja onhan se hienoa että hänen edellisen avioliiton lapset nyt saavat sisar- tai velipuolen.... voivat olla hyvinkin positiivisesti innostuneita.

Ethän kuvittele että sinulla on yksinoikeus TEIDÄN tulevaan lapseenne.

Onnellista odotuksen aikaa toivoen.

äityli kirjoitti:

Tämän takia en aiokaan kertoa anopille tai muillekaan mieheni sukulaisille että saamme vauvan..Ainoastaan omille sukulaisilleni..senkin jälkeen kun lapsi syntyy aion välttää miehen sukulaisia, anopilla on jo lapsenlapsia mieheni edellisestä suhteesta ja myös toisella pojalla on jo lapsi..Eipä tartte näytellä pitävänsä minusta tai lapsestani..Eihän me kuitenkaan koskaan olla niin hyviä kun miheni ex ja heidän lapset..!!!

Lue lisää

sulla taitaa olla paha itsetunto-ongelma!

Voisikohan siellä sitten olla ristiäisissä otettu kuva tms. eikä mikään "rakkaudenjuhlakuva"?
Tottakai se loukkaa uutta naimiisiinmenijää.

Anonyymi kirjoitti:

Voisikohan siellä sitten olla ristiäisissä otettu kuva tms. eikä mikään "rakkaudenjuhlakuva"?
Tottakai se loukkaa uutta naimiisiinmenijää.

Entä jos sellaista kuvaa ei ole? Onko mitenkään mahdollista, että ko. kuva olisi ainoa kuva niistä "lasten vanhemmista"? Sinällään en ymmärrä minkään kuvan tunkemista paraatipaikalle, mutta sallin ihmisten tehdä ihan kuten tahtovat. Kaikesta te jaksatte mielenne pahottaa!

äityli kirjoitti:

Tämän takia en aiokaan kertoa anopille tai muillekaan mieheni sukulaisille että saamme vauvan..Ainoastaan omille sukulaisilleni..senkin jälkeen kun lapsi syntyy aion välttää miehen sukulaisia, anopilla on jo lapsenlapsia mieheni edellisestä suhteesta ja myös toisella pojalla on jo lapsi..Eipä tartte näytellä pitävänsä minusta tai lapsestani..Eihän me kuitenkaan koskaan olla niin hyviä kun miheni ex ja heidän lapset..!!!

Lue lisää

Otat lapsesta nätin kuvan ja sitten katsot, millä hyllyllä sitä pidetään, kun menet visiitille.
Siis, sen jälkeen, kun olet kertonut lapsesi syntymästä, esimerkiksi lapsen täyttäessä 5v. Miehelläsi ei liene asiaan mitään sanomista.

Juuh, koko menneisyys on syytä piilottaa kiven ja kannon alle kun uusi epävarma ja mustasukkaisuudessa kieriskelevä naikkonen astuu kuvioihin. Onkohan naisella sitten omassa menneisyydessä musta aukko ja mihin hän on ex miehiensä kuvat piilottanut?

On se kummallista jos anoppi ja appi eivät saa pitää muistojaan & muistoesineitään omassa kodissaan siellä missä lystäävät. On kestettävä se totuus että vain ensimmäinen avioliitto ja lapset merkitsee jotain ikuisesti, sen jälkeisillä suhteilla ja lapsilla ei ole enään mitään merkitystä. Yhdellä sisaruksellani on jo kolmas liitto meneillään, eikä niillä ole enään mitään merkitystä sukulaisille, ei edes omille vanhemmilleen. Kaikki ovat vain lopen kyllästyneitä, eikä ketään jaksa enään kiinnostaa jatkuvat avioliitot ja erot.

eivät edes kuvia kestä kirjoitti:

Juuh, koko menneisyys on syytä piilottaa kiven ja kannon alle kun uusi epävarma ja mustasukkaisuudessa kieriskelevä naikkonen astuu kuvioihin. Onkohan naisella sitten omassa menneisyydessä musta aukko ja mihin hän on ex miehiensä kuvat piilottanut?

On se kummallista jos anoppi ja appi eivät saa pitää muistojaan & muistoesineitään omassa kodissaan siellä missä lystäävät. On kestettävä se totuus että vain ensimmäinen avioliitto ja lapset merkitsee jotain ikuisesti, sen jälkeisillä suhteilla ja lapsilla ei ole enään mitään merkitystä. Yhdellä sisaruksellani on jo kolmas liitto meneillään, eikä niillä ole enään mitään merkitystä sukulaisille, ei edes omille vanhemmilleen. Kaikki ovat vain lopen kyllästyneitä, eikä ketään jaksa enään kiinnostaa jatkuvat avioliitot ja erot.

Lue lisää

Uusperheiden kestohäirikkö on löytänyt uuden forumin henkiselle oksennukselleen.

Miksi et käytä nimimerkkiä "Katkeroitunut jätetty", niin uudetkin tuttavuutesi hoksaisivat mistä oikein on kysymys...

eivät edes kuvia kestä kirjoitti:

Juuh, koko menneisyys on syytä piilottaa kiven ja kannon alle kun uusi epävarma ja mustasukkaisuudessa kieriskelevä naikkonen astuu kuvioihin. Onkohan naisella sitten omassa menneisyydessä musta aukko ja mihin hän on ex miehiensä kuvat piilottanut?

On se kummallista jos anoppi ja appi eivät saa pitää muistojaan & muistoesineitään omassa kodissaan siellä missä lystäävät. On kestettävä se totuus että vain ensimmäinen avioliitto ja lapset merkitsee jotain ikuisesti, sen jälkeisillä suhteilla ja lapsilla ei ole enään mitään merkitystä. Yhdellä sisaruksellani on jo kolmas liitto meneillään, eikä niillä ole enään mitään merkitystä sukulaisille, ei edes omille vanhemmilleen. Kaikki ovat vain lopen kyllästyneitä, eikä ketään jaksa enään kiinnostaa jatkuvat avioliitot ja erot.

Lue lisää

...hieman yli!

Oli puhe vain yhdestä hääkuvasta - ei koko menneisyydestä. Ja itse olen ainakin ex-miehieni kuvat hävittänyt lopullisesti tai ainakin laittanut syvälle komeron uumeniin. Ei TODELLAKAAN ole koskaan tullut mieleeni pitää niitä näytillä kirjahyllyssä. Miksi uudelle suvulle täytyisi toitottaa ja esitellä kaikki ne entiset? Tosiaan, on eri asia, jos on oltu naimisissa ja lapsiakin on. Mutta silti hieman ihmettelen, miksi anoppilassa täytyy lapsien takia pitää ex-miniän kuvaa esillä? En kai ole nyt tarpeeksi empaattinen, kun en osaa eläytyä lapsen asemaan. Vai onkohan niin, että lapset itse ovat halunneet, että äitinsä kuva on mummolassa esillä. Mene ja tiedä....

Olen ilmeisen epävarma ja mustasukkainen, mutta kyllä minuakin ällöttäisi ex-hääkuvat anoppilassa ensivisiitilläni. Olen alkuperäisen kanssa samoilla jäljillä ja ymmärrän hänen ihmetyksensä.

Ei ollut kyse siitä, etteikö anoppi ja appi SAISI pitää esillä kotonaan mitä esineitä ja kuvia tahansa. Tietenkin saavat. Hieman vain hienotunteisuutta, kiitos!

Sara kirjoitti:

Uusperheiden kestohäirikkö on löytänyt uuden forumin henkiselle oksennukselleen.

Miksi et käytä nimimerkkiä "Katkeroitunut jätetty", niin uudetkin tuttavuutesi hoksaisivat mistä oikein on kysymys...

Lue lisää

Ei ole yhtään mitään uusperheitä vastaan kun ne eivät yhtään mitään sukulaisille merkitsekkään.

Hunajameloni74 kirjoitti:

...hieman yli!

Oli puhe vain yhdestä hääkuvasta - ei koko menneisyydestä. Ja itse olen ainakin ex-miehieni kuvat hävittänyt lopullisesti tai ainakin laittanut syvälle komeron uumeniin. Ei TODELLAKAAN ole koskaan tullut mieleeni pitää niitä näytillä kirjahyllyssä. Miksi uudelle suvulle täytyisi toitottaa ja esitellä kaikki ne entiset? Tosiaan, on eri asia, jos on oltu naimisissa ja lapsiakin on. Mutta silti hieman ihmettelen, miksi anoppilassa täytyy lapsien takia pitää ex-miniän kuvaa esillä? En kai ole nyt tarpeeksi empaattinen, kun en osaa eläytyä lapsen asemaan. Vai onkohan niin, että lapset itse ovat halunneet, että äitinsä kuva on mummolassa esillä. Mene ja tiedä....

Olen ilmeisen epävarma ja mustasukkainen, mutta kyllä minuakin ällöttäisi ex-hääkuvat anoppilassa ensivisiitilläni. Olen alkuperäisen kanssa samoilla jäljillä ja ymmärrän hänen ihmetyksensä.

Ei ollut kyse siitä, etteikö anoppi ja appi SAISI pitää esillä kotonaan mitä esineitä ja kuvia tahansa. Tietenkin saavat. Hieman vain hienotunteisuutta, kiitos!

Lue lisää

Itseäsi voi hävettää exien kuvien määrä omassa kirjahyllyssäsi mutta on aivan eri asia jos mummot ja vaarit haluaa pitää lstenlastensa vanhempien hääkuvat kirjahyllyssä. Ei se todellakaan ole vakavaa. Aikuinen järkevä ihminen ymmärtää mistä on kysymys, eikä koe kuvia enään uhkaksi :))

vieraalla reviirillä kirjoitti:

Itseäsi voi hävettää exien kuvien määrä omassa kirjahyllyssäsi mutta on aivan eri asia jos mummot ja vaarit haluaa pitää lstenlastensa vanhempien hääkuvat kirjahyllyssä. Ei se todellakaan ole vakavaa. Aikuinen järkevä ihminen ymmärtää mistä on kysymys, eikä koe kuvia enään uhkaksi :))

Lue lisää

..itseäni mikään, muiden puolesta hävettää, kun eivät osaa olla hienotunteisia.

Itse ensimmäisessä kirjoituksessasi mainitsit exien valokuvat, siksi minäkin mainitsin niistä kirjoituksessani. Todellakin ne ja hääkuvat ovat kaksi eri asiaa.

Ei ole vakavaa pitää exien kuvia seinillä tai kirjahyllyissä, kaikki eivät vain sitä ymmärrä. Minä ja alkuperäinen kirjoittaja emme sitä ymmärrä. Sinä ymmärrät, hyvä niin.

Ja eihän se kuva olekaan mikään uhka millekään. Tuskin kenenkään rakkaus ja avioliitto valokuviin kaatuu. Järki ja tunne vain eivät aina kulje käsi kädessä. Mielestäni järkeväkin ihminen voi loukkaantua toisen epätahdikkuudesta, vaikka kuinka järjellä yrittäisi järkeillä.

vieraalla reviirillä kirjoitti:

Itseäsi voi hävettää exien kuvien määrä omassa kirjahyllyssäsi mutta on aivan eri asia jos mummot ja vaarit haluaa pitää lstenlastensa vanhempien hääkuvat kirjahyllyssä. Ei se todellakaan ole vakavaa. Aikuinen järkevä ihminen ymmärtää mistä on kysymys, eikä koe kuvia enään uhkaksi :))

Lue lisää

Varsinkin tyttärien kohdalla korvaavat eron sattuessa aikas nopeasti kuvan pelkästä tyttärestä ;) Ja jos olet tuo uusperhe-häirikkö joka tuossa kirjoitteli niin rauhoitu itse ja jalat maahan.

Osanottoni miniälle, kun anoppi on täysi törppö, mokomakin.
Ei sen kanssa siis mitään yhteyksiä.
Toivottavasti miehelläsi on 75 % isänsä geenejä.
Olisihan se ihan karmeeta, jos mies olisi perinyt sen törppöyden.
Ehkä onnistut kouluttamaan hänestä kuitenkin itsellesi sopivan

vieraalla reviirillä kirjoitti:

Itseäsi voi hävettää exien kuvien määrä omassa kirjahyllyssäsi mutta on aivan eri asia jos mummot ja vaarit haluaa pitää lstenlastensa vanhempien hääkuvat kirjahyllyssä. Ei se todellakaan ole vakavaa. Aikuinen järkevä ihminen ymmärtää mistä on kysymys, eikä koe kuvia enään uhkaksi :))

Lue lisää

Kyseessä on uusikko, joka ei ole varma mistään.
Että sitten vielä miehen äiti pitää sen vanhan kuvaa hyllyssä, sehän osoittaa, että hän haluaa lämmittää vanhan suhteen. Ei hyväksy tätä uutta, saattaa jopa puhua miehen lapsista, vaikka uusikko on huoneessa. Voi mainita lapsen äidinkin, ihan nimeltä.
Pysyyköhän siinä enää tajuissaan!
Mieskin voi yllättää ja kysyä äidiltään, onko lapsia näkynyt. Ihan järkyttävää.
Pahinta ehkä, että mies alkaa tuoda lapsiaan kotiinsa, vaikka uusikko on siellä pahaa aavistamatta.
Kaikenlaista tuo valokuva ennustaa, joten kaikkeen on syytä varautua.

...aiheen ohi, mutta tekstissäsi pisti silmään tuo lausahdus "...jonain päivänä saatat tarvita häntä kipeästi avuksi". Eikä tämä ajatus ole esiintynyt pelkästään sinun tekstissäsi, vaan monissa muissakin täällä palstalla.

Olen nyt mielestänne lapsellinen, tyhmä ja vaikka sun mikä, mutta ylipäätään vierastan tuollaista ajattelua. Siis että avun toivossa täytyy olla hyvissä väleissä ja nieleskellä ja sietää esim. anopilta kaikenlaista. "Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt". Eli anoppi/appi on aika ajattelematon joissain sanoissaan/toimissaan, mutta silti vain pitää säilyttää välit, koska ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa häneltä tarvitsee jotakin. Mielestäni tuo on jotenkin "likaista peliä". En ainakaan itse perusta mitään ihmissuhdetta minkäänlaiselle toisesta hyötymiselle. Jos ei toimi, niin ei toimi.

Olen huomannut, että monet hieman iäkkäämmät ihmiset ajattelevat juuri noin: että heitä täytyy kunnioittaa, koska heistä on niin kamalasti apua.

Tuli vain mieleen.....

Hunajameloni74 kirjoitti:

...aiheen ohi, mutta tekstissäsi pisti silmään tuo lausahdus "...jonain päivänä saatat tarvita häntä kipeästi avuksi". Eikä tämä ajatus ole esiintynyt pelkästään sinun tekstissäsi, vaan monissa muissakin täällä palstalla.

Olen nyt mielestänne lapsellinen, tyhmä ja vaikka sun mikä, mutta ylipäätään vierastan tuollaista ajattelua. Siis että avun toivossa täytyy olla hyvissä väleissä ja nieleskellä ja sietää esim. anopilta kaikenlaista. "Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt". Eli anoppi/appi on aika ajattelematon joissain sanoissaan/toimissaan, mutta silti vain pitää säilyttää välit, koska ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa häneltä tarvitsee jotakin. Mielestäni tuo on jotenkin "likaista peliä". En ainakaan itse perusta mitään ihmissuhdetta minkäänlaiselle toisesta hyötymiselle. Jos ei toimi, niin ei toimi.

Olen huomannut, että monet hieman iäkkäämmät ihmiset ajattelevat juuri noin: että heitä täytyy kunnioittaa, koska heistä on niin kamalasti apua.

Tuli vain mieleen.....

Lue lisää

Ensimmäisenä perinnönjaolla tappelemassa. Ainakin kuoleman jälkeen kaikki kelpaa mitä irti saadaan.

Nähty on kirjoitti:

Ensimmäisenä perinnönjaolla tappelemassa. Ainakin kuoleman jälkeen kaikki kelpaa mitä irti saadaan.

...miksi ne tossukkamiehet antavat vaimojensa mennä sinne riehumaan? Pitäisivät itse puolensa.

Mielestäni puolison vanhempien perintö ei -ainakaan suoranaisesti- kuulu miniälle/vävylle tippaakaan.

Ja ehei, itse henkilökohtaisesti en voi kuvitellakaan tarvitsevani yhtään ainutta tavaraa mieheni vanhempien huushollista. Eivätköhän ne romut ole lähinnä riesa jälkeenjääville lapsille: rahanmenoa vain, kun koittaa ne koinsyömät aataminaikuiset lumput jonnekin työntää... :-/

Hunajameloni74 kirjoitti:

...aiheen ohi, mutta tekstissäsi pisti silmään tuo lausahdus "...jonain päivänä saatat tarvita häntä kipeästi avuksi". Eikä tämä ajatus ole esiintynyt pelkästään sinun tekstissäsi, vaan monissa muissakin täällä palstalla.

Olen nyt mielestänne lapsellinen, tyhmä ja vaikka sun mikä, mutta ylipäätään vierastan tuollaista ajattelua. Siis että avun toivossa täytyy olla hyvissä väleissä ja nieleskellä ja sietää esim. anopilta kaikenlaista. "Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt". Eli anoppi/appi on aika ajattelematon joissain sanoissaan/toimissaan, mutta silti vain pitää säilyttää välit, koska ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa häneltä tarvitsee jotakin. Mielestäni tuo on jotenkin "likaista peliä". En ainakaan itse perusta mitään ihmissuhdetta minkäänlaiselle toisesta hyötymiselle. Jos ei toimi, niin ei toimi.

Olen huomannut, että monet hieman iäkkäämmät ihmiset ajattelevat juuri noin: että heitä täytyy kunnioittaa, koska heistä on niin kamalasti apua.

Tuli vain mieleen.....

Lue lisää

Ei tokikaan kaikkea tarvitse niellä ja sietää. Aika mustavalkoista ajattelua, että joko nielee ja sietää kaiken tai sitten pitää anopin olla tasan tarkkaan miniän mielen mukainen, eikös.

Hääkuvan tai muun vanhan kuvan esillä pitäminen on aika pieni juttu. Alkuperäinen kirjoittaja ei maininnut, että onko muutakin hankaluutta kuin tämä. Hän on kuitenkin valmis jättämään kaikki tulevaisuuden vierailut väliin, ilmeisesti juuri tämän hääkuvajupakan takia.

Kuitenkin toimivat ja hyvät perhesuhteet ovat ihan oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia. Ei hyvän perintöosan toivossa, vaan siksi, että perhe on ihmiselämässä pysyvä asia, toisin kuin ystävyydet, työyhteisöt yms. porukat. Ja niinpä on luontevaa, että kun elämän joku suuri kriisi iskee, niin perheen sisältä löytyy auttava käsi ja turvallinen olkapää, mihin nojata.

Anoppi on puolison äiti ja jos perhettä kohtaa jokin onnettomuus, niin äitiähän siihen hätään kaivataan. Vaikka miniä ei pahemmin anoppia arvostaisikaan, niin anoppi ei varmasti poikaansa ja lapsenlapsiaan niin vain hädän hetkellä hylkää (tiedän, poikkeuksia on, mutta noin yleensä). Jo pelkkä henkinen tuki edes osalle perhettä voi kriisitilanteessa merkitä enemmän kuin minkään ammattiauttajan antama apu. Ja myös fyysisesti, onhan hyvä jos voit mennä anoppilaan turvaan jos esim. kotisi on palanut tms., eikö?

Nuorena arvelee olevansa kaikkivoipa ja selviävänsä mistä tahansa yksin. Kun ikää karttuu, ymmärtää, että elämä on täynnä ikäviä yllätyksiä ja silloin on aika mukavaa, kun on hyvät välit kaikkiin läheisiin ihmisiin. Enpä haluaisi joutua pyytämään apua anopilta, jota en ole vuosiin käynyt tervehtimässä.

Muistattehan ehdottomuudessanne, että lapsetkin tarvitsevat sitä anoppia ihan omaan tarkoitukseensa. Ettehän kylmennä välejä niin jäätäviksi, että lapset eivät enää mummolaan pääse?

Nainen, 36 v. kirjoitti:

Ei tokikaan kaikkea tarvitse niellä ja sietää. Aika mustavalkoista ajattelua, että joko nielee ja sietää kaiken tai sitten pitää anopin olla tasan tarkkaan miniän mielen mukainen, eikös.

Hääkuvan tai muun vanhan kuvan esillä pitäminen on aika pieni juttu. Alkuperäinen kirjoittaja ei maininnut, että onko muutakin hankaluutta kuin tämä. Hän on kuitenkin valmis jättämään kaikki tulevaisuuden vierailut väliin, ilmeisesti juuri tämän hääkuvajupakan takia.

Kuitenkin toimivat ja hyvät perhesuhteet ovat ihan oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia. Ei hyvän perintöosan toivossa, vaan siksi, että perhe on ihmiselämässä pysyvä asia, toisin kuin ystävyydet, työyhteisöt yms. porukat. Ja niinpä on luontevaa, että kun elämän joku suuri kriisi iskee, niin perheen sisältä löytyy auttava käsi ja turvallinen olkapää, mihin nojata.

Anoppi on puolison äiti ja jos perhettä kohtaa jokin onnettomuus, niin äitiähän siihen hätään kaivataan. Vaikka miniä ei pahemmin anoppia arvostaisikaan, niin anoppi ei varmasti poikaansa ja lapsenlapsiaan niin vain hädän hetkellä hylkää (tiedän, poikkeuksia on, mutta noin yleensä). Jo pelkkä henkinen tuki edes osalle perhettä voi kriisitilanteessa merkitä enemmän kuin minkään ammattiauttajan antama apu. Ja myös fyysisesti, onhan hyvä jos voit mennä anoppilaan turvaan jos esim. kotisi on palanut tms., eikö?

Nuorena arvelee olevansa kaikkivoipa ja selviävänsä mistä tahansa yksin. Kun ikää karttuu, ymmärtää, että elämä on täynnä ikäviä yllätyksiä ja silloin on aika mukavaa, kun on hyvät välit kaikkiin läheisiin ihmisiin. Enpä haluaisi joutua pyytämään apua anopilta, jota en ole vuosiin käynyt tervehtimässä.

Muistattehan ehdottomuudessanne, että lapsetkin tarvitsevat sitä anoppia ihan omaan tarkoitukseensa. Ettehän kylmennä välejä niin jäätäviksi, että lapset eivät enää mummolaan pääse?

Lue lisää

Iäkkäitä ihmisiä täytyy kunnioittaa, koska he ovat iäkkäitä. Piste.

Tätä opetettiin vielä vuonna -70 syntyneille, mutta ilmeisesti -74 syntyneet jäivät jo ilman tätä tietoa. Nuoremmista puhumattakaan.

Ymmärrät tämän viisauden merkityksen viimeistään sitten kun olet itsekin vanha. Minulle tämä on avautunut onneksi jo nuorena, olen sitten tullutkin mukavasti toimeen kaikenlaisten kääkkien kanssa:).

Nainen, 36 v. kirjoitti:

Iäkkäitä ihmisiä täytyy kunnioittaa, koska he ovat iäkkäitä. Piste.

Tätä opetettiin vielä vuonna -70 syntyneille, mutta ilmeisesti -74 syntyneet jäivät jo ilman tätä tietoa. Nuoremmista puhumattakaan.

Ymmärrät tämän viisauden merkityksen viimeistään sitten kun olet itsekin vanha. Minulle tämä on avautunut onneksi jo nuorena, olen sitten tullutkin mukavasti toimeen kaikenlaisten kääkkien kanssa:).

Lue lisää

Ja höpö höpö. Kukas tuommoisen jumalankäskyn muka on kelleen antanut ja milläs valtuudella. Eikä sitä ole kiveen hakattukaan.

En minä ainakaan kunnioita ilkeää ihmistä, on hän sitten 30-, 50- tai 75-vuotias. "Ja piste."

millään muotoa kirjoitti:

Ja höpö höpö. Kukas tuommoisen jumalankäskyn muka on kelleen antanut ja milläs valtuudella. Eikä sitä ole kiveen hakattukaan.

En minä ainakaan kunnioita ilkeää ihmistä, on hän sitten 30-, 50- tai 75-vuotias. "Ja piste."

Lue lisää

Näin opetettiin "ennen vanhaan" eli äitini (synt.-37), mummoni, tätini yms. vanhemmat ihmiset kasvattivat näin lapsiaan.

Ja piste. Vanhoja ihmisiä kunnioitetaan, olivatpa he ilkeitä tai eivät. Jutun juoni on siinä, että vanhuus tuo vaivoja ja ongelmia, jotka voivat tehdä ihmisestä ilkeän, tai sitten hän on luonnostaan sellainen. Mutta korkea ikä suo eräänlaisen "erivapauden" ja nuoremmat osoittavat peruskunnioitusta vanhusta kohtaan. Yksinkertaisesti siksi, että toinen on vanha ja toinen on nuori.

Jos nykypäivän miniätkin muistaisivat tämän peruslähtökohdan, niin luulenpa että elämä sujuisi monessa perheessä lokoisammin...

Oma anoppini - tai oikeammin anoppipuoleni- on maailman ärsyttävin ihminen ja ihan oikeasti en olisi hänen kanssaan missään tekemisissä, jos ei miestäni olisi. Mutta hyvän kotikasvatukseni ansiosta osaan hymyillä sisäänpäin, kun anoppi kotkottelee kaameita ajatuksiaan ja pärjään tässä perheessä mainiosti. Voin ihan hyvin jättää aivoni ja itsetuntoni narikkaan, kun anopin seurassa olen.

Olen miniänä tässä perheessä ja minun roolini on olla se vastaanottava osapuoli. Toki omassa kodissani olen sitten emäntä ja ykkösnainen, mutta eipä se anoppi silmille meillä ollessaan hyppelekään. "Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin."

Nainen, 36 v. kirjoitti:

Ei tokikaan kaikkea tarvitse niellä ja sietää. Aika mustavalkoista ajattelua, että joko nielee ja sietää kaiken tai sitten pitää anopin olla tasan tarkkaan miniän mielen mukainen, eikös.

Hääkuvan tai muun vanhan kuvan esillä pitäminen on aika pieni juttu. Alkuperäinen kirjoittaja ei maininnut, että onko muutakin hankaluutta kuin tämä. Hän on kuitenkin valmis jättämään kaikki tulevaisuuden vierailut väliin, ilmeisesti juuri tämän hääkuvajupakan takia.

Kuitenkin toimivat ja hyvät perhesuhteet ovat ihan oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia. Ei hyvän perintöosan toivossa, vaan siksi, että perhe on ihmiselämässä pysyvä asia, toisin kuin ystävyydet, työyhteisöt yms. porukat. Ja niinpä on luontevaa, että kun elämän joku suuri kriisi iskee, niin perheen sisältä löytyy auttava käsi ja turvallinen olkapää, mihin nojata.

Anoppi on puolison äiti ja jos perhettä kohtaa jokin onnettomuus, niin äitiähän siihen hätään kaivataan. Vaikka miniä ei pahemmin anoppia arvostaisikaan, niin anoppi ei varmasti poikaansa ja lapsenlapsiaan niin vain hädän hetkellä hylkää (tiedän, poikkeuksia on, mutta noin yleensä). Jo pelkkä henkinen tuki edes osalle perhettä voi kriisitilanteessa merkitä enemmän kuin minkään ammattiauttajan antama apu. Ja myös fyysisesti, onhan hyvä jos voit mennä anoppilaan turvaan jos esim. kotisi on palanut tms., eikö?

Nuorena arvelee olevansa kaikkivoipa ja selviävänsä mistä tahansa yksin. Kun ikää karttuu, ymmärtää, että elämä on täynnä ikäviä yllätyksiä ja silloin on aika mukavaa, kun on hyvät välit kaikkiin läheisiin ihmisiin. Enpä haluaisi joutua pyytämään apua anopilta, jota en ole vuosiin käynyt tervehtimässä.

Muistattehan ehdottomuudessanne, että lapsetkin tarvitsevat sitä anoppia ihan omaan tarkoitukseensa. Ettehän kylmennä välejä niin jäätäviksi, että lapset eivät enää mummolaan pääse?

Lue lisää

...että ajattelutapani on toisinaan aika mustavalkoista.

Tottakai hyvät ja toimivat perhesuhteet ovat tavoittelemisen arvoinen juttu, mutta kun itse ainakin olen kertakaikkiaan huomannut että se on mahdottomuus näiden mieheni vanhempien kanssa. Heidän ajattelutapansa, arvonsa ja asenteensa ovat NIIIIIN kaukana omistani, että olen jo lopettanut minkäänlaisen yrittämisen heidän suhteensa. Olkoot. Miehelleni ja lapselleni (kai...) anoppini ja appiukkoni ovat tärkeät, mutta mulle lähinnä välttämätön pakko. Jos perhettämme kohtaa joku kriisi, en todellakaan ensimmäisenä mene sieltä apua pyytämään. Onneksi on muita tahoja.

Kirjoituksesi on todella lämminhenkinen ja fiksu, mutta mikään mainitsemasi hyvä asia ei päde ainakaan minun ja appivanhempieni suhteessa.

Nainen, 36 v. kirjoitti:

Iäkkäitä ihmisiä täytyy kunnioittaa, koska he ovat iäkkäitä. Piste.

Tätä opetettiin vielä vuonna -70 syntyneille, mutta ilmeisesti -74 syntyneet jäivät jo ilman tätä tietoa. Nuoremmista puhumattakaan.

Ymmärrät tämän viisauden merkityksen viimeistään sitten kun olet itsekin vanha. Minulle tämä on avautunut onneksi jo nuorena, olen sitten tullutkin mukavasti toimeen kaikenlaisten kääkkien kanssa:).

Lue lisää

...mutta vain kahdella sanalla:
Höpö höpö.

Nainen, 36 v. kirjoitti:

Näin opetettiin "ennen vanhaan" eli äitini (synt.-37), mummoni, tätini yms. vanhemmat ihmiset kasvattivat näin lapsiaan.

Ja piste. Vanhoja ihmisiä kunnioitetaan, olivatpa he ilkeitä tai eivät. Jutun juoni on siinä, että vanhuus tuo vaivoja ja ongelmia, jotka voivat tehdä ihmisestä ilkeän, tai sitten hän on luonnostaan sellainen. Mutta korkea ikä suo eräänlaisen "erivapauden" ja nuoremmat osoittavat peruskunnioitusta vanhusta kohtaan. Yksinkertaisesti siksi, että toinen on vanha ja toinen on nuori.

Jos nykypäivän miniätkin muistaisivat tämän peruslähtökohdan, niin luulenpa että elämä sujuisi monessa perheessä lokoisammin...

Oma anoppini - tai oikeammin anoppipuoleni- on maailman ärsyttävin ihminen ja ihan oikeasti en olisi hänen kanssaan missään tekemisissä, jos ei miestäni olisi. Mutta hyvän kotikasvatukseni ansiosta osaan hymyillä sisäänpäin, kun anoppi kotkottelee kaameita ajatuksiaan ja pärjään tässä perheessä mainiosti. Voin ihan hyvin jättää aivoni ja itsetuntoni narikkaan, kun anopin seurassa olen.

Olen miniänä tässä perheessä ja minun roolini on olla se vastaanottava osapuoli. Toki omassa kodissani olen sitten emäntä ja ykkösnainen, mutta eipä se anoppi silmille meillä ollessaan hyppelekään. "Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin."

Lue lisää

..typerimpiä kirjoituksia mitä tältä palstalta olen lukenut!

Hunajameloni74 kirjoitti:

...aiheen ohi, mutta tekstissäsi pisti silmään tuo lausahdus "...jonain päivänä saatat tarvita häntä kipeästi avuksi". Eikä tämä ajatus ole esiintynyt pelkästään sinun tekstissäsi, vaan monissa muissakin täällä palstalla.

Olen nyt mielestänne lapsellinen, tyhmä ja vaikka sun mikä, mutta ylipäätään vierastan tuollaista ajattelua. Siis että avun toivossa täytyy olla hyvissä väleissä ja nieleskellä ja sietää esim. anopilta kaikenlaista. "Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt". Eli anoppi/appi on aika ajattelematon joissain sanoissaan/toimissaan, mutta silti vain pitää säilyttää välit, koska ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa häneltä tarvitsee jotakin. Mielestäni tuo on jotenkin "likaista peliä". En ainakaan itse perusta mitään ihmissuhdetta minkäänlaiselle toisesta hyötymiselle. Jos ei toimi, niin ei toimi.

Olen huomannut, että monet hieman iäkkäämmät ihmiset ajattelevat juuri noin: että heitä täytyy kunnioittaa, koska heistä on niin kamalasti apua.

Tuli vain mieleen.....

Lue lisää

Viimme aikaisten perhehelvettitapahtumien vuoksi yhteisöllisyys kunniaan. Jokainen meistä tarvitsee toistaan silloin tällöin ja siihen on hyvä totutella, jos omat voimat eivät riitä voi pyytää apua lähiomaisilta, naapureilta jne..
Uusperheen perustaneena voin sanoa, että kaikki kostit ovat sallittuja, että sopu säilyy uusien ja entisten välillä ja kuka siitä hyötyy me kaikki ja etenkin lapset. Olen istunut uuden mieheni ja äitini kanssa ex-mieheni uudenperheen ja heidän sukulaistensa kanssa niin rippijuhlissa kuin lakkiaisissa rinta rinnan, eikä siinä sen kummempaa. Valokuvat ovat sen suvun historiaa ja sillä siisti. Ehkä teillä ei vielä ole ollut todellisia vaikeuksia, kun meinnaatte lillukan varsiin kompastua.

Nainen, 36 v. kirjoitti:

Näin opetettiin "ennen vanhaan" eli äitini (synt.-37), mummoni, tätini yms. vanhemmat ihmiset kasvattivat näin lapsiaan.

Ja piste. Vanhoja ihmisiä kunnioitetaan, olivatpa he ilkeitä tai eivät. Jutun juoni on siinä, että vanhuus tuo vaivoja ja ongelmia, jotka voivat tehdä ihmisestä ilkeän, tai sitten hän on luonnostaan sellainen. Mutta korkea ikä suo eräänlaisen "erivapauden" ja nuoremmat osoittavat peruskunnioitusta vanhusta kohtaan. Yksinkertaisesti siksi, että toinen on vanha ja toinen on nuori.

Jos nykypäivän miniätkin muistaisivat tämän peruslähtökohdan, niin luulenpa että elämä sujuisi monessa perheessä lokoisammin...

Oma anoppini - tai oikeammin anoppipuoleni- on maailman ärsyttävin ihminen ja ihan oikeasti en olisi hänen kanssaan missään tekemisissä, jos ei miestäni olisi. Mutta hyvän kotikasvatukseni ansiosta osaan hymyillä sisäänpäin, kun anoppi kotkottelee kaameita ajatuksiaan ja pärjään tässä perheessä mainiosti. Voin ihan hyvin jättää aivoni ja itsetuntoni narikkaan, kun anopin seurassa olen.

Olen miniänä tässä perheessä ja minun roolini on olla se vastaanottava osapuoli. Toki omassa kodissani olen sitten emäntä ja ykkösnainen, mutta eipä se anoppi silmille meillä ollessaan hyppelekään. "Tunne oma tilasi, anna arvo toisellekin."

Lue lisää

Sinulla on aivot ja hyvä itsetunto! Ymmärrät "pirullisia" vanhoja ihmisiä :)

Meidän lapsuudessa opetettiin kunnioittaan vanhempia ihmisiä ja onkin paljon helpompi tulla heidän kanssa toimeen. Parikymppisille sitä taitoo ei olekkaan enään opetettu, ei vähäisimpiäkään käytöstapoja niin he ovat aivan pallo hukassa.

Hunajameloni74 kirjoitti:

...että ajattelutapani on toisinaan aika mustavalkoista.

Tottakai hyvät ja toimivat perhesuhteet ovat tavoittelemisen arvoinen juttu, mutta kun itse ainakin olen kertakaikkiaan huomannut että se on mahdottomuus näiden mieheni vanhempien kanssa. Heidän ajattelutapansa, arvonsa ja asenteensa ovat NIIIIIN kaukana omistani, että olen jo lopettanut minkäänlaisen yrittämisen heidän suhteensa. Olkoot. Miehelleni ja lapselleni (kai...) anoppini ja appiukkoni ovat tärkeät, mutta mulle lähinnä välttämätön pakko. Jos perhettämme kohtaa joku kriisi, en todellakaan ensimmäisenä mene sieltä apua pyytämään. Onneksi on muita tahoja.

Kirjoituksesi on todella lämminhenkinen ja fiksu, mutta mikään mainitsemasi hyvä asia ei päde ainakaan minun ja appivanhempieni suhteessa.

Lue lisää

Eihän miehesi vanhempien tarvitse ollakkaan sinun hengen heimolaisiasi. Ystävät ovat sitä varten. Hyväksy heidän ajattelunsa ja asenteensa sellaisena kun ne ovat. Ne ovat lastesi isovanhemmat ja saavat olla sellaisia kuin ovat.

Ei sinut tarvitse heitä kouluttaa, he ovat elämänkoulua käyneet jo sinua kauemmin. Jos itsetuntosi on hyvä et takerru pikkuasioihin. Itse annan arvoo vanhempien ihmisten mielipiteille enkä alkaisi niitä muuttaan vaikka eri mieltä olisinkin.

Nainen, 36 v. kirjoitti:

Iäkkäitä ihmisiä täytyy kunnioittaa, koska he ovat iäkkäitä. Piste.

Tätä opetettiin vielä vuonna -70 syntyneille, mutta ilmeisesti -74 syntyneet jäivät jo ilman tätä tietoa. Nuoremmista puhumattakaan.

Ymmärrät tämän viisauden merkityksen viimeistään sitten kun olet itsekin vanha. Minulle tämä on avautunut onneksi jo nuorena, olen sitten tullutkin mukavasti toimeen kaikenlaisten kääkkien kanssa:).

Lue lisää

Kiharahiuksisia ihmisiä täytyy kunnioittaa, koska he ovat kiharahiuksisia. Piste.

Huomaatko nyt, mitä järjettömyyksiä päästät suustasi?

vielä opettaa... kirjoitti:

Eihän miehesi vanhempien tarvitse ollakkaan sinun hengen heimolaisiasi. Ystävät ovat sitä varten. Hyväksy heidän ajattelunsa ja asenteensa sellaisena kun ne ovat. Ne ovat lastesi isovanhemmat ja saavat olla sellaisia kuin ovat.

Ei sinut tarvitse heitä kouluttaa, he ovat elämänkoulua käyneet jo sinua kauemmin. Jos itsetuntosi on hyvä et takerru pikkuasioihin. Itse annan arvoo vanhempien ihmisten mielipiteille enkä alkaisi niitä muuttaan vaikka eri mieltä olisinkin.

Lue lisää

...erilaisuuden, mutta silloin kun se tulee väkisin ja tunkemalla jopa omaan kotiin, se menee minulta "yli hilseen". Ja toinen puoli on se, että appivanhempani eivät itse ymmärrä erilaisuutta lainkaan. Heille kaikki täytyy olla normaalia ja tuttua ja turvallista. Varsinkaan appiukko ei ymmärrä mitään erilaista ajatusta yhtään mistään asiasta. Hän on aina oikeassa ja piste.

Huvittuneena luin tuolta toisaalta homokirjoitusta, joku kyseli onko homopareilla anoppi/appiongelmia. Mieleeni tuli ajatusleikki, että jos appivanhempieni lapsi olisi mennyt heille tunnustamaan pitävänsä samaa sukupuolta olevista, niin aivan varmasti he olisivat pistäneet välit poikki samantien. Tai ainakin olisivat keksineet jos jonkinlaisia selityksiä - pitäisivät varmaan valeena jotain huijaushääkuvaa hyllyssä. Täytyyhän kulissit aina olla kunnossa! No, se oli vain ajatusleikki.

Minunkin täytyisi olla heidän mielensä mukainen, ja siitä on kehkeytynyt monenlaisia ongelmia minulle ja parisuhteeseeni. Pitäköön ajattelunsa ja asenteensa aivan vapaasti minkälaisena tahtovat, kunhan eivät tule sitä minulle tyrkyttämään päin naamaa typeryyksineen ja latteuksineen. Tietenkin he saavat olla minkälaisia ovat, mutta niin minäkin. Sanopa se heille!

Ja kyllä, he ovat kohta kuusikymppisiä, joten tietenkin heillä on enemmän elämänkoulua. Ei se silti heitäkään oikeuta puuttumaan elämäämme ja hallitsemaan sitä ja poikaansa. Eikä se pitkä ikä aina välttämättä tuo (kaikille ainakaan!) viisautta ja ymmärrystä, jos sitä ei luonteessa ole ikinä ollut muutenkaan.

Itsetuntoni on sen verran hyvä, että uskallan vaatia tietynlaista kohtelua itselleni. En siedä törkeyksiä ja naljailua keneltäkään - nyt vain harmi onkin se, että nämä sukulaiset olisi jotenkin PAKKO sietää. Teettää todellakin vaikeaa välillä.

Minäkin annan arvoa vanhempien ihmisten mielipiteille, jos ne ovat järkeviä ja oikeasti kunnioitettavia. Vaikeaa on kunnioittaa huonoitsetuntoista, suoraan sanottuna typerää ja ilkeilevää ihmistä (niin, anoppini....). En ole missään vaiheessa sanonut yrittäväni muuttaa yhtään ketään. Voin vain itse valita, kenen kanssa olen tekemisissä tai en. Paitsi siis tässä sukulaisuussuhteessa, ikävä kyllä.

En aio ikinä kehittää luonnettani siihen suuntaan, että alkaisin sietää mitä vain keneltä vain. Enkä aio itse kuusikymppisenä olla olevani tietävämpi kuin nuoremmat.

kunniaan kirjoitti:

Viimme aikaisten perhehelvettitapahtumien vuoksi yhteisöllisyys kunniaan. Jokainen meistä tarvitsee toistaan silloin tällöin ja siihen on hyvä totutella, jos omat voimat eivät riitä voi pyytää apua lähiomaisilta, naapureilta jne..
Uusperheen perustaneena voin sanoa, että kaikki kostit ovat sallittuja, että sopu säilyy uusien ja entisten välillä ja kuka siitä hyötyy me kaikki ja etenkin lapset. Olen istunut uuden mieheni ja äitini kanssa ex-mieheni uudenperheen ja heidän sukulaistensa kanssa niin rippijuhlissa kuin lakkiaisissa rinta rinnan, eikä siinä sen kummempaa. Valokuvat ovat sen suvun historiaa ja sillä siisti. Ehkä teillä ei vielä ole ollut todellisia vaikeuksia, kun meinnaatte lillukan varsiin kompastua.

Lue lisää

Ole todella onnellinen tilanteestasi ja nauti ja ota apua ilolla vastaan!

Itse etsin apua kyllä jostain muualta kuin mieheni vanhempien osoitteesta, tuli mikä tuli.

Mitä muuten tarkoitat todellisilla vaikeuksilla? Lillukan varsi voi olla toisille kuin betoniseinä - niin erilaisia me kaikki olemme.

Hunajameloni74 kirjoitti:

...erilaisuuden, mutta silloin kun se tulee väkisin ja tunkemalla jopa omaan kotiin, se menee minulta "yli hilseen". Ja toinen puoli on se, että appivanhempani eivät itse ymmärrä erilaisuutta lainkaan. Heille kaikki täytyy olla normaalia ja tuttua ja turvallista. Varsinkaan appiukko ei ymmärrä mitään erilaista ajatusta yhtään mistään asiasta. Hän on aina oikeassa ja piste.

Huvittuneena luin tuolta toisaalta homokirjoitusta, joku kyseli onko homopareilla anoppi/appiongelmia. Mieleeni tuli ajatusleikki, että jos appivanhempieni lapsi olisi mennyt heille tunnustamaan pitävänsä samaa sukupuolta olevista, niin aivan varmasti he olisivat pistäneet välit poikki samantien. Tai ainakin olisivat keksineet jos jonkinlaisia selityksiä - pitäisivät varmaan valeena jotain huijaushääkuvaa hyllyssä. Täytyyhän kulissit aina olla kunnossa! No, se oli vain ajatusleikki.

Minunkin täytyisi olla heidän mielensä mukainen, ja siitä on kehkeytynyt monenlaisia ongelmia minulle ja parisuhteeseeni. Pitäköön ajattelunsa ja asenteensa aivan vapaasti minkälaisena tahtovat, kunhan eivät tule sitä minulle tyrkyttämään päin naamaa typeryyksineen ja latteuksineen. Tietenkin he saavat olla minkälaisia ovat, mutta niin minäkin. Sanopa se heille!

Ja kyllä, he ovat kohta kuusikymppisiä, joten tietenkin heillä on enemmän elämänkoulua. Ei se silti heitäkään oikeuta puuttumaan elämäämme ja hallitsemaan sitä ja poikaansa. Eikä se pitkä ikä aina välttämättä tuo (kaikille ainakaan!) viisautta ja ymmärrystä, jos sitä ei luonteessa ole ikinä ollut muutenkaan.

Itsetuntoni on sen verran hyvä, että uskallan vaatia tietynlaista kohtelua itselleni. En siedä törkeyksiä ja naljailua keneltäkään - nyt vain harmi onkin se, että nämä sukulaiset olisi jotenkin PAKKO sietää. Teettää todellakin vaikeaa välillä.

Minäkin annan arvoa vanhempien ihmisten mielipiteille, jos ne ovat järkeviä ja oikeasti kunnioitettavia. Vaikeaa on kunnioittaa huonoitsetuntoista, suoraan sanottuna typerää ja ilkeilevää ihmistä (niin, anoppini....). En ole missään vaiheessa sanonut yrittäväni muuttaa yhtään ketään. Voin vain itse valita, kenen kanssa olen tekemisissä tai en. Paitsi siis tässä sukulaisuussuhteessa, ikävä kyllä.

En aio ikinä kehittää luonnettani siihen suuntaan, että alkaisin sietää mitä vain keneltä vain. Enkä aio itse kuusikymppisenä olla olevani tietävämpi kuin nuoremmat.

Lue lisää

aivan 100%! Mulla on aivan samanlaisia kokemuksia ja miten helpottavaa olisi, jos lähemmät ja tärkeät ihmiset olis samalla aallonpituudella. Jos ei,ni välit on vaan olemassa väkisin ja niitä pidetään kohteliaasti yllä. Valitettavan usein iäkkäämmät ihmiset ovat mielestään jo tarpeeksi oppineita,toisten kanssaihmisten uusia avartavia näkemyksiä ei viitsitä sisäistää, sivuutetaan vaan asiat jos ei mene oman ajatusmaailman mukaan. Tuntuu, et itse nuorempana saa vääntäytyä ajattelemaan kaikkea vaikka miten päin ja ymmärtää eikä mikään riitä:). Ja ihan turha on vaatia kunnioitusta jos ei itsekään yritäkään kunnioittaa toista,ei se ole mikään ikäkysymys;että juuri vanhempia on kunnioitettava.

Hunajameloni74 kirjoitti:

...erilaisuuden, mutta silloin kun se tulee väkisin ja tunkemalla jopa omaan kotiin, se menee minulta "yli hilseen". Ja toinen puoli on se, että appivanhempani eivät itse ymmärrä erilaisuutta lainkaan. Heille kaikki täytyy olla normaalia ja tuttua ja turvallista. Varsinkaan appiukko ei ymmärrä mitään erilaista ajatusta yhtään mistään asiasta. Hän on aina oikeassa ja piste.

Huvittuneena luin tuolta toisaalta homokirjoitusta, joku kyseli onko homopareilla anoppi/appiongelmia. Mieleeni tuli ajatusleikki, että jos appivanhempieni lapsi olisi mennyt heille tunnustamaan pitävänsä samaa sukupuolta olevista, niin aivan varmasti he olisivat pistäneet välit poikki samantien. Tai ainakin olisivat keksineet jos jonkinlaisia selityksiä - pitäisivät varmaan valeena jotain huijaushääkuvaa hyllyssä. Täytyyhän kulissit aina olla kunnossa! No, se oli vain ajatusleikki.

Minunkin täytyisi olla heidän mielensä mukainen, ja siitä on kehkeytynyt monenlaisia ongelmia minulle ja parisuhteeseeni. Pitäköön ajattelunsa ja asenteensa aivan vapaasti minkälaisena tahtovat, kunhan eivät tule sitä minulle tyrkyttämään päin naamaa typeryyksineen ja latteuksineen. Tietenkin he saavat olla minkälaisia ovat, mutta niin minäkin. Sanopa se heille!

Ja kyllä, he ovat kohta kuusikymppisiä, joten tietenkin heillä on enemmän elämänkoulua. Ei se silti heitäkään oikeuta puuttumaan elämäämme ja hallitsemaan sitä ja poikaansa. Eikä se pitkä ikä aina välttämättä tuo (kaikille ainakaan!) viisautta ja ymmärrystä, jos sitä ei luonteessa ole ikinä ollut muutenkaan.

Itsetuntoni on sen verran hyvä, että uskallan vaatia tietynlaista kohtelua itselleni. En siedä törkeyksiä ja naljailua keneltäkään - nyt vain harmi onkin se, että nämä sukulaiset olisi jotenkin PAKKO sietää. Teettää todellakin vaikeaa välillä.

Minäkin annan arvoa vanhempien ihmisten mielipiteille, jos ne ovat järkeviä ja oikeasti kunnioitettavia. Vaikeaa on kunnioittaa huonoitsetuntoista, suoraan sanottuna typerää ja ilkeilevää ihmistä (niin, anoppini....). En ole missään vaiheessa sanonut yrittäväni muuttaa yhtään ketään. Voin vain itse valita, kenen kanssa olen tekemisissä tai en. Paitsi siis tässä sukulaisuussuhteessa, ikävä kyllä.

En aio ikinä kehittää luonnettani siihen suuntaan, että alkaisin sietää mitä vain keneltä vain. Enkä aio itse kuusikymppisenä olla olevani tietävämpi kuin nuoremmat.

Lue lisää

Niin aseta porttikielto heille huusholliisi ja muut halukkaat tapaamaan anoppia ja appee vain heidän omassa huushollissaan. Ei siinä sitten muu auta.

Asetin itsekkin eräälle sukulaiselle porttikiellon reviirilleni mutta syynä eivät olleet mitkään mielipide erot, vittuilut tms. vaan pahoista teoista ja aikeista. Suun soittamisen vielä hyväksyn sukulaisilta mutten enempää. Pahinta ovat nykyään kaikenlaisissa mömmöissä hilluvat arvaamattomat ihmiset jotka alkavat uhkaan jo sukulaisiaankin sekopäisenä.

Nainen, 36 v. kirjoitti:

Iäkkäitä ihmisiä täytyy kunnioittaa, koska he ovat iäkkäitä. Piste.

Tätä opetettiin vielä vuonna -70 syntyneille, mutta ilmeisesti -74 syntyneet jäivät jo ilman tätä tietoa. Nuoremmista puhumattakaan.

Ymmärrät tämän viisauden merkityksen viimeistään sitten kun olet itsekin vanha. Minulle tämä on avautunut onneksi jo nuorena, olen sitten tullutkin mukavasti toimeen kaikenlaisten kääkkien kanssa:).

Lue lisää

Olen 80-luvulla syntynyt, eikä tuota ole minulle tosiaan erikseen opetettu. Enemmänkin myötäsyntyistä, varmaan esimerkin kautta. Oma mummini (isäni äiti) oli ihminen vaikeimmasta päästä, mutta niin häntä vain kestettiin. Isäni kesti ja äitini kesti, antoivat kotkotusten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oli kuitenkin isäni ainoa äiti ja meidän mummi ja olihan hänellä ne hyvätkin hetkensä.

Oli sitten kyseessä vanha tai nuori, niin toisten kodeissa ei ruveta emännöimään tai isännöimään. Se on heidän kotinsa ja he päättävät mitä siellä on esillä ja mistä syystä. Omien vanhempien kanssa voi toki yrittää keskustella aiheesta ja ehkä niiden appivanhempien, kun nyt vaan on ensin luonut suhteen sille tasolle. Heillä on lähes 100% varmuudella joku muu syy sille hääkuvalle, kuin puhdas vittuilu. Meillä nuoremmilla moinen syy ei ehkä käy edes mielessä.

Kyseessä on tosiaan muuten miehesi ÄITI. Hän on ihan täysin samalla tasolla, kuin sinun äitisi. Hän on täysin samalla tasolla, kuin sinä tulet olemaan omille lapsillesi. Helposti sitä vaan ajattelee, että ikävä anoppi, mutta kannattaa tosiaan palauttaa itselle mieleen kenestä oikeasti on kyse.

Kyllä meillä minun vanhempani poistivat välittömästi erottuani hääkuvamme hyllystä. Jos se olisi siellä vielä ollut kylässä käydessäni, olisin sen itse sieltä pois ottanut.

Ex on lasteni isä, kyllä vaan, mutta vanhaa hääkuvaa en haluaisi kenenkään pitävän esillä jos kerta erottu on ja uusi puoliso kummallakin.

Ei niitä valokuvien hävittäminen pyyhi pois. Ihmetyttää nää valokuvista hurjistuneet akat. Miehiä ne eivät hetkauttaisi. Jo on isot ongelmat joillakin.

Elettyä ei saa pois... kirjoitti:

Ei niitä valokuvien hävittäminen pyyhi pois. Ihmetyttää nää valokuvista hurjistuneet akat. Miehiä ne eivät hetkauttaisi. Jo on isot ongelmat joillakin.

millä mielellä erotaan.Jos mielellään katkaisis toisen kurkun, niin tuskin sitä toisen pälliä enää tee mieli nähdä pätkääkään! Tai ystävinä, rauhaisasti eronneina sitä varmaan vaan näkee oman lapsen, tärkeän toisen vanhemman.

En ota kantaa valokuviin. Kyllä on omanarvontunto alamaissa, kun vetää valokuvista herneet nenään. Tuskin anopitkaan päivittäin ihailevat valokuviaan. Ovat hyllyssä, kuten ovat jo vuosia olleet.

Se minua ottaa kaaliin, että poika ei "uskalla" sanoa, että ed. eukon kuva pois tuosta hyllystä!
Onhan hän "uskaltanut" avioitua, ja erotakin ko. ihmisestä. Miksi nyt valokuvaa pelkää? Olisi luullut, että anoppi/äiti puolustaisi elävää vaimoa eikä hänen valokuvaansa, jos vaimo niin tärkeä olisi.

Käsittämätöntä, millaisiksi nynneröiksi tämän päivän nuoret miehet ovat muuttuneet. Mahtaako se edes totta ollakaan!
Ehkäpä miehet eivät edes silmäile valokuvarivistöä talossa käydessään. Heille kuvat ovat yhdentekevät. Mitä niistä muistuttamaan?

Miniät myöskin tuntuvat olevan kovin epävarmoja itsestään. Ovatko nämä valittajat menneet nynnyn kanssa vihille ja alkaneet sitten katua?
Mistä maailmassa löytyykään näin avuttomia poikia ja aviomiehiä, jotka antavat elämänsä naisten taistella keskenään kuin mitkäkin navettakissat. Tuntuuko hyvältä olla kiistakapulana?
Kun riitaa käydään jopa valokuvista, niin eipä kiistanaiheet lopu koskaan.

Ei uskalla! kirjoitti:

En ota kantaa valokuviin. Kyllä on omanarvontunto alamaissa, kun vetää valokuvista herneet nenään. Tuskin anopitkaan päivittäin ihailevat valokuviaan. Ovat hyllyssä, kuten ovat jo vuosia olleet.

Se minua ottaa kaaliin, että poika ei "uskalla" sanoa, että ed. eukon kuva pois tuosta hyllystä!
Onhan hän "uskaltanut" avioitua, ja erotakin ko. ihmisestä. Miksi nyt valokuvaa pelkää? Olisi luullut, että anoppi/äiti puolustaisi elävää vaimoa eikä hänen valokuvaansa, jos vaimo niin tärkeä olisi.

Käsittämätöntä, millaisiksi nynneröiksi tämän päivän nuoret miehet ovat muuttuneet. Mahtaako se edes totta ollakaan!
Ehkäpä miehet eivät edes silmäile valokuvarivistöä talossa käydessään. Heille kuvat ovat yhdentekevät. Mitä niistä muistuttamaan?

Miniät myöskin tuntuvat olevan kovin epävarmoja itsestään. Ovatko nämä valittajat menneet nynnyn kanssa vihille ja alkaneet sitten katua?
Mistä maailmassa löytyykään näin avuttomia poikia ja aviomiehiä, jotka antavat elämänsä naisten taistella keskenään kuin mitkäkin navettakissat. Tuntuuko hyvältä olla kiistakapulana?
Kun riitaa käydään jopa valokuvista, niin eipä kiistanaiheet lopu koskaan.

Lue lisää

No niin... enpä luule että tässä kukaan epävarmana on ,vai onko nynny mies tai..
Eronneena ihmisenä tiedän miltä tuntuu kun edellisestä liitosta oleva hääkuva häämöttää pianon päällä ainakin pari vuotta kun seurustelumme alkoi.Ja sekin viellä että äiti poika suhde on monesti näin,että pojat ei vain jostakin syystä halua pahoitaa äitinsä mieltä johan ne äitiliinit kärsii hirveästi siitä kun oma poika eroaa olkoon miniä kiva tai inhottava. Eli yhä todellakin olen sitä mieltä että entiset kuvat on todellakin heitettävä kaapin nurkkaan vitriinien päältä ,se on loukkaavaa uudelle kumppanille.

Ei uskalla! kirjoitti:

En ota kantaa valokuviin. Kyllä on omanarvontunto alamaissa, kun vetää valokuvista herneet nenään. Tuskin anopitkaan päivittäin ihailevat valokuviaan. Ovat hyllyssä, kuten ovat jo vuosia olleet.

Se minua ottaa kaaliin, että poika ei "uskalla" sanoa, että ed. eukon kuva pois tuosta hyllystä!
Onhan hän "uskaltanut" avioitua, ja erotakin ko. ihmisestä. Miksi nyt valokuvaa pelkää? Olisi luullut, että anoppi/äiti puolustaisi elävää vaimoa eikä hänen valokuvaansa, jos vaimo niin tärkeä olisi.

Käsittämätöntä, millaisiksi nynneröiksi tämän päivän nuoret miehet ovat muuttuneet. Mahtaako se edes totta ollakaan!
Ehkäpä miehet eivät edes silmäile valokuvarivistöä talossa käydessään. Heille kuvat ovat yhdentekevät. Mitä niistä muistuttamaan?

Miniät myöskin tuntuvat olevan kovin epävarmoja itsestään. Ovatko nämä valittajat menneet nynnyn kanssa vihille ja alkaneet sitten katua?
Mistä maailmassa löytyykään näin avuttomia poikia ja aviomiehiä, jotka antavat elämänsä naisten taistella keskenään kuin mitkäkin navettakissat. Tuntuuko hyvältä olla kiistakapulana?
Kun riitaa käydään jopa valokuvista, niin eipä kiistanaiheet lopu koskaan.

Lue lisää

No niin... enpä luule että tässä kukaan epävarmana on ,vai onko nynny mies tai..
Eronneena ihmisenä tiedän miltä tuntuu kun edellisestä liitosta oleva hääkuva häämöttää pianon päällä ainakin pari vuotta kun seurustelumme alkoi.Ja sekin viellä että äiti poika suhde on monesti näin,että pojat ei vain jostakin syystä halua pahoitaa äitinsä mieltä johan ne äitiliinit kärsii hirveästi siitä kun oma poika eroaa olkoon miniä kiva tai inhottava. Eli yhä todellakin olen sitä mieltä että entiset kuvat on todellakin heitettävä kaapin nurkkaan vitriinien päältä ,se on loukkaavaa uudelle kumppanille.

helena kirjoitti:

No niin... enpä luule että tässä kukaan epävarmana on ,vai onko nynny mies tai..
Eronneena ihmisenä tiedän miltä tuntuu kun edellisestä liitosta oleva hääkuva häämöttää pianon päällä ainakin pari vuotta kun seurustelumme alkoi.Ja sekin viellä että äiti poika suhde on monesti näin,että pojat ei vain jostakin syystä halua pahoitaa äitinsä mieltä johan ne äitiliinit kärsii hirveästi siitä kun oma poika eroaa olkoon miniä kiva tai inhottava. Eli yhä todellakin olen sitä mieltä että entiset kuvat on todellakin heitettävä kaapin nurkkaan vitriinien päältä ,se on loukkaavaa uudelle kumppanille.

Lue lisää

Miksi sen oman äidin mieltä sitten pitäisi pahottaa? Varsinkaan jonkun niin mitättömän asian kuin valokuvan takia. Se valokuva ei varmasti ole siellä sinun vuoksesi, eikä sitä myöskään poisteta sinun vuoksesi. Jostain syystä miehillä on yleensä suhteelisuudentaju paljon paremmin tallella näissä jutuissa. Jos mies nostaa metelin jostain vanhasta hääkuvasta, niin ihan umpihulluna sekopäänähän sitä pidetään.

Apuva, luin hölmö viestisi ja nyt en voi pidätellä nauruani mitenkään... !!! :-)

Jotenkin olit osannut kolmeen lauseeseen kiteyttää sen kaiken oleellisen. Tämä kirjoituksesi kelpaisi vastaukseksi niin moneen tämän palstan ongelmaan.

Huippujuttu, päiväni on pelastettu!

Nimim. Erään korpikätköakan psykopaattiminiä

:-) (Vieläkin hihityttää...)

Siis mitä kauheeta. Lapsella on menneisyys ja siitä lapsenlapset.heille tärkeitä lenkkejä elämässä. Elettyä elämää ,muistoja. Kertoo mielestäni kypsyydestä,ettei katkeroidu tai vihaa.Nyt sinä teet uusia muistoja🤗 saat kuvasi siihen viereen paraatipaikalle. Miksi menneitä tarvisi vihata? Olla kade? Tuntea loukkaantumista. Mennyttä ei voi pois pyyhkiä eikä tarvii.uutta saa rakentaa ja tehdä uusia tuoreita muistoja! Rauhaa ja rakkautta🦋

Anonyymi kirjoitti:

Siis mitä kauheeta. Lapsella on menneisyys ja siitä lapsenlapset.heille tärkeitä lenkkejä elämässä. Elettyä elämää ,muistoja. Kertoo mielestäni kypsyydestä,ettei katkeroidu tai vihaa.Nyt sinä teet uusia muistoja🤗 saat kuvasi siihen viereen paraatipaikalle. Miksi menneitä tarvisi vihata? Olla kade? Tuntea loukkaantumista. Mennyttä ei voi pois pyyhkiä eikä tarvii.uutta saa rakentaa ja tehdä uusia tuoreita muistoja! Rauhaa ja rakkautta🦋

Lue lisää

No sitä juuri, että onhan se niin hirveetä. Kyllä mä niin mieleni pahotin!