" Timo Harakka: Kilon presidentti
Sauli Niinistö on Tasavallan presidentti, virkavalaa vaille, mikäli Iltalehteä (16.1.) on uskominen. “Makea voitto”, julistaa etusivu; “Halonen on kaadettavissa”, vakuuttaa pääuutisaukeama; “Sauli voitossa kiinni”, lupaa kolumni. Hymyilevin, nauravin, skoolaavin kokosivu-Niinistöin. Tarja Halonen on kannessa yllättyneen, sisäsivulla äkäisen näköinen.
Otsikoiden mukaan “Kiukuttelu pilasi pelin” ja “Halonen syytti laiskaa kansaa”. Oletko valmis presidentiksi, Iltalehti kysyi Niinistöltä. Mihin muutat Mäntyniemestä, Iltalehti kysyi Haloselta. No, Iltalehteä ei ole uskominen. Presidentti saavutti murskavoiton ja etenee vääjäämättä jatkokaudelle.
Toimittajia ei miellytä totuus, vaan parempi tarina. On tylsää, mutta totta, että Niinistöllä ei ole mikroskooppistakaan mahdollisuutta päästä presidentiksi. Siis Suomen presidentiksi. Mutta jos Nokian pääkonttori päättää perustaa virallisestikin oman valtion Espooseen ja Kauniaisiin, niin sen johtoon Niinistöllä on toki edellytykset.
On olemassa paradoksaalinen olio, joka on samaan aikaan ylimielinen, alemmuudentuntoinen ja äärimmäiseyyteen asti keskinkertainen.
Se on suomalainen sosialidemokraatti. Sen sielunelämää olen yrittänyt ymmärtää vuosikymmenet, turhaan. Vain suomalainen demari voi vaatia, että kansa takaa hänen ehdokkaansa voiton heti kun mahdollista, jottei tarvittaisi “kallista” (lue: nöyryyttävää) kakkoskierrosta. Vain suomalainen demari voi unohtaa, ettei suoraan valinta onnistunut edes Mauno Koivistolta 1988, kun sitä viimeksi kansalta edellytettiin. Koivisto joutui tyytymään yhtä säälittävään alle 50 prosentin kannatukseen kuin Halonen.
(Historia tosiaan toistaa itseään. 18 vuoden takaisissa vaaleissa suosittu presidentti sai melkein puolet äänistä, opposition räväkkä ehdokas kiilasi kakkoseksi ohi valjun silloisen pääministerin. Seuraava näytös: nujerretun pääministerin puolue häviää eduskuntavaalit ja valtaan astuu nuori, tuore, terhakka oppositiojohtaja.)
Näköjään en ollut ainoa, joka ei halunnut Suomeen pohjoiskorealaista presidenttiä. Enkä olisi millään kestänyt demarien omahyväistä pullistelua voittonsa jälkeen. Hyvä presidentti saa kärsiä typerän puolueensa takia.
Halosen on nyt pakko kestää arvostelua ja piikittelyä pari viikkoa, mielistellä Lapin lestadiolaisia ja Närpiön tomaattifarmareita. Se on tietysti hänellekin ihan oikein.
Samaan aikaan me mediassa koetamme tasoittaa matsia, siis pudottaa Halosta ja pönkittää Niinistöä – vain “jännitysnäytelmä” saa lehtiä kaupaksi ja yleisöä ruutujen eteen. Lisäksi Halosen kampanjaryhmä haluaa ampua vielä toiseenkin jalkaansa: nyt keskitytään köyhän asiaan, jota presidentti ei voi auttaa, sen sijaan että korostettaisiin ulkopolitiikkaa, jossa presidentti on tyrmäävän ylivoimainen. Peli tasoittuu, väkisin. Halosen toista presidenttikautta se ei estä, vain lykkää.
Niinistö havaitseekin siis yhtäkkiä, että “vastakkainasettelun aika” ei sittenkään “ole ohi”. Mutta millainen se asettelu on? Ainakin totunnaiset sukupuoliroolit sotkeutuvat. Vaali-illan surrealistisin osio nähtiin, kun pääehdokkaat palasivat kannattajiensa keskuuteen pitämään kiitos- ja anteeksipuheitaan. Halonen oli kankea ja sekava. Vanhasen selityksiin kyllästyi jopa Yleisradio, joka feidasi tylysti pääministerin jorinat keskellä lausetta kuulumattomiin – siirtyäkseen Niinistön viihdyttävämpään sanailuun.
Vaan mikä olikaan liituraitamiehen viesti Suomen kansalle? Meillä kisastudiossa epäiltiin vahvasti, että Niinistö ei ollut polttanut matkalla ainakaan tupakkaa.
Kilon Presidentti jutteli todella levottomia. Kuin materiaalinsa hukannut stand-up-koomikko Niinistö heitti huulta kännisten välihuutajien kanssa ja kiitteli kyynel silmässä jokaista kahvikeittäjää ja Ben Zyskowiczin koiraakin.
Minua Niinistö alkoi todella pelottaa. Vaihtoehtoja on näet kaksi. Joko Niinistö on todella hormoniensa vietävissä, mikä tarkoittaa sotaa Färsaaria vastaan milloin tahansa. Tai hän koettaa tieten tahtoen herkkyydellä murtaa kuvaansa kivisydämisenä koviksena, jolloin saadaan aina jännittää, onko asialla viisas Jekyll vai holtiton Hyde.
Eli toisella kierroksella ovat vastakkain – jos nyt tätä sanaa nyt voi oikeasti hymyilemättä käyttää – kylmän rationaalinen nainen ja lähes hysteerinen mies.
Vastakkain on myös kaksi lakimiestä, mikä taas on kakkoskierroksen aikaansaaneelle kansalle aivan oikea rangaistus. Juristin puhe – yhtä vaikea saada selvää kuin pikkujoulujen naistenhaussa. • "
Aikamoista sirkusta on koko touhu, mutta kai tässä on Halosta äänestettävä. Molempien puolien fanaattiset kannattajat naurattavat, mutta Niinistön "työväen presidentti" ym. viiden pennin mainostoimistosloganit vielä enemmän. Teennäinen ja tekemällä tehty mies.
Sauli Niinistö on Tasavallan presidentti, virkavalaa vaille, mikäli Iltalehteä (16.1.) on uskominen. “Makea voitto”, julistaa etusivu; “Halonen on kaadettavissa”, vakuuttaa pääuutisaukeama; “Sauli voitossa kiinni”, lupaa kolumni. Hymyilevin, nauravin, skoolaavin kokosivu-Niinistöin. Tarja Halonen on kannessa yllättyneen, sisäsivulla äkäisen näköinen.
Otsikoiden mukaan “Kiukuttelu pilasi pelin” ja “Halonen syytti laiskaa kansaa”. Oletko valmis presidentiksi, Iltalehti kysyi Niinistöltä. Mihin muutat Mäntyniemestä, Iltalehti kysyi Haloselta. No, Iltalehteä ei ole uskominen. Presidentti saavutti murskavoiton ja etenee vääjäämättä jatkokaudelle.
Toimittajia ei miellytä totuus, vaan parempi tarina. On tylsää, mutta totta, että Niinistöllä ei ole mikroskooppistakaan mahdollisuutta päästä presidentiksi. Siis Suomen presidentiksi. Mutta jos Nokian pääkonttori päättää perustaa virallisestikin oman valtion Espooseen ja Kauniaisiin, niin sen johtoon Niinistöllä on toki edellytykset.
On olemassa paradoksaalinen olio, joka on samaan aikaan ylimielinen, alemmuudentuntoinen ja äärimmäiseyyteen asti keskinkertainen.
Se on suomalainen sosialidemokraatti. Sen sielunelämää olen yrittänyt ymmärtää vuosikymmenet, turhaan. Vain suomalainen demari voi vaatia, että kansa takaa hänen ehdokkaansa voiton heti kun mahdollista, jottei tarvittaisi “kallista” (lue: nöyryyttävää) kakkoskierrosta. Vain suomalainen demari voi unohtaa, ettei suoraan valinta onnistunut edes Mauno Koivistolta 1988, kun sitä viimeksi kansalta edellytettiin. Koivisto joutui tyytymään yhtä säälittävään alle 50 prosentin kannatukseen kuin Halonen.
(Historia tosiaan toistaa itseään. 18 vuoden takaisissa vaaleissa suosittu presidentti sai melkein puolet äänistä, opposition räväkkä ehdokas kiilasi kakkoseksi ohi valjun silloisen pääministerin. Seuraava näytös: nujerretun pääministerin puolue häviää eduskuntavaalit ja valtaan astuu nuori, tuore, terhakka oppositiojohtaja.)
Näköjään en ollut ainoa, joka ei halunnut Suomeen pohjoiskorealaista presidenttiä. Enkä olisi millään kestänyt demarien omahyväistä pullistelua voittonsa jälkeen. Hyvä presidentti saa kärsiä typerän puolueensa takia.
Halosen on nyt pakko kestää arvostelua ja piikittelyä pari viikkoa, mielistellä Lapin lestadiolaisia ja Närpiön tomaattifarmareita. Se on tietysti hänellekin ihan oikein.
Samaan aikaan me mediassa koetamme tasoittaa matsia, siis pudottaa Halosta ja pönkittää Niinistöä – vain “jännitysnäytelmä” saa lehtiä kaupaksi ja yleisöä ruutujen eteen. Lisäksi Halosen kampanjaryhmä haluaa ampua vielä toiseenkin jalkaansa: nyt keskitytään köyhän asiaan, jota presidentti ei voi auttaa, sen sijaan että korostettaisiin ulkopolitiikkaa, jossa presidentti on tyrmäävän ylivoimainen. Peli tasoittuu, väkisin. Halosen toista presidenttikautta se ei estä, vain lykkää.
Niinistö havaitseekin siis yhtäkkiä, että “vastakkainasettelun aika” ei sittenkään “ole ohi”. Mutta millainen se asettelu on? Ainakin totunnaiset sukupuoliroolit sotkeutuvat. Vaali-illan surrealistisin osio nähtiin, kun pääehdokkaat palasivat kannattajiensa keskuuteen pitämään kiitos- ja anteeksipuheitaan. Halonen oli kankea ja sekava. Vanhasen selityksiin kyllästyi jopa Yleisradio, joka feidasi tylysti pääministerin jorinat keskellä lausetta kuulumattomiin – siirtyäkseen Niinistön viihdyttävämpään sanailuun.
Vaan mikä olikaan liituraitamiehen viesti Suomen kansalle? Meillä kisastudiossa epäiltiin vahvasti, että Niinistö ei ollut polttanut matkalla ainakaan tupakkaa.
Kilon Presidentti jutteli todella levottomia. Kuin materiaalinsa hukannut stand-up-koomikko Niinistö heitti huulta kännisten välihuutajien kanssa ja kiitteli kyynel silmässä jokaista kahvikeittäjää ja Ben Zyskowiczin koiraakin.
Minua Niinistö alkoi todella pelottaa. Vaihtoehtoja on näet kaksi. Joko Niinistö on todella hormoniensa vietävissä, mikä tarkoittaa sotaa Färsaaria vastaan milloin tahansa. Tai hän koettaa tieten tahtoen herkkyydellä murtaa kuvaansa kivisydämisenä koviksena, jolloin saadaan aina jännittää, onko asialla viisas Jekyll vai holtiton Hyde.
Eli toisella kierroksella ovat vastakkain – jos nyt tätä sanaa nyt voi oikeasti hymyilemättä käyttää – kylmän rationaalinen nainen ja lähes hysteerinen mies.
Vastakkain on myös kaksi lakimiestä, mikä taas on kakkoskierroksen aikaansaaneelle kansalle aivan oikea rangaistus. Juristin puhe – yhtä vaikea saada selvää kuin pikkujoulujen naistenhaussa. • "
Aikamoista sirkusta on koko touhu, mutta kai tässä on Halosta äänestettävä. Molempien puolien fanaattiset kannattajat naurattavat, mutta Niinistön "työväen presidentti" ym. viiden pennin mainostoimistosloganit vielä enemmän. Teennäinen ja tekemällä tehty mies.
Vastaukset 4
Vanhimmat
VASEMMISTO MANIPULOI VAALEJA.
EI OLE MAHDOLLISTA ETTÄ YLI PUOLET SUOMENRUOTSALAISISTA ÄÄNESTI HALOSTA!
EI OLE MAHDOLLISTA!
LAXIN KUTOSET LUETTIIN YSINÄ.
Siis voi elämä miten joku voi olla täynnä sitä ihtiään. Harakkahan vihaa Niinistöä sydämensä kyllyydestä ja tukee Halosta täysin estottomasti, mutta on kuitenkin nähnyt oikein vaivaa naamioidakseen kolumninsa objektiiviseksi sisällyttämällä siihen mukakritiikkiä myös demareita ja Halosta kohtaan. Helvetin huonolla menestyksellä. Tarkoitusperät kyllä paistaa läpi, kuinka helvetin tyhmä mies tuo Harakka oikein on? Kuvitteleeko hän että joku (muu kuin Halosen kannattaja) ei tajuaisi, että tietenkään hän ei olisi edes kirjoittanut koko kolumnia ja etenkään ottanut siinä kantaa Halosen puolesta, jos molemmat ehdokkaat ja heidän kampanjansa todellisuudessakin olisivat hänestä niin surkeita kuin mitä hän yrittää selittää.
yllätä. Ainahan hän on ollut sosialismiin kallellaan oleva vihertävä. Vihreissä on kyllä niitäkin jotka eivät ajattele sosialismista kovinkaan myönteisesti. Joten hän ei edusta vihreiden mielipiteitä.
No, Harakka nyt ei ole mikään mielipidevaikuttaja, joten se siitä.
Kaikkia meitä tarvitaan - Harakkaakin. En tosin tiedä kuka tarvitsee ; -)
Timo Harakka, Suomen mediamaailman virallisestikin kiitelty "median vahtikoira", joka aikoinaan kirjoitti anonyyminä demareiden puolueohjelman ja nousi temppelin harjalle... Timo olet epäuskottava kuten ylikorrekti artikulointisi, käherretyt hiuksesi, huoliteltu partasi, mittatilauspukusi ja muodikkaat silmälasisi, jolla tekeydyt riippumattomaksi intellektuelliksi. Opetettiinko sinut kenties liian aikaisin potalle?