Hei Eliza, aloitan uuden keskustelun, vaikka kirjoitit aiheesta toisessa ketjussa.
Kirjoituksiasi lukiessa törmään aina siihen, miten mielestäni yksipuolisesti määrittelet yksinkertaisen elämäntavan, eli siis kun sisustuksesta puuttuvat tietyt elementit.
Kun taulut ja koriste-esineet puuttuvat, silloin on jo aika oikeassa. Eikö oma persoonallinen tyyli saa näkyä omassa kodissa?
Itse pidän selkeästä skandinaavisesta tyylistä, mutta se ei valitettavasti useimmiten ole se halvin vaihtoehto ja raskaiden öljyväriteosten katselemisen kotini seinillä voisin kokea uuvuttavana. Grafiikka ja akvarellit taas luovat minulle esteettisiä elämyksiä.
Jos rajanvetoa yksinkertaisen ja ei-yksinkertaisen uskomisen välillä käydään siinä, kuinka askeettisen näköistä kodeissamme on, on jo menty tekojen oppiin. Harvoin seuroissa puhutaan muun omaisuuden keräämisestä, kalliista autoista ja taloista. Niidenkin hankkimiselle on useimmiten hyviä perusteita; talossa on mukavaa perheellä elää ja hyvällä autolla turvallista ajaa.
Yksinkertainen usko on minulle aivan muuta kuin askeettinen sisustaminen, se on pitäytymistä uskossa Kristukseen, pitäytymistä Jumalan Sanassa.
Toiminnallisuuden (ja rumuuden) korostaminen esim ehtoollisastioissa on aika erikoinen näkökanta, mutta senhän voi tietenkin ymmärtää kalvinismin ja asketismin ihailustasi käsin. (muovia ja terästä, huh huh)
Lähetystyön tekijät törmännevät erilaisiin tapakulttuureihin kun seuroja pidetään myös yksityisissä kodeissa. Uskoisin, että yksinkertaisen uskon ja elämäntavan määrittely sielläkin lähtee siitä, että Kristuksen sovintotyö riittää ja kun meidät kaikki on nimeltä kutsuttu niin saamme persoonallisuuksina olla Jumalanlapsia.
Kultaisen keskitien määritelmä on useimmiten hyvä asia, mutta koska uskon, että Pyhä Henki ohjaa yksittäistäkin kristittyä, sen ohjauksen alla voi kukin ymmärtää mikä itse kullekin tulee uskon esteeksi. On aika hankalaa olla aina ulkoapäin ohjattava, se ei aina ole turvallistakaan, varsinkin jos asuu kaukana uskonystävistä. (Kokemusta on)
Joskus aikaisemmin olin hyvinkin ahdistunut tämäntyyppisissä keskusteluissa kokiessani että erilaisen kulttuuritaustani vuoksi olin aina epäkelpo ja kotini vain melkein kristitty koti. Nyt olen vapaa, kotimme kristityille ja muillekin avoin paikka!
Kirjoituksiasi lukiessa törmään aina siihen, miten mielestäni yksipuolisesti määrittelet yksinkertaisen elämäntavan, eli siis kun sisustuksesta puuttuvat tietyt elementit.
Kun taulut ja koriste-esineet puuttuvat, silloin on jo aika oikeassa. Eikö oma persoonallinen tyyli saa näkyä omassa kodissa?
Itse pidän selkeästä skandinaavisesta tyylistä, mutta se ei valitettavasti useimmiten ole se halvin vaihtoehto ja raskaiden öljyväriteosten katselemisen kotini seinillä voisin kokea uuvuttavana. Grafiikka ja akvarellit taas luovat minulle esteettisiä elämyksiä.
Jos rajanvetoa yksinkertaisen ja ei-yksinkertaisen uskomisen välillä käydään siinä, kuinka askeettisen näköistä kodeissamme on, on jo menty tekojen oppiin. Harvoin seuroissa puhutaan muun omaisuuden keräämisestä, kalliista autoista ja taloista. Niidenkin hankkimiselle on useimmiten hyviä perusteita; talossa on mukavaa perheellä elää ja hyvällä autolla turvallista ajaa.
Yksinkertainen usko on minulle aivan muuta kuin askeettinen sisustaminen, se on pitäytymistä uskossa Kristukseen, pitäytymistä Jumalan Sanassa.
Toiminnallisuuden (ja rumuuden) korostaminen esim ehtoollisastioissa on aika erikoinen näkökanta, mutta senhän voi tietenkin ymmärtää kalvinismin ja asketismin ihailustasi käsin. (muovia ja terästä, huh huh)
Lähetystyön tekijät törmännevät erilaisiin tapakulttuureihin kun seuroja pidetään myös yksityisissä kodeissa. Uskoisin, että yksinkertaisen uskon ja elämäntavan määrittely sielläkin lähtee siitä, että Kristuksen sovintotyö riittää ja kun meidät kaikki on nimeltä kutsuttu niin saamme persoonallisuuksina olla Jumalanlapsia.
Kultaisen keskitien määritelmä on useimmiten hyvä asia, mutta koska uskon, että Pyhä Henki ohjaa yksittäistäkin kristittyä, sen ohjauksen alla voi kukin ymmärtää mikä itse kullekin tulee uskon esteeksi. On aika hankalaa olla aina ulkoapäin ohjattava, se ei aina ole turvallistakaan, varsinkin jos asuu kaukana uskonystävistä. (Kokemusta on)
Joskus aikaisemmin olin hyvinkin ahdistunut tämäntyyppisissä keskusteluissa kokiessani että erilaisen kulttuuritaustani vuoksi olin aina epäkelpo ja kotini vain melkein kristitty koti. Nyt olen vapaa, kotimme kristityille ja muillekin avoin paikka!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Yksinkertaisuuteen pyrkiminen uskomisessa ja elämntavassa ei ole minulle pyrkimystä pilkkuun ja pisteeseen samaistua tiettyyn perinteeseen. Toki jotkut asiat siinäkin tapakulttuurissa olen omaksunut koska ne ovat luontevasti tulleet osaksi omaa elämää. Mutta edelleen, meitä yksinkertaisesti uskovia yhdistää se, että pitäydymme Jumalan Sanassa ja uskomme itsemme armosta autuaiksi. Jos sitten muutkin asiat ovat meillä samankaltaisia, se on eri asia. Elämäntapamme kristittyinä voivat olla erilaisia, mutta Jumalan Sanassa on ohjeita elämää varten. Lestadiolaiskulttuuri on sinänsä mielnkiintoista, mutta siitä voi olla osallisena ja jopa perinteen eteenpäin viejänä ilman elävää uskoakin.
Olen samaa mieltä kanssasi!
Köyhäily.
Sitä voisi tutkia, paljonko siinä on uskontoa ja paljonko luokkatietoisuutta.
Herrojen ja "herrojen vaatteiden" vastaisuus ei, yllättävää kyllä, olekaan tässä yksinomaan kristillistä.
Laestadiuksen kritiikissä koreutta vastaan on paljon luokkatietoisuutta. Kullakin säädyllä oli oma vaatetuksensa, josta ei tullut poiketa.
Minusta tämä on taustalla koko ajan. Samoin hänen mieltymyksensä ryysyihin, joka aivan nuorena oli pakon sanelemaa, sitten eräänlaista Diogeneksen pakoa "maailmasta". Moni suuri runoilija ja taitelija on edustanut aivan samaa.
Korpikommunismin hengellinen vastine.
Luther taas opetuksessaan selvästi sanoutuu irti tällaisesta sanoen ne lihan työksi. Hänelle kaikki oli kirkkaana selvillä munkkiköyhäilyn ja luostarilaitoksen askeesin läpikäyneenä.
Tämä nykyinen on tavallaan pakoa munkkien askeesiin, urbaanissa muodossaan siviilissä.
Sitten tulee Laestadiuksen tulkinta.
Kun Laestadius puhuu Pajalan isännistä kirkkomatkallaan "komeat maalatut reet, hevoset elolla syötetyt, ja huutavat: "pois, saatana, tieltä.." - ei hän sinällään moiti sitä, että rekiä maalataan tai hevosia syötetään viljalla, jos rahaa on. Kritiikki suuntautuu pöystäilyyn ja kilpailuun kirkkomatkalla, jossa huudetan jalan käyville: "pois, saatana, tieltä..".
Tästä on aina ollut hyvä ottaa mallia vaatetukseen. Ilmastoidun Mersun ratin takana se on vähemmän näkynyt..
Toki vuosisadan vaihteen hajaannuksissa laadittiin perusteita molemmille näkemyksille. Nämä perusteet olisi hyvä analysoida, sillä niitä vääriä ajatuksia vilisee kristillisyydessäkin, ja jäljet johtavat eri sylttytehtaisiin, kuten sielunviholliseen perimmältään kaikki väärä, mutta välietappi löytyy itälestadiolaisuus-wanhoillisuus-UH -tyylin sananpartten kautta.
Luthersidonnaisuus ei aina vetele.
En ole waatinut rumuutta ehtoollisastioihin. Nykytekniikalla ja muotoilulla saadaan lasista ja teräksestä kaunista ja käytännöllistä. Kun tiskikone pyörii suntion voimin ehtoollisen aikana, niin tiskikonekelpoisia astioita tarvitaan hankkia vähemmän ja tämänkin rahan voi pistää parempaan osoitteeseen kuin kultasepän tasku. Työtunneissakin säästyy.
Yksinkertaisuus on seuraus, ei syy tai perimmäinen tavoite. Kun kristityltä puuttuu se mikä maailman ihmisillä on, siis kerskakulttuuri, nin puuttuu syy hommata näyteltävää. Tällöin on vapaus toteuttaa itseään jos rohkeutta riittää.
Moni kristityn koti on vahingossa yksinkertaiseksi tullut, kun emännältä puuttuu tyylitaju ja värisilmä ja isännältä paksu lompsa.
Tauluongelmaa ei pitäisi enää olla, senkun tulostaa netistä ja niittaa (wessan)seiniin. Suomalaiseen kulttuuriinhan on kuulunut tilkkiä puuceen raot tauluilla, josta on herännyt ihmetystä, miten taulut syntinä pitävällä on puucee (sisäpuolelta) täynnään tauluja.
Jos katselee meidänkin rukoushuoneita huomaa, ettei nekään ole mitään niin yksinkertaisia. Ja valtavan kalliitakin ovat. Niillä sitten kerskutaan aina seurojen aluksi ja päälle sitten että ristityt sitten muistaa uhrata kaikki ylimääräisetvaransa. Voisi ollakin tunnelma hartaanpaa jos olisi yksinkertaisempaa, monasti ainakin käytännöllisempää. Se on vähän niinkuin huivejen kanssa, että vaikka kuinka kallis ja korea saa olla kunhan vain on huivi.
Kyllä se on merkillinen henki, jos autuus perustuu siihen, että kaikki on mahdollisimman karua, alttari lankusta ja hostia lasista eikä hopeasta.
Ruijassa tapeltiin kuukausikaupalla, saako Annijoen rukoushuoneen lattian maalata, kun Betlehemin tallin lattiakaan ei ollut maalattu.
Kun pimeä henki eksyttää, keksii se mitä naurettavuuksia tahansa. Loputtomiin.
Uskon keskeisin asia kuitenkin näissä ansiosidonnaisuden ja köyhäilyn keskeisissä asioissa unohtuu. Sitten niistä tulee pääasia.
Yhdellä porukalla on kaikkein suurin autuus siinä, montako kertaa sanat p:e, p:a ja v:u lukevat postillassa.
Kai Annijoella muistettiin ehdottaa myös lantakuorman kärräämistä rukoushuoneen nurkkaan oikean tallinhajun aikaansaamiseksi? ;)
Silloin se on ulkoisessa infrastrukstuurissa.
Jumalan sana selkeästi kieltää sellaisen paaston joka tapahtuu kieriskelemällä säkissä ja tuhkassa. Sellainen jumalanpalvelus on yhtä lihallista kuin kaikki muukin mikä on lihasta, siis maailmasta.
Lihaa ei tee yhtään pyhemmästi se jos yritetään pelastua antilihan avulla. Antiliha kun ei ole Kristus, vaan yhtä puhdasta lihaa sekin, joka elää vihollisen petoksessa.
Ainoa pelastustie on Jeesus Kristus, silloin ihminen on Hengessä. Ihmisen henki on silloin yhtä Henkeä Kristuksen kanssa. Vasta silloin ihminen tajuaa sen mitä tarkoittavat sanat: "Liha ei mitään hyödytä".
Room. 8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Room. 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Room. 8:3 Sillä ...
mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, ...
sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, ...
Room. 8:4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
Room. 8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Room. 8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
Room. 8:7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, ...
... eikä se voikaan.
Room. 8:8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Room. 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Room. 8:10 Mutta jos Kristus on teissä,
1. niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, 2. mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
Room. 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Room. 8:12 Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
Room. 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä
*) kuoletatte ruumiin teot, ...
niin saatte elää.
Room. 8:14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
Ihmiset tajuavat synniksi ryötit synnit, mutta eivät sitä ovelaa syntiä omavanhurskautta, joka kieltää kaikkeen hyvään kykenemättömän synnin (perisynti) asuvan lihassamme kuolemaan asti.
Sitä kavalinta syntiä harvemmat lestadiolaiset havaitsevat, joka uskottelee muka kilvoituksen tuloksena syntyneeseen ainakin vähän parempaan lihaan.
Tämä pinnallinen syntikäsitys joka ei käsitä ihmislihaa kokosyntiseksi, mahdollistaa
sekundan lihan muuttumisen mielissä vähän priimaa muistuttavaksi. Tämähän ei ole totta.
Sen ketkumpaa ja ovelampaa ihmistä ei maailmassa ole, kun on omasta mielestään hyvä uskovainen. Hän pettää itseään ja luulee pettävänsä samalla tavoin muitakin. Judaistit olivat aikansa parhaat kristityt, mitä he tekivät Jeesukselle?
Samoin tekevät tämän ajan parhaat kristityt?
Te ymmärrätte asian jos ajattelette seuroihinne, tai kotiinne tulevan Jeesuksen pikkuveljen, viinalta haisevana ja paskat housussa? Joku farisealainen sanoo nyt minulle että tuo ei ole hänen lähimmäisensä. Hän valehtelee näin itselleen, että ei tarvitse auttaa. Tämä on kuva suomalaisesta fariseuksesta vuonna 2006.
Mutta sellainen uskova joka tajuaa olevansa vähintään yhtä syntinen kun maailman kaikki huutkin ihmiset ovat, hän on jo silloin herännyt synnin unesta, ja katuu syntiään. Hänellä on asiaa Jeesuksen Kristuksen armahtajan luo.
Pidätkö mahdollisena, että perustana ei olisikaan omavanhurskaus tai ansiosidonnaisuus ? Hyvään tavoitteeseen voidaan näet pyrkiä oikeista(kin) lähtökohdista.
Toisaalta autuuden perustaksi sen varmentaminen, että ei ole omaavanhurskautta eikä ansio-oppia, sen varmentaminen siten että löysäillään ja romutetaan tavoitteet ja osatavoitteet, toimiiko se ?
Synnin luvallisuuden rakkauden puolustuspuhe voi noudattaa vanhaa kaavaa : toisinajattelijat ja -tekijät omaavat väärät lähtökohdat. Samoin päinvastoin.
Kuka on halunut mahdollisimman karua ja mihin ja miksi ? En minä ainakaan. En minä eikä kukaan muukaan vastaa synneistä Annijoella, leeviläisissä tai muissa ryhmittymistä, en vastaa omistanikaan, sillä niistä vastaa Jeesus, Herra.
Yksinkertaisuus sinänsä, niin tavoitteena kuin toteutumanakaan ei ole pahaa, jos se ei ole pahoista lähtökohdista peräisin. Jos näin on, asia ei hoidu sillä että tuodaan päälle kahmalokaupalla kultia ja hopeoita tai teeskennellään olevansa kuin muut ja näin ostetaan hyväksyntää.
Tämä on se ensimmäinen asia joka ihmisen tulee itsessään Hengen kautta havaita, Jumalan sanan mukaisesti uskoa. Henki ei koskaan jalosta lihaa, vaan tuo sodan, sota soi Hengestä syntyneen lihassa.
Lihan ja Hengen välillä on aina ristiriita. Liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan.
Vihollinen houkuttelee ihmisen ovelasti lihan tielle, joko kuvitteelliseen
"vanhurskauteen", että liha muka alkaisi jossain määrin yhteistyöhön Hengen kanssa.
Taikka sitten sille tielle, että mitäs sillä väliä on mitä teen, koska kaikki syntini on joka tapauksessa sovitettu. Kun minä uskon niin olen pelastettu.
Nyt on ensiksikin tehtävä selväksi se, että kukaan ihminen ei voi pelastua omien tekojensa taikka valintojensa kautta.
Ainoa pelastustie on - usko Kristukseen.
Ne jotka Kristuksessa ovat kantavat Kristuksen Henkeä tykönään. Heille Kristus on elämä.
Henki on elämä Kristuksen tähden.
Kristus ei merkitse lain orjuutta, eikä armo merkitse uutta lakia. Kristuksen Henki on Hengen laki. Hengen laki ei kuoleta, kuten Mooseksen laki, vaan se tekee eläväksi.
Autuus perustuu KOKONAAN armahdukseen ilman omia ansioita, siis ILMAN yhtkään omaa tekoa sen saavuttamiseksi. Kristuksen teko on ainoa teko joka täyttää Jumalan lain ankarat vaatimukset.
Ja Kristus lahjoittaa oman tekonsa meille USKON KAUTTA. Kaikki muut pelastustiet ovat harhapolkuja, joissa vihollinen imee ihmisestä voiman pois kuin kuolleesta luteesta, pykii näin estämään ilosanoman vastaanottamisen ja julistuksen akikille kansoille ja kaikille ihmisille.
Et sinä ole vastuussa Annijoen tapahtumista, mutta nykyisistä köyhäilyn yrityksistä olet vastuussa niin kauan, kunnes asetut sitä henkeä vastaan. Nythän tunnut sitä puolustavan.
Sama henkihän se on, tapaamme sen jo ensimmäisen kerran Apt 7. luvussa.
kun olet niin hyvin käsittänyt uskon asian ja (lähes) kaikki muut elävät pimeydessä ja farisealaisuudessa.
Sinulla on varmaan raskasta olla yksin uskossa, kun
ympärillä olevat, uskovaisena itseään pitävät ...
- eivät tajua sitä ovelaa syntiä omavanhurskautta
- eivät havaitse sitä kavalinta syntiä
- kun heillä - toisin kuin sinulla - on tämä pinnallinen syntikäsitys
- kun he ovat ketkuimpia ja ovelimpia ihmisiä maailmassa
- kun he tekevät Jeesukselle saman kuin Judaistit aikanaan (mitä sitten juutalaiset tekivät hänelle?)
- kun heillä ei juuri ole asiaa Jeesuksen Kristuksen armahtajan luo
Tosin niillä monilla esikoislestadiolaisilla kristityillä, joita sinulla on varaa halveksia ja joita sinä et mitenkään voi nähdä Jeesuksen pikkuveljiksi, saattaa olla hieman erilaiset uskonkokemukset kuin sinä konsanaan pienessä päässäsi kykenet kuvittelemaan.
Se oli lapsen primitiivireaktio sinulta "lujaa_.
Kun ei ole muuta sanottavaa!!!
Se menee hyvin epämääräiseksi, jos ei puhutakaan asioista ja mielipiteistä, vaan hengistä. Tämähän nähtiin 70-l kun rauhanyhdistyksessä vastustettiin "hempeyden henkeä".
Asioita voidaan katsoa muistakin näkökulmista kuin köyhäily ja rikkailu.
En ole edelleenkään vastuussa toisten synneistä, en kuvitelluista enkä todellisista.
Sulle taivat olla nämä asiat vieraita.
Meillä ei ole sota lihaa ja verta vastaan, vaan henkivaltoja, maailman alkeisvoimia..
Henkihän se on, joka tuota köyhyyden nahkaa karvojensa päälle peitoksi vetää.
Minulla on useita miljoonia uskonystäviä. Entä sinulla?