Olen vihdoinkin päättänyt että huomenna soitan lääkärille (yritän ainakin uskaltaa) ja haen apua, sen verran pahaksi on olo mennyt, en ole kolmeen päivään pystynyt menemään kouluun, tänään en edes lähikauppaan. Olisinkin halunnut kysyä noista eri lääkkeistä mitä kukin syö, eli onko niillä minkälaisia sivuvaukutuksia? En missään nimessä syö mitään mikä nostaa vähänkin painoa, koska tiedän että painon nousu pahentaisi masennusta monin kertaiseksi. Tuskin saan edes heti sitä lääkäriaikaa, enkä kai ekalla kerralla reseptiä, vai? (otan kyllä jos saan). Olisi iso helpotus jos voisitte lääkkeistä kokemusta omaavat vastata, niin tietäisin sitten mitä lääkettä EN halua.
sivuvaikutuksia?
???
121198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=asiaa;action=display;num=1135224674
Itse aloitin seronil lääkkeillä. Ainut vika niissä on että lääkkeen tehoamista joutuu odottamaan viikkoja ja että vaikuttava aine poistuu elimistöstä hitaasti.Seronilin voi vaihtaa apteekissa halvempaan lääkkeeseen. Nyt käyttämäni zoloft on kallis. Voisit lääkärin kanssa keskustella lääkkeiden haittavaikutuksista ja hinnoista. Lupaathan varata lääkäri ajan !
0lemassa huomattavasti edullisempi gen.sub. saatavilla.
tarkoitin tietysti Zoloftia!
Minulla alkoi syksyllä äkkiä kova ahdistuneisuus jolle ei ole oikein syytä terapiassa löytynyt. Lääkkenä aluksi Remeron 30. Se auttoi jonkin verran mutta ei kovin paljoa. Sivuvaikutuksia ei ollut. Se vaihdettiin Seroxat 20 Joulukuun alussa. Sivuvaikutuksia oli aluksi paljon. Hikoilua, palelua, ripuli ekana päivänä, voimistuva ahdistus ekalla viikolla, yksi mania kohtaus, pupillit laajentuneet kahtena päivänä, sormien pistelyä ja 14 tunnin yöunet kahtena yönä. Toisella viikolla olo alkoi kohentua ja kolmannella kaikki sivuvaikutukset loppuivat ja olo on hyvä. On siis tavallista että oireet pahenevat aluksi eikä sitä kannata pelästyä. Ahdistukseen oli lisäksi rauhoittava Opamox 30 tarvittaessa. Sitä kannattaa käyttää säästeliäästi koska sietokyky kasvaa ja riippuvuus kehittyy ajan myötä. Itse käytin 8 viikkoa ja lopettaminen onnistui helposti kun Seroxat alkoi kunnolla vaikuttaa.
Ystävä hyvä, masennukseen ei ole muuta lääkettä kuin se että antaa itselleen anteeksi! Lääkkeillä ei masennusta paranneta, jos "hyvin" käy niin lääkkeet turruttavat sinut pitkäkestoiseen ja aikaa antavaan humalaan. Paras lääke on anteeksi antaminen ja täysillä eläminen. Masennus on myös äärettömän suuri voimavara. Sen voimavaran käyttäminen vaatii rohkeutta, mutta on sitäkin palkitsevampaa!
Toki lääkkeillä voi saada elämänsä palautettua tasapainoon, mutta vain täysillä ja anteeksi antaen elämässä pääsee eteenpäin!
Eläkää ystävät eläkää! Tämä yhteiskunta ei ole helppo masentuneelle eikä muutenkaan herkälle, mutta älkää luovuttako!
Miksi ihmeessä ja mitä pitäisi antaa ITSELLEEN anteeksi jos masennuksen juuret ovat esim. rakkaudettomassa kodissa tai lannistavassa kavuympäristössä kuten kaikkein useimmin lienee asian laita?
Masentunut on yleensä nimenomaan uhri eikä suinkaan se, jonka pitäisi kerjätä anteeksiantoa.
Minä en nyt kyllä keksi, mitä minun pitäisi antaa anteeksi. Minulla ei ole itsesyytöksiä enkä koe tekeväni mitään väärin olemalla sairas.
Olen lääkehoidossa eikä minulla ole mitään riippuvuuksia. Riippuvuudetkin siis ovat lääkekohtaisia, eivät kaikki niitä aiheuta.
Lääkkeilläkin on paikkansa ja tuntuu naurettavalta, että maallikko menee ja tyrmää ne. Kyllä minusta kannattaa kuunnella, mitä lääkäreillä on sanottavaa.
No, sinä sanoit mielipiteesi, siihen on jokaisella täällä oikeus.
masennus lääkkeistä mitään vaikka varmaan hyvää tarkoittaa. Masennuslääkkeet eivät turruta humalaan. Päivisin on normaali hyvä olo ja yöt nukun hyvin. Ainoastaan voimakas ilman syytä tullut ahdistuneisuus on hävinnyt. Tietysti mahdollisien ongelmien selvittely on tärkeää mutta aina sellaisia ei ole. Itselläni ei ole vuosiin ollut mitään suuria ongelmia mutta silti sairastuin masennukseen aivan yllättäen ja nyt olen parantunut. Puolen vuoden päästä lääke(Seroxat) vähennetään vähitellen ja toivotaan ettei oireet palaa.
Hei
Ei sinun tarvitse itse tietää mitään, kun menet lääkäriin. Kerrot vain, mikä on olo jne.
Lääkäri tietää niistä eri lääkkeistä ja kertoo sivuvaikutuksista, kun kysyt niistä. Turha niistä on meiltä maallikoilta kysyä. Luota alan ammattilaiseen.
Olosi muistuttaa minun oloani alkuvaiheessa. Mene siis lääkäriin. Ei sitä tarvitse pelätä. Masennus ei enää ole mikään mörkö eikä sinua luokitella lintsariksi tai hulluksi.
Jos mahdollista, käy jatkossa aina samalla lääkärillä. Hän seuraa tilaasi ja sovitte yhdessä, miten milloinkin etenette. Vaihda lääkäriä vain, jos teillä ei synkkaa ja sinusta tuntuu, että hän ei osaa asiaasi käsitellä.
Hoitava lääkäri on sinulle tärkeä tuki matkalla kohti toipumista. Kerro hänelle avoimesti tuntemuksistasi ja ajatuksistasi, niin hän pystyy sinua auttamaan.
Varaudu siihen, että toipuminen vie aikaa - jopa vuosia. Anna itsellesi tuo aika, sillä muuten et toivu. Kroppasi ja nuppisi kertoo sinulle, että nyt on aika vaihtaa tahtia. Sinä olet sairas ja sinulla on oikeus sairastaa. Älä syyllistä itseäsi. Et ole tarkoituksella aiheuttanut sairastumistasi. Ehkä olet yrittänyt liikaa. Niinhän se useimmiten on.
Vaikka et nyt muuta jaksaisikaan, sinne lääkäriin kannattaa ehdottomasti mennä.
Tsemppiä!
Kävin sitten tänään lääkärissä, ja hyvä että kävin!
Soitin aamulla terveyskeskukseen ja sain ajan terveydenhoitajalle, kun menin sinne oli tarkoitus asialliseti kertoa ongelmastani, mutta asiallisuus jäi kun rupesin itkemään hysteerisesti (?), th passitti heti lääkärille (kävi hyvä tuuri että lääkärillä oli aikaa). Saman itkuisen selityksen toistin lääkärille, joka teki jonkun paniikkihäiriö testin, ja sain lääkkeksi cipralex 10mg. Nyt tuntuu että olen aivan hullu ja typerä kun en saanut pidettyä itseäni kasassa! Mutta olen silti todella tyytyväinen että tuli käytyä ja toivon että lääke auttaa. Kiitos kaikille jotka vastasivat ja "patistivat" lääkärille
kun menit ja pääsit lääkäriin.Kyllä vointisi paranee varmasti ajan kanssa ja saat apua jatkossakin kun otat yhteyttä lääkäriin.Itselläni meni vuosia toipumiseen,mutta nyt olen onnellinen,kun jaksan auttia elämästä paremmin.