Tässä olen jo jonkun aikaa seurannut kirjoittelua tälle palstalle, ja huomannut yhden asian. Meitä ns. "hengaaja-jäseniä" on paljon. Suurin osa perheenisiä, joita ei oikein tämä koko usko-kouhotus enää jaksa innostaa, mutta irtikään siitä ei oikein pääse. Eli lyhykäisyydessään: vaimo, lapset, sukulaiset, vanhemmat ja kaverit uskovaisia, mutta itse "näyttelet".
Tuli vain mieleen, että kun tuntuu teitä kohtalotovereita olevan (täällä netissäkin) sen verta paljon, niin pitäisiköhän meidän perustaa joku ikioma yhteisö, tai edes paikka jossa voi keskustella (nimettömänä ilman "uskonveljien/sisarien" opastusta)?
Tää ei oo helppoo... Ja uskon että tätä ei ymmärrä muut kuin samassa tilanteessa olevat.
Tuli vain mieleen, että kun tuntuu teitä kohtalotovereita olevan (täällä netissäkin) sen verta paljon, niin pitäisiköhän meidän perustaa joku ikioma yhteisö, tai edes paikka jossa voi keskustella (nimettömänä ilman "uskonveljien/sisarien" opastusta)?
Tää ei oo helppoo... Ja uskon että tätä ei ymmärrä muut kuin samassa tilanteessa olevat.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuin surfata pornon parissa. Täällä pääsee mielikuvitus oikeuksiinsa. On näppärää heittää pari provoa väliin ja katsoa kuinka seurakunta reagoi...
Kuuntelin muutama viikko sitten ahdistuneen veljen vuodatuksen Ry: pihalla. Hän ehdotti että pidettäisiin vapaa-ilta veljien kesken ja puhuttaisiin asiat julki ja halki niinkuin itse kukin ajattelee.
Hän sanoi olevansa totaalisen kyllästynyt seurakuntailtoihin ym. viralliseen toimintaan. Hän sanoi että on aivan sama kuka ne viralliset fraasit latelee ja käy kehumassa alustajan alustuksen vaikka alustaja olisi puhunut puuta heinää.
Kävi kehumassa vaikka toinen puhui puuta-heinää?
Tuohan on kuin aikoineen Neuvostoliitossa tai Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokouksessa... aplodeja roskanpuhujille...
No, mitä päätitte, pidättekö avomieleisen keskusteluillan ja saako siihen osallistua kaikki veljet?
Jaahas. Muka mentiin viereiseen huoneeseen työpapereita koneelta katsomaan. Tunnistin armaan pukinsorkkani jäljen. Täällä sitä vain auetaan, vaikka pitäisi olla juuri tiskikonetta tyhjentämässä, sukulaisvierailuja tai juuri niitä paljon puhuttuja seurakuntailtoja suunnittelemassa.
Ei oo helppoo, ei.
Mutta minkäs teet kun toistaiseksi omapäisyys ja rohkeus ei ole riittänyt rehellisesti elämiseen.
Luulen että juuri tämä paslta on meille kuitenkin paras.
Täällä on erilaisuutta joka kiinnostaa ja antaa virikkeitä.
Ollaan muutoin seuroissa ja rauhanyhdistyksellä aina loputtomasti vain samoinajattelevien keskuudessa, niine ttä juuri tämä monimielisyys ja erilaiset käsitykset jotka loistavat täällä plastalla, tarjovat pohjaa uuttakin luoville ideoille!
Jos olisi samoinajattelevien palsta jossa olisi kaikki meitä uskon ja määräysten epäilijöitä, siitä tulisi ajan mittaan yhtä tylsä ja mielikuvitukseton kuin tuosta Larssin palstasta tai Päivämies-lehdestä...
Miksi pitää olla niin ressukka? Ei muuta kuin rohkeutta nyt kehiin. Pitää uskaltaa olla sitä, mitä ajattelee. Miksi alistua toisten jutuille, jos itse ei jaksa olla samaa mieltä?
Ei kannata pelätä. Ei ole tarvinnut katua päivääkään, kun teki selkeän pesäeron ja alkoi tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. Ei enää jonnin joutavia höpötyksiä ja pakkopullaa. Nyt on hyvä olla ja saa käyttää aikansa kuinka huvittaa.
kyllästyneenä vl-naisenakin osallistua?
Sinne portaaliin olisi tietysti tervetulleita kaikki kyllästyneet vauvasta vaariin, ikään, sukupuoleen tai tuloihin katsomatta. Myöskin "oikeat" lahkolaiset olisivat tervetulleita, mikäli eivät olisi liian lakihenkisiä (silmät ummessa sokeasti lahkon puolesta taistelevia) ymmärtämään hankalaa tilannettamme.
Tätä tarkoitin sillä, että "saattomiehet" ovat tällä palstalla opastamassa, kun heti joku syytti provoiluksi. Provoilua tämä ei ole, vaan olen aidosti huolissani kaikkien hengailijoiden jaksamisesta.
hyvä ajatus!
itse olen myös aviossa oleva "hengailija". hyvä termi.
Tämä hengailu on jotakin , mitä ei inhimillinen järki voi ymmärtää. Se pitää kokea sydämellä. Voisimme kehittää omat tiukat säännöt porukkaamme. Esim. vihreää lippistä ja kivipestyjä farkkuja ei sallittaisi. Ei ole sopivaa kysyä miksi. Hengen yhteyttä ilmentävä tervehdys voisi olla: Hang around! Tai vaikkapa: Kikkeliskokkelis! Saisimme kokea kuinka vaikeaa on tunnustaa uskoaan supermarketissa kun joutuisimme falsettiäänellä kaakattamaan kaupan toisesta päästä paikalle sattuneelle veljelle "kikkeliskokkelis".
Jos joku veli pitäisi vihreää lippistä hän otettaisiin puhutteluun. jos se ei auttaisi käytäisiin porukalla kimpuun ja maalattais lippis spreimaalilla keltaiseksi.
Toivoin saavani "alustuksellani" aikaan hyvää ja asiallista keskustelua liittyen hengailuun. Tuli asiallisia, sekä asiattomia vastauksia. Mielestäni molempia tarvitaan, sillä yleensä nämä asiattomuudet ovat hauskoja ja huumorihan on hyvä asia, ei syntiä (vaikka tiukkapipoisimmat eivät yleensä uskonasioista puhuttaessa sitä salli).
Kikkeliskokkelis on kyllä minunkin mielestäni hyvä tervehdys hengailijaveljien ja sisarien kohdatessa. =) Sehän "testaa" uskoa samalla tavalla kuin: Jumalan terve. Harva uskovainen sitä jumalantervettäkään uskaltaa marketissa toiselle uskonveljelle/sisarelle toitottaa kaikkien kuullen, vaikka sen pitäisi olla aivan luonnollista. Miksi ne tuntevat häpeää, kun tuollainen oma tervehdys on kuulemma niin hyvä ja jumalinen tapa. Tätä häpeää jotkut selittelevät monin tavoin: esim. ei sitä tarvitse epäuskoisten kuullen tervehtiä sillätavalla, aiheuttaa vain pilkkaa ja pahennusta yms. Raukkamaisuutta se minusta on.
Erottaessa voitais toiselle hengailijalle huikata "jumalanrauhan" sijasta vaikka: Kikkara kakkara ryynimakkara!!