Iltalehtipresidentti tulossa

Halosen hupenevat kannatusluvut ja Niinistön noste kertovat omalla tavallaan siitä miten läpinäkymätön yhteiskuntamme on ja miten ihmisten mielipiteet perustuvat pintavaikutelmiin, jotka ovat epävakaita ja nopeasti määrätietoisella mielipidemanipulaatiolla muutettavissa. Presidentinvaalitkin - ja valitettavasti koko politiikka eli se hieno "edustuksellinen demokratia" jossa edustuksellisuus on muuttunut mediapersoonien edustavuudeksi - ovat muuttuneet eräänlaiseksi urheilukilpailuksi, jossa ihmisille tarjotaan kilpailujännitystä ja ikioma osallistumismahdollisuus. Tämä riittää, kukaan ei ole enää aikoihin kertonut kuka laati pelin säännöt ja mittasi juoksuradat -- siis ei missään muodollisessa mielessä, ei perustuslain pykälien muodossa, vaan tosiasiallisissa sisällöissä, eli siinä kuka asettaa kysymykset jotka mukamas ovat niitä "tärkeitä", kenen termeillä ja perusjäsennyksillä asioita käsitellään, kuka haastaa ja kuka joutuu altavastaajaksi.

Sauli Niinistö voi näköispätevän oloisesti markkinoida natomyönteisyyttään viittamalla siihen mitä "ihmiskunnan historia" opettaa ja minkä suhteen hän pitää itseään "realistina", ja tragikoomista kyllä, tällaista puhetta kansalaiset kuuntelevat ihan tosissaan. Samoin hän voi silmää räpäyttämättä samaan hengenvetoon todeta, että Halosen tasa-arvopuheet ovat olleet pelkkiä puheita kun mitään todellista tasoittumista ei ole kuitenkaan tapahtunut - mikä tosiasia voi siis merkitä vain sitä että politiikalla ei ole painoarvoa vaan talous on se mikä on määrännyt - ja heti perään ilmaista oman opillisen uskonsa siihen että kun talouden annetaan toimia, silloin tulokset jakautuvat kaikille. Antamalla tällaisia pintatason vaikutelmia ja hokemalla valittuja stiiknafuulioita valitaan tälle maalle sitten "arvojohtaja" tai "arvovaikuttaja".

Anneli Jäätteenmäen pantatessa hetken ajan omaa kannanottoaan tuli korostuneesti esille miten julkisuus on nyt muuttunut peliksi, jossa omia panoksia voidaan ostaa ja myydä ja ajoittaa homma optimaalisesti. Demokratia on muuttunut mediademokratiaksi, jossa selvästi hahmottuu kaksi erillistä tasoa: toisaalta se vääntö mitä poliittiset pelurit keskenään käyvät ja toisaalta se mielipidepommien ja pikkupaukkujen taso, jolla keskustelua mediassa ja ehdokkaiden keskinäisissä väittelyissä käydään. Tiedotusvälineet, joiden tehtävänä luulisi olevan yhteiskunnallisen läpinäkyvyyden lisääminen, ovat lisänneet vaikutusmekanismeihin oman omavaltaisen roolinsa, ja lopputuloksena on että demokratian todelliset edellytykset vähenevät ja että demokratiamme nyt toimii huonommin kuin mitä se toimi takavuosina, vaikkapa Kekkosen aikaan.

Jäätteenmäen lausunto Niinistöstä on kuin märkä rätti vasten jokaisen ajattelevan kansalaisen kasvoja: siinä mässäillään harkitusti määreillä. Poliittis-ideologinen valinta ja imago-ominaisuuksiin liittyvät adjektiivit ovat niin tyrkyllä kuin ikinä tyttö olla voi. Ikään kuin suoraan päiväunelmia tarjoavasta naistenlehdestä: tässä olen, ota minut.

Nähtäväksi jää miten oikeaan hänen strategiansa osuu ja onko hänen valinnallaan kannatusta hänen omiensa joukoissa. Mediajulkisuuden maailmassa tietoisten vaikutusyritysten riskit ovat myös melkoiset -- kun joku erityisessä yhteydessä erityisin merkityksin tyrkyttäytyy esiin, saattaa olla että hän muuttuu oikeasti läpinäkyväksi eikä enää herätäkään sympatiaa vaan tekee päinvastaisen vastavaikutuksen.