Olen sairastanut masennusta noin vuoden... sairaslomalla olin ensin kuukauden ja myöhemmin 3 kk lisää... Mun pomo ei ymmärtänyt tilannetta vaan mut on siirretty vähempiarvoisiin töihin. Alku meni silti hyvin mutta nyt olen ihan alamaissa.
Tunnen oloni suorastaan ahdistuneeksi ja työpäivänkin aikana on pakko ottaa rauhoittavia (oxepam) muuten kädet tärisevät eikä millään pysty olemaan paikoillaan. Tätä aiemmin en ko. lääkettä käyttänyt kuin satunnaisesti. Masennukseen mulla on efexor 150 mg. Tuossa loppiaisen tienoilla oli joku musta hetki ja silloin aloin taas viiltelyn... Olin siitä jo päässyt eroon kauan sitten... Ai niin, en mikään pikkutyttö ole vaan reilu nelikymppinen yhden täysi-ikäisen ja kolmen murrosikäisen äiti.
Sekoanko lopullisesti, luulin jo olevani voiton puolella... en itsekään tiedä mistä tää johtuis. Mitään ihmeempiä ei ole sattunut. Nyt kuitenkin yöt ovat alkaneet olla sietämättömiä... Nukun noin 4-5 tuntia yössä. Tietenkään työpanos ei paras mahdollinen voi olla... Kuitenkin sairasloma pelottaa, työssäoleminen pelottaa...
Neuvoja kaipaan... pakahdun kohta tähän olotilaani
Tunnen oloni suorastaan ahdistuneeksi ja työpäivänkin aikana on pakko ottaa rauhoittavia (oxepam) muuten kädet tärisevät eikä millään pysty olemaan paikoillaan. Tätä aiemmin en ko. lääkettä käyttänyt kuin satunnaisesti. Masennukseen mulla on efexor 150 mg. Tuossa loppiaisen tienoilla oli joku musta hetki ja silloin aloin taas viiltelyn... Olin siitä jo päässyt eroon kauan sitten... Ai niin, en mikään pikkutyttö ole vaan reilu nelikymppinen yhden täysi-ikäisen ja kolmen murrosikäisen äiti.
Sekoanko lopullisesti, luulin jo olevani voiton puolella... en itsekään tiedä mistä tää johtuis. Mitään ihmeempiä ei ole sattunut. Nyt kuitenkin yöt ovat alkaneet olla sietämättömiä... Nukun noin 4-5 tuntia yössä. Tietenkään työpanos ei paras mahdollinen voi olla... Kuitenkin sairasloma pelottaa, työssäoleminen pelottaa...
Neuvoja kaipaan... pakahdun kohta tähän olotilaani
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen sairaslomalla toipumassa ja rankkaa on tuntuu etten edisty yhtään.
Mielestäni sinun kannattaisi puhua lääkärille ja selvittää hänen kanssaan tilannetta.
esim. mielenterveystoimistoon?
Ei masennus ja ahdistus oikein pelkällä lääkityksellä hoidu, syitä olis hyvä selvittää.
Mullakin on tää prosessi käynnissä ja kun olen ennenkin sairastanut masista, tiedän, että se voi olla monen vuoden juttu, että on täysin kunnossa.
Ja jos et nyt tiedäkään mistä tää johtuu, se voi alkaa aueta siellä terapiassa, niin mullekin kävi.
Vanhat käsittelemättömät asiat nousivat pintaan, enkä ymmärtänyt sitä, ennen kun terapeutti kyseli taustojani ja elämääni.
Tie on raskas, mutta kannattaa. Olet lastesi tuki ja turva, joten on jo velvollisuutesi hoitaa itseäsi, että jaksat.
Ja raskaampaa on jos ET hoida itseäsi.
Voimia!
www.tukiasema.net
sieltä löytyy kaiken ikäisiä, koulutettuja, eri sairauksia sairastavia... Kokeile, ainakin huomaat ettet todellakaan ole yksi ja jos vuodessa ei tehoavaa hoitoa löydy niin se voi löytyä 2 vuoden kuluttua kun jaksaa uskoa elämää, käy katsomassa sivustoa ja varsinkin keskusteluosiota!
pitkä on tie parantua mielensairauksista..
Itsellä varsinainen sairaus on muu kun masennus, mutta nyt kun olen vuoden yrittänyt selvemmille vesille, hiipi myös masennus lisäksi.
Välillä tuntuu niin toivottomalta koko touhu, mutta jotenkin olisi yritettävä uskoa siihen että joskus vielä helpottaa.
Pelkät lääkkeet tuskin "korjaa" ihmistä. Itse en alkuun uskonut että terapiasta, "vanhojen kaivelusta" olisi mitään hyötyä. Kuvittelin olevani sinut menneisyyteni kanssa, mutta aloitettuani psykoterapian huomasin, ettei kaikki olekaan niin selvää kuin olin luullut. Kun joutuu toiselle selittämään asioita, joutuu niitä miettimään eri kantilta kuin itsekseen asioita miettiessä.
Terapeutti ei silti voi tehdä työtä kenenkään puolesta, mutta on hyvänä apuna asioiden työstämisessä.
Terapiaan pääseminen ei aina ole helppoa, mutta kannattaa.
Kärsivällisyys löytyy, kun muistaa minkä takia itseään on korjaamassa, toivottavasti sinullekin!