loppuuko tää koskaan?

mä olen pettyny jo niin monta kertaa, loukkaantunut ja hautonut vihaa ja pelkoa sisälläni. toivonut turhaan lohdutusta, tietäen, ettei kukaan asetu mun puolelle. tietäen, että olen heikko. tänään mua loukattiin julkisesti, eikä yksikään ystävä jäänyt minun puolelleni rehellisesti. äsken pidin veistä kädessäni, niinkuin monta kertaa ennenkin. painoin ja vedin. peloissani heitin veitsen pois. vasta sitten tuntin kirvelyn.. näin veren. haava ei ole iso, mutta se on olemassa. kaikki unelmat täyttävät minut pelolla ja ahdistuksella, kaikki tämä saa minut kirkumaan, rukoilemaan poispääsyä. mä en pysty tähän enää. loppuuko tää tuska koskaan? terapiaa parin viikon välein eikä se auta, ei. miksi kukaan ei lohduta mua??? miksi kukaan ei näe, ei välitä?
3346
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Olen itse kokenut myös julkista nöyryytystä, eikä minuakaan jäänyt kukaan tukemaan. Auttaisiko sinua sairaalan avo-osastolla olo ? Koska jollain tavalla tämä sinua kovasti stressaava tilanne on saatava poikki.

Äänestä
  • miten, mitä?

    Äänestä

Hei, Cherry! Et sinä heikko ole, olet herkkä. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se voi olla todella rankkaa. Tuskasi vaikuttaa niin suurelta, että uskoakseni sinun kannattaisi kokeilla lääkitystä pahimpaan hätään. Lääkkeillä on turruttava vaikutus ainakin alussa, kun ne alkavat vaikuttaa, mutta turtumus lievittyy ajan myötä. Tiedän kyllä, että kaikki eivät kannata lääkkeitä, mutta ainakin hirvittävän pahan olon katkaisemisessa ne voivat olla hyväksi.

Kirjoittele. Kerro tuntemuksistasi ja kokemuksistasi. Sekin auttaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


cherry kirjoitti:

mä olen pettyny jo niin monta kertaa, loukkaantunut ja hautonut vihaa ja pelkoa sisälläni. toivonut turhaan lohdutusta, tietäen, ettei kukaan asetu mun puolelle. tietäen, että olen heikko. tänään mua loukattiin julkisesti, eikä yksikään ystävä jäänyt minun puolelleni rehellisesti. äsken pidin veistä kädessäni, niinkuin monta kertaa ennenkin. painoin ja vedin. peloissani heitin veitsen pois. vasta sitten tuntin kirvelyn.. näin veren. haava ei ole iso, mutta se on olemassa. kaikki unelmat täyttävät minut pelolla ja ahdistuksella, kaikki tämä saa minut kirkumaan, rukoilemaan poispääsyä. mä en pysty tähän enää. loppuuko tää tuska koskaan? terapiaa parin viikon välein eikä se auta, ei. miksi kukaan ei lohduta mua??? miksi kukaan ei näe, ei välitä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu