Keskustan

annelikaan ei pystynyt käymään vihansa yli vaan meni halpaan vaikka lottovoitto olisi odottanut jos olisi asettunut tarjan taakse
ylpeys on paha tauti

Keskusta voi ihan mainiosti parantaa suhteitaan Kokoomukseen täysin riskittömästi.

Henkilövaaleina pidetyistä presidentinvaaleista palataan hyvin pikaisesti päiväjärjestykseen sen kummempaa harmia hallitusyhteistyölle.

Heinäluoman vetämä demaripuolue tulee menettämään eduskuntapaikkoja runsaasti seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tämä riippumatta siitä, miten näissä presidentinvaaleissa käy. Niinistö ottanee kuitenkin voiton, ehkä vain muutamalla tuhannella äänellä.
Vajaalla viidelläkymmenellä edustajalla demarit tulevat seuraavassa eduskunnassa jäämään oppositioon kasvamaan korkoa ja porvaripuolueet pääsevät hallitukseen yhdessä näyttämään jälleen kykynsä. Pääministeriksi voi tulla joku muukin kuin Vanhanen tai Katainen.
Tätä ne politiikan pörssikurssit näyttää.

Tavallisesti Kepu on tunnettu ovelana poliittisena pelurina, jolla on aina löytynyt selvitymisstrateginsa. Varsinaisen ihmeen sai aikaan Anneli Jäätteenmäki puoluejohtajana alkamalla korostaa sellaisia asioita, joita on totuttu kuulemaan vasemmistopuolueiden suusta. Seurauksena ns. unohdetun köyhtyvän kansan äänivyöry. Se oli veret seisottava voitto puolueelle, jonka ennuste näytti muutoin selkeästi alaspäin.

Nyt tuo voitto on hukattu etten sanoisi yhdessä yössä. On se ihme, ettei Vanhasen huono kannatus yhtään hetkauta. Tätä tappiota yritetään nyt kompnesoida asettumalla Niinistön kyytiin. Siinä pelissä puolueen oma politiikka ja alkiolaiset poliittiset arvot on heitetty kokonaan romukoppaan.

Tämä presidentinvaali on presidentinvaali, mutta se tulee muuttamaan Kokoomuksen ja Keskustan keskinäisen suuruusjärjestyksen pysyvästi Kokoomuksen hyväksi. Kokoomus on noussut johtavaksi oikeistopuolueeksi ja Keskusta on siirtymästä keskustapuolueesta oikeistolaisen Kokoomuksen apupuolueeksi. Tässä järjestyksessä Keskusta kaventuu oikealta Kokoomuksen suuntaan, koska moni ajattelee, että miksi äänestää oikeistolaista kakkospuoluetta, kun voi äänestää ykköstäkin.

Ne äänet mitä Keskusta voitti vasemmalta menivät jo tämän vaalin ensimmäiselläkierroksella. Ääänet menivät sinne, missä osoitettiin Keskustan pettäneen äänestäjien lupauksia. Toiseksi ne menivät jossain määrin Halosen tukemiseen. Ja kolmanneksi osa näistä Kepun tukijoista halvaantui niin pahasti, että päätti jäädä kotiin nukkumaan. Seuraavissa eduskuntavaaleissa näistä äänistä kisaavat SDP, perussuomalaiset ja Nukku-Matti.

Pitemmän ajan trendinä on SDP:n paisuminen, koska puolue profiloitui entistä enemmän sen väestön osan puolustajaksi, joka ei elä perinnöillä, optiomiljoonilla, ylisuurilla tuloilla. Tämä johtuu siitä, että oikeiston täytyy omalta osaltaan alkaa lunastaa niitä talouspoliittisia lupauksia, joita se joutuu antamaan.

Uusliberalistisen politiikan hokema on se, että kun annetaan tuloerojen kasvaa kokonaispotin suurentuessa kaikki kuitenkin voittavat kuin tasaisemmalla jaolla. Tähän teoriaan eivät usko suinkaan läheskään kaikki talousteoreetikot. Ostovoiman supistuminen nimittäin supistaa markkinoiden kasvua. Kulutuskysyntä on aina massojen varassa, ei rikkaan vähemmistön. Toiseksi tätä politiikkaa johdonmukaisesti noudattanut USA on pahasti slummiutunut. Siellä on sellaista köyhyyttä, että sitä pitää verrata köyhyyteen Venäjällä, ei Suomessa. Ranska on mellakoineen puolestaan esimerkki siitä, mihin eriarvoistuminen ja väestöryhmien erityminen johtaa.

Pohjoismaisen hyvinvointipolitiikan ja vähäisten tuloerojen ideana on se, että yhteiskunnaliset konfliktit saadaan näin torjuttua ennalta. Ainakin kun Suomessa on ollut suuria väkivalta-aaltoja taustalla on yhteiskunnallisen epätasa-arvon lisääntyminen. Aleneva säätykierto oli puukkojunkkarikauden syynä, yhteiskunnallinen eriarvoisuus oli sisällisotamme perimmäinen virtalähde. Historiasta ei haluta ottaa opiksi, ellei näitä asioita oteta huomioon.

Keskustalainen oman haudan kaivaminen on todella käsittämätöntä. Ei ole edes esitetty perusteita sille, miksi tällainen suunnanmuutos on aloitettu. Ihan kuin matkassa olisi nyt jokin sopulilauma, joka seuraa johtajaansa jyrkänteen reunalle.