Toisen n:n mustisuutta vaikea niellä

Kun olen sujut miehen kanssa, se on päätös joka tarkoittaa ehdottomasti etääntymistä jotain pakkotörmäämisiä lukuunottamatta.Joistakin on voinut kehkeytyä enemänkin ystäviä, ja silloin en näe syytä karttaakaan, koska eri asiaahan ystävyys ajaa.

Usein naiset ovat silti hirveän mustasukkaisia minun takiani, olin sitten kuinka haihtunut ilmaan - tai vajonnut maanuumeniin - tahansa.Paheeni on se, että tykkään olla ylpeä jos ylpeyden aihetta minulla on.Mustasukkaiset "nyksät" eivät kestä sieltä kaukaa etäältä (tiiraillen kun tiirailevat)tätä ylpeyttäni.

He ovat joskus hirveän onnettomia siitä, että mies on joskus nähnyt jotain minussa.

Koska olen ylpeähkö ja itsenäinen, en ajattele paljonkaan eilisen menneitä lumia, koskaan.Jos sattuu eteen ikävä välikohtaus, tuntuu ikävältä, kyseinen tilanne.Mutta EVVK jos mies yhtäkkiä päättikin kiinnostua enemmän vakiokamasta kuin minunlaisesta Kaivarin kiiltokissoihin kuuluvasta eksentrikosta.Sou, mä tiedostan valtteihini kuuluvan huvittava kuosi - heikkouksiini taas kyky rakastaa lämpimästi.

Lämpimästi rakastavat "nyksät" sitten vatvovat tätä mun henk.koht. dilemmaani.Ja pelkäävät revanssinyrityksiä minulta, mitä ei taatusti tule.

Mä riudun kun myötäkärsin toisen naisen mustasukkaisuutta, pahaa oloa.Samalla tunnen hieman epävarmaa ja uhattua oloa, että tuossahan on ihminen, jolla on motiivi..Vaikka heittää kiehuvaa kastiketta naamaani.Koen syyllisyyttä mahdollisesta tahattomasta poseeraamisestani, joka tulee väistämättä bailatessani jne.Olenkohan loukannut jo tulehtunutta haavaa ylpeilemällä häpeilemättä hepeneissäni.Näytän raikkaalle ja tiedostan sen mutta itsevarma kehonkieleni ei merkitse, ettenkö kunnioittaisi esim. reheviä kurvittaria hekumallisemmalla, syntisemmällä seksikkyydellä.Olen vähän vauvanukke.

Miksi, oi miksi.Me kaikki suremme tahoillamme jotain.Edes yksinkertainen, typerä vauvanukke ei saa esitellä vaatteidensa alla nukkevartaloaan ilman, että tästä syntyy ristiinnaulimiset.