Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on ohi. Ensimmäisen kierroksen oltua ja mentyä totean, että suomalaiset saivat jälleen kerran tietyllä tavalla puolueellisen ja vääristyneen kuvan vaaleista ja ehdokkaista. Suomalaista mediaa on syyttäminen tästä.
Asetelmat lyötiin lukkoon jo alussa: Halonen, Vanhanen ja Niinistö kohotettiin varteenotettaviksi, suuriksi ehdokkaiksi ja muut leimattiin pienehdokkaiksi, ”prosenttikerholaisiksi”. Näitä ennalta lukkoon lyötyjä asetelmia pyöritettiin ja toistettiin ohjelmasta ja keskustelusta toiseen.
Saimme seurata vaalikeskusteluita, joissa isot ehdokkaat saivat selvästi pienehdokkaita enemmän puheaikaa. Saimme seurata ohjelmia, joissa toimittajat ottivat heti alussa esille gallup-luvut ja luokittelivat ehdokkaat niiden perusteella.
Television vaaliväittelyissä pienet ehdokkaat eivät saaneet läheskään yhtä paljon puheaikaa kuin suuret ehdokkaat. Suuria ehdokkaita kuultiin kaikissa kysymyksissä, pienehdokkaat saivat välillä puheenvuoron vasta kovan pinnistelyn jälkeen, jos silloinkaan. Joissakin väittelyissä ”kolme suurta” jopa vietiin erikseen keskustelemaan ilman, että ”prosenttikerholaiset” saivat sanoa mielipiteensä asiasta.
Väitän, että suomalaisen median tapa käsitellä vaaleja ja ehdokkaita oli eräänlainen pienoisversio totalitaarisista valtioista. Ehdokkaiden esilläoloon mediassa puuttui esimerkiksi Heidi Hautala Ylen vaalivalvojaisissa.
Ehdokkaiden kannatusluvuilla ei pitäisi olla pienintäkään merkitystä siihen, kuinka paljon julkisuutta he saavat mediassa. Vaikka yhdellä ehdokkaalla olisi 99 prosentin ja muilla alle prosentin kannatusluvut, heitä kaikkia pitäisi silloinkin kohdella tasapuolisesti.
Kenties kuuden vuoden kuluttua saamme vihdoin seurata tasapuolisia vaaliohjelmia. Suomen kansan – ei median – pitäisi päättää siitä, kenestä tulee maan presidentti.
Kattavammin aiheesta voi lukea blogistani http://jupa1.blogspot.com
Asetelmat lyötiin lukkoon jo alussa: Halonen, Vanhanen ja Niinistö kohotettiin varteenotettaviksi, suuriksi ehdokkaiksi ja muut leimattiin pienehdokkaiksi, ”prosenttikerholaisiksi”. Näitä ennalta lukkoon lyötyjä asetelmia pyöritettiin ja toistettiin ohjelmasta ja keskustelusta toiseen.
Saimme seurata vaalikeskusteluita, joissa isot ehdokkaat saivat selvästi pienehdokkaita enemmän puheaikaa. Saimme seurata ohjelmia, joissa toimittajat ottivat heti alussa esille gallup-luvut ja luokittelivat ehdokkaat niiden perusteella.
Television vaaliväittelyissä pienet ehdokkaat eivät saaneet läheskään yhtä paljon puheaikaa kuin suuret ehdokkaat. Suuria ehdokkaita kuultiin kaikissa kysymyksissä, pienehdokkaat saivat välillä puheenvuoron vasta kovan pinnistelyn jälkeen, jos silloinkaan. Joissakin väittelyissä ”kolme suurta” jopa vietiin erikseen keskustelemaan ilman, että ”prosenttikerholaiset” saivat sanoa mielipiteensä asiasta.
Väitän, että suomalaisen median tapa käsitellä vaaleja ja ehdokkaita oli eräänlainen pienoisversio totalitaarisista valtioista. Ehdokkaiden esilläoloon mediassa puuttui esimerkiksi Heidi Hautala Ylen vaalivalvojaisissa.
Ehdokkaiden kannatusluvuilla ei pitäisi olla pienintäkään merkitystä siihen, kuinka paljon julkisuutta he saavat mediassa. Vaikka yhdellä ehdokkaalla olisi 99 prosentin ja muilla alle prosentin kannatusluvut, heitä kaikkia pitäisi silloinkin kohdella tasapuolisesti.
Kenties kuuden vuoden kuluttua saamme vihdoin seurata tasapuolisia vaaliohjelmia. Suomen kansan – ei median – pitäisi päättää siitä, kenestä tulee maan presidentti.
Kattavammin aiheesta voi lukea blogistani http://jupa1.blogspot.com
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.