Julkkis adoptioita?

Rakel ja nicke lingellin tumma tytär poujuo
ei ole adoptoitu vaan raakelin tytär suhteesta beniläiseen mieheen ennen nicken tapaamista mutta nicke on kasvattanut tytön pari vuotiaasta asti ja ehkä apodtoinutkin

Risikot ovat parhaillaan Kiinassa hakemassa adoptiolastaan. Kyllä on lapselle onni päästä tuollaiseen perheeseen. ONNEA HEILLE KAIKILLE!!!

hieno asia kirjoitti:

Risikot ovat parhaillaan Kiinassa hakemassa adoptiolastaan. Kyllä on lapselle onni päästä tuollaiseen perheeseen. ONNEA HEILLE KAIKILLE!!!

Kyllä on tosi onni lapselle päästä TUOLLAISEEN perheeseen. Ajatella, että äiti on ihan kansanedustaja ja kaikkea. Tohtoriksikin on äiti ehtinyt väitellä. Toivottavasti perheen lahjakkuus tarttuu ei-biologiselle lapselle.

onononon kirjoitti:

Kyllä on tosi onni lapselle päästä TUOLLAISEEN perheeseen. Ajatella, että äiti on ihan kansanedustaja ja kaikkea. Tohtoriksikin on äiti ehtinyt väitellä. Toivottavasti perheen lahjakkuus tarttuu ei-biologiselle lapselle.

Lue lisää

On TODELLA sääli että kansanedustajat näyttävät esimerkkiä tuollaisesta täysin epäisänmaallisesta toiminnasta, kuin ulkomaalaisen lapsen adoptoiminen, Jumala armahtakoon heidänkin ajattelemattomuuksissaan tehtyjä vääryyksiä!
Hyi SaaXXna!!!

zake kirjoitti:

On TODELLA sääli että kansanedustajat näyttävät esimerkkiä tuollaisesta täysin epäisänmaallisesta toiminnasta, kuin ulkomaalaisen lapsen adoptoiminen, Jumala armahtakoon heidänkin ajattelemattomuuksissaan tehtyjä vääryyksiä!
Hyi SaaXXna!!!

Lue lisää

Että jos pariskunnalla on entuudestaan jo lapsi, he eivät saa enää adoptoida lasta suomesta, ulkomailta saa, jos hyvin käy.
Ulkomailta adoptiolapsen "saaminen" on käsittääkseni myös nopeampaa..Että näin.

Minä vain. kirjoitti:

Että jos pariskunnalla on entuudestaan jo lapsi, he eivät saa enää adoptoida lasta suomesta, ulkomailta saa, jos hyvin käy.
Ulkomailta adoptiolapsen "saaminen" on käsittääkseni myös nopeampaa..Että näin.

Lue lisää

suomalaisia lapsia adoptoitiin

vuonna 2003 20 lasta
vuonna 2004 37 lasta
vuonna 2005 26 lasta

adoptiovanhemmiksi halukkaita on satoja.

zake kirjoitti:

On TODELLA sääli että kansanedustajat näyttävät esimerkkiä tuollaisesta täysin epäisänmaallisesta toiminnasta, kuin ulkomaalaisen lapsen adoptoiminen, Jumala armahtakoon heidänkin ajattelemattomuuksissaan tehtyjä vääryyksiä!
Hyi SaaXXna!!!

Lue lisää

on todella sääli että ajattelet noin.. jos itselläsi omia lapsia.. Kai tiedät sen että kaikkihan ei voi saada lapsia?? ja että ihminen joka adoptoi lapsen pelastaa sen hengen.. Mieti mitä lapselle voi tapahtua jos ei perhettä? Selviytyykän ilman aikuisen apua? Sääli jos ajattelet noin jos itselläsi omia lapsia

zake kirjoitti:

On TODELLA sääli että kansanedustajat näyttävät esimerkkiä tuollaisesta täysin epäisänmaallisesta toiminnasta, kuin ulkomaalaisen lapsen adoptoiminen, Jumala armahtakoon heidänkin ajattelemattomuuksissaan tehtyjä vääryyksiä!
Hyi SaaXXna!!!

Lue lisää

kusipää

Kiva kun valistit tiedoillasi. Helpolla ei adoptoida mistään maasta.

Minäpä kirjoitti:

Kiva kun valistit tiedoillasi. Helpolla ei adoptoida mistään maasta.

helppoa adoptiota tuskin on... sitäpaitsi venäjältä tulevat lapset ovat yleensä vanhempia (sopeutuminen saattaa olla vaikeaa) ja myös sairaita. Näin meille kerrottiin. Itse toivon mahdollisimman pientä lasta, näin lapsen kasvuun pystyy vaikuttamaan pienestä pitäen. rodulla ei väliä. On se jännä, että joillakin ihmisillä on ihan periaatteesta jotain adoptioita vastaan. Itse näen asian niin, että lasta haluavat vanhemmmat ja vanhempia tarvitseva lapsi kohtaavat.

Nim. adoptioprosessissa

Typerämpää kommenttia ei voisi kirjoittaa. Mutta ilmeisesti sinulle on väliä minkä värinen ihminen on...

äiti kirjoitti:

Typerämpää kommenttia ei voisi kirjoittaa. Mutta ilmeisesti sinulle on väliä minkä värinen ihminen on...

Tuntuu, että jotkut ihmiset (julkkikset) ajattelevat, että adoptoiminen on muotia... On rahaa ja hyväntekeväisyys on ihan vanha juttu ja kaikki tekee sitä, joten mitäpäs jos kokeiltaisiin adoptoimista.

suuttunut kirjoitti:

Tuntuu, että jotkut ihmiset (julkkikset) ajattelevat, että adoptoiminen on muotia... On rahaa ja hyväntekeväisyys on ihan vanha juttu ja kaikki tekee sitä, joten mitäpäs jos kokeiltaisiin adoptoimista.

Lue lisää

Hei kuulkaas! Kyllä julkkiksistakin varmasti osa kärsii ihan oikeasti lapsettomuudesta (primääristä tai sekundääristä)...Mielestäni on vain mukava ettei lapsettomuus/adoptio tarvi (enää) olla häpeällinen asia!

äiti kirjoitti:

Typerämpää kommenttia ei voisi kirjoittaa. Mutta ilmeisesti sinulle on väliä minkä värinen ihminen on...

Värillä väliä? Ei kannata ehkä lukea rivien välistä. Ehkäpä Pietarista adoptiota ehdottanut ajatteli vaikka sitä, että lapsi pääsee helpommin vierailemaan syntymämaassaan ja etsimään biologisia juuriaan. Juuri tuossa joku kirjoitti, ettei halua Venäjältä adoptoida, kun sieltä tulee lähinnä vanhempia ja sairaita lapsia. Ilmeisesti teille on sitten tärkeää nimenomaan lapsen ikä ja terveys. Tosi suvaitsevaista ;)

sintsi kirjoitti:

helppoa adoptiota tuskin on... sitäpaitsi venäjältä tulevat lapset ovat yleensä vanhempia (sopeutuminen saattaa olla vaikeaa) ja myös sairaita. Näin meille kerrottiin. Itse toivon mahdollisimman pientä lasta, näin lapsen kasvuun pystyy vaikuttamaan pienestä pitäen. rodulla ei väliä. On se jännä, että joillakin ihmisillä on ihan periaatteesta jotain adoptioita vastaan. Itse näen asian niin, että lasta haluavat vanhemmmat ja vanhempia tarvitseva lapsi kohtaavat.

Nim. adoptioprosessissa

Lue lisää

Jumalauta sä oot taas paljon parempi ihminen kun me NORMAALIT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

hehehehehehe kirjoitti:

Värillä väliä? Ei kannata ehkä lukea rivien välistä. Ehkäpä Pietarista adoptiota ehdottanut ajatteli vaikka sitä, että lapsi pääsee helpommin vierailemaan syntymämaassaan ja etsimään biologisia juuriaan. Juuri tuossa joku kirjoitti, ettei halua Venäjältä adoptoida, kun sieltä tulee lähinnä vanhempia ja sairaita lapsia. Ilmeisesti teille on sitten tärkeää nimenomaan lapsen ikä ja terveys. Tosi suvaitsevaista ;)

Lue lisää

Kyllä taas supersuvaitsevaiset vauhdissa!Kaikki pitää hyväkyä mutta ei ehkä sittenkään kaikkia????????

hehehehehehe kirjoitti:

Värillä väliä? Ei kannata ehkä lukea rivien välistä. Ehkäpä Pietarista adoptiota ehdottanut ajatteli vaikka sitä, että lapsi pääsee helpommin vierailemaan syntymämaassaan ja etsimään biologisia juuriaan. Juuri tuossa joku kirjoitti, ettei halua Venäjältä adoptoida, kun sieltä tulee lähinnä vanhempia ja sairaita lapsia. Ilmeisesti teille on sitten tärkeää nimenomaan lapsen ikä ja terveys. Tosi suvaitsevaista ;)

Lue lisää

Kannaittas ottaa selvää ensin, kuinka helppoa tai vaikeaa on adoptoida esim. Venäjältä. Ei mene ihan niin helposti kuin useimmat näyttää kuvittelevan. Onhan meillä suomalaisilla kokemuksia venäläisestä byrokratiasta, tänään ollaan tätä mieltä ja huomenna toista...

hele kirjoitti:

Kannaittas ottaa selvää ensin, kuinka helppoa tai vaikeaa on adoptoida esim. Venäjältä. Ei mene ihan niin helposti kuin useimmat näyttää kuvittelevan. Onhan meillä suomalaisilla kokemuksia venäläisestä byrokratiasta, tänään ollaan tätä mieltä ja huomenna toista...

Lue lisää

olen ottanut selvää! Venäjältä voi nopeallakin aikataululla adoptoida lapsen, jos on valmis ottamaan esim. 3-7-vuotiaan lapsen. totta kai sitä ennen pitää tehdä kaikki Suomen vaatimat adoptiorutiinit, jotka kestää hyvinkin 1-1,5 vuotta. ei Venäjältä adoptoiminen kuitenkaan ole yhtään sen hankalampaa tai kestä pidempään kuin muistakaan maista. Venäjältä ei vaan oikein saa 1-vuotiaita tyttöjä, niin kuin esimerkiksi Kiinasta. tässä on yhden Venäjältä adoptoineen nettisivut http://koti.phnet.fi/leenaha/ heidän adoptioprosessi Venäjältä kesti 2 vuotta ja 23 päivää. siellä on kaikki mutkat ja matkat yksityiskohtaisesti kerrottu.

hehehehehehe kirjoitti:

Värillä väliä? Ei kannata ehkä lukea rivien välistä. Ehkäpä Pietarista adoptiota ehdottanut ajatteli vaikka sitä, että lapsi pääsee helpommin vierailemaan syntymämaassaan ja etsimään biologisia juuriaan. Juuri tuossa joku kirjoitti, ettei halua Venäjältä adoptoida, kun sieltä tulee lähinnä vanhempia ja sairaita lapsia. Ilmeisesti teille on sitten tärkeää nimenomaan lapsen ikä ja terveys. Tosi suvaitsevaista ;)

Lue lisää

Myönnän etten halua adoptioida venäjältä muutamasta syystä:
*taustalla paljon alkoholin ja huumeiden väärinkäyttöä
*en pidä venäjästä maana, en tiedä miten voisin tukea lapseni kulttuuriinsa tutustumisessa, siihen minulla on liikaa negatiivisia fiiliksiä/ennakkoluuloja
*siellä pitäisi käydä 3 kertaa(vrt yleensä kv. adoptiossa 1 kerta
*yksi näistä kerroista on ns. katselukerta jolloin hyväksyt /hylkään tarjotun lapsen. Olisi kerrassaan HIRVEETÄ käydä paikalla ja ottaa kantaa voinko omien henkisten resurssien puitteessa ottaa ko. lasta. Mitä jos tuntuu että ei????


Adoptio ei ole hyväntekeväisyyttä!!!!! Tajutkaa se. On pakko arvioida omat resurssit ja laittaa lapsitoive sen mukaan. Ja on totta että todennäköisyys että lapsi sopeutuu paremmin uuteen ympäristöön mitä nuorempi hän on. Onko väärin toivoa että kaikki menisi mahdollisimman jouheasti? Kyllä niitä ongelmia sitten teini-iässä saattaa kuitenkin olla tiedossa...

vinland kirjoitti:

Jumalauta sä oot taas paljon parempi ihminen kun me NORMAALIT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Jos haluat, pidä vapaasti parempana ihmisenä. En koe olevani parempi vaan en voi hankkia omia lapsia. miksi en siis adoptoisi? Ja kuten joku jo kommentoi, miksi pitäisi adoptoida esim. sairas lapsi, jos itsellä ei ole resursseja sairaan tai vammaisen lapsen hoitoon?? Jos kerta saa valita, tottakai haluan terveen lapsen ja mahdollisimman nuoren, jotta sopeutuminen pn helppoa! Ei kai kukaan synnyttäväkään toivo ehdoin tahdoin sairasta lasta? Hieman järjenkäyttöä! Jos on vaikea uskoa, että rodulla ei tosiaan ole joillekin väliä, se ei ole mun ongelma.

hehehehehehe kirjoitti:

Värillä väliä? Ei kannata ehkä lukea rivien välistä. Ehkäpä Pietarista adoptiota ehdottanut ajatteli vaikka sitä, että lapsi pääsee helpommin vierailemaan syntymämaassaan ja etsimään biologisia juuriaan. Juuri tuossa joku kirjoitti, ettei halua Venäjältä adoptoida, kun sieltä tulee lähinnä vanhempia ja sairaita lapsia. Ilmeisesti teille on sitten tärkeää nimenomaan lapsen ikä ja terveys. Tosi suvaitsevaista ;)

Lue lisää

kyllä, lapsen iällä ja terveydellä on suuri vaikutus! Suurempi kuin ihonvärillä. En näe siinä mitään "pahaa". voit vapaasti kutsua suvaitsemattomaksi, jos en ole valmis adoptioimaan sairasta tai vammaista 5 vuotiasta lasta!

sintsi kirjoitti:

Jos haluat, pidä vapaasti parempana ihmisenä. En koe olevani parempi vaan en voi hankkia omia lapsia. miksi en siis adoptoisi? Ja kuten joku jo kommentoi, miksi pitäisi adoptoida esim. sairas lapsi, jos itsellä ei ole resursseja sairaan tai vammaisen lapsen hoitoon?? Jos kerta saa valita, tottakai haluan terveen lapsen ja mahdollisimman nuoren, jotta sopeutuminen pn helppoa! Ei kai kukaan synnyttäväkään toivo ehdoin tahdoin sairasta lasta? Hieman järjenkäyttöä! Jos on vaikea uskoa, että rodulla ei tosiaan ole joillekin väliä, se ei ole mun ongelma.

Lue lisää

Eikö ole hieman liioteltua että pietarissa kaikki adoptio lapset ovat sairaita ja vanhoja.
Jos asioista ottaa selvää kunnolla niin pietarissa on myös lastenkoti mistä voi adoptoida ihan vasta syntyneitä lapsia,se on pelkästään pienille lapsille.

just kirjoitti:

Eikö ole hieman liioteltua että pietarissa kaikki adoptio lapset ovat sairaita ja vanhoja.
Jos asioista ottaa selvää kunnolla niin pietarissa on myös lastenkoti mistä voi adoptoida ihan vasta syntyneitä lapsia,se on pelkästään pienille lapsille.

Lue lisää

oma tietoni perustuu suomen viranomaisten antamaan tietoon adoptioneuvonnassa. voi olla totta, mitä sinä tiedät!

sintsi kirjoitti:

kyllä, lapsen iällä ja terveydellä on suuri vaikutus! Suurempi kuin ihonvärillä. En näe siinä mitään "pahaa". voit vapaasti kutsua suvaitsemattomaksi, jos en ole valmis adoptioimaan sairasta tai vammaista 5 vuotiasta lasta!

Lue lisää

Mutta kuitenkin olet adoptoimassa ja todennäköisesti puhut myöhemmin adoptiolapsellesi, että oli hänen ETU päästä tulla adoptoiduksi. Eikö vaan?

Entäs 5-vuotiaat lapset adoptiomaissa? Entä semmoinen, jolla on leikattavissa oleva sydänvika, mutta joka ei syntymämaassaan pääse leikkaukseen? Entä huulihalkioinen lapsi, joka syntymämaassaan tuomitaan kenties pahojen voimien vallassa olevaksi? Entä lapsi, joka tarvitsisi vain silmäleikkauksen ja -lasit, mutta ei saa niitä syntymämaassaan? Entä liian tummaihoinen lapsi, jolle ei syntymämaassaan löydy adoptioperhettä? Entä diabetesta, astmaa tai epilepsiaa sairastavat lapset kehitysmaissa?

Oletko ihan varma, että kykenet adoptiovanhemmuuteen, jos et kykene hoitamaan esimerkiksi astmaatikkolasta tai silmälaseja käyttävää lasta?

Entä mitä vastaat adoptiolapselle, kun hän kysyy sinulta, mitä tapahtui niille hänen syntymämaan lapsille (liian vanhat ja sairaat), jotka eivät kelpaa adoptoiville?

Mitä vastaat lapsesi syntymämaan ihmisille, jotka ihmettelevät, kun elinvoimaisimmat lapset kelpaavat ulkomaille ja heidän huolettavikseen jää enemmän apua tarvitsevat? Terveistä lapsista olisi tulevaisuudessa apua syntymämaalleen todennäköisesti enemmän kuin esimerkiksi epilepsiaa sairastavasta, joka ei kenties saa koskaan hoitoa hoidettavissa olevaan sairauteensa.

onnea matkaan! kirjoitti:

Mutta kuitenkin olet adoptoimassa ja todennäköisesti puhut myöhemmin adoptiolapsellesi, että oli hänen ETU päästä tulla adoptoiduksi. Eikö vaan?

Entäs 5-vuotiaat lapset adoptiomaissa? Entä semmoinen, jolla on leikattavissa oleva sydänvika, mutta joka ei syntymämaassaan pääse leikkaukseen? Entä huulihalkioinen lapsi, joka syntymämaassaan tuomitaan kenties pahojen voimien vallassa olevaksi? Entä lapsi, joka tarvitsisi vain silmäleikkauksen ja -lasit, mutta ei saa niitä syntymämaassaan? Entä liian tummaihoinen lapsi, jolle ei syntymämaassaan löydy adoptioperhettä? Entä diabetesta, astmaa tai epilepsiaa sairastavat lapset kehitysmaissa?

Oletko ihan varma, että kykenet adoptiovanhemmuuteen, jos et kykene hoitamaan esimerkiksi astmaatikkolasta tai silmälaseja käyttävää lasta?

Entä mitä vastaat adoptiolapselle, kun hän kysyy sinulta, mitä tapahtui niille hänen syntymämaan lapsille (liian vanhat ja sairaat), jotka eivät kelpaa adoptoiville?

Mitä vastaat lapsesi syntymämaan ihmisille, jotka ihmettelevät, kun elinvoimaisimmat lapset kelpaavat ulkomaille ja heidän huolettavikseen jää enemmän apua tarvitsevat? Terveistä lapsista olisi tulevaisuudessa apua syntymämaalleen todennäköisesti enemmän kuin esimerkiksi epilepsiaa sairastavasta, joka ei kenties saa koskaan hoitoa hoidettavissa olevaan sairauteensa.

Lue lisää

kiitos onnitteluista! Onneahan adoptiossa aina vähän tarvitaan, on se sen verran pitkä ja vaikea prosessi. Valitettavaa on, että kaikilla lapsilla ei maailmassa kotia ole. Mutta eikö ole hyvä, jos edes jotkut lapset saavat kodin? eikös tämä ole sinun kirjoituksessasi pointti, että kaikkien lasten tulisi koti saada?

Itse olen hyvin kiitollinen, jos lapsen joskus saan, on hän sitten adoptioitu tai ei. ja hyvä vanhempi haluan tietenkin olla. Lapselle ei paineita kasata tyyliin: "ole kiitollinen, että pääsit suomeen.."

Eihän sitä biologisenkaan lapsen terveydestä takeita ole, silmälasit, astma jne.. ja ihan tiedoksi, en lue silmälaseja sairaukseksi! :) edellä mainitut ovat pieniä murheita tässä maailmassa. Totuus on, että lapsessa on aina työtä, on hän sitten adoptoitu tai ei. tiedän, mitä sairaus voi tuoda mukanaan ja toivoisin oman lapseni saavan elää tervettä elämää, en näe sitä vääränä. kaikille, jotka ovat valmiita ottamaan sairaan lapsen, toivon kovasti voimia ja kunnioitan heidän rohkeuttaan.

Hyvää jatkoa Sinullekin!

sintsi kirjoitti:

kiitos onnitteluista! Onneahan adoptiossa aina vähän tarvitaan, on se sen verran pitkä ja vaikea prosessi. Valitettavaa on, että kaikilla lapsilla ei maailmassa kotia ole. Mutta eikö ole hyvä, jos edes jotkut lapset saavat kodin? eikös tämä ole sinun kirjoituksessasi pointti, että kaikkien lasten tulisi koti saada?

Itse olen hyvin kiitollinen, jos lapsen joskus saan, on hän sitten adoptioitu tai ei. ja hyvä vanhempi haluan tietenkin olla. Lapselle ei paineita kasata tyyliin: "ole kiitollinen, että pääsit suomeen.."

Eihän sitä biologisenkaan lapsen terveydestä takeita ole, silmälasit, astma jne.. ja ihan tiedoksi, en lue silmälaseja sairaukseksi! :) edellä mainitut ovat pieniä murheita tässä maailmassa. Totuus on, että lapsessa on aina työtä, on hän sitten adoptoitu tai ei. tiedän, mitä sairaus voi tuoda mukanaan ja toivoisin oman lapseni saavan elää tervettä elämää, en näe sitä vääränä. kaikille, jotka ovat valmiita ottamaan sairaan lapsen, toivon kovasti voimia ja kunnioitan heidän rohkeuttaan.

Hyvää jatkoa Sinullekin!

Lue lisää

Joissain maissa silmälasit luetaan erityistarpeisiin. Eli jos ruksaat lomakkeisiin "terve lapsi", niin maasta riippuen saatat sulkea silloin ulos sellaiset lapset, joilla on esim. silmälasien ja/tai silmäleikkauksen tarve.

Kirjoitukseni pointti ei ollut se, että kaikkien lasten tulisi saada koti. Vuosien ajan adoptiota seuranneena pointtini on se, että kaikkien lasten tulisi saada mahdollisimman hyvä elämä. Siihen ei välttämättä kuulu siirto länsimaahan ja elämä vanhempien kanssa. Koteja on erilaisia; lastenkoteja, sos-lapsikyliä, sijaiskoteja, kyläyhteisöjä, sukulaisten luona kasvamista ja muitakin.

Mielestäni tärkeintä olisi se, että mahdollisimman moni maailman lapsi voisi saada tarvitsemaansa hoitoa, rakkautta ja huolenpitoa. Kansainvälinen adoptio ei välttämättä edistä tätä haavetta kovinkaan paljon. Pahimmassa tapauksessa se voi edistää päinvastaista kehitystä.

edelleen onnea kirjoitti:

Joissain maissa silmälasit luetaan erityistarpeisiin. Eli jos ruksaat lomakkeisiin "terve lapsi", niin maasta riippuen saatat sulkea silloin ulos sellaiset lapset, joilla on esim. silmälasien ja/tai silmäleikkauksen tarve.

Kirjoitukseni pointti ei ollut se, että kaikkien lasten tulisi saada koti. Vuosien ajan adoptiota seuranneena pointtini on se, että kaikkien lasten tulisi saada mahdollisimman hyvä elämä. Siihen ei välttämättä kuulu siirto länsimaahan ja elämä vanhempien kanssa. Koteja on erilaisia; lastenkoteja, sos-lapsikyliä, sijaiskoteja, kyläyhteisöjä, sukulaisten luona kasvamista ja muitakin.

Mielestäni tärkeintä olisi se, että mahdollisimman moni maailman lapsi voisi saada tarvitsemaansa hoitoa, rakkautta ja huolenpitoa. Kansainvälinen adoptio ei välttämättä edistä tätä haavetta kovinkaan paljon. Pahimmassa tapauksessa se voi edistää päinvastaista kehitystä.

Lue lisää

Tämähän olisi nimenomaan ideaalia, että kaikki lapset maailmassa saisivat rakkautta, huolenpitoa jne.. mutta sehän ei toteudu. Kansainvälisen adoption lähtökohta on myös, että ensisijainen ja paras kasvuympäristö on omat vanhemmat ja oma maa/kulttuuri. Jos olet seurannut adoptioita, tiedät varmaan, että lapsille etsitään koti ensimmäisenä oman maan sisältä. Esim. Etelä-afrikassa oman maan sisäiseen adoptioon menevät valkoihoiset ja intiaanisukuiset lapset. Jäljelle jäävät tummaihoiset lapset, joita E-A:n oma kansa ei huoli. Jos olet käynyt lastenkodissa, tai edes nähnyt kuvia, et varmaan soisi kenenkään lapsen viettävän elämäänsä/lapsuuttaan siellä. Toki on hyviäkin lastenkoteja! Valitettavan harvassa olot ovat lapsen kasvulle kuitenkaan ihanteelliset tai edes riittävät.

Koska monissa maissa adoptioiden lainsäädäntö on monimutkainen, ehtii lapsi kasvaa vanhemmaksi. Totta on, että useimmat toivovat pientä lasta juuri siitä syystä, että lapsi saa kunnon ravintoa, virikkeitä, sylin ja hoivaa jo pienestä pitäen ja kasvu on näin ollen tasapainoisempaa ja turvatumpaa.

Totta on myös se, että silmälasit luokitellaan "sairaudeksi" joissakin maissa. Tämä on valitettavaa. Itse en näkisi luonnollisestikaan silmälaseja minkäänlaisena esteenä. En kuitenkaan haluaisi lapseni olevan vakavasti sairas, esim. diabetes tai epilepsia, koska tiedän, miten rankkaa ko. tautien kanssa on elää.

Adoptioon ei kuitenkaan voi ryhtyä, jos haluaa olla varma siitä mitä saa. Varmuutta ei ole! Ei edes sairauksien osalta! Mitä tahansa voi tulla, kelle tahansa. lapsi on hyväksyttävä ja häntä rakastettava juuri sellaisena kuin hän on. Lapsensa itsensä takia.

varmasti adoptioissa on epäonnistumisiakin, mutta itse olen rohkaistunut adoption toimivuudesta, koska tunnen lähipiirissäni ulkomailta adoptoituja lapsia ja jo aikuisia, joiden kohdalla asiat ovat menneet hyvin.

sintsi kirjoitti:

oma tietoni perustuu suomen viranomaisten antamaan tietoon adoptioneuvonnassa. voi olla totta, mitä sinä tiedät!

Asiasta tiedän koska olen käynyt pietarissa näissä lastenkodeissa.viranomaiset ei tiedä mitä kaikkea muita kauheuksia siellä saattaa tapahtuu..lastenkodeista on myyty lapsia jopa seksikaupan uhreiksi ulkomaille.Kai ne ns:parhaammat lapset..eli nuoret ja terveet menee sitten loppujen lopuksi eniten maksavalle..vaikka suomessa silleen ei tehdä mutta muualla maailmassa kyllä..rahalla saa,mikä on väärin.

sintsi kirjoitti:

Tämähän olisi nimenomaan ideaalia, että kaikki lapset maailmassa saisivat rakkautta, huolenpitoa jne.. mutta sehän ei toteudu. Kansainvälisen adoption lähtökohta on myös, että ensisijainen ja paras kasvuympäristö on omat vanhemmat ja oma maa/kulttuuri. Jos olet seurannut adoptioita, tiedät varmaan, että lapsille etsitään koti ensimmäisenä oman maan sisältä. Esim. Etelä-afrikassa oman maan sisäiseen adoptioon menevät valkoihoiset ja intiaanisukuiset lapset. Jäljelle jäävät tummaihoiset lapset, joita E-A:n oma kansa ei huoli. Jos olet käynyt lastenkodissa, tai edes nähnyt kuvia, et varmaan soisi kenenkään lapsen viettävän elämäänsä/lapsuuttaan siellä. Toki on hyviäkin lastenkoteja! Valitettavan harvassa olot ovat lapsen kasvulle kuitenkaan ihanteelliset tai edes riittävät.

Koska monissa maissa adoptioiden lainsäädäntö on monimutkainen, ehtii lapsi kasvaa vanhemmaksi. Totta on, että useimmat toivovat pientä lasta juuri siitä syystä, että lapsi saa kunnon ravintoa, virikkeitä, sylin ja hoivaa jo pienestä pitäen ja kasvu on näin ollen tasapainoisempaa ja turvatumpaa.

Totta on myös se, että silmälasit luokitellaan "sairaudeksi" joissakin maissa. Tämä on valitettavaa. Itse en näkisi luonnollisestikaan silmälaseja minkäänlaisena esteenä. En kuitenkaan haluaisi lapseni olevan vakavasti sairas, esim. diabetes tai epilepsia, koska tiedän, miten rankkaa ko. tautien kanssa on elää.

Adoptioon ei kuitenkaan voi ryhtyä, jos haluaa olla varma siitä mitä saa. Varmuutta ei ole! Ei edes sairauksien osalta! Mitä tahansa voi tulla, kelle tahansa. lapsi on hyväksyttävä ja häntä rakastettava juuri sellaisena kuin hän on. Lapsensa itsensä takia.

varmasti adoptioissa on epäonnistumisiakin, mutta itse olen rohkaistunut adoption toimivuudesta, koska tunnen lähipiirissäni ulkomailta adoptoituja lapsia ja jo aikuisia, joiden kohdalla asiat ovat menneet hyvin.

Lue lisää

Hei!
Minulla on ystävä joka adoptoitiin leikki-ikäisenä Etiopiasta. Adoptiomaahan saapuessaan hän sairastui johonkin lastentautiin jonka seurauksena sokeutui. Hän on viiden lapsen katraasta vanhin. Älykäs, huumorintajuinen ja lämmin ihminen. Ei ole varmasti ollut helppoa sopeutua vieraaseen maahan kun yksi aisteista jäi pois käytöstä. Eikä varmasti ole ollut helppoa silloin vielä nuorille vanhemmillekaan. Kaikkeen kuitenkin sopeutuu. Hänen ainot näkömuistinsa on alkuperäismaasta.

Tämä yhtenä positiivisena kertomuksena adoptiosta.

kohtalo tämäkin kirjoitti:

Hei!
Minulla on ystävä joka adoptoitiin leikki-ikäisenä Etiopiasta. Adoptiomaahan saapuessaan hän sairastui johonkin lastentautiin jonka seurauksena sokeutui. Hän on viiden lapsen katraasta vanhin. Älykäs, huumorintajuinen ja lämmin ihminen. Ei ole varmasti ollut helppoa sopeutua vieraaseen maahan kun yksi aisteista jäi pois käytöstä. Eikä varmasti ole ollut helppoa silloin vielä nuorille vanhemmillekaan. Kaikkeen kuitenkin sopeutuu. Hänen ainot näkömuistinsa on alkuperäismaasta.

Tämä yhtenä positiivisena kertomuksena adoptiosta.

Lue lisää

--lainaus alkaa--

Itseään etsimässä monien tavoitteiden ja hermojen sorruttua

Kun elämäni sai alkunsa, olivat sen lähtökohdat jokseenkin erikoiset. Synnyin Etiopiassa, toisella puolella rakasta maapalloamme ja olin täysin sokea. Biologisista vanhemmistani ei tiedetä mitään, vaan minut adoptoitiin suomalaisperheeseen sairaalasta noin kahden vuoden ikäisenä. Perheeseen oli kolme vuotta sitten adoptoitu minua vanhempi tyttö, mutta emme olleet todellisia siskoksia.

Lapsuuteni alussa opettelin suomenkielen ja muita perustaitoja vanhempieni kärsivällisellä opastuksella. Kaikki oli muuten hyvin, mutta kavereita en oikein saanut. Harrastin aivan pienestä asti musiikkia ja se muodostui todella tärkeäksi minulle. Ala-aste opetti mahdollisesti vilkasluontoisemman tytön nopeasti olemaan hiljaa kiusaamisen välttämiseksi ja niinpä musiikkiyläasteelle pääseminen tuntui suoranaiselta pelastukselta.

Koulu alkoi uudessa paikassa hyvin, mutta pian huomasin, etten pystynyt tekemään rakkaimmassa harrastuksessani musiikissa yhtään mitään juuri sokeuteni tähden. Oli tosin luvattu, että saisin laulunsanoja ynnä muita, muttei oltu ymmärretty asiaa aivan loppuun asti. Itsetuntoni alkoi laskea ja monien vuosien unelmani mahdollisesta ammatista musiikin parissa romahti, kuin korttitalo. Yläasteella minua ei kiusattu, mutta jatkuva luokanvaihtaminen ja apuvälineiden raahaaminen sekä avustajantarve eristivät minut muista ikäisistäni.

Yhdeksännen luokan puolivälissä, eli viime jouluna, asiani olivat kaikella tapaa niin jumissa, etten enää kyennyt jatkamaan tässä koulussa. Vasta aloittanut avustajani keskeytti työnsä yht'äkkiä ja jäin milloin kenenkin autettavaksi. Masennuslääkkeiden syömisestä huolimatta minun oli, niin älyttömältä kuin se tuntuikin, ruvettava etsimään jotakin muuta paikkaa, jossa tehdä peruskoulu loppuun. Kun kyselyihini vastattiin ei, loppuivat hermoni niin totaalisesti, että aamuyön itseni telomista kokeiltuani ja suunniteltuani taksimatkaa joen rannalle päästäkseni tästä turhasta elämästä, uhkasin vanhemmilleni lopettaa syömisen ja painua pehkuihin kuolemaa odottamaan kouluunmenon sijasta. Tässä vaiheessa vanhempani pelästyivät ja lähdin isäni kanssa psykiatriselle lääkärille, joka passitti minut osastohoitoon. "Terve tuloa nuorisopsykiatriselle osastolle." olivat ensimmäiset sanat, jotka siellä kuulin ja ne kuulostivat siltä, kuin joku kone olisi ne sanonut. Eräs hoitaja vei minut huoneeseeni, jossa kaikui melkein kuin jossakin tunnelissa.

Olin psykiatrisella viikon ja se oli varmaankin elämäni uskomattomin kokemus. Siellä sai todella puhua ongelmistaan ja henkilökunta kuunteli. Vanhempani ja siskoni kävivät katsomassa ja kulutin aikaani suhteellisen normaaleissa merkeissä keittiötöitä tehden radiota kuunnellen ja pelejä pelaten. Kouluasiaani yritettiin ratkaista kaikin voimin kuitenkaan onnistumatta. Tuntui siltä, kuin normaali aika olisi kohdaltani pysäytetty tuoksi viikoksi. Pahin viholliseni sinä aikana oli raastava epätietoisuus siitä, löytyisikö ongelmiini jonkinlainen selviytymiskeino ja kuinkakauan joutuisin osastolla roikkumaan. Huomasin, että muut tytöt olivat siellä hyvin hiljaisia, minä sitävastoin olin jatkuvasti äänessä. Sitten tuli odotettu loppupalaveri: vanhempani, lääkäri ja minä istuimme keskustelemassa tilanteesta. Minut päästettiin kotiin, mutta kuten jo kirjoitin, kouluasialle ei osattu tehdä mitään.

Kotiin saapuminen asioiden ollessa lähes alkupisteessään oli järkyttävä kokemus. Normaali elämä kaikkine vaatimuksineen ja sekavuuksineen suorastaan kaatui päälleni ja lisäksi olin menettänyt itsekunnioitukseni. En voinut ymmärtää, että olin saattanut olla psykiatrisella, hullujen huoneella, mielisairaalassa, lataamossa, mitä kaikkia nimityksiä sille paikalle nyt onkaan- suurin osa enemmän tai vähemmän halventavia. Syytin itseäni minkä ehdin: jos olisin saanut itseni kootuksi, ei minulle olisi käynyt näin, miten saatoin olla näin epäonnistunut ihminen? Taas oli turvauduttava lievään itsetelontaan, ettei tunne olisi hajottanut minua. ja vaikka kuinka puhuin ja kuuntelin toisia, se vain oli ja pysyi, vaikutti jokapäiväiseen elämääni: olin sitä, mitä toiset sanoivat minun olevan, minulla ei ollut enää yhteyttä itseeni.

Kouluasialle oli tehtävä jotakin. Tiesin, että entinen ala-asteenopettajani oli töissä eräässä erityiskoulussa. Muistin hänet hiukan pelottavana, mutta ei auttanut, kuin kerätä rohkeutensa ja ryhtyä jäljittämään häntä numerotiedustelun avulla. Yllättävää kyllä, opettaja ymmärsi minua ja päätti kysyä rehtorilta, voitaisiinko minut ottaa heidän kouluunsa lukukauden loppuun asti. Se meni läpi ja pian jatkoin kouluani uudessa paikassa. Siellä oli erityisopettajia, vähän oppilaita ja jokainen teki töitä omalla tavallaan. Olin jonkinaikaa tyytyväinen, mutta sitten kaiken "kunniattomuus" alkoi taas vaivata mieltäni: kasipuolen keskiarvolla yläasteella selvinnyt ihminen- minä, joka aina olin tavoitellut hyviä ja kauniita asioita ja tehnyt töitä tavoitteisiinpääsemiseksi, olinkin liian huono kestääkseni niissä: hyvästä koulusta psykiatrisen kautta erityiskouluun, siinäkö kaiken työn tulos? En arvostele ketään toista, joka on joutunut vaikeuksiinsa etsimään ammattiapua, mutta itselleni se oli täysi epäonnistuminen. Päättötodistuksen sain postissa ilman minkäänlaista juhllallisuudentunnetta, jota olin odottanut: kevätjuhla, rehtorin puhe, suvivirsi, meitä kaikkia ysejä yhdistävä onnistumisentunne, ne eivät kuuluneet minulle, epäonnistuneelle ja riittämättömälle.

Kesällä ajattelin tehdä jotakin vapaaehtoistyötä, jota vain sokeana voisin tehdä, jotta saisin tunteen, että minuakin tarvitaan, enkä olekaan vain kaikkien autettava. Sellaista en kuitenkaan saanut. Kesä on täynnä tyhjää aikaa. On se niin väärin, ettei saa tehdä mitään, vaikka kuinka haluaisi ja vain siksi, että on sokea. Nytkin istun koneen ääressä kirjoittamassa, etsin itseäni, odotan tulevaa lukiota ja samalla pelkään sitä. Luulen olevani nyt hiukan lähempänä itseäni, kuin pitkään aikaan. Siihen on auttanut toisten kanssa puhuminen.

--
"Nimimerkki"
Heinäkuu 2002

--lainaus päättyy--


http://www.tukiasema.net/omatarina/itseaetsimassa.asp

niinpä. tosin julkkujen joukossa on paljon niitä, jotka on uran luomisen takia myöhästyneet perheenperustamisesta. nyt sitten 40-kympin kriisissä haetaan adoptiolapsi paikkaamaan sitäkin puutetta ja normalisoimaan elämänkulku.

olis kiva tietää, kuinka moni suomalaisjulkkis toimii sijaisvanhempana :D löytyyköhän heitä yhtään :D

ei taida tää maailmanparannushalu ja perheen perustamistahto ei-biologisesti ylettyä näihin suomalaisiin lapsiin...

TIME; JANUARY 8, 2001 VOL. 157 NO. 1
Teksti: Hannah Beech, Xicheng


KIINAN LAPSIKAUPPIAAT

Yunnanin maaseudulla köyhyys ja tiukat perhesuunnittelun säännöt luovat edellytykset vauvakaupalle.

Kanakatu sai nimensä vuosia sitten. Aamun sarastaessa Lounais-Kiinassa sijaitsevalla pölyisellä kauppapaikalla paikalla hyörii jo lukuisia myyjiä värikkäissä mekoissaan. He kauppaavat korianteria, banaaneita ja hyydytettyjä verikuutioita, joita käytetään liemen valmistuksessa. Yhtään lintua ei ole näkyvissä eikä iäkäs kauppias muista milloin kanoja on viimeksi ollut myynnissä. Kaupungin tuottoisinta kauppaa pyörittää nykyisin palmun alla viheltelevä ja viittoileva mies: "Tule tule, halpa halpa, vauva vauva."

Musta- ja pörrötukkaiset kahdenviikon ikäiset tytöt maksavat 25 dollaria kappale. Perinteisesti arvostetummista pojista joutuu maksamaan 50 dollaria. Kanakauppa tuottaa huomattavasti vähemmän, sillä pulleimmistakin linnuista saa vain 2 dollaria. Kuivuuden kiusaamalla vuoristoseudulla vauvakauppa mahdollistaa alueen asukkaille elintason, jota heikko punainen maa ei voi tarjota. Jotkut ehkäisystä tietämättömät äidit joutuvat luopumaan ylimääräisistä lapsistaan valtion tiukan perhepolitiikan vuoksi. Toiset, jotka asuvat usein kaikkein köyhimmissä kylissä, toimivat täysipäiväisinä vauvakoneina synnyttäen likaisten hökkeleidensä pimennossa lapsia myytäväksi. "Ennen saimme tuloja sikojen kasvattamisesta", kertoo 23-vuotias nainen, joka on antanut myyntiin kaksi lastaan syntymää seuraavana päivänä. "Mutta sian kasvattamiseen menee vuosi ja sian ruokkiminen on kallista. Vauvan saa yhdeksässä kuukaudessa, eikä se maksa mitään."

On vaikea kuvitella, että 1.3 biljoonan asukkaan maassa olisi tarvetta ekstravauvoille - etenkään tytöille. Yhden lapsen politiikan maassa monet perheet kaipaavat useampia lapsia. Lapsia haluavat kansalaiset ovat hämmentyneitä Kiinan adoptiolaeista. Vuonna 1999 adoptiovanhempien alaikäraja laskettiin 35:stä 30:en. Samalla perheiden sallittiin adoptoida useampia kuin yksi lapsi valtion lastenkodeista. Adoption kannattajat saivat toivomiaan uudistuksia. Laillinen adoptio on silti pitkä ja vaivalloinen prosessi. Maanlaajuisesti on olemassa alle 100 lastenkotia ja kaupunkilaispariskunta voi joutua odottamaan adoptiovauvaa jopa viisi vuotta. Silloinkin lapsi on joskus aliravittu ja ohittanut pikkuvauvaiän, jolloin kiintymyssuhde adoptiovanhempiin muodostuu nopeimmin.

Syrjäisellä ylänköalueella Kiinan ja Vietnamin rajan tuntumassa ylläpidetään maan laajinta maanalaista adoptioverkostoa. Yksi joukkioista on salakuljettanut vähintään 2000 vauvaa Yunnanin maakunnasta viiden vuoden aikana. Vauvat ovat päätyneet varakkaille itäisen Kiinan maanviljelijöille lisätyövoimaksi tai lapsettomille pariskunnille, jotka eivät halua odottaa laillista adoptiota. Välittäjät kulkevat maaseudulla etsimässä raskaana olevia naisia. Eräs nainen kertoo, että on parasta, kun vauva viedään nopeasti. Muuten äidit ehtivät kiintyä liikaa lapsiinsa. "Minä imetin tyttäreni vain kerran", sanoo nainen nimeltä Zhang. Hän luopui vauvastaan 17 tuntia syntymän jälkeen. "Halusin antaa tyttärelle jotakin itsestäni ennenkuin hän lähti pois ikuisiksi ajoiksi."

Vauvat viettävät muutamia viikkoja sijaishoidossa, kun välittäjät haravoivat vuoristoaluetta saadakseen tarpeeksi vauvoja myytäväksi. Joskus sijaishoitajat ovat hädintuskin riittävän vanhoja huolehtimaan edes itsestään. Eräs vauva, joka löydettiin salakuljetusliigan jäätyä kiinni viime maaliskuussa, oli ollut viikkoja 9- ja 11-vuotiaiden siskosten hoidossa. Kumpikaan ei tiennyt, miten vauvaa olisi pitänyt hoitaa. Niinpä he vain työnsivät maissiruokaa poikavauvan suuhun. Siskokset ansaitsivat dollarin päivässä piilottelemalla vauvaa. Erään salakuljettajan mukaan arvioilta 5% vauvoista kuolee salakuljetuksen aikana joko aliravitsemukseen
tai raskaan matkan aiheuttamiin kolhuihin ja järkytyksiin.

Kun välittäjät ovat keränneet yhteen riittävästi vauvoja, he vievät heidät Kanakadun, Lehmäkadun tai Sikakadun tapaisiin kauppapaikkoihin. Siellä kokeneet kauppiaat käyvät läpi vauvatarjonnan: Pystynenäisyys ja pitkät korvannipukat nostavat vauvan hintaa, kun taas pienisilmäiset ja tummaihoisimmat vauvat myydään halvemmalla. Erään pidätetyn vauvakauppiaan mukaan viime vuonna salakuljettajat maksoivat noin 180 dollaria tytöstä ja 290 dollaria pojasta. Illan laskeutuessa salakuljettajat pakkaavat kuorma-autonsa vihanneksilla, viljalla ja muilla hämäystuotteilla. Vauvalasti peitellään huovilla ja mukana kulkee valeäiti, joka saa palveluksestaan 35 dollaria. Jos salakuljettajat ovat onnekkaita, niin he välttävät poliisien tiesulut, joita on pystytetty Yunnanista pois johtavien teiden varsiin vauvakaupan pysäyttämiseksi. Yhdessä Yunnanin maakunnan lähihistorian suurimmassa rikosten vastaisessa projektissa poliisi käytti lähes 100 000 dollaria laittoman vauvakaupan estämiseksi. Kun salakuljettajat selviävät Yunnanista naapurimaakunnan Guangxin puolelle, he tapaavat lapsia odottavia perheitä. Perheet tulevat vauraista itäisista maakunnista kuten Fujianista ja Guangdongista. (Vaikka arviolta 4000 kiinalaisvauvaa adoptoidaan Yhdysvaltoihin joka vuosi, Yunnanin lasten päätymisestä kansainväliseen adoptioon ei ole todisteita.) Uudet vanhemmat maksavat jopa 500 dollaria laittomasta lapsesta. Lapsesta saatava myyntivoitto on siis vähintään 900% alkuperäisestä hinnasta.

Monet Yunnanin biologisista äideistä, jotka saavat vain murto-osan myyntihinnasta, eivät näe muuta mahdollisuutta kuin luopua jälkeläisistään. Vanhemmat ajattelevat usein, että lapsilla on paremmat olot vauraassa Itä-Kiinassa. Jotkut myyvät esikoislapsensa maksaakseen suuret hääkulut. Vaikka etäisten maalaisseutujen perheet saavat hankkia kaksi lasta, lisälapsi aiheuttaa jopa 400 dollarin lisämaksun. Se on tyrmäävä summa kylissä, joissa keskimääräiset vuositulot ovat vain 30 dollaria. Niinpä Wang Lianzuon saapuminen Yunnanin köyhimmälle alueelle, Xichengiin, aiheutti helpotuksen paikallisille asukkaille. Tämä perhesuunnittelun vianomainen ei laskuttanut heitä ylimääräisistä lapsista, vaan järjesti paikalliset ihmiset yhteistyöhön lapsikauppiaiden kanssa. Hän jopa salli vaaralliset abortit, jotka usein tehdään heikoissa oloissa kouluttamattomien naisten toimesta, vaihtoehdoksi lasten myymiselle. "Kaikki ovat iloisia", sanoo yksi kyläläinen. "Naiset ansaitsevat rahaa ja lapsia haluavat perheet saavat niitä."

Poliisia ei ollut iloinen. Viime keväänä Wang pidätettiin ja samalla pidätettiin lähes puolet 145 asukkaan Maocaoba-nimisen kylän asukkaista. Tällä hetkellä rauhallisuus painostaa vehreää kylää, joka sijaitsee keskellä ei mitään. Perheet kertovat kierrellen, että heidän vangitut sukulaisensa ovat lähteneet muualle töihin. Vaimot istuttavat vaitonaisina kaalia odottaen lapsikaupasta tuomittujen miestensä paluuta. Vangittujen joukossa on Zengin veljekset Guangkun ja Guangbing. He lähtivät mukaan lapsikauppaan vuonna 1998. Kuukausien aikana he saivat niin paljon rahaa, että he korvasivat mutatiilisen asumuksensa uudella kiiltävän valkoisista tiilistä rakennetulla talolla sekä rakensivat 79-vuotiaalle äidilleen uuden keittiön. Tällä hetkellä veljesten vaimot ja neljä lasta asuvat toimettomina uudessa talossaan tietäen, että miehet voidaan teloittaa osallisuudesta lapsikauppaan. "Veljeni vain auttoivat niitä naisia", sanoo Zengin veljesten nuorempi veli. "Äitien tulisi saada tehdä lapsilleen, mitä he haluavat. He haluavat lapsilleen vain hyvää elämää."

Vanhempien hyvistä toiveista huolimatta kaikki lapset eivät saa hyvää elämää. Niin pian kun he ovat tarpeeksi vanhoja, osa toimitetaan töihin Etelä-Kiinan tehtaisiin. Kauneimmat tytöt voivat päätyä alaikäisinä prostituutioon tai lapsivaimoiksi köyhille talonpojille, jotka eivät kykene hankkimaan sopivampia vaimoja. Vaikka lapset saisivat rakastavat kodit, he kuuluvat ryhmään, joka ei voi saada laillista oleskelulupaa. Virallisesti heitä ei ole olemassa - ellei viranomaisia saada taivuteltua laatimaan pakollisia asiakirjoja. Asiakirjoja vaaditaan opintoja, työelämää ja passia varten. Yleensä riittävä houkutin vianomaisille on raha. Halvalla halvalla myydyillä Kanakadun vauvoilla saattaa siis olla hyvin raskas taakka kannettavanaan.


http://www.time.com/time/asia/magazine/2001/0108/babies .smuggle.html

lukekaa! kirjoitti:

TIME; JANUARY 8, 2001 VOL. 157 NO. 1
Teksti: Hannah Beech, Xicheng


KIINAN LAPSIKAUPPIAAT

Yunnanin maaseudulla köyhyys ja tiukat perhesuunnittelun säännöt luovat edellytykset vauvakaupalle.

Kanakatu sai nimensä vuosia sitten. Aamun sarastaessa Lounais-Kiinassa sijaitsevalla pölyisellä kauppapaikalla paikalla hyörii jo lukuisia myyjiä värikkäissä mekoissaan. He kauppaavat korianteria, banaaneita ja hyydytettyjä verikuutioita, joita käytetään liemen valmistuksessa. Yhtään lintua ei ole näkyvissä eikä iäkäs kauppias muista milloin kanoja on viimeksi ollut myynnissä. Kaupungin tuottoisinta kauppaa pyörittää nykyisin palmun alla viheltelevä ja viittoileva mies: "Tule tule, halpa halpa, vauva vauva."

Musta- ja pörrötukkaiset kahdenviikon ikäiset tytöt maksavat 25 dollaria kappale. Perinteisesti arvostetummista pojista joutuu maksamaan 50 dollaria. Kanakauppa tuottaa huomattavasti vähemmän, sillä pulleimmistakin linnuista saa vain 2 dollaria. Kuivuuden kiusaamalla vuoristoseudulla vauvakauppa mahdollistaa alueen asukkaille elintason, jota heikko punainen maa ei voi tarjota. Jotkut ehkäisystä tietämättömät äidit joutuvat luopumaan ylimääräisistä lapsistaan valtion tiukan perhepolitiikan vuoksi. Toiset, jotka asuvat usein kaikkein köyhimmissä kylissä, toimivat täysipäiväisinä vauvakoneina synnyttäen likaisten hökkeleidensä pimennossa lapsia myytäväksi. "Ennen saimme tuloja sikojen kasvattamisesta", kertoo 23-vuotias nainen, joka on antanut myyntiin kaksi lastaan syntymää seuraavana päivänä. "Mutta sian kasvattamiseen menee vuosi ja sian ruokkiminen on kallista. Vauvan saa yhdeksässä kuukaudessa, eikä se maksa mitään."

On vaikea kuvitella, että 1.3 biljoonan asukkaan maassa olisi tarvetta ekstravauvoille - etenkään tytöille. Yhden lapsen politiikan maassa monet perheet kaipaavat useampia lapsia. Lapsia haluavat kansalaiset ovat hämmentyneitä Kiinan adoptiolaeista. Vuonna 1999 adoptiovanhempien alaikäraja laskettiin 35:stä 30:en. Samalla perheiden sallittiin adoptoida useampia kuin yksi lapsi valtion lastenkodeista. Adoption kannattajat saivat toivomiaan uudistuksia. Laillinen adoptio on silti pitkä ja vaivalloinen prosessi. Maanlaajuisesti on olemassa alle 100 lastenkotia ja kaupunkilaispariskunta voi joutua odottamaan adoptiovauvaa jopa viisi vuotta. Silloinkin lapsi on joskus aliravittu ja ohittanut pikkuvauvaiän, jolloin kiintymyssuhde adoptiovanhempiin muodostuu nopeimmin.

Syrjäisellä ylänköalueella Kiinan ja Vietnamin rajan tuntumassa ylläpidetään maan laajinta maanalaista adoptioverkostoa. Yksi joukkioista on salakuljettanut vähintään 2000 vauvaa Yunnanin maakunnasta viiden vuoden aikana. Vauvat ovat päätyneet varakkaille itäisen Kiinan maanviljelijöille lisätyövoimaksi tai lapsettomille pariskunnille, jotka eivät halua odottaa laillista adoptiota. Välittäjät kulkevat maaseudulla etsimässä raskaana olevia naisia. Eräs nainen kertoo, että on parasta, kun vauva viedään nopeasti. Muuten äidit ehtivät kiintyä liikaa lapsiinsa. "Minä imetin tyttäreni vain kerran", sanoo nainen nimeltä Zhang. Hän luopui vauvastaan 17 tuntia syntymän jälkeen. "Halusin antaa tyttärelle jotakin itsestäni ennenkuin hän lähti pois ikuisiksi ajoiksi."

Vauvat viettävät muutamia viikkoja sijaishoidossa, kun välittäjät haravoivat vuoristoaluetta saadakseen tarpeeksi vauvoja myytäväksi. Joskus sijaishoitajat ovat hädintuskin riittävän vanhoja huolehtimaan edes itsestään. Eräs vauva, joka löydettiin salakuljetusliigan jäätyä kiinni viime maaliskuussa, oli ollut viikkoja 9- ja 11-vuotiaiden siskosten hoidossa. Kumpikaan ei tiennyt, miten vauvaa olisi pitänyt hoitaa. Niinpä he vain työnsivät maissiruokaa poikavauvan suuhun. Siskokset ansaitsivat dollarin päivässä piilottelemalla vauvaa. Erään salakuljettajan mukaan arvioilta 5% vauvoista kuolee salakuljetuksen aikana joko aliravitsemukseen
tai raskaan matkan aiheuttamiin kolhuihin ja järkytyksiin.

Kun välittäjät ovat keränneet yhteen riittävästi vauvoja, he vievät heidät Kanakadun, Lehmäkadun tai Sikakadun tapaisiin kauppapaikkoihin. Siellä kokeneet kauppiaat käyvät läpi vauvatarjonnan: Pystynenäisyys ja pitkät korvannipukat nostavat vauvan hintaa, kun taas pienisilmäiset ja tummaihoisimmat vauvat myydään halvemmalla. Erään pidätetyn vauvakauppiaan mukaan viime vuonna salakuljettajat maksoivat noin 180 dollaria tytöstä ja 290 dollaria pojasta. Illan laskeutuessa salakuljettajat pakkaavat kuorma-autonsa vihanneksilla, viljalla ja muilla hämäystuotteilla. Vauvalasti peitellään huovilla ja mukana kulkee valeäiti, joka saa palveluksestaan 35 dollaria. Jos salakuljettajat ovat onnekkaita, niin he välttävät poliisien tiesulut, joita on pystytetty Yunnanista pois johtavien teiden varsiin vauvakaupan pysäyttämiseksi. Yhdessä Yunnanin maakunnan lähihistorian suurimmassa rikosten vastaisessa projektissa poliisi käytti lähes 100 000 dollaria laittoman vauvakaupan estämiseksi. Kun salakuljettajat selviävät Yunnanista naapurimaakunnan Guangxin puolelle, he tapaavat lapsia odottavia perheitä. Perheet tulevat vauraista itäisista maakunnista kuten Fujianista ja Guangdongista. (Vaikka arviolta 4000 kiinalaisvauvaa adoptoidaan Yhdysvaltoihin joka vuosi, Yunnanin lasten päätymisestä kansainväliseen adoptioon ei ole todisteita.) Uudet vanhemmat maksavat jopa 500 dollaria laittomasta lapsesta. Lapsesta saatava myyntivoitto on siis vähintään 900% alkuperäisestä hinnasta.

Monet Yunnanin biologisista äideistä, jotka saavat vain murto-osan myyntihinnasta, eivät näe muuta mahdollisuutta kuin luopua jälkeläisistään. Vanhemmat ajattelevat usein, että lapsilla on paremmat olot vauraassa Itä-Kiinassa. Jotkut myyvät esikoislapsensa maksaakseen suuret hääkulut. Vaikka etäisten maalaisseutujen perheet saavat hankkia kaksi lasta, lisälapsi aiheuttaa jopa 400 dollarin lisämaksun. Se on tyrmäävä summa kylissä, joissa keskimääräiset vuositulot ovat vain 30 dollaria. Niinpä Wang Lianzuon saapuminen Yunnanin köyhimmälle alueelle, Xichengiin, aiheutti helpotuksen paikallisille asukkaille. Tämä perhesuunnittelun vianomainen ei laskuttanut heitä ylimääräisistä lapsista, vaan järjesti paikalliset ihmiset yhteistyöhön lapsikauppiaiden kanssa. Hän jopa salli vaaralliset abortit, jotka usein tehdään heikoissa oloissa kouluttamattomien naisten toimesta, vaihtoehdoksi lasten myymiselle. "Kaikki ovat iloisia", sanoo yksi kyläläinen. "Naiset ansaitsevat rahaa ja lapsia haluavat perheet saavat niitä."

Poliisia ei ollut iloinen. Viime keväänä Wang pidätettiin ja samalla pidätettiin lähes puolet 145 asukkaan Maocaoba-nimisen kylän asukkaista. Tällä hetkellä rauhallisuus painostaa vehreää kylää, joka sijaitsee keskellä ei mitään. Perheet kertovat kierrellen, että heidän vangitut sukulaisensa ovat lähteneet muualle töihin. Vaimot istuttavat vaitonaisina kaalia odottaen lapsikaupasta tuomittujen miestensä paluuta. Vangittujen joukossa on Zengin veljekset Guangkun ja Guangbing. He lähtivät mukaan lapsikauppaan vuonna 1998. Kuukausien aikana he saivat niin paljon rahaa, että he korvasivat mutatiilisen asumuksensa uudella kiiltävän valkoisista tiilistä rakennetulla talolla sekä rakensivat 79-vuotiaalle äidilleen uuden keittiön. Tällä hetkellä veljesten vaimot ja neljä lasta asuvat toimettomina uudessa talossaan tietäen, että miehet voidaan teloittaa osallisuudesta lapsikauppaan. "Veljeni vain auttoivat niitä naisia", sanoo Zengin veljesten nuorempi veli. "Äitien tulisi saada tehdä lapsilleen, mitä he haluavat. He haluavat lapsilleen vain hyvää elämää."

Vanhempien hyvistä toiveista huolimatta kaikki lapset eivät saa hyvää elämää. Niin pian kun he ovat tarpeeksi vanhoja, osa toimitetaan töihin Etelä-Kiinan tehtaisiin. Kauneimmat tytöt voivat päätyä alaikäisinä prostituutioon tai lapsivaimoiksi köyhille talonpojille, jotka eivät kykene hankkimaan sopivampia vaimoja. Vaikka lapset saisivat rakastavat kodit, he kuuluvat ryhmään, joka ei voi saada laillista oleskelulupaa. Virallisesti heitä ei ole olemassa - ellei viranomaisia saada taivuteltua laatimaan pakollisia asiakirjoja. Asiakirjoja vaaditaan opintoja, työelämää ja passia varten. Yleensä riittävä houkutin vianomaisille on raha. Halvalla halvalla myydyillä Kanakadun vauvoilla saattaa siis olla hyvin raskas taakka kannettavanaan.


http://www.time.com/time/asia/magazine/2001/0108/babies .smuggle.html

Lue lisää

Siis meidän VERORAHOILLA tuetaan tätä touhua. Kansanedustajat ja muut hyvätuloiset hyvässä työiässä (adoptiovanhemmat on keskimäärin 30-40v) olevat ihmiset käy kehitysmaissa hakemassa lapsia.

KELA MAKSAA tästä touhusta jokaiselle perheelle 1900-4500 euroa per lapsi.

Suomi tukee Kiinalaisnaisten vauvatehtailua. Toivottavasti nämä kiinalaislasten psyyke kestää tulevaisuudessa nämä tiedot syntymämaansa tilanteesta ja hyvinvointivaltioiden touhusta.

Verorahoilla kirjoitti:

Siis meidän VERORAHOILLA tuetaan tätä touhua. Kansanedustajat ja muut hyvätuloiset hyvässä työiässä (adoptiovanhemmat on keskimäärin 30-40v) olevat ihmiset käy kehitysmaissa hakemassa lapsia.

KELA MAKSAA tästä touhusta jokaiselle perheelle 1900-4500 euroa per lapsi.

Suomi tukee Kiinalaisnaisten vauvatehtailua. Toivottavasti nämä kiinalaislasten psyyke kestää tulevaisuudessa nämä tiedot syntymämaansa tilanteesta ja hyvinvointivaltioiden touhusta.

Lue lisää

Tuol oli että Suvi Lindenillä ja PAula Risikolla on adoptiolapset Kiinasta. Molemmat on Kokoomuksen kansanedustajia. Kuka muu julkku on adoptoinu Kiinasta ?

Kiinasta? kirjoitti:

Tuol oli että Suvi Lindenillä ja PAula Risikolla on adoptiolapset Kiinasta. Molemmat on Kokoomuksen kansanedustajia. Kuka muu julkku on adoptoinu Kiinasta ?

Matti Korkiala ja vaimonsa

Kiinasta? kirjoitti:

Tuol oli että Suvi Lindenillä ja PAula Risikolla on adoptiolapset Kiinasta. Molemmat on Kokoomuksen kansanedustajia. Kuka muu julkku on adoptoinu Kiinasta ?

MERVI ADOPTOI MATIN VAI MATTI MERVIN, MITEN SE NY MENIKÄÄN...:)

vitsii kirjoitti:

MERVI ADOPTOI MATIN VAI MATTI MERVIN, MITEN SE NY MENIKÄÄN...:)

Kevennyksiä tänne adoptiopalstalle tarvitaankin, kun aiheet ja mietteet on niin synkkiä ja tunteita herättäviä. Toisaalta mulla on kyl myötätunto Mattia ja Merviä kohtaan. Ei tää oma elämäkään oo ollu helppoo joten mikä mä oon toisii arvosteleen. Mut hassu juttu anyway!!!!!!

Verorahoilla kirjoitti:

Siis meidän VERORAHOILLA tuetaan tätä touhua. Kansanedustajat ja muut hyvätuloiset hyvässä työiässä (adoptiovanhemmat on keskimäärin 30-40v) olevat ihmiset käy kehitysmaissa hakemassa lapsia.

KELA MAKSAA tästä touhusta jokaiselle perheelle 1900-4500 euroa per lapsi.

Suomi tukee Kiinalaisnaisten vauvatehtailua. Toivottavasti nämä kiinalaislasten psyyke kestää tulevaisuudessa nämä tiedot syntymämaansa tilanteesta ja hyvinvointivaltioiden touhusta.

Lue lisää

niitä lapsettomuushoitoja ja keinohedelmöityksiä tehdään?????
kenenkäs rahoilla deekut juo????

rahoilla kirjoitti:

niitä lapsettomuushoitoja ja keinohedelmöityksiä tehdään?????
kenenkäs rahoilla deekut juo????

Ei kyllä tavallisella järjellä varustettu akateemisesti koulutettu ymmärrä miten Kiinan lapsikauppa liittyy suomen ja pohjoismaitten oloihin? kiinassa on oma lainsäädäntö, meillä pohjolassa perusturva. Eikö keskustelu kiinasta tässä yhteydessä ole vähän epäkorriktia?

neuvokaa vähän kirjoitti:

Ei kyllä tavallisella järjellä varustettu akateemisesti koulutettu ymmärrä miten Kiinan lapsikauppa liittyy suomen ja pohjoismaitten oloihin? kiinassa on oma lainsäädäntö, meillä pohjolassa perusturva. Eikö keskustelu kiinasta tässä yhteydessä ole vähän epäkorriktia?

Lue lisää

Johan nyt on markkinat kun adoptiota vouhotetaan ja asialla tehdään rahaa. Antakaa hedelmöittymiskyvyttömien ja seniilien vanhempien kärsiä omissa nahoissaan jos kantavat huolta toisen tekemästä kersasta eikä pysty itse saamaan kakaroita.