Istuvan presidentin tyyli hoitaa virkaansa ja käydä vaalitaistelua herättää intohimoja, puolesta ja vastaan luonnollisestikin. Minuakin suorastaan ärsyttävät hänen lukuisat virkanimityksensä, joilla hän on ennestään kasvattanut SDP:n vaikutusvaltaa virka- ja hallintokoneistossa. Demareiden edustus näissä ei todellakaan korreloi millään lailla esimerkiksi puolueen vaaleissa saaman kannatuksen kanssa. Tarkoitukseni on kuitenkin tuoda esiin muitakin seikkoja.
Ensinnäkin minua ärsytti suunnattomasti kun sain Halosen presidenttitaipaleen alkupuolella huomata kuinka pienen painon hän asetti sotiemme veteraanien uhrauksille. Talvisodan päättymisen kunniaksi järjestetty juhla ei nimittäin ilmeisesti ollut Haloselle mieleinen, koska hän mieluummin matkusti Chileen sikäläisen vasemmistopolitiikon juhlaan. Sotaveteraaneja ei onneksi silti jätetty yksin, olihan paikalla muuta valtiojohtoa, puolustusvoimain sekä kirkon ylintä johtoa ja lukuisa joukko kansalaisjärjestöjen edustajia yksityisten ihmisten lisäksi.
Yhtä lailla Halonen loisti poissaolollaan nykyistä edellisen Paavin hautajaisissa. Vaikka Roomalaiskatolisuus ei olekaan maamme valtauskonto ja vasemmistolaiset pyrkivät erottamaan kirkon sekä valtion toisistaan, olisi presidentin silti ollut hyvä osoittaa kunnioitustaan osallistumalla hautajaisiin henkilökohtaisesti. Onhan katolisuus maailmanlaajuisesti merkittävää ja paavi kirkon johtajana sadoille miljoonille ihmisille hengellinen isähahmo. Onneksi useimmat länsimaiset valtionpäämiehet olivat tämän tiedostaneet ja matkustaneet Roomaan hautajaisiin osallistuakseen.
Edellisten tapauksien kanssa on rajussa ristiriidassa se, että Halonen kuitenkin osallistui Moskovassa järjestettyihin voiton päivän tilaisuuksiin. Siellähän Venäjä entisen Neuvostoliiton perillisenä juhlisti voittoaan Natsi Saksasta ja sen liittolaisista, joihin myös Suomi kuului. Mielestäni Halosen osallistuminen juhliin oli harkitsemattomuudessaan suorastaan pöyristyttävää. Tuskinpa häntä olisi suuresti moitittu, vaikka hän olisi noudattanut esimerkiksi Viron presidentin mallia ja jättänyt menemättä paikalle.
Oma lukunsa on Halosen esiintyminen tv-tenteissä. Tähän mennessä hän ei vielä kertaakaan ole vakuuttanut paljon mainostetulla osaamisellaan. Lähinnä hän on keskittynyt toistelemaan vanhoja teesejään, kiertelemään haastajien tekemiä kysymyksiä ja vääristelemään heidän lausuntojaan sekä latelemaan itsestään selvyyksiä. Vaikuttaakin kovasti siltä, että Halonen tarvitsisi koko ajan tuekseen kuiskaajaa, joka kertoisi mitä kulloinkin on viisasta sanoa ettei sanoisi liikaa ja paljastaisi näin asiantuntemattomuuttaan. Kaiken tämän lisäksi keskusteluissa on näkynyt Halosen stressaantuneisuus, hänen äksyilynsä ja tapansa puhua keskustelukumppanin päälle sekä omien tekojen oikeellisuuden jääräpäinen korostaminen.
Haluammeko tällaisen presidentin, en minä ainakaan. Siksi toivonkin kaikkien itsenäisesti ajattelevien ihmisten äänestävän tällä kertaa suoraselkäistä, kielitaitoista ja osaavaa talouden asiantuntijaa Sauli Niinistöä. Tässä tilanteessa äänestämättä jättäminen on yhtä kuin ääni Tarja Haloselle.
Ensinnäkin minua ärsytti suunnattomasti kun sain Halosen presidenttitaipaleen alkupuolella huomata kuinka pienen painon hän asetti sotiemme veteraanien uhrauksille. Talvisodan päättymisen kunniaksi järjestetty juhla ei nimittäin ilmeisesti ollut Haloselle mieleinen, koska hän mieluummin matkusti Chileen sikäläisen vasemmistopolitiikon juhlaan. Sotaveteraaneja ei onneksi silti jätetty yksin, olihan paikalla muuta valtiojohtoa, puolustusvoimain sekä kirkon ylintä johtoa ja lukuisa joukko kansalaisjärjestöjen edustajia yksityisten ihmisten lisäksi.
Yhtä lailla Halonen loisti poissaolollaan nykyistä edellisen Paavin hautajaisissa. Vaikka Roomalaiskatolisuus ei olekaan maamme valtauskonto ja vasemmistolaiset pyrkivät erottamaan kirkon sekä valtion toisistaan, olisi presidentin silti ollut hyvä osoittaa kunnioitustaan osallistumalla hautajaisiin henkilökohtaisesti. Onhan katolisuus maailmanlaajuisesti merkittävää ja paavi kirkon johtajana sadoille miljoonille ihmisille hengellinen isähahmo. Onneksi useimmat länsimaiset valtionpäämiehet olivat tämän tiedostaneet ja matkustaneet Roomaan hautajaisiin osallistuakseen.
Edellisten tapauksien kanssa on rajussa ristiriidassa se, että Halonen kuitenkin osallistui Moskovassa järjestettyihin voiton päivän tilaisuuksiin. Siellähän Venäjä entisen Neuvostoliiton perillisenä juhlisti voittoaan Natsi Saksasta ja sen liittolaisista, joihin myös Suomi kuului. Mielestäni Halosen osallistuminen juhliin oli harkitsemattomuudessaan suorastaan pöyristyttävää. Tuskinpa häntä olisi suuresti moitittu, vaikka hän olisi noudattanut esimerkiksi Viron presidentin mallia ja jättänyt menemättä paikalle.
Oma lukunsa on Halosen esiintyminen tv-tenteissä. Tähän mennessä hän ei vielä kertaakaan ole vakuuttanut paljon mainostetulla osaamisellaan. Lähinnä hän on keskittynyt toistelemaan vanhoja teesejään, kiertelemään haastajien tekemiä kysymyksiä ja vääristelemään heidän lausuntojaan sekä latelemaan itsestään selvyyksiä. Vaikuttaakin kovasti siltä, että Halonen tarvitsisi koko ajan tuekseen kuiskaajaa, joka kertoisi mitä kulloinkin on viisasta sanoa ettei sanoisi liikaa ja paljastaisi näin asiantuntemattomuuttaan. Kaiken tämän lisäksi keskusteluissa on näkynyt Halosen stressaantuneisuus, hänen äksyilynsä ja tapansa puhua keskustelukumppanin päälle sekä omien tekojen oikeellisuuden jääräpäinen korostaminen.
Haluammeko tällaisen presidentin, en minä ainakaan. Siksi toivonkin kaikkien itsenäisesti ajattelevien ihmisten äänestävän tällä kertaa suoraselkäistä, kielitaitoista ja osaavaa talouden asiantuntijaa Sauli Niinistöä. Tässä tilanteessa äänestämättä jättäminen on yhtä kuin ääni Tarja Haloselle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Todella fiksuista teksteistä paljastuu Niinistön kannattaja - mutta siinä ei ole ihmettelemistä.
Yritin vain olla analyyttinen sortumatta silti liialliseen loanheittoon
Aivan oikein Niinistön kannattajilla on myös hyvät perusteet miksi.
olet myös löytänyt asiat kuuden vuoden ajalta mitkä ovat itseänikin hämänneet. Muisti kun tuppaa välillä olemaan niin lyhyt.
että joku muukin vastaa itsesi lisäksi, PÖNTTÖ!
kuhan nyt vaan päätäs auot vai? -onko sulla tuohon kirjoitukseen kenties jotain sanottavaa..?
1. Tarja Halonen on menettänyt isänsä sodassa, joten tuollainen kommentti on mauton ja edesvastuuton. Hän arvostaa sotaveteraaneja, kuten jokainen kansalainen. Tilaisuuksiin osallistuminen ei kerro mitään ajatuksista. Hän on ollut suojelijana vetaraanien keräyksissä, eli hän on tehnyt jotain, eikä vain pällistellyt surkuttelemassa 60 vuoden takaisia asioita. Sepä vasta on sitä "pysähtyneisyyttä", jos tuollaista edellytetään presidentiltä. Ja emme tiedä loppujenlopuksi Halosen motiivia - saiko hän edes kutsua? (Henkilökohtaisesti en noteeranut vuosipäivää mitenkään. En polttanut kynttilää, en surrut. Luin vain lehdistä asiaan liittyvää kirjoittelua ja katsoin tv-uutiset. Jos en minäkään sen enempää asialla suonut ajatusta, miksi vaatisin sitä muilta?)
2. Pääministeri edusti Suomea hautajaisissa suomen luterilaisen ja katolisen kirkon lisäksi. Mielestäni siinä on tarpeeksi arvostettava joukko. Hautajaiset tulivat yllättäen, ja päätös oli tehtävä nopealla aikavälillä. Luultavasti pääministerin lähettäminen oli myös kansantaloudellisesti halvin vaihtoehto ja helpoin toteuttaa. Muistaakseni Vanhanen matkusti Vatikaaniin eu-kokouksen jälkeen, eli päätös on rationaalinen. Hassua että tälläinen seikka, hautajaisiin osallistuminen, voi painaa jonkun vaakakupissa presidenttiä valittaessa.
3. Suomella ei ollut mitään syytä jäädä pois juhlallisuuksista. Ryhdikäs teko häviäjämaalta. Viron kiperä menneisyys sallii tuollaisen poisjäännin. Täytyy muistaa että juhlat olivat myös USA:n ja heidän liittolaistensa juhlat ja muistamme kuinka USA:n, Saksan, Ranskan ja Venäjän presidentit tapasivat Normandiassa maihinnousurannalla. Mennyt on mennyttä, poisjäänti olisi ollut järjetöntä, niin lännen kuin idän suhteiden suhteen.
4. Satuin seuraamaan vaali-iltana kansainvälistä tiedoitustilaisuutta, jossa kolme suosituinta ehdokasta olivat tentittävinä. Erot olivat huomattavat. Halonen oli sulava, englanti oli luontevaa - aivan kuin hän olisi puhunut äidinkieltään. Niinistö taas kuuluu samaan ryhmään kuin Lipponen kun on kyse puhetahdista. Hän ei vakuuttanut kielitaidoillaan, vaikka onkin kansainvälistä uraa tehnyt "kosmopoliitti".
Tentit taas ovat oma lukunsa. Aihepiirit ovat typeriä, presidentin vaikutusvaltaan kuulumattomia suurilta osin, joten asiakohtiin on turha puuttua. On vaikea tehdä eroa ehdokkaiden esiintymiseen. Artikulaatiotavat ovat heillä poikkeavat, mutta Niinistön tavasta käy ilmi hänen haastaja-asemansa. Hän on hyökkäävämpi kuin Halonen. Molemmilta ehdoikkailta on myös tullut humoristisia heittoja - Niinistöltä tosin vain silloin kun voi piikitellä ja saattaa toisen naurunalaiseksi, oli kyseessä sitten toimittaja tai ehdokas; Halosen nuumori on ollut arkipäiväisempää ja inhimillsempää. Tästä mielestäni käy ilmi ehdokkaiden ero ihmisinä, toisella heistä on aito kosketus kansaan. (1990-luvun lapsena [seurasin politiikkaa silloinkin] muistan Niinistön lähinnä aina vihaisena valtiovarainministerinä, joka huokallaillen ja tuskaillen selitteli toimittajille päätöksiään. Iltalypsykin muovasi kuvaa hänestä voimakkaasti. Halosesta minulle jäi kuva punapäisestä menevästä ministeristä joka hymyillen kiirehti kokouksesta toiseen laukku heiluen, aivain kuin lastenlaulun Täti Monika. Tuolloin minulla ei ollut minkäänlaista "poliittista negaatiota" heitä kohtaan, näin heidät kuin kuin vain ala-asteikäinen näkee. Nyt tuntuu hassulta että asetelma on käännetty toisinpäin - Niinistö on muka se leppoisa heppu, pah!)
Valitettavasti en voi vielä äänestää. Molemmat olisivat osaavia, mutta koska todella välitän ihmisistä ja tulevaisuuden tasa-arvosta, äänestäisin nykyistä. Niinistö presidenttinä on pelottava ajatus, hyvinvointi olisi mennyttä, ainakin suurelta osin kansaa.