Sosiaaliset asenteet seuroissa?

Tässä on lisäksi se, että seura on usein pääopettajansa näköinen. Kun pääopettaja on tietynlainen persoona, hänen opetuksestaan pitävät eniten ihmiset, joilla on samantyyliset ihanteet, treenimotivaatio ja asenteet. Tuloksena on, että ns. sisäpiirin muodostavat senioirioppilaatkin ovat ennenpitkää kovasti samantyylisiä ihmisiä kuin pääopettaja, eikä tähän tarvita mitään tietoista erottelua.

Nyt on tietenkin paljon helpompi tula porukkaan sisään, jos sattuu omaamaan samansuuntaisen ajatusmaailman porukan kanssa. Jos taas ei omaa, jää olo helposti ulkopuoliseksi.

AndyS kirjoitti:

Tässä on lisäksi se, että seura on usein pääopettajansa näköinen. Kun pääopettaja on tietynlainen persoona, hänen opetuksestaan pitävät eniten ihmiset, joilla on samantyyliset ihanteet, treenimotivaatio ja asenteet. Tuloksena on, että ns. sisäpiirin muodostavat senioirioppilaatkin ovat ennenpitkää kovasti samantyylisiä ihmisiä kuin pääopettaja, eikä tähän tarvita mitään tietoista erottelua.

Nyt on tietenkin paljon helpompi tula porukkaan sisään, jos sattuu omaamaan samansuuntaisen ajatusmaailman porukan kanssa. Jos taas ei omaa, jää olo helposti ulkopuoliseksi.

Minusta pokkurointi ja muu kukkoilu on vuosien varrella vähentynyt, mitä tulee vaikkapa budolajeihin. Kilpailua on niin paljon, että uudet kaverit vaihtaa seuraa tai lajia, jos ei viihdy. Paini, nyrkkeily, judo.. tämän tapaisissa kovissa urheilulajeissa on yleensä reilu meno ollut aina. Joskus ennen oli mm. karateseuroja, joissa aloittelijat istuivat hyvin hiljaa ja kuuntelivat, kun kurgot makeilee. Ne ajat on mennyttä. Siinä mielessä mennään parempaan suuntaan.
Monissa seuroissa on kehittynyt eräänlainen macho-kulttuuri. Siihen on hiljaisen teologian opiskelijan, tms. erittäin hankala päästä sisään, kun elämän arvot on jotain muuta.
Aika on saattanut livahtaa persettä puuduttaen netissä. Ne omat sosiaaliset taidot saattaa olla myös aika huonot, kotona nyhväämisen takia.
Moni ei kyllä varmaan viitsi edes osallistua vaikkapa noihin pukuhuoneissa käytyihin retostelukeskusteluihin. Kuuntelee mieluummin sivussa hissukseen, kun pojat kehuu naisjutuillaan, mitä tuli repästyä viikonlopulla... . Mutta sellaistahan se meno on usein.

kuultaa kommentistasi, että kuulut joukkoon ylempiä vöitä joita se junnu ei kuuntele. eli se toisin sanoen kuuntelee vastaavasti joitain ylempiä voitään. olenko väärässä, jos arvaan että ne ylemmät joita se junnu kuuntelee ovat parempia harrastamannessanne lajissa ja vielä nimenomaan kamppailumielessä parempia. jos näin on, ei mikään ihme että junnu kuuntelee niitä mielellään. on valitettavaa, että lajeissa joissa ulkoisin papukaijjamerkein arvotetaan harrastajia, menee papukaijjamerkit joidenkin päähän niin, että kuvittelevat osaavansa neuvoa paljon enemmän kuin oikeasti osaavat. ja silloin kun seurassa edistyy junnu jolla on aistittavissa lupaava tulevaisuus ja paljon intoa ja lahjoja, ilmestyy heti ympärille monta neuvojaa jotka luulee antavansa viisauden siemeniä ja kiihkeästi kaipaavat arvostusta, jota voivat saada vain alemmiltaan. kateus on mukana kuvioissa ,koska kyseinen lahjakas junnu saa arvostusta ylemmiltäänkin, mitä ei niin lahjakkaat seniorit eivät saa.
kaveria aina kannattaa olla. arvostus ansaitaan. sitä ei saa vain harrastamisajan tai iän turvin.
itse olen harrastanut kamppailulajeja pojanklopista lähtien ja olen nähnyt kuvailemani ilmiön useasti käytännössä. kyllä kukonpojat ojennukseen saadaan helpolla kun on kyse kamppailulajeista. todistat vaan KÄYTÄNNÖSSÄ että sinulta on jotain arvokasta opittavaa, sivulta on helppo huudella ja huutelijoita aina riittää.
anteeksi jos teksitini loukkasi. saattaa olla kyse jostain muustakin, kuin miten asian käsitin. mutta onhan se hyvä juttu että lahjakas junnu kuuntelee mieluummin vain yhtä "opettajaa/ohjaajaa/valmentajaa" kuin sotkee pakkansa kaikenmaailman neuvojia kuunnellen.

mulla on musta vyö lajissani ja olen ohjannut ja valmentanut ihmisiä 90-luvun alkupuolelta asti. olen aina niin hyvää kaveria ohjattavilleni kuin vain osaan olla, eikä mulla ole ikinä ollut mitään ongelmaa kunnioituksen suhteen. koen voimakkaasti niin, että kunnioitus on ansaittua panostuksestani opettamiseen johdosta. jos joku osoittaa käytöksellään , että häntä ei opetukseni kiinnosta, en häntä väkisin yritä opettaa. kyllä hänkin ajan kanssa huomaa, viimeistään kun joku muu harrastaja menee hänen ohitsensa nimenomaan siksi että minua kuuntelee, että neuvojani kannattaa hänenkin kuunnella.
siitä en itsekään pidä, että joku muu kuin ryhmän ohjaaja yrittää väkisin tyrkyttää neuvojaan kesken ohjatun harjoituksen. ilmeisesti kaipaat suunnattomasti kunnioitusta osaksesi. minä pidän ennemmin siitä että neuvoni otetaan vastaan nimenomaan kaverin neuvoina ja kannustuksina, vaikka olenkin usein neuvoessani opettajan asemassa ollen seurani ylimmät papukaijjamerkit omaava. uusille pitää olla olla hyvää kaveria ja toivottaa hyvin tervetulleeksi seuraan mukaan. kunnioituksen tulee olla ansaittua, eikä vallan tai osaamisen ulkoisiin symboleihin pohjautuvaa. syrjeksiminen ja nenänvartta pitkin katsominen aiheuttaa vain sen, että opittu käyttäytymisen malli jatkuu ja syrjitystä tulee ajan kanssa syrjiä. jos joku luulee itsestään liikoja, löytyy varmaan keinot osoittaa kouriin(tai nenään)tuntuvasti kukonpojan osaamisen rajallisuus.

Itsekin ennen ajattelin juuri niinkuin te ajattelette. Yleensä homma on toiminut niinkuin pitääkin. Mutta harmi vaan, että tulee yksi joka pilaa koko homman.

Silti yritän ottaa uudet mukaan, mutta näytän heille jotenkin, että ketkä ovat heidän senioreitaan (kaikki jotka ovat aloittaneet ennen heitä). Yleensä tämä toimii. Mutta tälle yhdelle poikkeukselle tämä ei toimi.

En aio kertoa lajia/paikkakuntaa vaikka joku kysyisikin sitä. Halusin viestilläni vain muistuttaa kaikille, että aina ei voi hommat toimia niinkuin haluaisi eikä voi olla niin kaveria kaikkien alottaneiden kanssa kuin haluaisi, sillä aina mukaan mahtuu poikkeuksia