Olen kyllästynyt ala-arvoiseen kohteluun, tyhjänpäiväisiin tutkimuksiin, sieltä täältä jaettaviin almuihin ja muutaman kuukauden pakkotyöjaksoihin.
En ole mikään selkärangaton pelkuri, mutta jos voimat eivät tahdo riittää edes parin tunnin työharjoitteluun...
Miten tästä oravanpyörästä pääsee pois?
En ole mikään selkärangaton pelkuri, mutta jos voimat eivät tahdo riittää edes parin tunnin työharjoitteluun...
Miten tästä oravanpyörästä pääsee pois?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Epäilemättä olet rahaton. Kun olet rahaton olet vankina. Oman kotisi vankina. Rahattomuuden vankina. Kyllästymisen vankina. Näköalattomuuden vankina.
Eikö totta? Nyhjötät elämäsi.
Entä jos alat johonkin jolla voit muuttaa elämäsi täysin?
Mihin rahkeet riittävät?
Ajatellaan että tekisit pankkiryöstön. Mitä siitä seuraisi? Joko rikastut tai sinusta tulee vanki. Tosin vankina olemiseen olet jo tottunutkin... Toisin sanoen vankilassa istuminen ei ole sen pahempaa oikeastaan kuin kotona istuminen. Siksi ei mitään hävittävää.
Mieti vaihtoehtoja. KAIKKIA. Mieti miten parhaiten edistät elämääsi kuitenkin pitäen kiinni mielellään minimimoraalista (toisia ihmisiä ei vahingoiteta elleivät he vahingoita sinua.). Ryöstäminen on ihan ok. Samalla tavallahan sinua ryöstävää yhteiskunta joka ei toimi sinun jaksamisesi ja järkeväksi kokemiesi asioiden ja elämäntavan kannalta oikein. Et saa palkkaa, et saa duunia, saat vain paskaa käteen.
Eikö olisi aika alkaa jakamaan sitä paskaa takaisin?
Muista myös harkinta. Ajattele mitä teet. Harkitse, suunnittele, varustaudu. Siten pääset eteenpäin ja sinulla on mielekästä tekemistä. Jos tämä saa sinut paremmalle tuulelle ja jaksamaan ja antaa syyn elää ja toimia ja kehittyä niin ehkei tarvikaan mennä "siihen pisteeseen asti" vaan pääset loikaamaan jollekin polulle joka aukeaa.
Välivaihe.
Ajatuksia herättääkseni. Älä palvo systeemiä joka ei auta sinua oikeasti. Kävele sen asian kanssa joka ruokkii sinut ja antaa sinulle korvauksen vaivoistasi ja haluamasi oikeaksi kokemasi elintason. Jos se ei ole laillinen yhteiskunta se on jokin muu.
Kiitos kuuntelemisesta. Itse olen vain puuseppä, se on ala jolta minä löysin itseni. En paheksu ketään joka nykymaailmassa tekee elämänsä hyväksi, tiedän ettei siihen kaikille ole normaaleja keinoja.
Tuli vain tuosta mieleen, että itse joskus kun meni huonosti itsensä kanssa, ajattelin olevani tavallaan "poliittinen" vanki omassa kotimaassani. Ja melkein pelkästään rahan takia...
Ei ollut rahaa matkustaa, ei voinut muuttaa, kun ei saanut vuokrarästien takia asuntoa, ei voinut valita asuinaluettaan, ei voinut päättää milloin pitää lomaa, kun sitä oli joka päivä... Ei voinut päättää, että hankkisi koulustusta..Ei voinut harrastaa haluamiaan harrastuksia haluamissaan paikoissa. Sellaista se on ja aivan turha miettiä, miksi Suomessa syrjäytyneet voivat niin huonosti!
> Eikö olisi aika alkaa jakamaan sitä paskaa takaisin?
Niinpä. Mitä järkeä on elää yhteiskunnan sääntöjen mukaan, kun siitä huolimatta kohdellaan kuin rikollista?
Mutta itse rahan puute ei ole ongelma (toisin kuin opiskeluaikana, kun opintotuki saattoi katketa kuukausiksi...) Vajaa vuosi sitten jouduin siirtymään kuntoutustuelta toimeentulotuelle (kiitos vitusti Merikoskelle siitä lausunnosta - ei ilmeisesti pitänyt paikkansa, koska nyt sitä saisi taas hakea). Siirsin silloin säästämäni pari tuhatta euroa äidin tilille turvaan (kiitos hänelle siitä mahdollisuudesta).
Almujen tarkoitus on pitää köyhät kyykyssä - minäpä elän niillä leveästi! Suosittelen samaa kaikille, joilla on edes jonkinlaiset säännölliset tulot: Suunnitelkaa menonne niin tarkkaan kuin mahdollista. Ostelkaa sitten säästöillä mitä mielitte (kallis elektroniikka on elämäni suola) ja näyttäkää keskisormea sosiaalipuolen tyhjäntoimittajille kun alkavat uhkailla tukien lopettamisella.
Ainoa haittapuoli tässä onkin se, että rahat saadakseen on alennuttava kuuntelemaan sitä nälvimistä. Jos kokouksiin ei mene, joko tuet lakkaavat tai sitten sieltä haetaan suljetulle osastolle... Mielummin muutan paperinkeräyslaatikkoon kun menen takaisin sinne >:(
ja kysyt vaihtoehtoja
Olen uskontoni valinnut. Mutta en yhtään ihmettele, että tällaisessa tilanteessa monet sortuvat sellaiseen hörhöilyyn.
Enkä yritä kieltää, etteikö mielenterveyspalveluista olisi hyötyä monelle. Paha ongelma on se, että kaikkia pidetään samanlaisina - psykoottisina ja/tai hysteerisinä idiootteina.