Olen aika kurjassa tilanteessa. Mieheni jätti minut ja olen 13. vk:lla raskaana. Sairastan nivelreumaa ja fibromyalgiaa, eli särkyjä on koko ajan. Enkä siksi tiedä jaksanko yksin lasta hoitaa sairauksieni takia, koska ne saattavat pahentua synnytyksen jälkeen. Minua on lääkärit siinä asiassa pelotelleet ihan tarpeeksi. Onko keskeytys siis oikea vaihtoehto? Jos en sairastaisi näitä em sairauksia, en edes miettisi vaihtoehtoja, mutta tässä tilanteessa on ajateltava pidemmälle, entä jos.. Tämä on todella ressaavaa, kun päätös pitäisi tapahtua pian. Mielipiteitä siis..
Mitä teen?
Madonna
9896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lämmin halaus sinulle vaikeuksiesi keskellä.Minusta tuntuisi että lapsi voisi kuitenkin olla sinulle suuri rikkaus tulevaisuudessa.Eiköhän Suomessa kuitenkin saa tarvittaessa apua jos ei itse kaikkeen kykene.Varmaan tulevat isovanhemmatkin olisivat mielellään avuksi.
Kyllä pärjäät lapsen kanssa hyvin.Itse sairastan Crohnin tautia,selkärankareumaa,pernisisioosiä anemiaa ja refluksitautia.Minulla on neljä lasta,nuorin vuoden ja vanhin 11 vuotta.Onhan välillä rankkaa,mutta hetkeäkään en pois antaisi.Empä tiedä olisinko jaksanut taistella näiden tautien kanssa ilman lapsia.
teidän molempien tulevaisuus...aivan realiteetit ja tee päätös sen mukaan..voimia päätäntään.
Sain tietää että olen raskaana, juuri kun olimme aviomieheni kanssa päättäneet erota. Ajankohta oli kammottava, mutta jotenkin ymmärsin että tämä on minun mahdollisuuteni saada lapsi. Poikani syntyi eroprosessin aikana.
Nyt olen jo 6 vuotta yrittänyt saada yhteistä lasta toisen aviomieheni kanssa, turhaan. Kuinka hirvittävästi katuisinkaan nyt jos olisin tehnyt aikanani väärän päätöksen...
Kyllä lapsen kanssa aina pärjää. Oma avioeronikin meni aika kivuttomasti kun minulla oli surun keskellä ilon aihe, pieni vauva.
Tämä on ainutkertainen tilaisuus. Pidä rakas ystävä tämä lapsi. Et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta. Älä surmaa pientä rakastasi.
Minä oon vähän vastaavassa tilanteessa, tosin viikolla 10. Aviomies ilmoitti pari viikkoa sitten, että haluaa erota, ettei enää rakasta niinkuin pitäisi. Lapsi oli yhdessä toivottu ja yritetty, meidän yhteiselämä oli tosi mukavaa minun mielestäni, mutta ei ilmeisesti miehen mielestä. Pidän kuitenkin lapsen.
Tietenkin sinun tapaus on nyt vähän erilainen, kun on sairauksia, mutta uskon sinun pärjäävän jos vaan saat läheisiltäsi tukea! Varaa aika heti lääkärille, jotta saat faktat tilanteestasi esille. Suosittelen myös varaamaan ajan psykologille, jotta saat purkaa ajatuksiasi.
Voimia ja jaksamista! Onneksi on kevät tulossa, valo ja aurinko auttaa jaksamaan!
kuinka paljon sinun sairautesi verottaa sinun voimiasi eli paras on keskustella lääkärin kanssa asiasta. Ja luota omaan itseesi miltä sinusta tuntuu molemmat ratkaisut sitten tulevaisuuden arjessa..ja jaksatko mennä yksin lapsen ja sairauden kanssa. voimia päätäntään...
Kun luin tarinasi ja muiden vastauksia sinulle, en voinut muuta kuin olla samaa mieltä siitä, että lääkärin kanssa voit keskustella faktoista miten synnytys vaikuttaa vointiisi ja miten niitä voisi lieventää jos voi... Voit ottaa myös oman alueesi neuvolaan yhteyttä ja keskustellaterveydenhoitajan ja asiaan erikoistuneen lääkärin kanssa. Heiltä saat myös tietoa minkälaista apua/tukea on mahdollista saada jos haluat lapsen pitää. Myös perhe ja suku ovat tärkeä tukiryhmä sinulle. Jos läheiset välit heihin ja ystäviin, voit pyytää apua heiltä. Myös olisi tärkeää että saat puhua tuntemuksistasi asian suhteen jonkun muun kuin tutun kanssa voisi helpottaa oloa ja antaa jaksamisia eteenpäin. Toivon lämmöllä, että löydät ratkaisun. Selvitä myös isän halukkuus osallistua.
Raskausaikana oli jonku verran vaikeampi nukkua, mutta raskauden jälkeen olo on niinkuin ennenkin.