...jälleen kerran, että niitä "oikeita" tapauksia ei ole kuin se yksi ja ainut. Voi hitto vieköön kun se ei vaan mee niin kuin toisin päin. Se on aivan uskomattoman raastava asia, mutta se taitaa olla vaan maailman todellisuutta. Harmi.
Huomasin tänään...
(m)
735092
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Laitatko ne riviin ja testailet ja vertailet siinä?
Sää ymmärsit nyt jotain aivan väärin. Siis kun en vertaile yhtään mitään. Se vaan jysähtää se varmuus aina kun sen erään näen. Mutta kun se homma on niin pilalla kuin olla voi. En ole ketään testaillutkaan, sitä paitsi. En ymmärrä sinua yhtään?
Johtusisko siitä ettet tunne minua.
sää sen tiedät ;) Joo, en ole mitään pelimiehiä, todellakaan. No, eipä kannattaisi tänne kirjotella, kun sehän on selvä, että kun asiat ei oo edes itelle selviä, niin eipä ne ainakaan täällä selviä. Mutta kun v..uttaa.
Todellakin.
hänet tänään ja miten niin on niin pilalla kuin olla ja voi?
Se homma on pilalla siksi, koska se on "yhteisesti sovittu" päätetyksi. Paikasta lienee turha keskustella.
Siis miksei? Noita tapahtuu niin harvoin... Sen tietää jo heti, että tämä ihminen ei lähde mielestä kulumallakaan, vaikka vuosia kuluisi kuinka.. Muistinmenetys voisi olla ainoa jotenkin toimiva keino asiasta ylitsepääsemiseen. Joten älä hukkaa tilaisuuttasi.
ja tuo m:kö tarkoittaa miestä, hah. kasva teini.
Vanha intiaanisanonta: "Älä arvostele toista ihmistä ennen kuin olet kävellyt kaksi viikkoa hänen mokkasiineissaan." :)
Kun en ite tiiäkään miksei "sysää", siis hänellä.
oikea tapaus?Selitä tarkemmin?
siinä mielessä "oikea", että tuntuu niin kuin olis tuntenut edellisessä elämässä hänet hyvin. Ongelman muodostaa joskus se, että toinen ei muista edellisestä elämästä yhtään mitään. No, ei taida olla edellistä elämää, vai onko? Omassa päässä?
Tulee sellainen intuitio, niin kuin tuntisi toisen läpikotaisin. Outoa ja tavallaan jännää onkin se, kun huomaa ettei tunne toista ollenkaan. Kai se on oireita tuosta asiasta, joka on tämän palstan genre.
enää tänne kirjoitella,mut sä puhut taas kuin HÄN ja heti mä oon myyty,perskules.Mä taidan olla avun tarpeessa,sun avun.
niin, en tiiä onko meikäläisestä tällä hetkellä kenenkään auttajaksi :)
ja otin viinipullon esille just nyt,josko se auttais...
lasillinen. Kattelin telkkarista juuri dokkarin niin sai vähän ajatuksia muualle. Piti kuitenkin tulla tarkistamaan vielä ;)
tarjota...Auttaa se...kummallinen hyvä olo virtaa suoniin..T:(N)
punkkua vai valkkaria? Hitsi kun itellä on varannot tyhjinä, pitää keittää kahvit varmaan. Joutuu tosin juomaan ilman konjakkia. Olis mukava "kaippa kohtalotoverin" kanssa ottaa hieman viintä, sen avulla se elämä lienee jatkunut jo Egyptin suuruuden ajan sydänsurulaisillakin. Taitaa toimia tosiaan tänäpäivänäkin ;) Pitäskö hakee olutta, alkoon ei viitti. Sitäkin lienee juotu samaan tarkoitukseen jo silloin joskus.
säkin piristyit, hyvä.Valkkaripullo on,jäi joulusta ja nyt otan sitä selkeesti murheeseeni.Ei kyllä ole tapana:)
piristynyt. Tai en osaa sanoa. Onko eltiempoo vai jotain superhienoo. Vai ostetaanko jouluksi halpista, vaikka kyllä sekin maistuisi ainakin nyt.
Mille sää oot "jäävitön"?
ei kerro mistään Se on vaan.Viini on jotain CRISTAL Cardinal (bordeaux),hyvää on.Uskotko et mun tapoihin ei tällänen kuulu?En ole todellakaan mikään viinin tissuttelija nainen.Nyt on vaan sellanen hetki.Kerro siitä sun naisestasi, millanen hän on?Vai onko vasta ihastus kaukaa katsottuna?No, eihän se mulle kuulu,mut yritän ajatella jotain muuta kuin itseäni.
kyllä uskon, ettei kuulu tapoihin, miksi valehtelisitkaan. En mää kyllä taida täällä hänestä mitään puhua. Mutta ei oo mikään kaukaa katsottu. Mutta kun ei päässyt "lähelle". Siis en tarkoita fyysisiä ulottuvuuksia. Mites sulla? Vaikka haluaisitkin unohtaa.
Ei mullakaan ole hänestä muuta sanottavaa, kuin että olen toivottoman ihastunut,piste.Puusta pidemmälle ei olla päästy,vaik huomaan merkkejä kiinnostuksesta hänenkin puoleltaan.Ja mä en ole mikään teini.Kypsä aikuinen nainen.Mä olen sellanen pieni...jaa,enpäs sanokaan enempää:)Ei ole merkitystä.
Eipä tässä ihan teinejä olla enää itekään, vaikka tuolla ylempänä joku itseensä kyllästynyt niin väittikin. Sitten en voi muuta sanoa kun, että sun on laitettava tilanne siihen suuntaan, että se laukeaa. Siitä seuraa kaksi vaihtoehtoa; huonommassa joudut siihen tilanteeseen, jossa mää oon nyt, eli takaisku. Positiivisessa vaihtoehdossa tie on auki taivaita myöten. Parasta siinä on se, että jos se toinen ei täytäkään niitä pilvilinnoja niin ainakin silloin tietää sen. Silläkin on arvoa. Oikeastaan kaikkein kamalin vaihtoehto on jäädä kellumaan omituiseen tilanteeseen, jossa asiaan ei tule selkoa, ei millään.
mä juuri pelkään....
suotta pelkää. Hoidat homman fiksusti mietittynä niin, ettei se epäselvyyden jääminen päälle ole mahdollista. Mut tää menee nyt kyllä nukkumaan, väsyttää, heräsin kuudelta. Huomenna saa onneks nukkua pitkään :) Ps. En keittänyt niitä kahveja.
keskustelusta.Oli kiva kuulla sun näkökulmia.Toivottavasti mäkin olisin voinut sua jotenkin auttaa..
Oli mukava tuoda vähän ajatuksiaan esiin. En tiiä auttoko noi meikäläisen perustoimenpide-ehdotukset mitään, mutta monesti sitä ei vaan uskaltais, mutta kun ei oo vaihtoehtoja. Mukavaa oli jutella.
pikkuisen pää kipeä nyt.No kyllä se siitä menee ohi:)
kiva tarjota buranaa mutta kun ei oo kaapissa, eikä muutenkaan onnistu ;) Itelläni ei juuri koskaan päätä särje, joten ei oo varastossa buranaa. Toisaalta, meikäläinen on aina kiduttanut itteäni krapuloissani, että sitä saa mitä tilaa :) Nyt on oluttakin. Saa nähä miltä huomenna tuntuu.
olotila helpottaa,onneksi.Niin itseaiheutettuhan se oli.Mut tavallaan helpotti se paha mieli.
niin yksinkertaista. Noin määkin ehkä ajattelin jossain vaiheessa. Mutta sitä toista pitäisi kieltää olemasta niin saakelin viehättävä :) Mutta eihän sille voi sanoo, että vedä jätesäkki päälle, mää en kestä :) Varsinkin kun on just ite aloittanut koko jutun ja rakennellut niitä pilvilinnoja, jotka haihtuu heti selkeän ja kirpeän pakkassään tieltä, jos niistä erehdyt kertomaan hänelle.
Ei oo helppoo...
se on.Helpompaa olisi jos en häntä näkisi. On aivan shokeeravaa kun näen hänet...
uskomaton yhdistelmä noloutta ja ihastumista. Aiheuttaa fyysisiä oireita. Pakko lähtee vaan pois mahdollisimman äkkiä. En olisi itsestäni "kaippa: kova jätkä ja ekstrovertti" uskonut vielä vähän aikaa sitten.
ajatukset kelaa koko ajan hänessä ja välillä se tosiaan tuntuu fyysisestikin,kipuna.
nyt "voi neuvoa" sua :) (Itellä homma jo piloilla), niin sanonpa vaikka seuraavaa: Ota yhteyttä. Älä paljasta pilvilinnoja tippaakaan. Ne pelottaa nähtävästi aina kaikkia, eihän ne oo tottunut sellaisiin isoihin juhlasaleihin katettuine pöytineen ja kaikuvine saleineen :) Ota peliin sellaiset miellyttävät äänenpainot ja yksinkertaiset ja viehättävät ehdotukset, joista sun pilvilinnat ei tuu ilmi. Olet ikään kuin muina naisina liikenteessä. Jotta uskaltaisit tämän (ehkä, mistä minä tiedän) tehdä, niin sinun täytyy ensin vähintään yhden kerran jutella ihan rennosti kaikesta muusta, vielä viittaamatta sanallakaan mihinkään tulevaan yhteydenpitoon.
En tiiä onko toi nyt oikea tapa, mutta uskoisin, että tossa tein virheen. Jos tulee heti vaikka rivien välistäkin pakit, niin voin sanoa kokemuksesta, että ei kannata jatkaa. Muuten tulee ainakin itelle hirmuiset tuskat ja siinä epätoivossa on pakko nolata itsensä.
Mikä kohdallasi meni niin huonosti,että tunnet pilanneesi kaiken?
että olin vaan kertakaikkiaan liian innokas. Ja kun en saanut vastakaikua, niin iski semmoinen joku epätoivoisuus, sitten viimeistään pilasin kaiken. Olin ollut jo aika pitkään ihastunut.
Tai sitten joku muu juttu? Tiedä häntä.
Ehkä se voi olla niinkin, että en vain ollut hänen mieleensä tippaakaan.
Kuinka pitkään sää oot ollu ihastunut. Kannattaa muuten tehdä jotain, ennen kuin se aloittaminen menee liian vaikeaksi.
muutaman kuukauden ihastunut.Mä uskon hänenkin olleen kiinnostunut minusta.Katseista ei voinut erehtyä.Mutta sitten tapahtui jotain jota en ymmärrä.Kiinnostus hänen puoleltaan lopahti,tuntuu siltä.Ja minä jäin haikailemaan.Hulluinta on, ettei meidän välillä oikein mitään tapahtunut konkreettista,katseita vain ja luulen hänen kanssaan keskustelleeni täällä.
Kuinka kiinnostuksesi ilmaisit ja kuinka suorat pakit oikein sait? Toinen saattoi vain pelästyä innokkuuttasi ja siksi vetäytyä... Ehkä häntäkin on asia jäänyt vaivaamaan.
Jos aluksi olit yli-innokas ja nyt täysin välinpitämätön ja poistut, toinen ehkä kuvittelee ettet ollut kiinnostunut hänestä itsestään vaan pelkästään...
kun nää hommat ei täällä selviä, vaikka kuinka setvii. Mutta en kyllä todellakaan ole ikinä ollut "sen" perässä näissä jutuissa.
Kyllä se homma tällein "ilmojen halki" meni siinä minunkin "jutussani", pääasiassa.
Nyt kyllä alkaa taas hajottaan ihan oikeesti, no turha surra, rupee jo ihan huvittamaan itteekin tällainen tilanne :)
Mutta laadippa sinä jäävitön sellainen suunnitelma, joka ei petä tiukassakaan paikassa.
helppo toteuttaa?Ei nää murheet täällä ratkea kyllä.Ps.onkos kalja korkattu?
Onko sulla joulusta jääny mitään muuta? Vaikka konvehtirasia? Eikös senkin pitäis auttaa :)
Kerroppa lisää siitä sun jutusta. Ootko jutellut hänen kanssaan ja missä yhteydessä?
ite jotain, jos luulet olleesi tekemisissä :)
konvehtirasiaa.Linjat ei kestä suklaan syömistä,vaikka kyllähän se auttais,ilman muuta.Kun toi viini tuli jo kokeiltua,vois tosiaan jotain muuta keksiä.Seistä päällään seinän vieressä.....vaikka ei taitais onnistua sekään.Lohdutonta on.Olen hänen kanssaan samassa työpaikassa ja jotain on juteltu.Aika vähän, kun olen ollut niin häkeltynyt.
on aikas paha juttu. Etuna selkeä tieto miten häneen saa yhteyttä, mutta ongelmana se, että siitä samasta työpaikasta sinänsä tulisi karmea rasite kummallekkin. Ja siinä jos rupee nolaamaan itteensä niin sitten siinä on potentiaalinen mahdollisuus saada suuri osa muustakin elämästään pilalle. Kehoittaisin varovaisuuteen. Tavallaan on kokemusta tostakin.
Sitä on toisella aika lailla monttu auki työpaikalla, jos toinen (yhtään ennalta arvaamatta) tulee ja ehdottaa. Mutta jos kohteliaasti ja siveästi tekee, niin toinen ei saisi kyllä pahastua. Mutta roikkumiseen ei sitten ookaan varaa yhtään, jos pakit tulee "vaikka rivien välistäkin".
Aika vaikeeta on noi hommat.
Itse en koskaan olisi uskonut että niin komea kaveri voisi olla minusta oikeasti kiinnostunut. Yllätyin täysin ja pasmat meni sekaisin. Huhhuh... Tilanne myös oli ahdistava muutenkin, koska ympärillä oli liian paljon muita ihmisiä.
Nyt en sitten tiedä mitä tapahtui kun se kiinnostus loppui kuin seinään. Viikon vinkki: hiljaa hyvää tulee varsinkaan jos ette tunne hyvin...
komeudesta en tiedä omalla kohdallani :) Tässä suhteessa olen aika jäävi(tön -kö) :) Mutta sano vielä jotain, vaikka et mitään luulisikaan, en minäkään mitään luule. Ainakaan toivottavasti.
että taitaa olla kuolleena syntynyt ajatus yhdessäolosta hänen kanssaan.
pomppas. Eihän nyt mikään mikä voisi (ehkä/jopa/kenties) synnyttää uutta elämää, voi kertakaikkiaan olla "kuolleena syntynyt ajatus". Kyllä sussa nyt sen verran naista on, että kestät vaikka minkälaisen nolauksen, jotta saisit sen mistä haaveilet. Varsinkin kun se mitä tavoittelet on pelkkää hyvää, luullakseni. Ainakin oletusarvoisesti. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kokeilla pitää. Muuten siitä elämästä vasta turha tulee.
eri työpaikka kuitenkin. Onneksi. :) Itse ainakin arvostan suoraa mutta asiallista toimintaa enkä niinkään yletöntä spekulointia ja nurkassa häpeämistä.
Peli ei välttämättä ole vielä menetetty. Happy hunting! ;)
J????
jotain muuta.Tää jahkailu tekee mut vähitellen hulluksi.Kiitos sinulle tuestasi.On hyvä saada joskus vähän miehisiä neuvoja asioihin.Palaan illan kuluessa tänne vielä.Jospa kovat löylyt auttais.....
Ensinnäkin, en koe tunnistavani mistään mitään jiitä :)
Toisekseen. Laitoin juuri itekin saunan lämpiämään. En tiiä uskotko, mutta aattelin juuri itekin lopettaa koko keskustelun, kun tuntuu, että oma pikku pää menee ihan koko ajan vaan enemmän pyörälle. Tällaiset keskustelupalstat pitäisi kieltää lailla.
Tässähän tulee pian "nintendo-niska" itellekin, vaikka eikös se oo pikkulasten ongelma, vaikka onhan se nintendo jo -86 tullut markkinoille.
Joo...
mitään metsästystä tarvita, jos homma on luotu onnistumaan. Ja toisin päin; jos sitä hommaa ei ole luotu onnistumaan, niin se metsästys ei auta yhtään mitään.
Mutta ehkä se joskus saattaa auttaa, kunhan toinen ei koe olevansa pelkkä trofee :) Sitten voi juoda kaatoryyppyjä yhdessä ja muistella mukavaa metsästysreissua ;)
minäkin tuollaisen asian näkisin - tovin sitä mietittyäni.
todella mukava kaveri ja toivon sulle onnea ihan oikeesti.
vaan oonko samaa mieltä :)
susta :) En itestäni siis varsinaisesti ;)
tilanteestasi todellisuudessa mitään tiedäkään, niin toivotan roppakaupalla onnea, ja jaksamista. Kävi miten kävi :)
mitäpäs sinulle kuuluu? Toivottavasti hyvää.
kuuluu, arki jatkuu. Vaihtelevana ja täynnä mukavia suunnitelmia kuitenkin.
on hyvä asia,että asiat rullaa.Pakkohan se on,ei saa jäädä rypemään jossain mielikuvissa.En nyt tarkoita, että sinä olisit sen tyylinen.Parhaiten varmaan onnistuu,kun antaa sen haaveen kulkea siinä arkielämässä ajatuksena mukana.Näin minä aion mennä eteenpäin.Kunpa se järkikulta olis vahvemoi kuin se haavepuoli.No,nyt mä taas pääsin vauhtiin..
likka nyt noin aattelee. Eihän se järki ja tunne tollein mee. Perustelu:
Maailma rakentuu tälle fyysiselle ympäristölle, jonka tuotteista saamme nautintoa tunteillemme. Kaikki mitä etsimme (ja mikä on nykyajan kielenkäytössä "järkevää toimintaa") rakentuu loppujen lopuksi vain välilliseksi keinoksi onnen ja ilon etsimiselle. Nämä tunteet ovat oikeastaan nykymaailmassa jotenkin kokeneet arvostusinflaation, nykyään tyyli on jotain: "Itsekkyyttä ei saa anteeks pyydellä", olikohan tollein, tarttu kerran Apulannan sanoista, vaikkei ihan musiikkimakuun täysillä meekään:)
Vastuu ja velvollisuus tietysti ovat ymmärrettäviä syitä "maksaa" perheelle, yhteiskunnalle ja koko maapallolle tästä ajasta.
Mutta kyllä minä ainakin olen ollut huomaavinani, että "järkevä" toiminta (työura, rahan kerääminen ym.) eivät korvaa vapaa-aikaa ja sitä arjen onnea, joka syntyy siitä, kun antaa sen tunnepuolen tehdä niitä ratkaisuja. Vaikkapa arvottaa aika ajoin vapaa-aika ja harrastukset (oman kullan kanssa esim.) sen rahan ja työuran edelle.
Itse toimin hyvin paljon intuition pohjalta, vaikka sitä ei moni minut "tunteva" uskoisikaan, tilannetta hämää ns. kova miehinen ala, jolla työskentelen. Harvoin se vie väärään, olen huomannut. Mutta jos yritän oikein miettiä ja laskea ja väkisin vääntää, niin eipä tuu mitään.
Tällaisesta toiminnasta seuraavat tietenkin suuret ilot ja surut, kun ei voi paeta tilannetta, sillä ajatuksella, että minä vain laskin väärin. Intuitio on aina mustavalkoinen, joku asia on väärä tai oikea. Se lienee samalla sokea, mutta vain muiden ihmisten näkökulmasta.
Eipä toi sun "järki" taida kyllä mitenkään kauheen kylmä ja kova olla, kun sanoit sitä "järkikullaksikin" :) Ootko nyt ihan varma kummalla aivopuoliskolla haluat ajatella :)
Ite en oo aina varma.
lukea tekstisi kahteen kertaan, että varmasti ymmärsin.Tosiasia mun elämässä on aina tähän päivään saakka ollut,että elän tunteiden mukaan ja järkikulta tulee perässä.Koen sen silleen,että sen takia ja nimenomaan sentakia on niitä pettymyksiä tullut ja nenille tullut monta kertaa.Olen tätä miettinyt ja tullut tulokseen, että toisaalta se on hyvä ja toisaalta ei.Mitä sitten pitäisi tehdä? Jatkaako samalla tavalla vai ottaako se järkikulta kauniiseen käteen ja unhoittaa haihattelut.Toisaalta ihmettelen ihmisiä kuinka he selviytyvät tässä maailmassa sillä tavalla.Minunkin työni on kovaa ja miesvaltaisella alalla työskentelen.
osaa oikeesti vastata tuohon, että kumpaa pitäisi käyttää. Ehkä loppujen lopuksi itse jaan asiat niihin, jotka teen pelkällä järjellä, ja niihin, joissa lasken tunteen varaan. Ihan hyvin on mennyt, vaikka on sitä toisinaan tullut nenillekin, mutta siitä olen oppinut jopa nauttimaan jollain omalla boheemilla tavallani. Kunhan ei laske itsesääliin eikä näytä muille liikaa.
Kyllä se varmaan on sitä oikeaa vahvuutta (myös ulospäin näkyvää), että osaa suhtautua asioihin oikein, ja olla vahva ja selväjärkinen niissä asioissa, joissa "kuuluukin". Ja sitten hölmöillä ja nolata itteensä niissä jutuissa missä saa, eli kännissä ja rakkaudessa vaikkapa :) Ihmiseen on helppo luottaa ja avata itseään, jos tietää hänet järkeväksi ja empaattiseksi. Eli osaa neuvoa kaikissa asioissa ja osaa tarjota sen olkapään.
Itsevarmuushan on varmaan miehessä hienoa ja ujous naisessa kaunista? Kai sitä teidän naisten on toivottavampaa elää vähän enemmän tunteiden mukaan, ettei ne ihan unohdu tässä miehisiä arvoja korostavassa maailmassa. Ainakin itse toivon kovasti sitä, että miehiä ja naisia ei ajettaisi samaan muottiin tässä nykyajan kulttuurissa. Se on minusta karmeaa.
Ja muuten. En kyllä todellakaan panisi pahakseni, jos sinunoloisesi nainen tulisi pyytämään kaffeelle vaikka oltaiskin samassa työssä. Kunhan sitten asiat tulee selväksi aika nopeesti, ettei mee jumiin, siinä jokainen tunti on kidutusta. Mutta eihän kahville lähteminen voi olla liikaa pyydetty, keneltäkään. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan.
Onkohan tällainen kirjoittelu sallittua "työaikana", no onneks mulla on vapaa työaika :)
se niin varmaan on,että miehiltä ja naisilta odotetaan vähän erilaista tapaa elää.Elikä kait sitä naiselta odotetaan pehmeyttä ja tunteikkuutta ja mieheltä jotain karskimpaa järjellä ajattelua.Joskus vaan,kun minäkin miesten kanssa töitä teen,joudun unohtamaan sen naiseuteni ja pujahtamaan siihen kovaan maailmaan ,joka työelämässä on.On pakko ollut tehdä itselle sellanen selviytymiskuori jolla pärjää.Itsehillintää pitäisi opetella, mutta kun ei aina pysty eikä haluakaan.Pohjimmiltani olen kuitenkin omasta mielestäni pehmeä ja tunteellinen.
Ihan kiva kuulla,että et pitäisi pahana kaffelle menoa kanssani.Etten sitten niin kauhea olekaan...Ei kaffelle pyytämisessä mitään pahaa olekaan.Ihmiset vaan luulee,että on.Työkaverin kanssa se kait sitten olisi vähän enemmän elämää suurempi asia tai sen erään kanssa kahville meno.No,mä alan uskoa, että sitä päivää ei tule,vaikka päivä päivältä vähän ollaan lähemmäksi tultu ja en jostain syystä enää jännitä ollenkaan hänen seurassaan.Se on hyvä juttu.Jotain edistystä siis.
PS.Sulle on kiva rupatella kaikenlaista ja mikä parasta, kun olet mies.Tulee vähän erilaista näkökulmaa tähän juttuun.
Vaikutat jostain syystä tosi tutulta. Mistä kaupungista olet?
itse vaikka se kaupunki ja jotain muuta :)
Kaupunki Helsinki?
Nähtiin viimeks jotain pari kuukautta sitten?
Laitoin sulle sähköpostia pari viikkoa sitten?
ei ole mitään tuttua. Itse en ole sieltä päinkään. Vaikka Suomi on pieni maa, niin ei sentään niin pieni :)
Toivottelen kuitenkin mukavaa jatkoa ja iloista mieltä. Jos tilanteesi muistuttaa tuota minun vastaavaa (toiselta tai samalta puolelta katsottuna), niin sitä iloista mieltä saa välillä etsiä. Mutta siellä se on piilossa jossain synapsissa koko ajan.